TV-sarja: True Detective, kausi 3 (2019)

TRUE DETECTIVE - KAUSI 3

Luoja: Nic Pizzolatto
Pääosissa: Mahershala Ali, Stephen Dorff, Carmen Ejogo, Scoot McNairy, Ray Fisher, Mamie Gummer, Josh Hopkins, Jodi Balfour, Deborah Ayorinde, Corbin Pitts, Michael Greyeyes, Rhys Wakefield, Jon Tenney, Brett Cullen, Brandon Flynn, Michael Rooker, Steven Williams, Lena McCarthy ja Phoenix Elkin
Genre: rikos, draama
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: 52 minuuttia - 1 tunti 12 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 44 minuuttia
Ikäraja: 16

Nic Pizzolatton luoma televisiosarja True Detective nousi suureen suosioon, kun sen ylistetty ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin alkuvuodesta 2014. HBO näytti heti vihreää valoa jatkokaudelle ja toinen kausi ilmestyikin jo kesällä 2015. Kakkoskausi sai kuitenkin huomattavasti negatiivisemman vastaanoton ja kestikin lähes pari vuotta, ennen kuin HBO päätti uusia sarjan kolmannelle kaudelle. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2018 ja lopulta True Detectiven kolmas tuotantokausi alkoi pyöriä HBO:lla tammikuussa 2019. Kausi sai kakkoskautta paremmat arvostelut ja yhdeksän Emmy-ehdokkuutta (paras miespääosa, kuvaus, leikkaus, maskeeraus, hiustenmuotoilu, äänitys, äänitehosteet, musiikki ja intro), mutta katsojaluvut olivat sarjan alhaisimmat. Itse pohdin sarjan katselua alkuvuodesta 2019, kun kolmoskausi julkaistiin, mutta tuolloin homma jäi pelkän ajatuksen tasolle. Kuitenkin nyt kun sarja on saamassa neljännen tuotantokautensa, päätin odotellessani vihdoin katsoa ja arvostella sarjan läpi. Pidin valtavasti ykköskaudesta, mutta kakkoskausi tuotti suuren pettymyksen. Aloitinkin kolmannen kauden katselun hieman varautuneena.

Vuonna 1980 Arkansasissa kaksi lasta katoaa, mistä alkaa pitkä tutkimus, mikä piinaa etsivä Wayne Haysin mieltä yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Antologiasarja kun on kyseessä, True Detective esittelee kolmannella tuotantokaudellaan jälleen kokonaan uudet hahmot, jotka eivät liity mitenkään aiemmilla kausilla nähtyihin hahmoihin. Tosin kauden varrelta voi bongata viittauksen ykköskauden päähahmoihin, Matthew McConaugheyn ja Woody Harrelsonin esittämiin Rustiin ja Martyyn. Kolmoskauden keulakuvana nähdään kaksinkertainen Oscar-voittaja Mahershala Ali, joka nappasi parhaan miespääosan Emmy-ehdokkuuden roolityöllään tuotantokaudella. Ali näyttelee Wayne Haysia, joka ryhtyy vuonna 1980 tutkimaan Arkansasissa, fiktiivisessä West Fingerin kaupungissa tapahtuvaa kahden lapsen katoamista, tietämättä, että tapaus tulisi aiheuttamaan hänelle unettomia öitä vielä 35 vuotta myöhemmin. Ali on nappivalinta rooliin, tehden todella vaikuttavaa työtä etsivänä, joka muuttuu yhä vain pakkomielteisemmäksi tapauksen selvittämisestä.

     Tuotantokaudella nähdään myös muun muassa Stephen Dorff Waynen työparina Roland Westinä, Scoot McNairy ja Mamie Gummer kadonneiden lasten vanhempina Tomina ja Lucynä, Carmen Ejogo opettaja Amelia Reardonina, sekä vuonna 2015 Ray Fisher ja Deborah Ayorinde Waynen lapsina, Henrynä ja Beccana. Läpikotaisin näyttelijäkaarti suoriutuu mainiosti rooleistaan. McNairy ja Gummer tulkitsevat riipaisevasti vanhempien surua ja Ejogo vakuuttaa Waynen mielitiettynä. Dorff istuu hyvin rooliinsa ja näin Marvel-fanina on muuten pakko sanoa, kuinka riemastuttavaa on, että Ali ja Dorff esittävät kaudella työpareja. Ali nimittäin nähdään ensi vuonna ilmestyvän Blade-elokuvan (2024) nimikkovampyyrinä, kun taas Dorff esitti pahista vuoden 1998 Blade-elokuvassa.

Siinä, missä True Detectiven avauskautta ylistetään edelleen maasta taivaisiin, kakkoskausi sai aika nuivan vastaanoton, eikä se tunnu saaneen vuosienkaan varrella positiivisempaa uudelleenarviota. Kakkoskausi työstettiin kiireessä heti ensimmäisen perään ja koska se lytättiin, ei ole toisaalta mikään ihme, että kolmatta kautta saatiin odottaa kolme ja puoli vuotta. Sarjan luoja ja pääkäsikirjoittaja Nic Pizzolatto onkin selvästi pohtinut, kuinka voittaa katsojat takaisin puolelleen ja kolmas kausi on tehty aika turvallisella otteella. Kakkoskauden pyrittyä huomattavasti erilaiseen lähestymistapaan ykköskauteen verrattuna, kolmas kausi on haluttu pitää lähellä ykköskautta monella eri tapaa. Tutkimustapaus tuo mieleen avauskauden ja sitä selvitellään useassa eri ajassa, haastattelujen kera. Rönsyilevien juonikuvioiden sijaan keskittyminen pysyy tiukasti etsiväduossa ykköskauden tapaan.

Vaikka toisaalta nostankin hattua Pizzolattolle siitä, ettei hän kakkoskaudella ryhtynyt kopioimaan ensimmäistä kautta, ei lopputulos ollut kovin kummoinen ja niinpä paluu tutuille laduille on enemmän kuin tervetullut. True Detectiven kolmas kausi on huomattavasti kakkoskautta parempi ja koukuttavampi, mutta ihan ykköskauden mestarillisuuteen ei ylletä. Kadonneiden lasten tapaus nappaa heti mukaansa ja painostava ilmapiiri puskee väkisinkin ruudun läpi, ympäröiden katsojan yhä vain tiukemmin tuotantokauden edetessä. Erilaisin koukuin ja kääntein varusteltu tarina pitää mielenkiintoa onnistuneesti yllä ja hyppely kolmella eri aikajanalla toimii mallikkaasti. Kausi tuo takaisin avauskaudelta tutun psykologisen puolen ja siinä uppoudutaan syvälle Waynen mielenmaisemaan. Kaikki johtaa vangitsevaan finaalijaksoon, joka ei luultavasti kulje odotetulla tavalla, mutta vie silti tämänkertaisen rikostarinan tyydyttävään päätökseensä.

Tälläkin kaudella pieneksi kompastuskiveksi muodostuu se, että mukana on useampi ohjaaja, eikä kausi saavuta ykköskauden yhtenäisen eheää visiota. Silti kausi on huomattavasti väkevämmin ja huolellisemmin rakennettu kuin kakkoskausi. Pizzolatto on ohjannut kaudelta pari jaksoa ja käsikirjoittanut lähes joka jakson yksin. Mies on selvästi käyttänyt aikansa hioakseen tämänkertaista kertomusta. Teknisiltä ansioiltaan tämäkin True Detective -kausi on mainio. Se on tyylikkäästi kuvattu ja hyvin leikattu. Lavasteilla, asuilla ja maskeerauksilla viestitään vuosikymmenten vaihtelua niin hyvin, ettei ykkösjakson jälkeen erillisiä vuosilukutekstejä edes tarvita. Äänimaailma on myös vahvasti rakennettu. Tämänkertainen tunnuslaulu, Cassandra Wilsonin esittämä Death Letter on kuitenkin hieman lattea ja unohdettava edelliskausien mahtaviin ja päähän jämähtäviin kappalevalintoihin verrattuna.

Yhteenveto: True Detectiven kolmas tuotantokausi on huomattava parannus pettymyksen tuottaneen kakkoskauden jälkeen, mutta ihan ykköskauden upeuteen ei vieläkään ylletä. Kausi kulkee samoja latuja kuin ykköskausi, eikä uskalla ottaa samanlaisia irtiottoja kuin kakkoskausi, mutta paluu juurille on ainoastaan hyvä juttu. Kausi tarjoaa väkevän ja todella koukuttavan rikostutkimustarinan, jota ryhtyy seuraamaan suurella mielenkiinnolla. Kolmella aikajanalla hyppiminen toimii vakuuttavasti ja eri aikakausien juonikuviot tukevat hyvin toisiaan. Kertomus onkin huomattavasti huolellisemmin rakennettu kuin viimeksi. Jännitys vain kasvaa kauden edetessä ja finaali vie tarinan tyydyttävästi päätökseen, vaikkei se luultavasti menekään odotettuja ja toivottuja reittejä. Näyttelijät ovat loistovireessä ja teknisiltä ansioiltaan kausi on taidokkaasti tehty. Ainoastaan tämänkertainen, edelliskausien tunnuslauluja heikompi Death Letter jää harmittamaan latteudellaan. Jos innostuit suuresti True Detectiven avauskaudesta, mutta petyit kakkoskauteen, ei katselua kannata lopettaa siihen, sillä kolmas kausi on jälleen mahtava. Toivonkin, että tuleva neljäs kausi, Night Country saa pidettyä korkeaa tasoa yllä ja että muutaman vuoden tauko on tehnyt jälleen hyvää, vaikka samalla minua jännittääkin, sillä Nic Pizzolatto ei ole enää aktiivisesti mukana sarjan teossa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.4.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
True Detective, 2014-, Yhdysvallat, Anonymous Content, HBO Entertainment, Passenger