perjantai 13. joulukuuta 2019

Arvostelu: Perjantai 13. päivä, osa 6 (Friday the 13th Part VI: Jason Lives - 1986)

PERJANTAI 13. PÄIVÄ, OSA 6

FRIDAY THE 13TH PART VI: JASON LIVES



Ohjaus: Tom McLoughlin
Pääosissa: Thom Mathews, Jennifer Cooke, David Kagen, Kerry Noonan, Renée Jones, Tom Fridley, Darcy DeMoss, Vincent Guastaferro, Courtney Vickery, Bob Larkin, Ron Palillo, C. J. Graham ja Dan Bradley
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia
Ikäraja: 16

Kauhuelokuva Perjantai 13. (Friday the 13th - 1980) oli iso hitti, joten jatkoa oli luvassa. Jatko-osat Perjantai 13. päivä, osa 2 (Friday the 13th Part 2 - 1981), Perjantai 13. päivä, osa 3: Kauhun verinen vuorokausi (Friday the 13th Part III - 1982), Friday the 13th: The Final Chapter (1984) nostivat jääkiekkomaskia käyttävän murhaaja Jason Voorheesin kauhuikoniksi, jota ihmiset fanittavat yhä tänäkin päivänä. Elokuvalla Perjantai 13. päivä, osa 5 - uusi alku (Friday the 13th: A New Beginning - 1986) tekijät päättivät kuitenkin kokeilla jotain uutta ja murhaajana toimikin eri hahmo. Tekijöiden oli tarkoitus jatkaa tarinaa tekemällä päähenkilöstä murhaaja kuudetta osaa varten, mutta fanien suuttuessa Osa 5:n ratkaisusta, tekijät päättivät tuoda Jason Voorheesin takaisin. Jotta fanit varmasti menisivät katsomaan leffan, tekijät laittoivat englanninkieliseen nimeen "Jason Lives", painottaakseen, että hahmo olisi jälleen mukana. Uudeksi ohjaajaksi valittu Tom McLoughlin ammensi inspiraatiota Universalin vanhoista kauhuklassikoista, kuten Frankensteinista (1931) ja päätti korjata edellisen osan tekemät virheet. Lopulta Perjantai 13. päivä, osa 6 sai ensi-iltansa elokuussa 1986 (Suomeen se saapui vasta 2000-luvun alussa suoraan VHS:lle ja DVD:lle) ja se oli pieni hitti, vaikkei menestynytkään yhtä hyvin kuin edelliset osat. Kriitikot pitivät sitä vain hieman muita jatko-osia parempana, mutta monet fanit rakastuivat leffaan ja se onkin noussut yhdeksi fanisuosikiksi sarjasta. Itse tutustuin leffasarjaan, kun näin neljä vuotta sitten vuoden 2009 uudelleenfilmatisoinnin Friday the 13th ja katsoin sen uudestaan seuraavana vuonna kirjoittaakseni siitä arvostelun, kun koitti perjantai 13. päivä. Sitä seuraavana vuonna palasin sarjan alkuun ja olen jokaisena perjantai 13. päivänä arvostellut yhden sarjan osista. Nyt olemme päässeet sarjan kuudenteen osaan.

Tommy Jarvis haluaa varmistaa, että murhaaja Jason Voorhees on oikeasti kuollut, mutta vahingossa herättääkin tämän takaisin henkiin. Tommyn täytyy pysäyttää Jason, ennen kuin tämä palaa Crystal-järven leirille ja tappaa siellä olevat lapset.

Perjantai 13. päivä, osa 5 - uudessa alussa Tommy Jarvista näytellyt John Shepard oli hyvin pettynyt elokuvaan, joten hänet onkin tässä korvattu Thom Mathewsilla. Näyttelijänvaihdos on siinä mielessä hyvä ratkaisu, että hahmokin on erilainen kuin viimeksi. Tämän leffan Tommy ei ole samalla lailla psykoottinen tapaus (vaikka jotkut hahmoista niin luulevat), vaan hänestä kehitellään enempi sankaria. Mathews on toimiva roolissaan ja tuo kelvollisesti hahmon paniikin ja päättäväisyyden esiin.
     Yksi Tommya hulluna pitävistä hahmoista on sheriffi Garris (David Kagen), joka luulee Tommyn itse olevan tappaja. Paikoitellen hahmo muuttuu jopa ärsyttäväksi, kun hän jatkuvasti sivuuttaa selkeät faktat siitä, ettei Tommy ole murhien takana, eikä edes pohdi sitä vaihtoehtoa, että joku muu tappaisi ihmisiä. Sen sijaan sheriffin tytär, leiriohjaaja Megan (Jennifer Cooke) uskoo Tommya ja päättää auttaa tätä. Tommyn ja Meganin välille luodaan romanssi todella kömpelösti, mutta samalla on ihan kiinnostavaa seurata, kuinka he yrittävät keksiä keinon päihittää Jasonin. Kagen on oiva valinta äksyksi sheriffiksi ja Cookekin ajaa asiansa omassa roolissaan.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat Meganin leiriohjaajakaverit Paula (Kerry Noonan), Sissy (Renée Jones) ja Cort (Tom Fridley), Cortin tyttöystävä Nikki (Darcy DeMoss), apulaissheriffi Rick (Vincent Guastaferro), Tommyn kaveri Hawes (Ron Palillo), leiriläistyttö Nancy (Courtney Vickery), sekä hautausmaalla työskentelevä vanha Martin (Bob Larkin). Suuri osa sivuhahmoista on jälleen kerran mukana ihan vain kuollakseen, eikä tällä kertaa hahmoihin ole edes yritetty panostaa, sillä tekijät ovat tainneet tietää, ettei katsojaa kuitenkaan kiinnosta hahmojen syventäminen.
     Se ainoa ja oikea Jason Voorhees tekee paluun sarjaan ja vieläpä aika näyttävästi. Jason on kuollut jo aiemmissakin leffoissa ja hän on aina ollut todella vahva, mutta tällä kertaa herätessään henkiin hän muuttuu jonkinlaiseksi superzombiksi, joka ei ole moksiskaan luodeista ja pystyy repimään ihmisiä palasiksi omin käsin. Jason on myös ehtinyt maatua haudassaan vuosien ajan, minkä vuoksi hänen kasvonsa ovat vielä hirviömäisemmät kuin aiemmin. Hahmoa esittää suurimmaksi osaksi ajasta C. J. Graham, mutta värikuula-ammuskelukohtauksessa maskin alta löytyykin Dan Bradley.




Ei ole mikään ihme, että Perjantai 13. päivä, osa 6 on noussut fanisuosikiksi. Elokuva on ensimmäinen sarjassaan, mikä ymmärtää oman pöhköytensä ja oikein itsetietoisesti syleilee hölmöyttään. Elokuvasta näkyy, että tekijät ovat vain halunneet pitää hauskaa ja se välittyy mainiosti myös yleisöön, tehden tästä sarjan viihdyttävimmän osan tähän mennessä. Jo ennen alkutekstejä voi huomata filmin pöhköyden, kun mukaan on lisätty James Bond -tyylinen aloitus, missä Jason Voorhees kävelee aseenpiipussa ja yllättäen kääntyy heittämään veitsensä kohti kameraa. Elokuvan itsetietoisuus tulee esille myös hahmojen repliikeissä, kun he välillä tiedostavat olevansa leffassa. Lisäksi leffa pilailee sekä tekijöiden että katsojien kustannuksella, kun hautausmaan vanha Martin voivottelee sitä, että Jason on kaivettu haudasta ja kääntyy jopa kohti kameraa toteamaan "joillakin ihmisillä on outo käsitys viihteestä". Jopa tappoihin on saatu huumoria mukaan. Yhdessä kohtaa Jason esimerkiksi lyö kätensä jonkun rintakehästä läpi ja repii tältä sydämen irti. Toisessa kohtaa taas Jason lyö erään nuorukaisen naaman päin puunrunkoa ja osumakohtaan jää verinen hymynaama.

Humoristisemmasta otteesta huolimatta elokuvaan on saatu myös jännitystä mukaan. Vaikkei hahmojen kohtalot kiinnosta, eikä heidän puolestaan jaksa pelätä, on muutamaan kohtaukseen saatu painostavaa ilmapiiriä mukaan. Etenkin ikkunan takana väijyvä Jason on karmiva ilmestys ja sitä hyödynnetäänkin useaan otteeseen. Loppupäässä leffan taso hieman notkahtaa, kun sen jännitys ja humoristisuus katoilevat, minkä lisäksi Tommy keksii vähän liiankin helposti, miten Jasonin saisi tapettua. Elokuva on myös hyvin ennalta-arvattava, juonen kulkiessa aika lailla samoja reittejä kuin sarjan edellisissä osissa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään hyvä leffa, mutta omassa lajityypissään se on omalla tavallaan todella onnistunut teos ja ennen kaikkea se viihdyttää mainiosti. Perjantai 13. päivä, osa 6 nousi helposti myös minun suosikikseni sarjasta.




Ohjaaja Tom McLoughlin tekee oivallista työtää pitäessään leffan eri tunnelmia kasassa ja liikkuu sulavasti itsetietoisesta pöhköilystä jännittäviin hetkiin. McLoughlin on myös käsikirjoittanut leffan ja vaikka dialogi onkin paikoitellen aika kehnoa ja hän toistaa paljon kliseitä, löytyy tekstistä jotain raikastakin. Elokuva on myös toimivasti kuvattu. Vaikka mukana on kehnompiakin kuvia, on mukaan saatu joitain erittäin tyylikkäitä otoksia. Valaisu on hyvin toteutettu ja yökohtauksista näkee kaiken tarpeellisen. Leikkaus on paikoitellen kömpelöä ja efektit ovat naurettavia, mutta toisaalta se myös lisää leffan viihtyvyyttä. Maskeeraukset ovat onnistuneet, etenkin matojen peittämän Jasonin kasvojen kanssa, minkä lisäksi lavastajat ovat tehneet kelpo työtä poliisilaitoksen ja leirin kanssa. Ääniefektit eivät ole kummoiset, mutta Harry Manfredinin säveltämät musiikit sopivat hyvin mukaan.

Yhteenveto: Perjantai 13. päivä, osa 6 ei sinänsä ole hyvä elokuva, mutta se onnistuu viehättämään todella kummallisella tavalla, mikä nostaa sen ainakin omissa silmissäni sarjan muiden osien yläpuolelle. Leffa on itsetietoisen hölmö ja tekee usein pilkkaa omalla kustannuksellaan, mikä onnistuu nostamaan filmin viihdearvoa huomattavasti. Elokuva tarjoaa useita täysin älyvapaita hetkiä, jotka naurattavat makeasti, mutta oikeissa paikoissa leffaan on onnistuttu luomaan myös pientä jännitystä. Elokuvasta kyllä löytyy ongelmia, kuten kömpelöä teknistä toteutusta, pökkelöä tarinankerrontaa ja hahmoja, joista ei voisi vähempää välittää, mutta elokuva tuntuu olevan täysin tietoinen tästä kaikesta ja pyrkii vain viihdyttämään. Siksi Perjantai 13. päivä, osa 6 toimii niin hyvin ja viiden aika epätasaisen kauhurainan jälkeen tämä sarjan osa vihdoin iski minuun. Joillekin leffan komediallisuus pilaa koko homman, mutta ottaen huomioon, että tämä leffa on usein valittu fanien suosikiksi sarjasta, on turvallista suositella sitä kaikille, jotka innostuivat Jason Voorheesin aiemmista tapposeikkailuista. Hyvää perjantai 13. päivää siis kaikille ja palataan sarjan pariin taas maaliskuussa Perjantai 13. päivä VII: Uuden veren (Friday the 13th Part VII: The New Blood - 1988) kanssa!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.3.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.pinterest.com
Friday the 13th Part VI: Jason Lives, 1986, Paramount Pictures, Sean S. Cunningham Films, Terror Films Inc.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti