SURULLA ON SULKAPEITE
THE THING WITH FEATHERS
Ohjaus: Dylan Southern
Näyttelijät: Benedict Cumberbatch, Richard Boxall, Henry Boxall, Eric Lampaert, David Thewlis, Vinette Robinson, Sam Spruell, Leo Bill ja Claire Cartwright
Genre: draama, kauhu
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Ikäraja: 16
The Thing with Feathers, eli suomalaisittain Surulla on sulkapeite perustuu Max Porterin kirjaan Grief Is the Thing with Feathers vuodelta 2015. Film4, Lobo Films ja SunnyMarch hankkivat kirjan filmatisointioikeudet ja projekti sai British Film Institutelta rahoitustukea. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2024 ja maailmanensi-iltansa Surulla on sulkapeite sai tammikuussa 2025 Sundancen elokuvajuhlilla. Nyt elokuva on saapunut myös Suomen teattereihin ja itse kiinnostuin siitä sen päätähden ja mystisen markkinoinnin ansiosta. Kävinkin katsomassa Surulla on sulkapeitteen heti sen ensi-iltapäivänä.
Vastikään leskeksi jäänyt mies yrittää olla hyvä isä kahdelle pojalleen. Hänen pohjaton surunsa kuitenkin manifestoituu ihmismäisen variksen muodossa, josta ei ota selkoa, onko se tullut piinaamaan vai auttamaan isää.
Benedict Cumberbatch näyttelee nimettömäksi jäävää miestä, joka on juuri jäänyt leskeksi ja yksinhuoltajaksi kahdelle pojalleen (Richard ja Henry Boxall). Isä saa nopeasti huomata, että hän ei juuri ollut aiemmin vastuussa ja tietoinen lastensa tekemisistä ja elämistä, kokien saman tien itsensä avuttomaksi vanhempana. Suru on myös murskaava ja isä mieluummin vetäytyy työhuoneeseensa piirtelemään kuvia variksesta. Pian varis ei kuitenkaan ole enää pelkkä piirustus, kun isä alkaa nähdä painajaismaisia näkyjä ihmisen kokoisesta variksesta. Cumberbatch on tuttuun tapaansa mainiossa vedossa, tulkiten hyvin surevaa hahmoaan. Boxallit ajavat asiansa lapsina, mutta onhan leffan isoin täky itse varis, joka on toteutettu ihastuttavan vanhanaikaisesti, jopa hieman kotikutoisesti. Varis-asussa pyörii Eric Lampaert, kun taas sen äänenä kuullaan David Thewlis, joka istuu täydellisesti rooliin.
Elokuvassa nähdään myös pikaisesti Leo Bill terapeutti Bowdenina, Sam Spruell isän veljenä, Vinette Robinson isän ystävänä Amandana, sekä takaumissa Claire Cartwright menehtyneenä äitinä. Sivunäyttelijät hoitavat tonttinsa passelisti, mutta onhan elokuva Cumberbatchin ja variksen show. Voi olla, että Cumberbatchista tuntui hieman hassulta näytellä toistamiseen asulla toteutetun mielikuvitusolennon kanssa, hänen tähditettyä juuri tätä ennen Netflixin Eric-sarjaa (2024).
Surulla on sulkapeite osoittautui hyväksi draamaksi rakkaan kuolemasta eteenpäin pääsemisestä ja jos jokin minut yllätti, niin se kuinka paljon mukana on kauhuelementtejä. Varis esitellään suorastaan kauhumaisin kohtauksin, hiipien esiin pimeydestä, jättäen isän paniikin valtaan. Mitä enemmän varista näytetään ja mitä selvemmäksi käy, että kyseessä on miehestä asussa, joka näyttää hieman siltä, että se olisi tarkoitettu ennemminkin teatterin lavalle kuin elokuvaan, sitä enemmän varis menettää karmivuudestaan. Leffan aihepiirit pitävät kuitenkin ahdistavaa ilmapiiriä pääasiassa hyvin yllä ja kauhu syntyy myös psykologisin keinoin.
Mielenkiintoisen kontrastinsa tähän kauhumaisuuteen tuo tietty satumaisuus, joskin tässä näyttäytyy myös elokuvan ongelma siinä, ettei se ole juuri missään aspektissa järin hienovarainen. Metaforia väännetään usein rautalangasta, kun vähempikin riittäisi. Isoin ongelma mielestäni on kuitenkin elokuvan lopetus. Sen enempää spoilaamatta sanon vain, että tarina kokee vaikeuksia viedä homman tyydyttävällä tavalla päätökseensä ja erityisesti viime hetkellä mukaan tuotu uusi taho tuntui hassun irralliselta - aivan kuin tässä kohtaa tekijät kokisivat, että satuhan tarvitsee konkreettisen pahiksen, eikä pelkkä ylitettävä suru riitäkään. Elokuvan "lopputaistelu" on myös jopa hieman vaivaannuttavan kömpelösti tehty. Tietyt kauneusvirheet laskevat Surulla on sulkapeitteen pisteitä, mutta elokuva on epätasaisuudessaankin toimiva paketti.
Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Dylan Southern, joka on aiemmin tehnyt vain dokumentteja. Siirtyminen fiktioleffan pariin ei suju täysin luontevasti, mutta Southern rakentaa kuitenkin tunnelmaa pääasiassa mainiosti ja yhdistelee draamaa ja kauhua sulavasti. Teknisesti Surulla on sulkapeite on oikein kelvollinen, joskin osa katsojista tulee todennäköisesti pitämään varista enemmän huvittavana ilmestyksenä. Kameratyöskentely on oivallista, lavasteet hienot ja maskeeraukset pätevät. Äänimaailma on onnistuneesti rakennettu, vaikkei Zebedee C. Budworthin säveltämistä musiikeista jääkään juuri mitään mieleen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.3.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Thing with Feathers, Iso-Britannia, 2025, Lobo Films, LB Entertainment, Align, Film i Väst, Film4, SunnyMarch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti