SCREAM - KAUSI 1
Luojat: Jill Blotevogel, Dan Dworkin, Jay Beattie ja Brett Matthews
Pääosissa: Willa Fitzgerald, Bex Taylor-Klaus, John Karna, Carlson Young, Amadeus Serafini, Connor Weil, Tracy Middendorf, Jason Wiles, Tom Maden, Bobby Campo, Brianne Tju, Amelia Rose Blaire, Bryan Batt, Sosie Bacon, Sophina Brown ja Bella Thorne
Genre: kauhu
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 39 minuuttia - 44 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 45 minuuttia
Ikäraja: 16
Scream-televisiosarja pohjautuu ohjaaja Wes Cravenin luomaan Scream-elokuvasarjaan. Vuonna 2012 MTV ilmoitti työstävänsä televisiosarjaa elokuvien pohjalta, kehitellen täysin uuden tarinan, joka ei seuraisi Cravenin leffoja, Cravenin toimiessa silti tuottajana sarjassa. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2015 ja lopulta Screamin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin samaisena kesänä. Sarja nousi suosituksi, muttei saanut kummoisia arvioita kriitikoilta. Itse katsoin Screamin ensimmäisen kauden, kun se ilmestyi syksyllä 2015 Netflixiin ja kyseessä on itselleni omalla tavallaan merkittävä tapaus, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun katsoin yhden päivän aikana kokonaisen tuotantokauden jostain televisiosarjasta. Tämä ei ollut aikomukseni, kun ryhdyin aamupäivästä sarjaa katsomaan. Jäin siihen kuitenkin pahasti koukkuun ja myöhään illalla huomasin jo tuijottavani kauden päätösjaksoa. Olen katsonut kauden kerran uudestaankin ja nyt kun Scream-elokuvat ovat jälleen saamassa jatkoa, päätin uutta elokuvaa odotellessa katsoa niin Cravenin elokuvat kuin myös tämän televisiosarjan. Katsoin tällä kertaa Screamin avauskauden läpi parissa päivässä.
Pienen Lakewood-kaupungin rauha järkkyy, kun teinityttö Nina löydetään raa'asti murhattuna. Kun kuolleita alkaa ilmestyä lisää, Ninan luokkatoverit yrittävät selvittää, kuka on kauhistuttavien tekojen takana?
Scream-sarja ei liity millään tavalla Cravenin elokuvista tuttuun Sidney Prescottiin (Neve Campbell) ja tämän ystäviin, vaan se esittelee täysin uuden hahmogallerian, jotka ryhtyvät selvittämään murhaajan identiteettiä... ja saattavat samalla päätyä tämän uhreiksi. Luokkatoverinsa Ninan (Bella Thorne) murhaa tutkimaan alkavat Emma (Willa Fitzgerald) ja hänen poikaystävänsä Will (Connor Weil), Brooke (Carlson Young), Kieran (Amadeus Serafini), Riley (Brianne Tju), Jake (Tom Maden), Noah (John Karma), Audrey (Bex Taylor-Klaus) ja hänen tyttöystävänsä Rachel (Sosie Bacon). Hahmot ovat yllättävän toimivia ja heitä onnistutaan rakentamaan niinkin hyvin, että heidän haluaa nähdä selviytyvän ja päihittävän mystisen naamiotappajan. Näyttelijät ovat kelpo valintoja rooleihinsa. Fitzgerald suoriutuu menevästi pääroolista Emmana, jolle murhaaja alkaa soitella pahaenteisiä puheluita, kuten alkuperäisissä filmeissä. Silti suosikkihahmoni ovat ensimmäisestä katselukerrasta olleet kaverukset Audrey ja Noah, Taylor-Klausin ja Karman kemioiden osuessa ilahduttavasti yhteen. Kenties myös siksi, että samaistun parhaiten sosiaalisesti epävarmaan nörtti-Noahiin.
Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Emman äiti Maggie (Tracy Middendorf), seriffi Hudson (Jason Wiles), opettaja Branson (Bobby Campo), podcastia tekevä Piper (Amelia Rose Blaire) ja pormestari Maddox (Bryan Batt). Sivuhahmotkin ovat oivallisia, vähintään potentiaalisina vaihtoehtoina murhaajaksi. Myös heidän näyttelijänsä toimivat rooleissaan.
Monille katsojille on tullut ja tulee varmasti pettymyksenä, ettei Scream-sarjassa nähdä elokuvista tuttua ikonista Ghostface-naamiota, vaan sarjan murhaajalla on vähän siihen suuntaan kyhätty huutava maski. Valkoisesta naamiosta löytyy tuttuja piirteitä Ghostfacesta ja sen kanssa toimii tietty hupullinen musta kaapu, jotta ulkonäkö olisi edes hieman lähellä leffojen tappaja-asustetta. Vaikka myönnän olleeni itsekin alun perin pettynyt naamiovalintaan, sarja antaa oivan selityksen uudistetulle naamiolle ja onnistuin aika nopeasti hyväksymään muutoksen. Naamio onkin vain yksi asioista, jotka on sarjassa toteutettu eri tavalla, mutta silti sarja on tarpeeksi samanlainen Scream-leffojen kanssa, ettei se vain tunnu hävyttömästi ratsastavan niiden maineella ilman nimeä kummempaa yhteyttä. Sarjasta löytyy elokuvista tuttua itsetietoisuutta ja Noah toimiikin sinä hahmona, joka vertaa murhatapahtumia kauhuklassikkoihin, sekä puhuu genren kliseistä. Itseironisesti Noah on heti avausjaksossa pistetty sanomaan, ettei slasheria voisi tehdä televisiosarjan muodossa. Onneksi Noah on väärässä ja mielestäni Scream-sarja toimii oikein passelisti.
Televisiosarjaformaatti jopa antaa Screamille mahdollisuuksia, joihin elokuvien rajoitetulla kestolla ei ole varaa. Murhaajan identiteettiä koskeva mysteeri on onnistuneesti rakennettu ja katsojaa johdatetaan nokkelasti harhaan pitkin tuotantokautta. Lähes joka jaksossa tekijät saavat eri hahmon vaikuttamaan epäilyttävältä ja katsoja ehtiikin epäillä lähes kaikkia murhaajaksi ennen finaalijakson paljastusta. Identiteettimysteerin lisäksi on myös kutkuttavaa selvittää, kuinka nämä uudet tapahtumat liittyvät Lakewoodin vuosikymmeniä sitten tapahtuneeseen murhayöhön. Vaikka uudelleenkatselulla tiesinkin, mistä hommassa on kyse, sekä sen ketkä jäävät henkiin ja ketkä kuolevat, koin tuotantokauden silti edelleen mukaansatempaavaksi. Tietyistä vioistaan huolimatta palaset loksahtelevat sulavasti paikoilleen ja sarjaa on viihdyttävän koukuttavaa katsoa. Kymmenen noin 40-minuuttista jaksoa ovat vauhdilla ohi.
Tekijät onnistuvat pitämään karmivan tunnelman yllä läpi tuotantokauden ja muistan ensimmäisellä katselukerralla jännittäneeni kaiken aikaa, milloin murhaaja seuraavaksi iskee ja kenen kimppuun? Luvassa onkin useita tiivistunnelmaisia hetkiä, eikä kaudelta sellaista jaksoa löydy, jossa murhaaja ei tekisi edes pikaista visiittiä kuvassa. Loppua kohti jännite kasvaa, kun salaisuudet alkavat vihdoin paljastua ja verilöyly pääsee tosissaan valloilleen. Menosta ei onneksi ole lähdetty tekemään lapsiystävällistä, vaan kausi pääsee yllättämään sillä, kuinka brutaaleja murhia on luvassa. Murhaajan leikki on kauhufanille ilahduttavan kiero ja on hyvä, miten hän saa huiputettua kaveruksia kääntymään toisiaan vastaan ja epäilemään toisiaan, sekä tekemään vahingossa päätöksiä siitä, keneltä lähtee seuraavaksi henki.
Sarjan ohjaajat eivät onnistu syyllisty vain äkkisäikäytyksien käyttöön kauhupuolella, vaikka niitäkin löytyy, vaan he pyrkivät rakentamaan karmivaa henkeä. Tämä onnistuu erityisesti kohtauksissa, joissa useampi hahmo voisi potentiaalisesti joutua hyökkäyksen kohteeksi ja katsoja jännittää, kenelle käy jotain? Tekniseltä puoleltaankin Screamin avauskausi on mainio. Se on hyvin kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Erityistä tyhjäkäyntiä kaudelle ei mahdu, vaan homma saadaan pidettyä tiiviinä. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja maskeeraukset miellyttävän veriset. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja säveltäjä Jeremy Zuckerman tunnelmoi toimivasti musiikeillaan. Erityisesti sarjan tunnusmusiikki nostattaa hyvin mysteerisen jännittävää henkeä.
Sarjan ohjaajat eivät onnistu syyllisty vain äkkisäikäytyksien käyttöön kauhupuolella, vaikka niitäkin löytyy, vaan he pyrkivät rakentamaan karmivaa henkeä. Tämä onnistuu erityisesti kohtauksissa, joissa useampi hahmo voisi potentiaalisesti joutua hyökkäyksen kohteeksi ja katsoja jännittää, kenelle käy jotain? Tekniseltä puoleltaankin Screamin avauskausi on mainio. Se on hyvin kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Erityistä tyhjäkäyntiä kaudelle ei mahdu, vaan homma saadaan pidettyä tiiviinä. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja maskeeraukset miellyttävän veriset. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja säveltäjä Jeremy Zuckerman tunnelmoi toimivasti musiikeillaan. Erityisesti sarjan tunnusmusiikki nostattaa hyvin mysteerisen jännittävää henkeä.
Yhteenveto: Scream-televisiosarjan ensimmäinen tuotantokausi on yllättävänkin mainio, vaikka pitkään voi häiritä ja harmittaa, ettei ikonista Ghostface-naamaria nähdä lainkaan. Sarja onnistuu esittelemään uuden, kiinnostavan joukon hahmoja, joiden puolesta jopa oikeasti jännittää, kuten myös kierrättämään elokuvista tuttuja juttuja murhaajamysteeristä itsetietoisiin silmäniskuihin. Murhaajan henkilöllisyyden selvittämisestä on tehty koukuttavaa ja kauden varrella katsojana ehtiikin epäillä likimain kaikkia hahmoja ennen lopullista paljastusta. Verisempien kauhutarinoiden ystäville on luvassa herkkua, sillä sarja ei paljoa säästele, kun siinä pistetään teinejä lihoiksi. Kauhupuoli ei onneksi luota liikaa kovaäänisiin äkkisäikäytyksiin, vaan siinä on panostettu enemmän karmivaan tunnelmaan ja jännitykseen siitä, kenelle käy seuraavaksi ikävästi. Scream-sarjan avauskausi jakaa varmasti mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta itse olen tästä aina pitänyt. Hommaa jätetään myös onnistuneesti auki ja toisen kauden aloittaakin mielellään heti, kun ensimmäinen on päättynyt.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.9.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Scream, 2015-2019, Yhdysvallat, MTV, Netflix, DiGa Studios, Dimension Films, Dimension Television, Lantern Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti