IMMACULATE - TAHRATON
IMMACULATE
Ohjaus: Michael Mohan
Pääosissa: Sydney Sweeney, Álvaro Morte, Dora Romano, Benedetta Porcaroli, Giorgio Colangeli, Giulia Heathfield Di Renzi, Simona Tabasco, Giampiero Judica ja Giuseppe Lo Piccolo
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Ikäraja: 16
Immaculate - Tahraton on Sydney Sweeneyn tähdittämä kauhuelokuva. Elokuvan teko alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten, kun Andrew Label työsti sen käsikirjoituksen. Sweeney nappasi pääroolin, mutta leffa jäi tuotantohelvettiin, eikä yksikään yhtiö ollut valmis rahoittamaan sitä. Kun Sweeney nousi kuuluisaksi Euphoria-sarjan (2019-) kautta, hän hankki elokuvan oikeudet ja ryhtyi itse tuottamaan sitä. Tehdessään The Voyeurs -elokuvaa (2021), Sweeney pyysi ohjaaja Michael Mohania tekemään Immaculaten, johon ohjaaja suostui. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2023 ja nyt Immaculate - Tahraton on saapunut elokuvateattereihin. Itse odotin elokuvaa kiinnostuneena, kun kuulin siitä ja kävinkin katsomassa leffan heti sen ensi-iltapäivänä.
Sisar Cecilia matkustaa Italiaan, toimiakseen nunnana paikallisessa luostarissa. Siellä hänelle lankeaa kannettavaksi hurja taakka, joka mullistaa niin Cecilian elämän kuin luostarin toiminnan.
Euphorian ja hittikomedia Anyone But Youn (2023) myötä Sydney Sweeney on tehnyt nousua yhdeksi Hollywoodin tämän hetken merkittävimmistä nuorista näyttelijöistä. Immaculate - Tahrattomassa Sweeney nähdään sisar Ceciliana, roolissa, joka olisi ollut yksi naisen ensimmäisistä, jos elokuva olisi tehty heti silloin, kun Sweeney sai roolin. Sweeneyllä itsellä on selvästi ollut suuri palo leffaa kohtaan, sillä juuri hän varmisti lopulta, että se tehtiin, leffan pyörittyä useita vuosia tuotantohelvetissä. Palo elokuvaa kohtaan näkyy myös hänen roolisuorituksestaan. Sweeney on aluksi ihan hyvä, esittäessään kilttiä uskovaista nuorta, mutta hänen työnsä vain paranee leffan edetessä. Loppupäässä Sweeney vetää homman niin intensiiviseksi, ettei voi kuin ihailla hänen hurjaa antaumustaan.
Elokuvassa nähdään myös Rahapaja-sarjasta (La casa de papel - 2017-2021) tuttu Álvaro Morte isä Tedeschinä, Dora Romano luostarin abbedissana, Giorgio Colangeli kardinaali Merolana, sekä Benedetta Porcaroli, Giulia Heathfield Di Renzi ja Simona Tabasco luostarin muina sisarina, Gweninä, Isabellenä ja Maryna. Sivunäyttelijätkin ovat pääasiassa hyviä rooleissaan, joskin vain Morte pääsee irrottelemaan enemmän osassaan.
Tässä kohtaa on pakko nostaa kissa pöydälle ja puhua siitä, kuinka samanlaisia elokuvia Immaculate - Tahraton ja kuukausi sitten julkaistu kauhuklassikko Ennustuksen (The Omen - 1976) esiosa The First Omen (2024) ovat. Näiden kahden leffan välillä on niin paljon samankaltaisuuksia, että jossain kohtaa en voinut olla kohottelematta kulmiani. Kun Immaculaten päätyttyä tutkin enemmän sen pitkää tuotantoprosessia, en myöskään voinut olla miettimättä, että ehkä joku The First Omenin tekijöistä pääsi lukemaan Immaculaten käsikirjoituksen ja lainaili siitä runsaasti omaa projektiaan varten. Niin tai näin, näistä kahdesta nunnakauhuleffasta pidin ehdottomasti Immaculatesta enemmän, eritoten siksi, että tässä kyse on täysin omasta jutustaan, kun taas The First Omen rahasti hävyttömästi rakastetun kauhuklassikon nimissä, ymmärtämättä lähdemateriaaliaan lainkaan.
Vaikka näistä kahdesta Immaculate - Tahraton on mielestäni parempi, ei se omillaan silti ole kuin vain aika keskiverto kauhuraina. Elokuvan ensimmäinen tunti on ihan kiinnostava, mutta ei järin jännittävä. Kauhukohtauksia on harvassa ja nekin rakentuvat lähinnä laiskoihin, koviin ääniin perustuviin äkkisäikyttelyihin. On hiipimistä synkässä luostarissa pelkässä kynttilänvalossa, karmivia siluetteja pimeydessä ja kaikkia muita kliseitä, jotka ovat olleet viime vuosina reippaasti esillä. Leffaa tahraakin hieman se, että niiden vuosien aikana, kun elokuva roikkui löysässä hirressä vailla rahoitusta, on ilmestynyt kosolti vastaavia nunnakauhuiluja. Immaculate - Tahraton lähteekin käyntiin vasta viimeisellä kolmanneksellaan, joka on aidosti efektiivinen ja aika groteskikin. Jos leffa on muuten tuntunut unohdettavalta kertakäyttökamalta, elokuvan viimeiset minuutit jämähtävät taatusti mieleen.
Sweeney itse valitsi elokuvan ohjaajaksi Michael Mohanin, työskenneltyään miehen kanssa The Voyeurs -jännärissä. Mohanin työ on tarpeeksi toimivaa, mutta hän olisi voinut hypätä reippaammin sinne syvempään päätyyn, sillä nyt pitkä lämmittely tuntuu lähinnä nähtyjen juttujen liialta toistolta. Andrew Lobelin kymmenisen vuotta vanha käsikirjoitus on muutamine hölmöine juttuineenkin menevä ja se tuntuu karmivan ajankohtaiselta teemoillaan siitä, kuinka maailma tuntuu jälleen olevan menossa kohti sitä, että miehet kontrolloivat naisten kehoja. Visuaalisesti Immaculate - Tahraton on parhaimmillaan todella tyylikäs. Se on hienosti kuvattu ja etenkin pitkät, viipyilevät otokset ovat hienoa seurattavaa. Valaisukin on mainiota, varsinkin loppuhuipennuksessa. Lavasteet ovat hienot, asut oivat ja maskeeraukset äityvät välillä todella raaoiksi. Will Batesin säveltämät musiikit eivät jää millään lailla mieleen, mutta tunnelmoivat kelvollisesti taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.5.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Immaculate, 2024, Black Bear, Fifty-Fifty Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti