BILLIN JA TEDIN MAAILMA
BILL & TED'S BOGUS JOURNEY
Ohjaus: Pete Hewitt
Pääosissa: Alex Winter, Keanu Reeves, William Sadler, Joss Ackland, George Carlin, Annette Azcuy, Sarah Trigger, Hal Landon Jr., Chelcie Ross, Pam Grier, Amy Stock-Poynton ja Frank Welker
Genre: komedia, scifi, seikkailu
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: 12
Alex Winterin ja Keanu Reevesin tähdittämä komediaelokuva Billin ja Tedin uskomaton seikkailu (Bill & Ted's Excellent Adventure - 1989) oli yllätysmenestys, joten sille alettiin heti tekemään jatkoa. Kuvaukset alkoivat työnimellä "Bill & Ted Go to Hell", kunnes lopulta Bill & Ted's Bogus Journeyksi, eli suomalaisittain tylsästi Billin ja Tedin maailmaksi nimetty jatko-osa ilmestyi kesällä 1991. Koska elokuva maksoi tuplasti edellisen leffan budjetin verran ja tuotti alle sen, mitä ensimmäinen osa oli tuottanut, elokuva ei ollut kovin kummoinen hitti. Kriitikotkaan eivät lämmenneet leffalle, mutta vuosien varrella edeltäjänsä tapaan myös tämä jatko-osa on noussut kulttimaineeseen. Itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt Bill & Ted -leffoja, vaikka olin tiennyt niistä jo pidemmän aikaa. Nyt kun sarja saa lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen jatkoa elokuvalla Bill & Ted Face the Music (2020), päätin vihdoin sivistää itseäni katsomalla alkuperäiset leffat. Katsoinkin Billin ja Tedin maailman vähän yli kuukausi Billin ja Tedin uskomattoman seikkailun jälkeen.
Tulevaisuudessa paha De Nomolos juonittelee mullistaakseen maailman ja lähettää Billin ja Tedin robottikloonit menneisyyteen tappamaan todelliset Billin ja Tedin, jotta he eivät koskaan räjäyttäisi ihmiskunnan tajuntaa musiikillaan.
Alex Winter ja Keanu Reeves palaavat vekkulimaisiin rooleihinsa William S. Preston, Esquireksi ja Theodore Loganiksi, eli Billiksi ja Tediksi. Hahmot ovat samat hölmöt kuin viimeksikin ja he soittavat yhä Wyld Stallyns -bändissään, yhdessä keskiaikaisten tyttöystäviensä Elizabethin (Annette Azcuy) ja Joannan (Sarah Trigger) kanssa. Villistä seikkailustaan huolimatta Bill ja Ted eivät olekaan sellaisia superjulkkiksia kuin olisivat kenties toivoneet ja yrittävät edelleen saada musiikkinsa kuuluviin. Winter ja Reeves hoitavat roolinsa samalla pöljällä innolla kuin ensimmäisellä kerralla, ja jos ei viimeksi, niin vihdoin tässä katsojakin tarttuu ilmakitaraan. Tilulilulii! Kaksikko pääsee myös esittämään hahmojensa pahoja robottiversioita, mutta silloinkin he ovat ihan samanlaisia idiootteja.
Elokuvassa nähdään myös George Carlin aikamatkustaja Rufuksena, Hal Landon Jr. Tedin isänä, Amy Stock-Poynton Billin entisenä äitipuolena, joka on nyt yhdessä Tedin isän kanssa, Joss Ackland pahis De Nomoloksena, sekä aivan mahtava William Sadler Kuolemana, joka varastaa show'n heti astuessaan ruutuun. Kuolema ei onneksi jää vain pieneen sivurooliin, vaan on kunnolla seikkailussa mukana, mikä ainakin itselleni paransi kokonaisuutta selvästi. Häneltä löytyy hauskan synkkiä vitsejä ja Sadler on nappivalinta rooliin. Sen sijaan Ackland ei oikein tee mitään vaikutusta tarinan päävihollisena.
En tiedä, johtuiko se siitä, että olin ensimmäisen Billin ja Tedin uskomattoman seikkailun nähtyäni jo tottunut kaksikon hömelöön menoon ja siten pääsin nopeammin mukaan tähän elokuvaan, mutta saatoin jopa pitää Billin ja Tedin maailmasta alkuperäistä leffaa enemmän. Fantastisen Kuoleman lisäksi pidin kovasti siitä, että elokuva ei yritä toistaa ensimmäistä osaa, vaikka siitä löytyykin samoja piirteitä. Billin ja Tedin jo ikonisiksi muuttuneiden maneereiden lisäksi loppuhuipennus on hyvin samantyylinen kuin viimeksi. Itse seikkailu on kuitenkin erilainen ja siten kiehtova. Aikamatkustuksen sijaan Bill ja Ted päätyvät kuolleiden maailmaan (missä muuallakaan he Kuoleman tapaisivat) ja joutuvat kohtaamaan erilaisia ongelmia kuin viimeksi. Vaikka pidin aikamatkustustarinasta, pääkaksikko tuntui viime leffassa hyppivän ajasta toiseen vähän turhankin nopeasti. Billin ja Tedin maailmassa rytmitys on rauhallisempi ja tarina keskittyneempi, mutta meno pysyy pähkähulluna.
Elokuva on myös synkempi kuin ensimmäinen leffa ja seikkailullaan Bill ja Ted joutuvat aika karmivienkin juttujen eteen. Huumorilla asiat kuitenkin hoidetaan, eikä esimerkiksi taisto Kuolemaa vastaan ole yhtä hurja kuin katsoja voisi aluksi ajatella. Siitä huolimatta kyseessä on yksi leffan huippukohtauksista. Ei leffa mikään hysteerisen hauska ole, mutta kyllä se muutamat hyvät naurut tarjoaa ja jatkuvia positiivisia hymähdyksiä siihen päälle. Ensimmäisen elokuvan tavoin Billin ja Tedin maailmakin on aikamoinen hyvän mielen leffa. Sitähän päähahmotkin toistelevat, että ollaan mahtavia toisillemme. Loppuhuipennuksessa meiningin taso hieman laskee kehnon pahiksen takia, mutta kokonaisuus on silti oivallinen.
Billin ja Tedin maailman ohjauksesta vastaa Pete Hewitt, jolle tämä leffa oli ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö. Hewitt tekee ensikertalaiseksi kelpoa työtä ja pitää tunnelman mukavana (vaikka välillä synkähkönä) läpi leffan. Käsikirjoittajina pysyy kaksikko Chris Matheson ja Ed Solomon, jotka ovat keksineet hauskan uuden kertomuksen päähenkilöille. Matheson ja Solomon ottavat asiat, mitkä toimivat ensimmäisessä osassa ja ammentavat niistä uuteen ideaansa toimivasti. Leffa on myös ihan kelvollisesti kuvattu ja leikattu paria kiusallista kikkaa lukuunottamatta. Lavasteet ovat tarpeeksi tyylikkäät ja efektit toimivat passelisti tällaisessa pöhköilyssä, mutta ovat silti parhaat päivänsä nähneet. Äänitehosteet ovat oivalliset ja David Newman mainiot musiikit säestävät seikkailua.
Yhteenveto: Billin ja Tedin maailma on kenties jopa edellistä osaa parempi ja hauskempi kohellus. Alex Winter ja Keanu Reeves palaavat veikein mielin tuttuihin urporooleihinsa ja hoitavat hommansa kunnialla kotiin. Hienoa on, ettei leffa lähde toistamaan ensimmäisen osan tarinaa, vaan heittää päähenkilönsä täysin uudenlaiseen seikkailuun. Etenkin kohtaaminen Kuoleman kanssa tarjoaa paljon lystiä, William Sadlerin ollessa täydellinen roolissa. Meno käy välillä jopa synkäksi, mutta huumori pidetään kaiken aikaa yllä. Harmi vain, että leffan pahis, Joss Acklandin esittämä De Nomolos on todella tylsä tapaus ja heikentää siten kokonaisuutta. Muuten kyseessä on oikein mainio hömppä, joka kannattaa ehdottomasti katsoa, jos piti Billin ja Tedin ensimmäisestä seikkailusta. Vaikka pidinkin näistä filmeistä, olen silti epävarma siitä, voiko Bill & Ted Face the Music onnistua. Esimerkiksi Nuija ja tosinuija kaks (Dumb and Dumber To - 2014) oli ikävä osoitus siitä, ettei sama vitsi enää säväytä parin vuosikymmenen jälkeen...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.6.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Bill & Ted's Bogus Journey, 1991, Nelson Entertainment, Interscope Communications
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti