CHILDREN OF THE SEA
海獣の子供
Ohjaus: Ayumu Watanabe
Pääosissa: Mana Ashida, Hiiro Ishibashi, Seishū Uragami, Win Morisaki, Goro Inagaki, Yu Aoi, Min Tanaka, Sumiko Fuji ja Tohru Watanabe
Genre: anime, seikkailu, fantasia
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 7
Children of the Sea perustuu Daisuke Igarashin samannimiseen mangaan, mikä ilmestyi vuodesta 2007 vuoteen 2012. Animeyhtiö Studio 4°C alkoi työstämään filmatisointia mangan pohjalta ja lopulta Children of the Sea ilmestyi Japanissa toukokuussa 2019. Nyt, lähes puolitoista vuotta myöhemmin, elokuva rantautuu myös Suomeen. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun näin sen mystiseltä vaikuttavan trailerin. Kävinkin katsomassa Children of the Sean sen lehdistönäytöksessä Kino Engelin teatterissa noin kuukautta ennen ensi-iltaa.
Äidistään etääntynyt ja lentopallotiimistä ulos potkittu nuori Ruka päättää viettää kesälomansa paikallisessa merimaailmassa. Siellä hän kohtaa kaksi poikaa, Umin ja Soran, jotka omaavat hämmästyttäviä kykyjä, vartuttuaan lapsina merilehmien kanssa.
Ruka (äänenä Mana Ashida) on nuori tyttö, jolla on kehno suhde äitiinsä (Yu Aoi), eikä hän erityisemmin onnistu koulussakaan. Erilaiset merenelävät ovat kuitenkin kutsuneet häntä puoleensa pienestä lapsesta lähtien, joten hän huomaakin usein päätyneensä merimaailmaan ihastelemaan erilaisia kaloja ja muita olentoja. Ruka on pidettävä tapaus... suurimmaksi osaksi ajasta. Mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä tylsemmäksi hahmo muuttuu, sillä tuntuu siltä, että kaikki mielenkiintoinen tapahtuu hänen ympärillään ja muiden hahmojen kautta. Ruka jää lähes jatkuvasti sivustakatsojaksi, jolloin katsojallekin syntyy helposti ulkopuolinen olo tapahtumista.
Rukan tapaamat pojat Umi (Hiiro Ishibashi) ja Sora (Seishū Uragami) elivät vuosia meressä, mikä on muovannut heistä enemmän vedeneläviä kuin ihmisiä. Pojat ovatkin usein kuin kaloja kuivalla maalla, kun taas vedessä he ovat kuin kotonaan. Umi on mukava ja veikeä heppu, kun taas Sora tuntuu kulkevan omissa maailmoissaan, hieman tympeänä muille. Hahmot jäävät lopulta harmillisen pinnallisiksi, eikä heihin uppouduta niin hyvin kuin voisi toivoa.
Muutenkin Children of the Sea jää kellumaan, eikä vie katsojaansa sellaisiin vedenalaisiin seikkailuihin kuin siltä odottaisi. Elokuva lähtee käyntiin mielenkiintoisesti, mutta lopulta koko homma kompastelee siihen, etteivät hahmot tai sen kummemmin tarinakaan tarjoa paljoa. Rukan ja hänen äitinsä vaikea suhde käsitellään niin pikaisesti ja ohuesti, ettei sitä olisi kannattanut lisätä mukaan lainkaan. Leffa pyrkii käsittelemään ihmisen ja luonnon yhteyttä, muttei tee sitä erityisen kiehtovasti, vaikka elokuvan loppupää muuttuukin aika sekopäiseksi ja trippaavaksi elämykseksi. Huipennus yrittää kai sanoa, että valtameret ovat yhtä tuntemattomia, salaperäisiä ja vaikuttavia kuin avaruus, joten miksei ihminen tutki oman planeettansa saloja, sen sijaan että keskittyisi Maan ulkopuolelle.
Muutenkin Children of the Sea jää kellumaan, eikä vie katsojaansa sellaisiin vedenalaisiin seikkailuihin kuin siltä odottaisi. Elokuva lähtee käyntiin mielenkiintoisesti, mutta lopulta koko homma kompastelee siihen, etteivät hahmot tai sen kummemmin tarinakaan tarjoa paljoa. Rukan ja hänen äitinsä vaikea suhde käsitellään niin pikaisesti ja ohuesti, ettei sitä olisi kannattanut lisätä mukaan lainkaan. Leffa pyrkii käsittelemään ihmisen ja luonnon yhteyttä, muttei tee sitä erityisen kiehtovasti, vaikka elokuvan loppupää muuttuukin aika sekopäiseksi ja trippaavaksi elämykseksi. Huipennus yrittää kai sanoa, että valtameret ovat yhtä tuntemattomia, salaperäisiä ja vaikuttavia kuin avaruus, joten miksei ihminen tutki oman planeettansa saloja, sen sijaan että keskittyisi Maan ulkopuolelle.
Tarina junnailee paikoillaan, eikä siitä löydy todellista koukkua, mihin turhan utelias kala voisi tarttua. Liki kahden tunnin kestossaan Children of the Sea on jopa välillä pitkäveteinen. Tunnelmakaan ei voita puolelleen ja jossain kohtaa leffan jatkuva mystisyys alkaa haukotuttamaan. Mukaan mahtuu muutamia vaikuttavia ja vangitsevia kohtauksia, muttei tarpeeksi, jotta elokuvaa jaksaisi välttämättä katsoa enää toiste.
Elokuvan visuaalinen puoli on selvästi sen vahvin, vaikka siitäkin löytyy omat ongelmansa. Itse en ainakaan isommin piitannut päivänselvistä tietokoneanimoiduista eläimistä, kulkuneuvoista ja taustoista, joita leffa on pullollaan. Niihin tottuu, kun elokuvaa katsoo, mutta alkupäässä ne häiritsivät paljon. Iso syy siihen on se, kuinka paljon sulavampia digitehosteet ovat leffan käsinpiirrettyyn animaatioon verrattuna. Digiefekteineenkin filmistä löytyy paljon ällisteltävää ja mukana on huima määrä kauniita vedenalaisia otoksia. Onkin harmi, että Children of the Sea on lopulta lähinnä tyylikästä silmäkarkkia, mikä ei kuitenkaan hetkauta kunnolla muilla osa-alueilla. Musiikeista vastaava Joe Hisaishi tuo mukaan pari herkkää melodiaa, joita hän kierrättää sitten pitkin leffaa vuoronperään.
Yhteenveto: Children of the Sea on harmillisen keskinkertainen anime-elokuva, minkä parasta antia on sen laadukas piirrosjälki. Paikoitellen lisätyt digianimaatiot häiritsevät, mutta pääasiassa filmi on visuaalisesti tyylikäs. Tarina ja etenkin sen täyttämät hahmot jättävät kuitenkin kylmäksi. Ruka jää jatkuvasti hieman tylsäksi sivustakatsojaksi, eikä Umista ja Sorastakaan lopulta saada tarpeeksi kiinnostavaa sisältöä revittyä. Rukalle kirjoitettu hankala tytär-äiti-suhde on erittäin kömpelösti ja laiskasti käsitelty, ettei voi muuta kuin ihmetellä, miksi se edes piti kirjoittaa mukaan, jos tekijöitä ei kiinnosta keskittyä siihen? Kun hahmot eikä tarinakaan oikein herätä mielenkiintoa, käy leffa usein tylsäksi. Elokuvasta löytyy sanomaa ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, mutta sitä on animessa käsitelty vuosien ajan paljon paremminkin, eikä Children of the Sea tuo mitään uutta pöytään. Leffa on lopulta nätti katseltava, muttei paljoa muuta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.9.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
海獣の子供, 2019, Beyond C., Studio 4°C
Elokuvan visuaalinen puoli on selvästi sen vahvin, vaikka siitäkin löytyy omat ongelmansa. Itse en ainakaan isommin piitannut päivänselvistä tietokoneanimoiduista eläimistä, kulkuneuvoista ja taustoista, joita leffa on pullollaan. Niihin tottuu, kun elokuvaa katsoo, mutta alkupäässä ne häiritsivät paljon. Iso syy siihen on se, kuinka paljon sulavampia digitehosteet ovat leffan käsinpiirrettyyn animaatioon verrattuna. Digiefekteineenkin filmistä löytyy paljon ällisteltävää ja mukana on huima määrä kauniita vedenalaisia otoksia. Onkin harmi, että Children of the Sea on lopulta lähinnä tyylikästä silmäkarkkia, mikä ei kuitenkaan hetkauta kunnolla muilla osa-alueilla. Musiikeista vastaava Joe Hisaishi tuo mukaan pari herkkää melodiaa, joita hän kierrättää sitten pitkin leffaa vuoronperään.
Yhteenveto: Children of the Sea on harmillisen keskinkertainen anime-elokuva, minkä parasta antia on sen laadukas piirrosjälki. Paikoitellen lisätyt digianimaatiot häiritsevät, mutta pääasiassa filmi on visuaalisesti tyylikäs. Tarina ja etenkin sen täyttämät hahmot jättävät kuitenkin kylmäksi. Ruka jää jatkuvasti hieman tylsäksi sivustakatsojaksi, eikä Umista ja Sorastakaan lopulta saada tarpeeksi kiinnostavaa sisältöä revittyä. Rukalle kirjoitettu hankala tytär-äiti-suhde on erittäin kömpelösti ja laiskasti käsitelty, ettei voi muuta kuin ihmetellä, miksi se edes piti kirjoittaa mukaan, jos tekijöitä ei kiinnosta keskittyä siihen? Kun hahmot eikä tarinakaan oikein herätä mielenkiintoa, käy leffa usein tylsäksi. Elokuvasta löytyy sanomaa ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, mutta sitä on animessa käsitelty vuosien ajan paljon paremminkin, eikä Children of the Sea tuo mitään uutta pöytään. Leffa on lopulta nätti katseltava, muttei paljoa muuta.
Lopputekstien jälkeen nähdään vielä parikin kohtausta lisää.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.9.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
海獣の子供, 2019, Beyond C., Studio 4°C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti