FRIDAY THE 13TH: THE FINAL CHAPTER
Ohjaus: Joseph Zito
Pääosissa: Kimberly Beck, Corey Feldman, Crispin Glover, Alan Hayes, Barbara Howard, Lawrence Monoson, Judie Aronson, Peter Barton, E. Erich Anderson, Camille More, Carey More, Joan Freeman ja Ted White
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 18
Yksi kaikkien aikojen suosituimmista kauhuelokuvasarjoista on Friday the 13th (1980-), eli suomeksi Perjantai 13. päivä. Sarjaa tehtiin kymmenen elokuvan verran, minkä lisäksi sen murhaajahahmo Jason Voorhees nähtiin yhdessä Painajainen Elm Streetillä -sarjan (A Nightmare on Elm Street - 1984-2010) Freddy Kruegerin kanssa elokuvassa Freddy vs. Jason (2003) ja vuonna 2009 sarja yritettiin herättää henkiin leffalla Friday the 13th. Sarja alkoi vuonna 1980 elokuvalla Perjantai 13. (Friday the 13th), mikä tuotti hyvin rahaa, joten sille tehtiin jatkoa, vaikka kriitikot eivät siitä innostuneetkaan. Perjantai 13. päivä, osa 2 (Friday the 13th Part 2 - 1981) oli jälleen menestys, mutta siitä pidettiin vieläkin vähemmän. 3D:nä ilmestyneen Perjantai 13. päivä, osa 3: Kauhun verisen vuorokauden (Friday the 13th Part III - 1982) oli tarkoitus päättää sarja, mutta sekin leffa menestyi oivallisesti, joten miksi lopettaa siihen? Neljäs osa sai kuitenkin nimen "The Final Chapter", minkä takia kiersi huhu, että Paramount Pictures -yhtiö yrittäisi saada sarjan päättymään, sillä slasher-kauhun innostus oli alkanut hiipua. Friday the 13th: The Final Chapter sai ensi-iltansa perjantaina 13. huhtikuuta 1984 ja se menestyi mainiosti. Kriitikot haukkuivat senkin lyttyyn, mutta nykyään leffalla on sarjan muiden osien tavoin kulttiklassikkoasema. Katsoin leffan ensimmäistä kertaa syksyllä 2017. Olin arvostellut sarjan uusintaversion, sekä kolme edellistä osaa eri perjantai 13. päiville - kolmannen etukäteen huhtikuulle 2018. Katsoin neljännen osan pari viikkoa kolmannen jälkeen, jota olin pitänyt ihan viihdyttävänä ja toivoin tämänkin toimivan. Harmillisesti olin lähinnä vain tylsistynyt alusta loppuun.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Perjantai 13., Perjantai 13. päivä, osa 2 ja Perjantai 13. päivä, osa 3: Kauhun verinen vuorokausi!
Kuolleeksi luultu Jason Voorhees palaa ruumishuoneelta takaisin Crystal Lakelle, jossa hän ottaa kohteeksi kolmihenkisen Jarvis-perheen ja joukon juhlivia nuoria.
Jarvis-perheeseen kuuluvat äiti, eli rouva Jarvis (Joan Freeman), sekä hänen teini-ikäinen tyttärensä Trish (Kimberly Beck) ja noin kymmenvuotias Tommy (leffoista The Goonies eli Arkajaloista 1985, ja Stand by Me - viimeinen kesä, 1986, tuttu Corey Feldman). Rouva Jarvis on hahmona todella tylsä, kuten on myös Trish, jonka kaltaisia hahmoja on nähty leffasarjassa jo muutama. Tommy sen sijaan tuo jotain uutta sarjaan ja hän on selvästi parasta koko elokuvassa, sillä Feldmanista löytyy oikeaa energiaa ja henkeä.
Juhlivia nuoria ovat tällä kertaa Paul (Alan Hayes) ja tämän tyttöystävä Samantha (Judie Aronson), hieman kummallinen Jimmy (Crispin Glover), kiltti tyttö Sara (Barbara Howard), vitsaileva Ted (Lawrence Monoson) ja Doug (Peter Barton). Jos aiemmissa sarjan osissa teinihahmot ovat tuntuneet mitäänsanomattomilta, niin tässä he sitä vasta ovatkin. Jotkut saattavat olla kiltimpiä kuin toiset, mutta lähinnä he vain haluavat harrastaa seksiä. Nuoret ovat täysin persoonattomia, eivätkä he jää millään mieleen. Useaan otteeseen leffan aikana, kun hahmot huusivat toisiaan nimeltä, en osannut lainkaan yhdistää nimiä kasvoihin, sillä heistä jokainen oli todella laimea.
Muita hahmoja leffassa ovat retkeilijä Rob (E. Erich Anderson), sairaanhoitajat Axel (Bruce Mahler) ja Robbie (Lisa Freeman), sekä kaksoset Tina (Camilla More) ja Terri (Carey More), jotka liittyvät juhlimiseen mukaan, niin kuin unohdettavia teinihahmoja ei olisi jo tarpeeksi.
Harmillisesti myös murhaajahahmo Jason Voorhees (Ted White) tuntuu laimealta. Hänestä ei löydy uhkaavuutta, vaikka hän onkin tyylikäs ikonisessa jääkiekkomaskissaan. Onkin ärsyttävää, että hahmoa näytetään todella vähän ja murhat tapahtuvat usein niin, että näkyy vain veitsi ja sitä pitelevä Jasonin käsi. Ottaen huomioon, että hahmo on nähty jo parissa leffassa aiemmin, hänet olisi voinut näyttää kunnolla koko leffan ajan.
Valitettavasti vain hahmot eivät ole laimeita. Koko Friday the 13th: The Final Chapter on enemmän tai vähemmän laimea. Elokuva alkaa hölmöllä kohtauksella, jossa selitetään nopeasti aiemmat tapahtumat katsojille ja näytetään pätkiä edellisistä leffoista. Alkutekstien jälkeen filmi lähtee kuitenkin ihan kiinnostavasti käyntiin. Perjantai 13. päivä, osa 3:n lopussa Jason saatiin vihdoin tapettua, mutta kun hänet viedään ruumishuoneelle, herää hän mysteerisesti henkiin. Olisi ollut kiinnostavaa ja sarjalle raikasta, jos Jason olisi lähtenyt riehumaan kaupungissa, mutta tietty hän vain palaa takaisin tuttuun metsäänsä. Siitä elokuvan taso sitten alkaakin laskea. Nuoret hahmot esitellään niin hätäisesti, ettei lähes kenenkään nimeä ehdi muistaa, mitä ei auta yhtään se, että mukaan tungetaan lisää hahmoja. Robin ja kaksostytöt voisi poistaa koko leffasta, jolloin sitä olisi mukavampi seurata. Nuorten kohtalot myös kiinnostaisivat enemmän, sillä nyt he ovat vain selkeitä uhreja Jasonille. Hengissä pysyvät arvaa jo alussa, eikä muiden selviäminen voisi vähempää kiinnostaa.
Kun teinihahmoista ei välitä, ei elokuvasta myöskään löydy kunnon jännitettä. Friday the 13th: The Final Chapter ei suoraan sanottuna ole pelottava elokuva. Pari toimivaa äkkisäikäytystä on mukana, mutta jännittämisen sijaan katsoja saattaa enemmänkin haukotella. Puolentoista tunnin filmiksi The Final Chapter on nimittäin aika tylsä. Siinä ei ole mitään uutta, jolloin koko homma tuntuu todella nähdyltä. Ei sillä, että edellisessä osassa olisi ollut mitään raikasta, mutta kun samaa kuviota pyörittää vielä kerran, niin katsoja ei jaksa enää pysyä mukana. Jos elokuva edes viihdyttäisi tai naurattaisi, niin sitä voisi kutsua ihan kivaksi. Tällaisena se on vain erittäin laimea ja tunnoton teos. Se on myös äärimmäisen unohdettava, sillä leffaa katsoessa millään ei tunnu olevan mitään väliä. Tapahtumat alkavat pyyhkiytyä mielestä nopeasti, kun lopputekstit alkavat pyöriä ja alkaa jo hieman toivoa, että sarja olisikin päättynyt Perjantai 13. päivä, osa 3:ssa. Noh, eihän tämäkään tosin ole nimestään huolimatta viimeinen.
Sarjan ohjaus on vaihtunut ja tällä kertaa hommaa hoitaa Joseph Zito, joka oli aiemmin tehnyt kauhuleffa Rosemaryn murhaajan (The Prowler - 1981). Zito ei selvästi osaa luoda tunnelmaa lainkaan, eikä myöskään ohjata näyttelijöitä. Barney Cohenin tekemä käsikirjoitus on kehno ja täysin sydämetön. Kuvauskaan ei ole parhaimmasta päästä ja leikkaus on paikoitellen todella tönkköä. Jason Voorheesin ulkonäköä on jälleen muutettu ja nykyinen on typerän liioiteltu. Maskeeraus ei muutenkaan ole kovin onnistunutta, kuten eivät ole äänitehosteetkaan. Harry Manfredini toimii jälleen säveltäjänä, mutta eipä hän ole vieläkään saanut aikaiseksi muistettavaa musiikkia. Tuttu "Ki-ki-ki-ma-ma-ma" -kuiskaus on tietysti mukana ja se on ainoa karmiva asia koko elokuvassa.
Yhteenveto: Friday the 13th: The Final Chapter on todella laimea elokuva. Teinihahmot ovat äärimmäisen unohdettavia ja mitäänsanomattomia, eikä leffa saa välittämään muista kuin Tommy-pojasta, jota Corey Feldman mainiosti esittää. Muuten näytteleminen ei ole kummoista. Millään ei tunnu olevan mitään väliä elokuvan aikana, eikä mukana ole lainkaan jännitettä. Pari äkkisäikäytystä onnistuvat pelästyttämään, mutta muuten elokuva ei ole pelottava. Jason Voorheeskaan ei ole uhkaava. Harmillisesti filmi on myös hieman tylsä. Jos Jason olisi pyörinyt kaupungissa koko leffan ajan, tutun metsikön sijaan, olisi mukana jotain uutta ja raikasta, mutta nyt teos vain pyörittää vanhoja juttuja ilman mitään tunnetta. Kyllä Friday the 13th: The Final Chapterin kerran katsoo, mutta ei se ole todellakaan hyvä, vaan erittäin heikko ja kehno.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.gbhbl.com
Friday the 13th: The Final Chapter, 1984, Paramount Pictures, Georgetown Productions Inc., Sean S. Cunningham Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti