DIE MY LOVE
Ohjaus: Lynne Ramsay
Näyttelijät: Jennifer Lawrence, Robert Pattinson, Sissy Spacek, Nick Nolte, LaKeith Stanfield, Gabrielle Rose, Debs Howard ja Sarah Lind
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
Ikäraja: 16
Die My Love perustuu Ariana Harwiczin kirjaan Die, My Love (Mátate, amor) vuodelta 2012. Martin Scorsese ja Jennifer Lawrence olivat keskustelleet elokuvan tekemisestä yhdessä ja alun perin he suunnittelivat adaptaatiota Kate Chopinin kirjasta Herääminen (The Awakening - 1899), mutta kun Scorsese luki Die, My Loven, hän lähetti kirjan Lawrencelle ja yhdessä he päättivät tehdä sen pohjalta leffan. Lawrence taas lähetti kirjan Lynne Ramsaylle, joka pienen taivuttelun jälkeen hyppäsi mukaan projektiin ohjaajana ja käsikirjoittajana. Kuvausten oli tarkoitus alkaa vuonna 2023, mutta Hollywoodin lakkojen takia kuvaukset saatiin käynnistettyä vasta elokuussa 2024. Maailmanensi-iltansa Die My Love sai Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2025 ja nyt vihdoin leffa on saapunut myös Suomen elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun luin, ketkä elokuvan ovat tehneet ja kävinkin uteliain mielin katsomassa Die My Loven sen ensi-iltaviikonloppuna.
Grace ja Jackson muuttavat Jacksonin perinnöksi saamaan taloon keskelle ei-mitään. Pariskunta saa pian lapsen, mutta onni kääntyy, kun paha synnytyksen jälkeinen masennus vaivuttaa Gracen psykoosin partaalle.
Milleniaalien märkä päiväuni käy toteen, kun Nälkäpeli-elokuvien (The Hunger Games - 2012-2015) Jennifer Lawrence ja Twilight-leffojen (2008-2012) Robert Pattinson nähdään samassa elokuvassa ja vieläpä pariskuntana. Lawrence näyttelee Gracea, joka haaveilee kirjailijan urasta, kun taas Pattinson esittää Jacksonia, joka pyrkii muusikoksi. Kun Jackson perii kuolleen setänsä talon, pariskunta muuttaa, toiveenaan voivansa vihdoin keskittyä urahaaveisiinsa, samalla kun he pyörittävät vauva-arkea. Lapsen syntymä kuitenkin muuttaa kaiken ja rakkaus on pian todellisella koetuksella. Jennifer Lawrence on erittäin hyvä roolissaan, heittäytyen täysillä hahmonsa riepoteltavaksi. Hän pistää parastaan useassa kohtauksessa, vaikka saakin samalla yhä vain villimmäksi muuttuvan Gracen tuntumaan ajoittain todella ärsyttävältä. Pattinson on roolissaan paljon pidättyväisempi, Lawrencen rinnalla jopa hitusen tylsä.
Elokuvassa nähdään myös Sissy Spacek ja Nick Nolte Jacksonin vanhempina Pamina ja Harryna, sekä LaKeith Stanfield pääparin naapurina, joka huristelee moottoripyörällään talon ohi harva se päivä. Spacek ja Nolte ovat mainioita ikääntyvänä parina, joiden muistit alkavat tehdä tepposia. Stanfield jää kuitenkin aika tarpeettomaksi statistiksi.
Die My Love ei ollut juuri yhtään minun juttuni. Elokuva on todella raskasta katsottavaa. Eikä siis raskas samalla tavalla kuin ohjaaja Lynne Ramsayn aiempi teos, murskaava ja ahdistava, mutta silti hieno Poikani Kevin (We Need to Talk About Kevin - 2011). Die My Love on jo aihepiiriltään raskas, käsitellessään synnytyksen jälkeistä masennusta ja viemällä sen Gracen kohdalla yhä vain pahenevammaksi psykoosiksi. Koin kuitenkin leffan tuskastuttavan raskaaksi, koska se on täytetty ärsyttävillä hahmoilla, jotka tekevät koko ajan toistensa oloista kurjempia valittamalla, huutamalla ja uhkailemalla. Kun sekaan vielä heitetään koira, joka ei sitten millään suostu lopettamaan haukkumista ja ulisemista, Die My Love todella koettelee katsojansa hermoja. Koska olin juuri katsonut vastaavia tunteita herättäneen (mutta mielestäni paremman) If I Had Legs I'd Kick Youn (2025), Die My Love meni ajoittain liki kidutuksen puolelle.
Ei elokuva mielestäni varsinaisesti huono ole ja pääasiassa hyvät näyttelijät pelastavat paljon, vaikka olinkin jatkuvasti turhautunut siihen, miten heidän hahmonsa käyttäytyvät toisiaan - sekä usein itseäänkin - kohtaan. Leffa väläyttelee satunnaisia vahvoja kohtauksia, mutta sitten taas tarinankerronnan koin toisinaan takkuilevaksi. Tietty sekavuus on toki tarkoituksellista, kun Gracen psykoosi saa niin naisen kuin katsojan kyseenalaistamaan, mikä tapahtumista on totta ja mikä ei. Jossain kohtaa tämä kaikki alkoi kuitenkin puuduttamaan ja tuntumaan tasapaksulta, enkä juuri lämmennyt lopetukselle. Se tosin voi muuttua, koska Lynne Ramsay on puhunut, ettei hänkään ollut täysin tyytyväinen lopetukseen ja on jopa aikeissa tehdä elokuvalle uuden päätöksen. Ehkä joskus katson Die My Loven uudestaan ja ehkä joskus eri mielentilassa se kääntyykin positiiviseksi yllätykseksi, mutta juuri nyt olen lähinnä vain iloinen, että sain taisteltua leffan loppuun saakka.
Lynne Ramsay väläyttelee lahjojaan ohjaajana ja käsikirjoittajana, mutta pääasiassa hänen työnsä jätti minut tällä kertaa aika kylmäksi, etenkin käsikirjoituksen osalta. Näyttelijänsä Ramsay saa irrottelemaan ja hän rakentaa hyvin epämukavaa ilmapiiriä. Die My Love on myös taitavasti kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus on oivallista ja äänimaailma vetelee juuri oikeista naruista, ajaakseen niin hahmot kuin katsojan ärtymyksen partaalle. Tietokonetehosteet ajavat asiansa, mutta niistä myös korostuu leffan pienehkö budjetti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.3.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Die My Love, Yhdysvallat, 2025, Excellent Cadaver, Black Label Media, Sikelia Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti