Arvostelu: The Sadness (哭悲 - 2021)

THE SADNESS

哭悲

Ohjaus: Rob Jabbaz

Pääosissa: Berant Zhu, Regina Lei, Tzu-Chiang Wang, Emerson Tsai, Wei-Hua Lan, Ralf Chiu, Ying-Ru Chen ja Lue-Keng Huang

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Ikäraja: 18

HUOM! Arvostelun kuvat elokuvasta sisältävät erittäin veristä ja väkivaltaista materiaalia!

The Sadness on kanadalaisen Rob Jabbazin ensimmäinen elokuva. Kiinan tasavaltaan Taiwanin saarelle matkustanut Jabbaz ryhtyi työstämään filmiä, inspiroituneena Garth Ennisin ja Jacen Burrowsin Crossed-sarjakuvasta (2008-2010). Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2020 tiukkojen koronarajoitusten alla ja The Sadness sai maailmanensi-iltansa Taiwanissa tammikuussa 2021. Suomeen elokuva saapui tämän vuoden huhtikuussa Night Visions -elokuvafestivaaleille ja siellä leffasta innostuttiin niin paljon, että Night Visions on päättänyt tuoda The Sadnessin kunnon teatterilevitykseen. Itse en ollut kuullutkaan filmistä, mutta Episodi-lehteen kirjoittavan ystäväni kehotuksesta päätin lopulta mennä katsomaan leffan sen lehdistönäytökseen pari viikkoa ennen ensi-iltaa.

Taiwanin saarella puhkeaa virusepidemia, joka muuttaa sairastajansa sekopäisiksi sadisteiksi, jotka ryhtyvät tappamaan ihmisiä kauhistuttavin tavoin. Kaaoksen keskellä Jim yrittää löytää tyttöystävänsä Katin.

Berant Zhu ja Regina Lei näyttelevät Jimiä ja Katia, pariskuntaa, joka joutuu erilleen juuri ennen kuin Alvin-niminen virus pyyhkii läpi Taiwan-saaren väestön ja tekee sairastajistaan raivohulluja. Jim lähtee epätoivoisesti etsimään Katia, joka taas yrittää selviytyä pahimman kaaoksen keskellä. Zhu ja Lei suoriutuvat osistaan hyvin, esittäen onnistuneesti hahmojensa muovautuneisuutta tilanteen eskaloituessa yhä vain pahemmaksi. Vaikka aluksi hahmot esitetään stereotyyppisen tapaan niin, että rohkea poikaystävä lähtee pelastamaan pakoon juoksevaa tyttöystäväänsä, hahmoista löytyy onneksi enemmänkin elokuvan edetessä. Kenties hieman yllättäen koin Katin osuudet filmissä kiinnostavammiksi kuin Jimin. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan hyvin - varsinkin Tzu-Chiang Wang, joka esittää karmivaa bisnesmiestä, joka lähtee vimmaisesti jahtaamaan Katia.

Heti kättelyssä täytyy todeta, että The Sadness on kevyesti yksi verisimmistä ja brutaaleimmista elokuvista, jonka olen koskaan nähnyt, joten on varmaan sanomattakin selvää, ettei se todellakaan sovellu kaikille. Ne katsojat, jotka taas ovat kaipailleet oikein kunnon ultraväkivaltaista verimättöä elokuvateattereihin, tulevat riemastumaan elokuvasta suuresti. Elokuva lähtee seesteisesti käyntiin, mutta ei aikaakaan, kun ensimmäinen raivotautinen sekopää ilmestyy kuvioihin ja siitä alkaakin sitten sellainen raakuuksien vuoristorata, että voi morjens! The Sadness on ehdottomasti korkean K18-ikärajaleimansa ansainnut - niin sairasta ja kuvottavaa kuvastoa se on pullollaan. Jollain kenties häiriintyneellä tavalla pidin elokuvasta aika paljonkin.

Elokuvan mopo lähtee keulimaan jo ensimmäisen vartin aikana, mutta mopo ei onneksi koskaan karkaa käsistä. Ensikertalaisohjaaja Rob Jabbaz pitää filmiä yllättävänkin hyvin kasassa ja vaikka hän tarjoaa täysin sekopäistä menoa, hän tekee sen varsin tyylitajuisesti. Tai niin tyylitajuista kuin naisen silmämunattoman silmäkuopan raiskaaminen voi olla. Jep jep. The Sadness saa katsojansa pohtimaan vähän väliä, että mitäköhän vittua minä oikein tulin katsomaan? Kaiken hullunkurisen sekasorron keskellä leffa on myös nimensä mukaisesti surullinen. Siitä löytyy myös paljon ajankohtaisuutta, osan dialogista kuulostaessa erilaisilta mielipiteistä, mitä koronaviruksesta on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana sanottu.

Rob Jabbaz rakentaa tunnelmaa tehokkaasti, tehden elokuvasta todella jännittävän - paikoitellen jopa piinaavan tiivistunnelmaisen. Jabbaz ei pahemmin lähde kaunistelemaan tilanteita, vaan voin kuvitella, kuinka hän on kuvauksissa huutanut erikoistehostetiimille: "Lisää tekoverta! Lisää!" The Sadness on taidokkaasti kuvattu ja napakasti leikattu. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja maskeeraustiimi on tehnyt hienoa työtä yhä vain ällöttävämmiksi muuttuvien runneltujen ihmispoloisten kanssa. Tehosteet luottavat pääasiassa käytännön efekteihin, millä saa todella rujoa settiä aikaiseksi. Parit silmiinpistävät tietokone-efektit on kuitenkin mukana. Äänimaailma on toki usein kaoottinen, mutta siitä löytyy myös hiljaisuutta. TZECHARin työstämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla.

Yhteenveto: The Sadness on sekopäinen ultraväkivaltapläjäys, joka ei todellakaan sovellu kaikille, mutta joka tarjoaa suurta riemua kohderyhmälleen. Kiltteihin ja liki verettömiin toimintaelokuviin kyllästyneet saavat vihdoin koko rahan edestä sitä, mitä ovat toivoneet. Ohjaaja Rob Jabbaz ei yhtään pidättele iskujaan, vaan tarjoaa erittäin hullunkurista ja kuvottavaakin menoa. Tekoverta ei säästellä, vaan sillä läträtään menemään litratolkulla. Pahimmatkin raakuudet hoidetaan silti yllättävällä tyylitajulla, eikä keuliva mopo koskaan lähde käsistä. Brutaalin meiningin ja todella jännittävän tunnelman keskellä elokuvasta löytyy nimenmukaista surullisuutta, sekä hieman kommentaaria koronatilanteesta. Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin ja tekninenkin osasto toimii. Jos olet kaivannut hemmetin raakaa mättöä, mene heti katsomaan The Sadness, kun sinulla on siihen mahdollisuus! Muuten elokuvaa on hyvin hankala suositella.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.7.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

The Sadness, 2021, Machi Xcelsior Studios