SCREAM - KAUSI 2
Pääosissa: Willa Fitzgerald, Bex Taylor-Klaus, John Karna, Carlson Young, Amadeus Serafini, Tracy Middendorf, Kiana Brown, Santiago Segura, Sean Grandillo, Anthony Ruivivar, Austin Highsmith, Bryan Batt, Tom Everett Scott, Bobby Campo ja Tom Maden
Genre: kauhu
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 38 minuuttia - 1 tunti 21 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 17 minuuttia
Ikäraja: 16
Wes Cravenin Scream-kauhuelokuviin (1996-) perustuva televisiosarja Scream nousi kohtalaiseen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin kesällä 2015. Toisen kauden kuvaukset lähtivät heti liikkeelle ja lopulta Screamin kakkoskausi alkoi pyöriä televisioissa (Suomessa Netflixin kautta) kesällä 2016. Kausi sai edellistä kautta paremmat arviot kriitikoilta, mutta sen katsojaluvut tipahtivat hieman. Itse ryhdyin innolla katsomaan sarjaa, kun sen ensimmäinen kausi julkaistiin ja katsoinkin koko avauskauden yhdessä päivässä. Toisen kauden kohdalla odotin, että koko kausi oli ilmestynyt loppuun, kunnes katsoin sen, jälleen kerran lyhyessä ajassa. Olen katsonut kummatkin kaudet kerran uudestaan ja nyt kun elokuvasarja sai jälleen jatkoa elokuvalla Scream (2022), päätin sitä katsoa aiemmat leffat sekä tämän sarjan uudelleen ja arvostella ne. Pari kuukautta Screamin ensimmäisen kauden katsomisen jälkeen aloitin Screamin toisen kauden.
On kulunut muutama kuukausi Lakewoodin kaameista murhista. Emma Duval palaa takaisin kotiinsa, uskoen vihdoin voivansa palata normaaliin elämään, mutta ei aikaakaan, kun uusi murhavyyhti alkaa. Onko Piperin mystinen rikostoveri oikeasti Audrey, vai piileskeleekö maskin takana joku muu?
Ensimmäiseltä kaudelta tutut ja hengissä selvinneet hahmot tekevät paluun ja joutuvat pian uuteen höykytykseen, kun Piperin (Amelia Rose Blaire) rikostoveri ottaa selviytyjät kohteekseen. Emma (Willa Fitzgerald) on ollut pidemmän aikaa poissa Lakewoodista käydäkseen terapiassa, samalla kun hänen poikaystävänsä Kieran (Amadeus Serafini) saa riesakseen kaupunkiin muuttavan serkkunsa Elin (Sean Grandillo). Noah (John Karna) on perustanut podcastin nimeltä Ruumishuone, jossa hän tekee juttuja murhista, kun taas Audrey (Bex Taylor-Klaus) koettaa piilotella yhteyttään Piperiin. Brooke (Carlson Young) haluaa tehdä pormestari-isänsä (Bryan Batt) vihaiseksi deittailemalla Jakea (Tom Maden). Hahmot ovat edelleen varsin mainioita, joskin olen yhä sitä mieltä, että päähenkilön virassa toimiva Emma on lähes kaikkia kavereitaan tylsempi tapaus. Näyttelijät jatkavat oivaa työtään, erityisesti tajutessaan, ettei heidän painajaisensa olekaan ohi.
Eli-serkun lisäksi uusina hahmoina tuotantokaudella esitellään mm. Lakewoodin uusi seriffi Acosta (Anthony Ruivivar), hänen poikansa Stavo (Santiago Segura), psykologian opettaja Lang (Austin Highsmith), sekä murhien aikana poissa koulusta ollut oppilas Zoe (Kiana Brown). Tulokashahmot toimivat mainioina lisäyksinä ja tietty samalla myös uusina epäiltyinä, kun ruumiita alkaa taas kerran löytymään. Uusista näyttelijöistä parhaiten vakuuttaa Ruivivar uutena seriffinä, joka ottaa tosissaan vastuulleen kaupungin suojelemisen.
Screamin toinen kausi sai ilmestyessään ensimmäistä kautta paremmat arviot kriitikoilta, mutta itse olen ensikatselusta asti ollut sitä mieltä, että toinen kausi ei yllä ensimmäisen tasolle. Jatkokausi toimii oikein hyvin, mutta siitä ei ihan löydy samaa imua. Vaikka olin katsonut avauskauden jo kahdesti ja tiesin tasan tarkkaan Piperin olevan syyllinen, kausi onnistui yhä nappaamaan minut tiukasti mukaansa murhamysteeriinsä. Kakkoskausi ei edes ensimmäisellä katselukerralla pystynyt ihan samaan. Kaudelta löytyy hieman liikaa kierrätystä viime kaudelta, sekä pientä hidastelua nostetun jaksomäärän vuoksi, jolloin tietty intensiteetti ei pysy yllä yhtä tehokkaasti.
Tästä huolimatta kakkoskausi on kyllä mainiota jatkumoa ja tarjoaa toisen mielenkiintoisen mysteerin, jota lähteä selvittämään. Uudet hahmot sekoittavat hyvin pakkaa ja jälleen kerran katsoja ehtii epäillä itse kutakin ennen lopullista paljastusta. Onkin vain harmi, että kun ensimmäisen kauden lopetus herätti epäilyksen siitä, että Piperin apuna toimikin Audrey, kakkoskausi tekee heti selväksi, ettei Audrey sittenkään ole tämänkertainen murhaaja. Kuka ikinä naamion takana onkaan, on hänen näyttäytyessään luvassa useampikin tiivistunnelmainen kohtaus. Välillä tuotantokausi lipsahtelee liikaa typerien äkkisäikäytyksien hyödyntämiseen ja katsoja pistetään pelästymään esimerkiksi kovaäänistä soittoääntä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi ajasta tekijät panostavat karmivan ilmapiirin rakentamiseen.
Tietty mukaansatempaavuuden uupuminen kauden aikana on kuitenkin ongelma pienimmästä päästä. Heikointa kaudella on sen tuiki tarpeeton, vajaa puolitoistatuntinen halloweenspesiaali, joka julkaistiin pari kuukautta varsinaisen kauden jo päätyttyä. Halloweenspesiaalissa keskitytään täysin uuteen mysteeriin ja murhaajaan, josta ei löydy mitään Screamin tuntua ja joka ei myöskään ole erityisen kiinnostava. Paljon mieluummin katsoja haluaisi nähdä jakson aikana pari kertaa vihjailtuun uuteen Brandon James -naamiota käyttävään murhaajaan, jonka oli tarkoitus toimia kolmannen kauden pahiksena. Siis kunnes sarjaa tehneet älykääpiöt päättivät lopettaa Emman ja kumppaneiden tarinan kesken ja aloittaa kolmoskaudella täysin uuden tarinan uusilla hahmoilla.
Kauden ohjaajat eivät ihan onnistu yhtä napakkaan kauhutarinaan kuin viimeksi, mutta pitävät silti oivallisesti tunnelmaa yllä. Käsikirjoittajat pyörittelevät mysteeriä kelvollisesti ja takeltelevat lähinnä turhan monen jakson ja täysin ylimääräisen halloweenspesiaalin kanssa. Kuvaukseltaan Screamin kakkoskausi on onnistunut ja leikkauskin on pääosin sujuvaa. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja maskeeraajat pääsevät leikittelemään tekoveren kanssa. Typerän äänekkäitä efektejä lukuun ottamatta äänimaailma on hyvin toteutettu ja Jeremy Zuckerman tunnelmoi yhä varsin karmivasti musiikkiensa kanssa.
Kauden ohjaajat eivät ihan onnistu yhtä napakkaan kauhutarinaan kuin viimeksi, mutta pitävät silti oivallisesti tunnelmaa yllä. Käsikirjoittajat pyörittelevät mysteeriä kelvollisesti ja takeltelevat lähinnä turhan monen jakson ja täysin ylimääräisen halloweenspesiaalin kanssa. Kuvaukseltaan Screamin kakkoskausi on onnistunut ja leikkauskin on pääosin sujuvaa. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja maskeeraajat pääsevät leikittelemään tekoveren kanssa. Typerän äänekkäitä efektejä lukuun ottamatta äänimaailma on hyvin toteutettu ja Jeremy Zuckerman tunnelmoi yhä varsin karmivasti musiikkiensa kanssa.
Yhteenveto: Screamin toinen tuotantokausi ei ihan yllä avauskauden tasolle, mutta jatkaa silti murhamysteeriä toimivasti. Nostettu jaksomäärä johtaa siihen, ettei intensiteetti pysy koko aikaa yllä ja seasta löytyy hieman turhaa täytettä. Turhinta on täysin ylimääräinen ja jopa aika kehno halloweenspesiaali. Silti parhaimmillaan kausi onnistuu olemaan varsin koukuttava, jännittävä ja karmiva, joskin tältä kaudelta löytyy liikaa pöljiä äkkisäikäytyksiä. Murhaajan henkilöllisyyden puolesta katsojaa onnistutaan jälleen huiputtamaan ja johtamaan harhaan, vaikka kausi voisikin hieman kauemmin pitää Audreyta epäiltyjen listalla, eikä paljastaa välittömästi hänen syyttömyytensä. Näyttelijät jatkavat hyvää työtään ja hahmojen selviytymisen puolesta jännittää edelleen. Onkin siis huutava vääryys, että tekijät päättivät heittää rakentamansa tarinan roskakoriin ja aloittaa kokonaan uuden kauhukertomuksen uusilla hahmoilla Screamin kolmannella kaudella.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.11.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Scream, 2015-2019, Yhdysvallat, MTV, Netflix, DiGa Studios, Dimension Films, Dimension Television, Lantern Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti