Arvostelu: Ennustus (The Omen - 1976)

ENNUSTUS

THE OMEN

Ohjaus: Richard Donner
Pääosissa: Gregory Peck, Lee Remick, Harvey Spencer Stephens, David Warner, Billie Whitelaw, Patrick Troughton, Martin Benson, Sheila Raynor ja Leo McKern
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 16

666. arvostelu! Voisiko se olla mistään muusta kuin tästä elokuvasta? The Omen, eli suomalaisittain Ennustus on Richard Donnerin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 1976. Leffan teko lähti liikkeelle muutama vuosi ennen julkaisua, kun tuottaja Harvey Bernhard sai ystävältään idean tehdä elokuvan Antikristuksesta. 20th Century Fox -yhtiö kiinnostui ideasta ja käsikirjoituksen valmistuttua, näyttelijöiden ja työryhmän löydyttyä, kuvaukset alkoivat lokakuussa 1975. Lopulta Ennustus sai ensi-iltansa kesällä 1976 (Suomeen se saapui vasta marraskuussa) ja se oli iso hitti, vaikka monet kriitikot haukkuivat sitä. Elokuva jopa päätyi Michael Medvedin ja Harry Dreyfussin kirjaan "The Fifty Worst Films of All Time" (1978)! Vuosien varrella yleinen arvostus leffaa kohtaan on kuitenkin noussut ja nykyään Ennustusta pidetään kauhuklassikkona. Itse näin leffan viisi tai kuusi vuotta sitten isäni kanssa ja pidin sitä jännittävänä, mutta paikoitellen pitkäveteisenä. Olen pitkään pohtinut elokuvan katsomista uudelleen ja ostinkin Blu-ray -paketin, mikä sisältää myös leffan jatko-osat Kirous (Damien: Omen II - 1978) ja 7 tikaria - Omen 3 (The Final Conflict - 1981). Kun huomasin, että olin kirjoittanut jo yli kuusisataa arvostelua, tiesin, että olisi aika katsoa ja arvostella Ennustus, sillä pedon luku 666 on siinä isossa osassa.

Kuudennen kuukauden kuudentena päivänä kello kuusi syntyy Iso-Britannian suurlähettilään poika, Damien. Kun Damien täyttää viisi vuotta, alkaa tapahtua kauheita asioita ja suurlähettilään täytyy selvittää, ovatko nämä vain ikävistä sattumista, vai liittyykö hänen poikaansa ikiaikainen pahuus...

Gregory Peck näyttelee Robert Thornia, Iso-Britannian suurlähettilästä, jonka poika alkaa vaikuttaa siltä, ettei kyse ole vain uhmaiästä, vaan jostain paljon saatanallisemmasta. Kun pahoja alkaa tapahtua, Robert ei tietenkään suostu uskomaan, että tämä johtuisi hänen pienestä pojastaan. Elokuvassa mennäänkin hienosti hahmon pään sisälle, kun hänen täytyy työntää isyytensä syrjään, jotta voisi nähdä totuuden. Peck on erinomainen roolissaan. Hän sopii arvokkaan Robertin rooliin, mutta hän osaa myös todella kauhistua uskottavasti.
     Lee Remick esittää Robertin vaimoa, Kathya, jolle äitinä koettelemukset ovat paljon hurjempia tuttuun kauhuleffatyyliin. Kathykaan ei suostuisi uskomaan, että heidän pojassaan voisi olla jotain pahasti vialla, mutta on tietty miestään nopeammin varma, että pahuus on alkanut vainoamaan heidän perhettään. Remick on oivallinen roolissaan ja hän saa onneksi muutakin tehtävää kuin näyttää jatkuvasti kauhistuneelta, kuten kauhuelokuvissa usein naisnäyttelijöille käy.
     Ja sitten on tietty Robertin ja Kathyn poika, Demon... ei kun siis Damien Thorn, jota esittää todella nuori Harvey Spencer Stephens esikoisroolissaan. Ja huhhuh, että hän on karmiva roolissa! Kauhuelokuvien historia on täynnä pelottavia muksuja, mutta Damien on ehdottomasti kärkipäässä, kun etsitään pelottavinta. Damien vaikuttaa suurimmaksi osaksi täysin tavalliselta pieneltä pojalta, mutta tietyissä tilanteissa hänen käytöksensä muuttuu voimakkaasti ja pelottavasti. Kaikkein kauheinta on kuitenkin tietty hymy, minkä Damien parissa kohtaa levittää huulilleen. Ei olekaan mikään ihme, että Spencer Stephens sai roolityöstään parhaan tulokkaan Golden Globe -ehdokkuuden.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. lastenhoitaja Baylock (Billie Whitelaw), perhettä varoittava isä Brennan (Patrick Troughton), perheen elämästä kiinnostunut valokuvaaja Keith (David Warner), sekä mystinen manaaja Bugenhagen (Leo McKern). Läpikotaisin leffan näyttelijät ovat aika lailla nappivalintoja. Troughton ja Whitelaw taitavat hienosti erikoiset roolinsa ja Warner sopii täydellisesti valokuvaajaksi, joka alkaa leikkiä salapoliisia.

Ei ole mikään ihme, että Ennustus on vuosien aikana noussut klassikon asemaan. Elokuva on todella selvinnyt ajan koettelemuksista ja se toimii upeasti yhä tänäkin päivänä. Vain alkupäässä Damienin syntymäpäivillä, kun hahmot näkevät häijyn koiran, kuullaan yliampuvan koominen ääniefekti, mutta muuten elokuva onnistuu karmimaan tehokkaasti edelleen. Nykynuorisolle, joka on tottunut verellä mässäileviin, puolentoista tunnin äkkisäikäyttelyrainoihin, missä tapahtuu jotain jännittävää kaiken aikaa, Ennustus saattaa tuntua pitkästyttävältä rauhallisen kerrontansa vuoksi, mutta itse lumouduin filmiin täysin heti alkuteksteissä, joiden aikana pahaenteinen kuoro pauhaa Saatanasta. Tämä luo täydellisesti elokuvan hengen, mikä jatkaa pahaenteistä tunnelmaa leffan loppuun saakka. Kyseessä ei ole mikään piinaavan jännittävä kokonaisuus, mutta elokuva onnistuu rakentamaan hyvin epämiellyttävän tunteen, mikä saa katsojan sydämen tykyttämään nopeammin. Itse pidin yllättävänkin tehokkaana keinona sitä, kuinka rauhallisesti ja hiljaa hahmot puhuvat useissa kohtauksissa, jolloin itsekin yrittää olla mahdollisimman hiljaa, jottei mikään jää kuulematta.

Yksi hienoimmista puolista Ennustuksessa on, että se muuttuu vain paremmaksi, mitä pidemmälle tarina kulkee. Elokuvan ensimmäinen puolikas on todella mainio, mutta toisella puoliskolla filmi muuttuu loistavaksi. Tunnelma alkaa tosissaan tiivistyä ja pahaenteisyyden tunne lisääntyy entisestään. Mitä enemmän vanhemmat alkavat pelätä lastaan, sitä karmivammaksi tilanne käy katsojallekin. Alkupuoliskon hidas tunnelman rakentaminen todella palkitaan toisella puoliskolla, kun Robert aloittaa tutkintansa, mikä johtaa mm. erittäin hyytävään kohtaukseen hautausmaalla. Ennustuksen tarina kerrotaan todella taiturimaisesti, jolloin se muuttuu yhä koukuttavammaksi, mitä pidemmälle siinä pääsee. Elokuvan viimeinen vartti onnistui oikeasti pelottamaan minua, sillä leffa oli tehnyt sitä ennen niin erinomaista työtä luodessaan tunnelmaa. Täytyy myöntää, että filmin päätyttyä minun täytyi ihan ravistella itseäni, sillä loppu muuttui niin karmivaksi. Kyseessä todella on yksi kaikkien aikojen parhaimmista kauhuelokuvista.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Richard Donner, joka tuli pari vuotta myöhemmin kunnolla tunnetuksi supersankariteoksellaan Teräsmies (Superman - 1978), minkä lisäksi hän on tehnyt myös hittifilmit Arkajalat (The Goonies - 1985) ja Tappava ase (Lethal Weapon - 1987), sekä sen jatko-osat (1989-1998). Ennustus on Donnerin filmeistä suosikkini ja tässä hänen taitonsa ohjaajana pääsevät upeasti esille. Donner onnistuu luomaan ahdistavaa tunnelmaa hienovaraisilla tavoilla ja hän tietää, milloin todella iskeä mukaan jotain kauhistuttavaa. David Seltzerin käsikirjoitus sisältää paikoitellen hieman hölmöjä repliikkejä, mutta Donner saa nekin toimimaan tunnelmansa avulla. Seltzerin teksti yhdistelee kiehtovasti kauhukertomusta ja mysteeritarinaa, mikä pitää otteessaan alusta loppuun. Ennustus on myös oivallisesti kuvattu ja leikattu. Valaisu on erinomaista läpi leffan, etenkin yökohtauksissa. Lavasteet ovat näyttävät ja mukana on joitain hienoja maskeerauksia. Ääniefektit ovat nähneet parhaat päivänsä, mutta Jerry Goldsmithin säveltämät musiikit tuovat vaikuttavasti oman tehokkaan lisäyksensä filmin tunnelmaan. Goldsmith voittikin ansaitusti Oscar-palkinnon elokuvan musiikeista.

Yhteenveto: Ennustus on yksi kaikkien aikojen parhaimmista kauhuelokuvista ja ehdottomasti ansainnut paikkansa klassikkona. Ohjaaja Richard Donner rakentaa hitaasti mutta varmasti tunnelmaa ja saa ovelasti katsojan lumottua karmivan tarinan vietäväksi. Jo alkutekstien upea "Ave Satani" -kuoropauhu nostaa niskavillat pystyyn, eikä meno siitä hellitä. Mitä enemmän hahmoja alkaa pelottaa, sitä karmivammaksi tilanne käy myös katsojalle ja lopussa kauhu päästetään erinomaisesti valloilleen. Myös kohtaukset, joissa hahmot puhuvat vain kuiskaten, aivan kuin peläten, että jokin paha kuuntelee heitä, luo hienosti epämiellyttävää oloa. Tarinaa kuljetetaan mestarillisesti eteenpäin ja sen koukuttavuuteen vaikuttavat myös vahvasti taidokkaat näyttelijät. Gregory Peck on loistava Thornin perheen isänä ja Lee Remick tekee vaikuttavan suorituksen hänen vaimonaan. Nuori Harvey Spencer Stephens onnistuu olemaan äärimmäisen ahdistava Damien-poikana. Loppujen lopuksi filmistä on vaikea löytää muuta negatiivista sanottavaa kuin alkupään yliampuvan huvittava äänitehoste, mikä rikkoo pahasti tunnelman. Muuten Ennustus on aivan mahtava teos ja ehdoton katselukokemus kaikille kauhusta kiinnostuneille. Vielä en aio ottaa elokuvan jatko-osia käsittelyyn - lähinnä sen takia, että minua pelottaa, että ne saattaisivat jollain tavalla pilata tämän filmin. Jossain kohtaa palaan kuitenkin niiden pariin. Siihen asti nautin tästä kauhuklassikosta itsenäisenä teoksena.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.4.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Omen, 1976, Twentieth Century Fox, Harvey Bernhard Productions, Mace Neufeld Productions