SUPERNATURAL - KAUSI 4
Luoja: Eric Kripke
Pääosissa: Jared Padalecki, Jensen Ackles, Misha Collins, Jim Beaver, Genevieve Cortese, Julie McNiven, Robert Wisdom, Traci Dinwiddie, Kurt Fuller, Rob Benedict, A. J. Buckley, Travis Wester, Nicki Aycox, Mark Rolston, Katherine Boecher, Sierra McCormick ja Jake Abel
Genre: kauhu, fantasia, toiminta, komedia
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 41 minuuttia - Yhteiskesto: noin 14 tuntia 52 minuuttia
Ikäraja: 16
Eric Kripken luoma televisiosarja Supernatural nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa syksyllä 2005. Toinen ja kolmas kausi pitivät suosiota yllä, joten lisää oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2008 ja Supernaturalin neljännen tuotantokauden esitys alkoi saman vuoden syyskuussa. Tämäkin kausi keräsi kehuja niin faneilta kuin kriitikoilta. Itse olen jo pidemmän aikaa pohtinut Supernaturalin katsomista, erityisesti silloin, kun sarja päättyi vuonna 2020. Kun huomasin sarjan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Pidin paljon kolmesta ensimmäisestä kaudesta ja aloitinkin neloskauden katselun positiivisin mielin.
Enkelin pelastettua Deanin Helvetistä, Winchesterin veljesten täytyy estää Lilithiä rikkomasta 66 sinettiä ja vapauttamasta Luciferia kylvämään tuhoa maan päällä.
Jared Padalecki ja Jensen Ackles nähdään jälleen kerran Sam ja Dean Winchesterina, erilaisia mörököllejä metsästävinä veljeksinä. Kolmannen kauden päätteeksi Dean joutui Helvettiin, mikä on syössyt Samin synkälle polulle, tutkimaan enemmän demonisia voimiaan. Neljän kuukauden jälkeen Dean kuitenkin herää taas maan päältä, ihmetellen mikä hänet pelasti? Padalecki ja Ackles ovat rooleissaan edelleen mainiot, erityisesti kun kauden varrella veljesten välille rakentuu jännite, kun heidän ajatusmaailmansa siitä, miten Lilith-ongelma pitäisi ratkoa, menevät ristiin. Dean ei myöskään luota Samin kykyihin, peläten, että hänen veljensä on muuttumassa niiksi olioiksi, joita he jahtaavat.
Vanhoista tutuista hahmoista paluun tekevät myös muun muassa konkarimetsästäjä Bobby (Jim Beaver), Samin kanssa salaa yhteistyötä tekevä demoni Ruby (näyttelijä vaihtunut Katie Cassidysta Genevieve Corteseen) ja paha demoni Lilith (Katherine Boecher ja Sierra McCormick), kun taas uusina tuttavuuksina esitellään jahdattu Anna (Julie McNiven), kirjailija Chuck (Rob Benedict), sekä tärkeimpänä enkeli Castiel (Misha Collins), joka pelasti Deanin Helvetistä ja tarvitsee Winchesterien apua, jotta Lilith saadaan pysäytettyä. Sivuhahmotkin ovat mainiot ja Castiel on oiva lisäys sarjaan. Collins tulkitsee hahmoaan mainiosti, vakuuttaen erityisesti kauden 20. jaksossa, missä esitellään mies, jonka kehoa enkeli käyttää kulkeakseen maan päällä. Ja pakkohan minun on vielä hehkuttaa, että pääsin näkemään Misha Collinsin livenä viime vuonna Suomen ensimmäisessä Comic Con -tapahtumassa Tampereella!
Supernatural ei vieläkään suostu pettämään, vaan paria hassua heikompaa täytejaksoa lukuun ottamatta neljäskin tuotantokausi on aivan mahtava. Kausi laajentaa sarjan mytologiaa reippaasti, esitellen mukaan enkelit, joita Sam ja Dean ovat aiemmin pitäneet pelkkänä satuna. Hahmojen usko pistetäänkin koetukselle läpi kauden, montaakin asiaa kohtaan - jopa toisiaan. Kauden vahvinta antia on kytevä konflikti veljesten välillä ja kuinka se eskaloituu kohti huippuaan jaksojen edetessä. Sam ja Dean ovat käyneet läpi niin paljon monenlaista, että tapahtumilla on ollut väkisinkin vaikutuksensa miehiin. Tämän vuoksi veljesten luotto toisiaan kohtaan on vaakalaudalla ja sen korvaa pelko siitä, mihin toinen voi olla kykeneväinen.
Neljännellä kaudellaan sarja siirtyy kauemmaksi paristakin ykköskauden jutusta. Ensinnäkin yleistunnelma on huomattavasti kepeämpi ja mukana on taas reippaasti enemmän huumoria. Tämä ei onneksi tarkoita, että Supernatural muuttuisi puhtaaksi komediaksi, vaan se osaa myös vakavoitua ja synkentyä oikeilla hetkillä, tarjoten toimivaa jännitettä tarpeen vaatiessa. Eikä huumori ole pahasta; mukana on useita aidosti hauskoja hetkiä, kuten Deanin Eye of the Tiger -sooloilu ja jaksoja, kuten mustavalkoinen ja Universalin hirviöklassikoita matkiva viides jakso. Vekkuli on myös itsetietoisilla metatasoilla liikkuva kahdeksastoista jakso, jossa veljeksille selviää, että joku on kirjoittanut useita kirjoja heidän monsterijahdeistaan. Toiseksi sarja siirtyy yhä vain poispäin "viikon monsteri" -kerronnasta, keskittyäkseen isompaan kertomukseen. Mukaan mahtuu silti muutamia oivallisia yksittäisiä tapauksia, joista ehdoton suosikkini on kolmastoista jakso, jossa kummittelutapaus Samin ja Deanin vanhassa koulussa nostavat pintaan ikäviä lapsuudenmuistoja. Jakso syventää hahmoja erinomaisesti lisää ja vahvistaa katsojan tunnesidettä heihin. Kun siis ärsyttävään paikkaan kesken jäävä kausi pistää hahmot ahtaalle, katsoja on sitäkin tiukemmin kiinnostunut näkemään, kuinka heille käykään...
Tuotantokauden ohjaajat hoitavat hommansa hyvin, tasapainotellen draaman ja komedian välimaastossa sulavasti. Teknisesti Supernaturalin taso pysyy ennallaan ja visuaalisesti sarja muuttuu alati synkemmäksi ja värittömämmäksi. Neljäs kausi on hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivalliset ja puvustuskin toimivaa. Tietokonetehosteista kuitenkin näkyy pieni televisiobudjetti. Äänimaailma on hyvin rakennettu Jay Gruskan ja Christopher Lennertzin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.12.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.supernatural.fandom.com
Supernatural, Yhdysvallat, 2005-2020, Kripke Enterprises, Warner Bros. Television, Wonderland Sound and Vision, Supernatural Films




Itse en pidä niin paljoa siitä suunnasta, johon sarja tällä kaudella lähtee (etenkään metailusta Chuckin kanssa), mutta Castielilla on paras ensiesiintyminen koskaan, missään sarjassa millään hahmolla. Seuraavalla kaudella erään hahmon ensiesiintyminen on hyvä kakkonen.
VastaaPoista