Muistoja hänestä (Reminders of Him - 2026) - elokuva-arvostelu

MUISTOJA HÄNESTÄ

REMINDERS OF HIM

Ohjaus: Vanessa Caswill

Näyttelijät: Maika Monroe, Tyriq Withers, Lauren Graham, Bradley Whitford, Zoe Kosovic, Lainey Wilson, Jennifer Robertson, Monika Myers, Nicholas Duvernay, Hilary Jardine ja Rudy Pankow

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

Ikäraja: 12

Reminders of Him, eli suomalaisittain Muistoja hänestä perustuu Colleen Hooverin samannimiseen kirjaan vuodelta 2022. Vuonna 2024 Universal Pictures ilmoitti työstävänsä elokuvasovitusta kirjan pohjalta ja että Hoover itse kirjoittaisi myös elokuvan. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2025 ja nyt Muistoja hänestä saapuu elokuvateattereihin. Itselleni tämä Hooverin kirja ei ole tuttu, mutta mielsin pari aiempaa hänen kirjojensa pohjalta tehtyä filmatisointia, Se päättyy meihin (It Ends with Us - 2024) ja Ainoastaan sinä (Regretting You - 2025) kelpo tapauksiksi, joten odotin mielenkiinnolla tämän uuden leffan näkemistä. Kävinkin katsomassa Muistoja hänestä sen lehdistönäytöksessä pari päivää ennen ensi-iltaa.

Seitsemän vuotta sitten Kenna Rowan joutui vankilaan syytettynä poikaystävänsä kuolemantuottamuksesta. Vapauduttuaan Kenna haluaa luoda yhteyden tyttäreensä, jonka hän on nähnyt vain juuri tämän synnyttyä.

Maika Monroe näyttelee Kenna Rowania, joka vapautuu seitsemän vuoden jälkeen vankilasta, minne hän joutui syytettynä poikaystävänsä Scottyn (Rudy Pankow) kuolemantuottamuksesta. Kenna synnytti vankilaan jouduttuaan tyttären, Diemin (Zoe Kosovic), mutta lapsi vietiin häneltä saman tien ja asetettiin Scottyn vanhempien (Lauren Graham ja Bradley Whitford) huostaan. Vapauduttuaan Kenna suuntaa suoraan vanhaan kotikaupunkiinsa, toiveenaan saada vihdoin tavata tyttärensä, mutta Diemin isovanhemmat pitävät Kennaa ihmishirviönä, eivätkä halua tytön olevan missään tekemisissä äitinsä kanssa. Monroe on erittäin hyvä valinta rooliinsa ja hän tulkitsee vakuuttavasti hahmonsa vaikeita tuntemuksia, liittyen niin tyttäreensä, kuolleeseen rakkaaseensa, Scottyn vanhempiin, sekä ennen kaikkea itseensä. Kenna on hyvin rakennettu hahmo ja häntä kannustaa alusta alkaen. Graham ja Whitford ovat myös mainiot poikansa menettäneinä vanhempina, jotka ovat demonisoineet Kennan helpottaakseen omaa pahaa oloaan.

     Elokuvassa nähdään myös Tyriq Withers baaria pyörittävänä Scottyn parhaana ystävänä Ledgerinä, joka on myös pitänyt Kennaa vuosia syypäänä bestiksensä kuolemaan, mutta kun nainen lopulta saapuu kaupunkiin, Ledger alkaakin ensimmäisenä nähdä hänessä todellisen tuskan. Withers on kelpo valinta osaansa, mutta mielsin hänen hahmonsa siksi pakolliseksi pahaksi, eli aika turhaksi uudeksi romanttiseksi mielenkiinnonkohteeksi, jotta leffa olisi muutakin kuin pelkkää alakulossa vellovaa kiistaa Diemin huoltajuudesta.

Muistoja hänestä osoittautui jälleen yhdeksi kelpo Colleen Hoover -leffaksi ja naisen tietyt tuntomerkit ja kaavat alkavat kyllä hahmottua, lähtien eri tavoin "kielletyistä rakkauksista". Heti, kun Kenna ensi kertaa astelee Ledgerin pyörittämään baariin, on selvää, että naisen ja miehen välillä tulee olemaan säpinää, siitäkin huolimatta, että Ledger pitää Kennaa aluksi syypäänä Scottyn kuolemaan. Tämä rakkauskuvio olikin mielestäni leffan heikompaa antia. Monroen ja Withersin väliltä löytyy sopivasti kemiaa, mutta hahmot tuntuvat ajautuvan yhteen vain, koska tarina sitä vaatii, eikä niinkään että heidän suhdettaan kunnolla kehitettäisiin kohti lopputulosta.

Se, mikä kuitenkin nosti omassa silmissäni elokuvan plussan puolelle, on Kennan yritys vakuuttaa kykynsä äitinä epäilijöilleen, joihin myös hän itse kuuluu. Naisen tuska on käsinkosketeltavaa ja parit kohtaukset ovat takuuvarmoja kyynelhanojen avaajia. Asiaa eivät toki auta nyyhkycoverit eri artistien ja yhtyeiden kappaleista, kuten Coldplayn Yellow'sta. Tämän päätarinan finaali on kuitenkin aidosti koskettava, vaatimatta liiallisia melodraamalauluja taustalle. Ja onhan se myös pakko kehua Kennan uutena kotina toimivaa Paradise-taloa, mikä vilisee kissanpentuja ja vuokralainen saa jopa alennusta, jos ottaa yhden kissanpennuista itselleen. Paradise kuulostaa nimensä mukaisesti siis paratiisilta!

Elokuvan on ohjannut Vanessa Caswill, joka on aiemmin tehnyt lähinnä televisiosarjoja. Caswill hoitaa tonttinsa passelisti, mutta kompuroi ajoittain huteran käsikirjoituksen kanssa, jota on ollut Lauren Levinen kanssa työstämässä itse Colleen Hoover. Teknisesti Muistoja hänestä on toimiva. Leffa on osaavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ja asut näyttävät hyviltä ja äänimaailmakin on pätevästi rakennettu. Tom Howen säveltämät musiikit tunnelmoivat mainiosti, mutta tosiaan osa biisivalinnoista sai minut lähinnä kohottelemaan kulmiani. 

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Reminders of Him, Yhdysvallat, 2026, Universal Pictures, Heartbones Entertainment, Little Engine

Arvostelu: Uncharted (2022)

UNCHARTED

Ohjaus: Ruben Fleischer

Pääosissa: Tom Holland, Mark Wahlberg, Antonio Banderas, Tati Gabrielle, Sophia Ali, Manuel de Blas, Steven Waddington, Rudy Pankow ja Pilou Asbæk

Genre: seikkailu, toiminta

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

Ikäraja: 12

Uncharted perustuu Naughty Dogin samannimiseen pelisarjaan, joka käynnistyi vuonna 2007 pelillä Uncharted: Drake's Fortune. Jo vuotta myöhemmin Sonyn tuottaja Avi Arad ryhtyi työstämään elokuvasovitusta pelien pohjalta. Thomas Dean Donnelly ja Joshua Oppenheimer alkoivat kirjoittamaan elokuvaa, mutta heidät korvattiin pari vuotta myöhemmin David O. Russellilla, jonka oli myös tarkoitus ohjata elokuva. Russell päätti kuitenkin tehdä Unelmien pelikirjan (Silver Linings Playbook - 2012), joten hänen tilalle pestattiin Neil Burger, joka taas jätti projektin tehdäkseen Divergent - Outolinnun (Divergent - 2014). Seth Gordon valittiin uudeksi ohjaajaksi, mutta hän päätyikin tekemään Baywatchin (2017). Gordonia seurasi Shawn Levy, joka halusikin ohjata Free Guyn (2021), sekä Dan Trachtenberg ja Travis Knight, jotka molemmat lähtivät projektista. Käsikirjoitusta olivat työstämässä mm. Marianne ja Cormac Wibberley, David Guggenheim, Mark Boal ja Joe Carnahan, kunnes Rafe Judkins, Art Marcum ja Matt Holloway saivat tehtyä tekstin, joka miellytti studiota. Ruben Fleischer palkattiin ohjaajaksi ja kuvaukset saatiin vihdoin aloitettua maaliskuussa 2020... mutta ne jouduttiin keskeyttämään välittömästi alkaneen koronaviruspandemian takia. Kuvaukset jatkuivat heinäkuussa ja nyt monen vuoden viivästymisen jälkeen Uncharted on vihdoin ja viimein saanut ensi-iltansa. Olen itse pariin otteeseen pelannut jotain Uncharted-peliä, mutten ole sen enempää perehtynyt aiheeseen. Kiinnostuin silti filmistä, kun kuulin sellaisen olevan tulossa, mutta elokuvan kokema tuotantohelvetti sai minut laskemaan odotuksiani huomattavasti. Menin katsomaan Unchartedin lopulta IMAXiin muutamaa päivää ensi-illan jälkeen.

Baarimikkona työskentelevä Nathan Drake lyöttäytyy yhteen Victor "Sully" Sullivanin kanssa löytääkseen kadoksissa olevan isoveljensä Samin, sekä löytöretkeilijä Magalhãesin mittavan kulta-aarteen.

Siitä huolimatta, että pelisarjan innokas fani Nathan Fillion yritti vuosia päästä tähdittämään Uncharted-elokuvaa ja teki jopa yllättävänkin mainion fanifilmin, saaden pelien fanit puolelleen, studio päätti palkata Nathan Draken rooliin Spider-Man -tähti Tom Hollandin. Vaikka aluksi minua harmitti Fillionin puolesta, ettei hän saanut roolia ja koin Hollandin liian nuoreksi elokuvaan, Holland onnistui nopeasti voittamaan minut puolelleen. Hän on jo osoittanut pätevyytensä filmitähteydessä supersankarina ja tekee nyt saman seikkailijana. Vetreä Holland pistää tutulla tavalla itsensä täysillä likoon ja on kiva nähdä päätähden oikeasti tekevän stunttejaan.

     Kun elokuvaa ryhdyttiin suunnittelemaan yli kymmenen vuotta sitten, Mark Wahlberg oli pitkään ehdolla pääosaan Nathaniksi. Elokuvan teossa kesti kuitenkin niin kauan, että Wahlberg todettiin liian vanhaksi rooliin ja niinpä hän joutuu tyytymään Nathanin pestaavan Victor Sullivanin, eli kavereille ihan vain Sullyn osaan. Wahlbergin valinta pistää fanit varmasti nostelemaan kulmakarvojaan, mutta itse totuin häneenkin hyvin nopeasti. Hollandin ja Wahlbergin kettuilukemia toimii heti hilpeästi, minkä ansiosta kaksikkoa seuraa mielellään.

Elokuvassa nähdään myös Antonio Banderas Magalhãesin aarteen perässä olevana Santiago Moncadana, Tati Gabrielle tätä seuraavana Jo Braddockina, sekä Sophia Ali Nathanin ja Sullyn matkaan tarttuvana Chloe Frazerina. Gabrielle ja Ali toimivat oivallisesti rooleissaan, mutta Banderas jättää kylmäksi pahisosastolla. Banderas on kyllä lahjakas näyttelijä, mutta jopa hänelle tuottaa vaikeuksia saada mitään irti tylsästä hahmostaan.

Unchartedin pitkä tuotantohelvetti ohjaajanvaihdosten ja useiden käsikirjoitusten kera sai minut epäilemään vahvasti elokuvan onnistumisen puolesta, mutta yllättäen kyseessä onkin ihan kelvollinen aarrejahti, joka viihdyttää tarpeeksi toimivasti läpi kahden tunnin kestonsa. Seassa on kaikkea, mitä kunnon Indiana Jones -jäljitelmältä sietääkin odottaa. On vanhojen karttojen tutkimista, ikivanhoja esineitä jotka toimivat avaimina, ansojen täyttämiä salakäytäviä, eksoottisia lokaatioita ja toki omaa etuaan ajavia takinkääntäjiä. Tarina kulkee todella tuttuja latuja ja ainoat juonenkäänteet syntyvät muka-yllättävistä petturuuksista. Tosin eipä niitä voi käänteiksi kutsua, sillä heti alussa Sully varoittaa Nathania, että tällä alalla keneenkään ei voi luottaa.

Ongelmineenkin Uncharted tarjoaa mukavaa eskapismia, joka saa parin tunnin ajaksi unohtamaan arjen huolet ja uppoutumaan seikkailun vietäväksi. Tällaisia "vanhanaikaisia" aarteenmetsästysrainoja ei oikein tehdä enää ja kenties siksi genren kaikki kliseet listalta rastiva Uncharted tuntui niin piristävältä. Tunnelma on oivallisesti rakennettu. Seikkailun kepeä henki on vahvasti läsnä ja välillä seassa on ihan jännittäviäkin vähältä piti -tilanteita. Kaikki johtaa kohti täysin älyvapaata loppuhuipennusta, joka piti tarkoituksellisella hölmöydellään hymyn visusti huulillani.

Monen mutkan kautta ohjaajan hommiin päätyi lopulta Zombielandin (2009) ja Venomin (2018) tehnyt Ruben Fleischer, joka hoitaa tonttinsa ihan kelvollisesti. Käsikirjoittajatrio Judkins-Marcum-Hollowayn teksti ei huimaa päätä ja jotkut repliikit kuulostavat siltä kuin kirjoittajat pitäisivät katsojaa tyhminä, mutta sentään he pitävät filmiä tarpeeksi monipuolisena tapahtumien ja paikkojen puolesta. Lisäksi kolmikko on keksinyt useamman jutun, jotka toistuvat oivallisesti pitkin elokuvaa, kuten Nathanin sytkäri, joka ei meinaa millään toimia, kun sitä tarvitsisi. Uncharted on toimivasti kuvattu. Lavasteet ovat tyylikkäät ja puvustajat onnistuvat vähitellen muovaamaan Nathanin näyttämään peliesikuvaltaan. Erikoistehosteiden taso vaihtelee pitkin elokuvaa, mutta äänimaailma on hyvin rakennettu ja Ramin Djawadin säveltämät musiikit lisäävät seikkailun tuntua.

Yhteenveto: Uncharted on vikoineenkin kelpo seikkailuelokuva, joka viihdyttää passelisti läpi kestonsa. Indiana Jonesin jalanjäljissä kulkeva filmi käy läpi aarteenmetsästysleffojen kliseelistan kohta kohdalta, mutta eipä se kauheasti haittaa, sillä tällaisia leffoja näkee nykyään niin harvakseltaan. Salaisissa, ansojen täyttämissä tunneleissa hiippailu soihtu kädessä ja erilaisten vuosisatoja vanhojen pulmien ratkominen pitivät minut sujuvasti mukanaan ja elokuvan loppuhuipennus on niin hilpeän pöljä, etten voinut olla nauttimatta siitä. Tom Holland ja Mark Wahlberg toimivat lopulta yllättävänkin menevästi pääkaksikkona, mutta Antonio Banderas tuottaa harmillisen pettymyksen roiston roolissa. Käsikirjoituksesta löytyvät päivänselvät ongelmansa ja efektiensä puolesta leffa näyttää aika ajoin viimeistelemättömältä, mutta lopputulos ajaa asiansa tarpeeksi hyvin. Massayleisölle ja monille pelien faneille Uncharted-elokuva tuntuu uppoavan erittäin hyvin ja elokuva nousi heti vuoden tähän asti menestyneimmäksi Hollywood-tuotokseksi. Jatkoa on jo luvattu ja katson sellaisen kyllä ihan sujuvasti.

Lopputekstien aikana nähdään vielä kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.2.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Uncharted, 2022, Columbia Pictures, Atlas Entertainment, Arad Productions, PlayStation Productions, Ayuntamiento de Madrid, Naughty Dog, Sony Computer Entertainment America