BETTER MAN
Ohjaus: Michael Gracey
Pääosissa: Robbie Williams, Jonno Davies, Carter J. Murphy, Steve Pemberton, Kate Mulvany, Alison Steadman, Damon Herriman, Raechelle Banno, Jake Simmance, Jesse Hyde, Liam Head, Chase Vollenweider, Tom Budge, Leo Harvey-Elledge ja Chris Gun
Genre: draama, komedia, musikaali
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 12
Better Man perustuu tositapahtumiin artisti Robbie Williamsin elämästä ja urasta. Helmikuussa 2021 ilmoitettiin, että Michael Gracey ohjaisi ja käsikirjoittaisi elokuvan Williamsista. Kuvaukset käynnistyivät toukokuussa 2022 ja nyt Better Man saapuu Suomenkin elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin, että Robbie Williamsista tehdään elokuva, etenkin kun sain selville elokuvan vekkulista toteutuksesta. Tätini tutustutti minut Williamsin musiikkiin jo vuosia sitten ja vei minut katsomaan Williamsia Tampereen Ratina-stadionille kesällä 2017. Veinkin nyt tätini katsomaan Better Mania elokuvan gaalaensi-iltaan viikkoa ennen ensi-iltaa.
1980-luvulla Stone-on-Trentissä kasvava nuori Robert Williams päättää tulla kuuluisaksi. Mahdollisuus tähän aukeaa, kun hän saa paikan uudesta poikabändistä, Take Thatista. Mutta kestääkö epävarman, isänsä hyväksyntää kaipaavan ja päihteisiin tykästyvän Robbien pää kuuluisuutta?
Nostetaanpa heti kissa pöydälle ja huomioidaan se tosiasia, että kyllä, Robert, eli Robbie Williams on elokuvassaan motion capture -teknologialla toteutettu tietokonetehosteapina. Artistin maneerit vakuuttavasti oppinut Jonno Davies esiintyi liiketunnistinasussa kuvauksissa, toimien myös Robbien puheäänenä, kun taas itse Robbie Williams toimii kertojaäänenä, minkä lisäksi hän on äänittänyt uusia sovituksia tutuista kappaleistaan. Eikä pidä unohtaa lapsi-Robertia esittävää Carter J. Murphyä, joka tarjoaa heti elokuvan alussa sydäntäsärkevän haikean version yhdestä Robbien tunnetuimmista kappaleista, Feelistä. Apina-aspekti on taatusti monille luotaantyöntävä juttu, mutta itse mielsin idean hauskaksi ja yllättävää kyllä, taidokkaasti luotuun digiapinaan tottuu välittömästi. Apinaidea syntyi, kun ohjaaja Michael Gracey kysyi, miksi eläimeksi Robbie itsensä kokee ja Robbie vastasi apinan, koska ajattelee, että hänet oltiin heitetty lavalle esiintymään kuin mikäkin showapina ja koska hän ei ollut omasta mielestään kehitykseltään ihan ihmisen tasolla. Jo tästä vekkulista ideasta lähtien Better Man heittää katsojan varsin armottomasti Robbien pään sisälle, tämän kunnianhimon, epävarmuuksien, kehnojen perhesuhteiden, omituisen huumorintajun ja muiden demonien sekaan. Tuskin kukaan elokuvan nähnyt fani voi enää koskaan seurata Robbien konserttia miettimättä, mitäköhän tämä käy läpi päässään todellisuudessa. Siinä, missä yleensä artisteista kertovia elämäkertaelokuvia kritisoidaan siitä, että nämä ovat liian kaunistelevia, Robbieta ei omien sanojensa mukaan kiinnostanut yhtään tehdä mitään kiiltokuvaleffaa, eikä Better Man ujostele näyttää laulajaa usein varsin negatiivisessakin valossa.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Steve Pemberton ja Kate Mulvany Robbien vanhempina, Alison Steadman Robbien isoäitinä, Damon Herriman Take Thatin managerina Nigel Martin-Smithinä, Jake Simmance, Jesse Hyde, Liam Head ja Chase Vollenweider Take Thatin muina jäseninä, Gary Barlow'na, Mark Owenina, Howard Donaldina ja Jason Orangena, Raechelle Banno All Saintsin laulajana ja Robbien ex-kihlattuna Nicole Appletonina, sekä Tom Budge lauluntekijä Guy Chambersina, joka auttoi Robbieta uuteen nousuun soolourallaan, kun mies lähti kävelemään/potkittiin pihalle Take Thatista. Sivunäyttelijät ovat myös mainiot rooleissaan, Pembertonin ollessa täydellisen inhottava Robbien välinpitämättömänä isänä, joka lähtee, kun Robbie on vielä lapsi ja palaa kuvioihin vasta, kun hänen pojastaan nousee julkimo.
On valtava sääli, että Better Man on jo nyt ehditty tuomita taloudelliseksi fiaskoksi. Oli kyse sitten amerikkalaisyleisöstä, joka ei koskaan lämmennyt Robbielle, eikä siksi saapunut teatteriin katsomaan elokuvaa miehestä tai sitten faneista, jotka torjuivat apinaidean, mutta tämä elokuva olisi todella ansainnut paljon paremman vastaanoton. Kyseessä on aivan mahtava elämäkertafilmi omalla veikeällä, sanoisinko jopa "robbiemaisella" twistillään, joka vie katsojansa aikamoiselle tunteiden vuoristorata-ajelulle. Toisaalta elokuva on todella hauska ja inspiroiva, samalla se on myös täynnä murskaavaa tragediaa ja tuskaa.
Kuten jo kerroin, Robbieta ei ole kiinnostanut kertoa tarinaansa kaunistellen, vaan hän on halunnut tuoda kaiken mukaan, oli kyse sitten vaikeista ihmissuhteista, hänen omasta diivamaisuudestaan ja huumeongelmistaan, jotka meinasivat pahimmillaan viedä häneltä hengen. Erityisen hyvin elokuva onnistuu näyttämään, mitä tunnetun ja mahtailevan showpersoonan kuoren alta löytyy. Lapsesta asti Robbien takaraivossa jyskyttää ääni, joka toistaa, ettei hänestä voi ikinä tulla mitään ja että hän on pelkkä teeskentelijä, joka ei ansaitse mitään hyvää elämässään. Elokuvan edetessä ja vuosien varrella tämä ääni vain voimistuu ja esiintyessään Robbie näkee tyytymättömiä versioita itsestään yleisössä pudistelemassa päätään ja tuomitsemassa. Kohtaus, jossa Robbie vihdoin kohtaa sisäiset demoninsa on suoraan sanottuna mykistävän hurja. Ikävien juttujen vastapainona onkin sitten kosolti huumoria, jälleen varsin robbiemaista, eli itseironista ja sarkastista. Niinä hetkinä kun Robbiella menee hyvin, leffa levittääkin aikamoisen virneen katsojan kasvoille. Onnen kyyneleiltäkään ei luultavasti vältytä, joten nessut on tosissaan hyvä ottaa mukaan teatteriin.
Ohjaaja Michael Gracey on parhaiten tunnettu The Greatest Showmanista (2017) ja Gracey näyttää nyt toistamiseen, että häneltä todella löytyy silmää upeille musikaalinumeroille. Robbien tunnetut kappaleet vuosien varrelta esitetään toinen toistaan fantastisemmilla tavoilla. Kuten jo totesin, lapsi-Robbien laulama Feel elokuvan alussa on jo sydäntäsärkevä, minkä kanssa surullisimmista hetkistä taistelevat Come Undone ja iki-ihana Angels. Rock DJ esitetään aivan mielettömän tanssinumeron kera Lontoon kaduilla monikymmenpäisen esiintyjäryhmän kera, kun taas Robbien ja Nicolen rakastumista seuraava She's the One on erittäin kaunis ja intiimi. Let Me Entertain You on aina yhtä tarttuva, kun se vihdoin pärähtää käyntiin Robbien uralle ikonisilla Knebworthin keikoilla. Gracey hallitsee ilmapiirin taidokkaasti ja Simon Gleesonin ja Oliver Colen kanssa kirjoittamassa käsikirjoituksessaan hän onnistuu kanavoimaan sulavasti läpi jopa kolmen vuosikymmenen tapahtumat vähän päälle parissa tunnissa.
Myös tekniseltä toteutukseltaan Better Man on vaikuttava. Elokuva on tyylikkäästi kuvattu ja sujuvasti leikattu. Lavastus- ja puvustustiimit tekevät hienoa työtä yhdessä efektityyppien kanssa, herättäessään eri aikakausia takaisin henkiin ja luodessaan Robbien ja Take Thatin vanhoja konsertteja uusiksi. Apina-Robbien visuaalinen toteutus ansaitsee vielä uudet kehut. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Batu Senerin musiikkeja myöten. Sener on onnistuneesti ujuttanut sekaan otteita Robbien muistakin kappaleista, kuten Candysta, jotka eivät saa varsinaista musikaalinumeroa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.1.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Better Man, 2024, Sina Studios, Facing East Entertainment, Rocket Science, Lost Bandits, Footloose Productions, Azure Centrum, RPW Productions, Partizan Films, VicScreen, Zero Gravity Management
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti