TRUE DETECTIVE - KAUSI 4: NIGHT COUNTRY
Luoja: Nic Pizzolatto ja Issa López
Pääosissa: Jodie Foster, Kali Reis, Finn Bennett, Isabella Star LaBlanc, Fiona Shaw, Christopher Eccleston, John Hawkes, Joel D. Montgard, Dervla Kirwan, Anna Lambe, Aka Niviâna, Owen McDonnell, L'xeis Diane Benson, Klaus Tange ja Nivi Pedersen
Genre: trilleri
Jaksomäärä: 6
Jakson kesto: 56 minuuttia - 1 tunti 12 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 2 minuuttia
Ikäraja: 18
Nic Pizzolatton luoma jännityssarja True Detective nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä HBO:ssa tammikuussa 2014. Toinen kausi keräsi lähinnä kritiikkiä, mutta kolmatta kautta pidettiin askeleena parempaan suuntaan. Alun perin Pizzolatto työsti tarinaa neljännelle kaudelle, mutta päätyi lopulta muokkaamaan sitä täysin uudeksi ideaksi FX-kanavalle. HBO etsi uutta tekijää sarjalle ja päätyi lopulta Issa Lópeziin, pidettyään kovasti tämän ideoista. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2022 ja nyt True Detectiven neljäs tuotantokausi, lisänimeltään Night Country, on julkaistu kokonaisuudessaan HBO Max -palvelussa. Itse katsoin sarjan aiemmat kaudet vasta suunnilleen vuosi sitten, odotellessani uutta kautta. Pidin paljon ensimmäisestä ja kolmannesta kaudesta, mutta kakkoskausi jätti minut pahasti kylmäksi. Odotin innolla sarjan jatkoa, vaikka samalla minua jännitti, kuinka homma toimisi ilman sarjan luojaa Pizzolattoa. Katsoin True Detective: Night Countryn uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.
Alaskalaisessa Ennisin kaupungissa valmistaudutaan pitkään kaamokseen, kun paikallisen tutkimusaseman henkilökunta löydetään jäätiköltä kuolleena. Poliisit ryhtyvät tutkimaan, että sekosivatko tutkijat, murhasiko joku heidät, vai onko kyse sittenkin jostain yliluonnollisesta?
True Detective: Night Country jatkaa sarjan antologialinjalla ja vaikka mukana onkin nopeita viittauksia aiempiin kausiin, se kertoo täysin omaa tarinaansa omilla, uusilla hahmoillaan. Tuttuun tapaan keskiössä on kuitenkin enemmän tai vähemmän heikosti toimiva kyttäkaksikko, tällä kertaa Uhrilampaista (Silence of the Lambs - 1991) tutun Jodie Fosterin näyttelemä poliisipäällikkö Liz Danvers ja näyttelemisen pariin siirtyneen nyrkkeilijä Kali Reisin esittämä poliisi Evangeline Navarro, joiden yhteistyökykyä haittaa vuosia aiemmin tapahtunut, huonosti hoidettu tutkimustapaus. True Detectiven tuttuun tyyliin hahmot eivät ole millään lailla täydellisiä ihmisiä, vaan heitä varjostavat traumat, alkoholismi, sun muut jutut. Kuten odottaa saattaakin, Foster on täydellinen valinta kokeneeksi ja varsin tylysti puhuvaksi poliisipäälliköksi. Vasta kolmannen näyttelijätyönsä tekevä Reis pärjää hyvin hänen rinnallaan nuorempana poliisina, joka uskoo, että Tsalalin tutkimusaseman henkilökunnan kuolema liittyy hänen aiemmin tutkimaansa murhatapaukseen, joka ei koskaan ratkennut.
Tuotantokaudella nähdään myös muun muassa Isabella Star LaBlanc Danversin tyttärenä Leahina, John Hawkes ylikomisario Priorina ja Finn Bennett tämän poikana, keltanokkapoliisi Peterinä, Anna Lambe Peterin tyttöystävänä Kaylana, Christopher Eccleston ylikomisario Connellynä, Fiona Shaw jäätiköllä erakkona asuvana Rosena, joka löytää tutkimuslaitoksen henkilökunnan ruumiit, sekä Joel D. Montgrand Navarron hoitona Qavvikina. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan, mutta loppupeleissä Foster dominoi ruutua erinomaisella suorituksellaan niin, että kaikki jäävät pakosti hänen varjoonsa.
Onneksi huoleni siitä, kuinka True Detective voisi toimia ilman Nic Pizzolattoa osoittautuivat turhiksi. Pizzolatto itse on aika tylysti puhunut sarjan neljännestä kaudesta, mutta itse pidin siitä todella paljon. Ei se yllä edelleen sarjan parhaan kauden, eli sen ensimmäisen tuotantokauden tasolle, mutta on se kirkkaasti parempi kuin keskinkertainen kakkoskausi. Itselleni neloskausi oli aika samaa tasoa kolmannen kauden kanssa, josta pidin myös erittäin paljon. Oikeastaan vain tarinan loppuratkaisu turhautti ja tuntui hieman antikliimaksilta kaiken mahtavan kasvattelun jälkeen ja varsinaiset paljastukset herättivät ristiriitaisia tuntemuksia. Silti kokonaisuus toimi mielestäni mainiosti.
Heti kättelyssä pidin aivan valtavasti tämänkertaisesta tapahtumapaikasta, pikkukaupungista Alaskassa, jossa on juuri käynnistymässä yli kuukauden mittainen kaamosaika, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Jo tällä luodaan onnistuneen epämiellyttävää ilmapiiriä, kun ulkona on jatkuvasti pimeä, etkä tiedä itsekään, mitkä kohtaukset tapahtuvat päiväsaikaan ja mitkä yöllä. Lisäksi hahmoja kurittava kylmyys tuntuu tunkeutuvan televisioruudulta kotisohvalle asti. Intoilin siitä, kuinka kausi ottaa vaikutteita ensimmäisestä kaudesta, mutta menee vielä pidemmälle tietyissä aspekteissa. Night Country on selvästi kauhupainotteisin True Detectiven kausista ja useat kohtaukset ovat onnistuneen tiivistunnelmaista seurattavaa. Kausi hyppää vielä syvempään päätyyn symboliikoillaan ja viittauksillaan yliluonnollisuuksiin, joita ykköskauteen oli ripoteltu. Koko kauden ohjannut ja käsikirjoittanut Issa López ei edes peittele ottaneensa vaikutteita John Carpenterin kauhuklassikosta The Thing - "se" jostakin (The Thing - 1982), joka sekin sijoittuu arktiselle tutkimuslaitokselle. Tarkkaavaiset katsojat voivat jopa bongata The Thingin VHS-kopion tutkimuslaitoksen hyllystä.
Sen lisäksi, että tuotantokauden ilmapiiri iski minuun täysillä, koin myös tarinan vahvaksi. Mysteeri tutkimusaseman henkilökunnan hirvittävästä kuolemasta nappaa heti mukaansa ja joka jakso vain tiukentaa otettaan, jolloin välillä uuden jakson ja mahdollisten paljastusten odottaminen viikon verran tuntui haastavalta puuhalta. Jännitin etukäteen, että lyhyt, vain kuuden jakson mittainen kesto koituisi Night Countryn kohtaloksi, mutta tarina saadaan sulavasti ja ytimekkäästi kerrottua tässä tiiviissä ajassa. López hyödyntää kerronnassaan hieman tuttuja kikkoja ensimmäiseltä kaudelta, yhdistellen eri vuosien rikostapauksia samaan tapahtumaketjuun.
Lukuun ottamatta joitain kiusallisen selkeitä ja keskeneräisen näköisiä tietokonetehosteita, True Detective: Night Country on teknisiltä ansioiltaankin mainio. Se on tyylikkäästi kuvattu ja sitäkin paremmin valaistu. Alaskan pimeys on hieno tehokeino, mutta hahmot pysyvät silti hyvin näkyvissä, eikä kausi sorru moderniin ongelmaan siinä, että ohjelmat ovat niin pimeitä, ettei kuvan tapahtumista meinaa saada tolkkua. Lavasteet ovat oivat, puvustukset toimivat ja maskeeraukset, sekä käytännön efektit upeat. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja Vince Popen säveltämät musiikit säestävät tapahtumia tunnelmoivasti. Tämänkertaisena tunnuskappaleena kuullaan Billie Eilishin bury a friend, jota López kuunteli paljon kirjoittaessaan tuotantokautta. Eilishin salaperäisyyttä ja synkeyttä huokuva ääni ja tyyli istuvat kauteen kuin nenä päähän.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.2.2024
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
True Detective, Yhdysvallat, 2014-, Anonymous Content, HBO Entertainment, Passenger
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti