Arvostelu: Shazam! (2019)

SHAZAM!

Ohjaus: David F. Sandberg
Pääosissa: Asher Angel, Zachary Levi, Jack Dylan Grazer, Mark Strong, Faithe Herman, Cooper Andrews, Marta Milans, Grace Fulton, Ian Chen, Jovan Armand, John Glover ja Djimoun Hounsou
Genre: seikkailu, komedia, toiminta
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 12

Shazam! perustuu DC Comicsin sarjakuvasankariin Shazam tai kuten hänet aiemmin tunnettiin nimellä Captain Marvel (ei se Captain Marvel, josta ilmestyi juuri viime kuussa elokuva). Shazamin loivat piirtäjä C. C. Beck ja kirjoittaja Bill Parker, ja hahmo teki ensiesiintymisensä "Whiz Comics" -lehden numerossa 2 vuonna 1940. 1941 hahmon pohjalta tehtiin 12-osainen Adventures of Captain Marvel -lyhytleffojen sarja, mikä oli omana aikanaan suosittu. 2000-luvun alussa New Line Cinema kiinnostui tekemään hahmosta elokuvan ja siitä työstettiinkin monta eri käsikirjoitusta. Filmi siirtyi jo esituotantoon asti, kunnes New Line Cinema yhdistyi Warner Bros. -yhtiöön. Warner Bros. oli juuri julkaissut DC:n sarjakuviin perustuvan filminsä Yön ritari (The Dark Knight - 2008), mikä nousi megahitiksi, jolloin yhtiö ajatteli, ettei kevyeksi komediaksi suunniteltu Shazam! menestyisi ja siitä päätettiin tehdä synkempi. Tässä kohtaa viimeisimmän käsikirjoituksen työstänyt John August poistui projektista, sillä hän ei pitänyt yhtiön ideoista ja homma päätettiin suunnitella alusta. Aluksi Warner Bros. suunnitteli televisiosarjan tekoa hahmosta, mutta lopulta koko jutusta päätettiin luopua. Samoihin aikoihin DC Comics päätti tuoda sankarinsa oikein kunnolla takaisin, mutta joutui muuttamaan hahmon nimen Captain Marvelista Shazamiksi Marvel-sarjakuvayhtiön samannimisen hahmon vuoksi. Sarjakuvien suosion myötä Warner Brosilla kiinnostuttiin jälleen hahmon elokuvasta ja tuotanto pistettiin käyntiin. Alunperin leffa oli tarkoitus julkaista jo vuonna 2016, mutta sen teko venyi jälleen ja kuvaukset alkoivat vasta tammikuussa 2018. Nyt pitkän tuotantohelvetin jälkeen Shazam! saa vihdoin ensi-iltansa ja valitettavasti minun täytyy myöntää, etten ollut lainkaan innoissani leffasta. En pitänyt trailereista lähes lainkaan ja pidin niitä liikaa Marvelin elokuvauniversumia kopioivalta, säälittävältä yritykseltä. Päätin kuitenkin antaa elokuvalle reilun mahdollisuuden ja intoani lisäsi hieman, kun pääsin katsomaan Shazam!-leffan ennakkonäytöksessä Finnkinon upeassa IMAX-salissa yhdessä kavereideni kanssa, joista ensimmäinen kirjoittaa omaa elokuva-arvostelusivuaan Filmikela. ja toinen tekee Youtube-videoita Vernus-kanavalleen. Filmikelan Shazam!-arvion voi lukea tästä. Teimme myös yhteisvideon Vernus-kanavalle, minkä voi katsoa tästä.

Nuori poika Billy Batson saa mystiseltä velholta supervoimat. Lausuttuaan taikasanan "Shazam", Billy pystyy muuttumaan aikuiseksi supersankariksi. Aluksi voimat tarjoavat lähinnä tilaisuuden elvistellä, mutta tilanne vakavoituu, kun paha Sivana yrittää saada Billyn voimat itselleen, keinolla millä hyvänsä.

Pääroolissa Billy Batsonina nähdään aiemmin vain pieniä rooleja tehnyt Asher Angel, joka suoriutuu hankalan, mutta ihan sympaattisen nuorukaisen osasta mainiosti. Alkupäässä leffaa Angelilla kestää aikaa vakuuttaa katsoja siitä, että kuuluu rooliinsa, mutta tämän aiheuttaa lähinnä se, että Billyn kuuluukin olla introvertti, joka ei luota kehenkään ja siinä mielessä Angel on oivallinen alusta saakka. Billy on lähes koko elämänsä asunut eri sijaiskodeissa, mutta kokee, että yksin oleminen on hänen juttunsa ja karkaileekin kodeista vähän väliä. Tunteiden piilottaminen ja mahdollisimman huomaamattomasti liikkuminen kuitenkin katoavat, kun Billy saa supervoimat. Huudahtaessaan "Shazam!", Billy muuttuu punaisiin trikoisiin ja valkoiseen viittaan pukeutuneeksi sankariksi ja samalla Angel muuttuu Zachary Leviksi. Levi on ehdottomasti filmin kirkkain tähti, nostaessaan jatkuvasti hymyn katsojan huulille olemuksellaan. Vaikka Billy muuttuu ulkoisesti aikuiseksi sankarina, on hän yhä mieleltään varhaisteini ja sen Levi tuo täydellisesti ja hulvattomasti esille. Huonoissa käsissä hahmo ei toimisi lainkaan, mutta Levi ja Angel tekevät Billystä mahtavan lisäyksen DC:n elokuvasankareiden joukkoon.

Samaa ei voi kuitenkaan sanoa elokuvan roistosta, Mark Strongin näyttelemästä tohtori Thaddeus Sivanasta. Hahmolle onnistutaan kyllä kehittelemään selvä motiivi ilkikurisille teoilleen, mutta hahmona Sivana on silti todella geneerinen vihulainen, joka on hahmoista ehdottomasti tylsin. Vaikka Strong on äänensä ja naamavärkkinsä puolesta aina yhtä erinomainen valinta pahikseksi, ei hän tunnu löytävän rooliinsa mitään uutta, mitä hän ei olisi tehnyt jo Sherlock Holmesissa (2009), Kick-Assissa (2010) ja toisessa DC:n sarjakuviin perustuvassa elokuvassa, Green Lanternissa (2011). Sivanan ilkeyden osoittamiset jäävät naurettavan usein siihen, että hän ottaa dramaattisesti aurinkolasit päästään ja näyttää, että "uu, minulla onkin pahaenteinen sininen silmä!"
     Muita hahmoja leffassa ovat Billyn uusimman sijaiskodin hahmot; eräänlaisen perheen vanhempina toimivat Rosa (Marta Milans) ja Victor (Cooper Andrews), kävelykepin kanssa kulkeva ja supersankareita fanittava Freddy (Jack Dylan Grazer), täysi-ikää lähestyvä Mary (Grace Fulton), videopelejä rakastava Eugene (Ian Chen), vähän liiankin yli-innokas Darla (Faithe Herman) ja vähäsanainen Pedro (Jovan Armand). Sijaisperheen kautta elokuvaan yritetään luoda sydäntä, mutta siinä onnistutaan vain ihan kivasti. Hahmot ovat pääasiassa aika tylsiä ja yksiulotteisia, eikä kestä kauaa arvata, miten lapset vaikuttavat Billyn elämään. Ehdottomasti paras sijaisperheestä on Freddy, jolta Billy menee kysymään neuvoa, kun saa ensi kertaa voimansa. Leffan oikea sydän syntyykin Billyn ja Freddyn kehkeytyvästä kaveruudesta ja hahmot toimivat loistavasti yhdessä, oli Se-kauhufilmistä (It - 2017) tutun Grazerin vastanäyttelijänä Angel tai Levi. Freddy on yksinäänkin yllättävän mielenkiintoinen ja pidettävä poika, ja asia mistä itse pidin paljon, oli kuinka hänen kautta nähdään, miten nämä supersankarit oikeasti vaikuttavat maailmaan. Esimerkiksi Supermanin olemassaolo tuodaan kiehtovasti esille Freddyn keräilemien lehtileikkeiden kautta. Hauskana yksityiskohtana Freddyllä on pelkästään DC:n sankarien logoilla varustettuja paitoja päällään.
     Elokuvassa nähdään myös mm. Djimon Hounsou alkuperäisenä Shazam-velhona, jolta Billy saa supervoimansa.

Muistatteko Tom Hanksin tähdittämän elokuvan Big - isoksi yhdessä yössä (Big - 1988)? Siinä nuori poika toivoi olevansa aikuinen ja herää seuraavana aamuna aikuisen vartalossa, mutta hänen mielensä on yhä lapsen. Shazam! on kuin Big supersankareilla ja tekijät ovat onneksi itsekin tiedostaneet tämän ja filmi sisältää selkeän viittauksen yhteen Bigin tunnetuimmista kohtauksista. Hanksin seikkailun tavoin myös Shazam! on komedia ja oikein hauska sellainen. DC:n elokuvauniversumin aloitusleffat Man of Steel (2013) ja Batman v Superman: Dawn of Justice (2016) saivat paljon kritiikkiä liiallisesta synkistelystään ja DC:n filmejä onkin nyt viety hilpeämpään ja värikkäämpään suuntaan ja Shazam! onkin nyt koko sarjan selvästi vitsikkäin teos. Ne jotka inhosivat kahden vanhemman elokuvan synkkyyttä, tulevat siis luultavasti nauttimaan tästä leffasta, mutta ne jotka rakastuivat Zack Snyderin luomaan tummempaan maailmaan, kokevat uuden suunnan enemmänkin surullisena. Itse pidin Snyderin luomaa synkempää tunnelmaa hyvänä kontrastina Marvelin kevyemmälle viihteelle, mutta muutosten vuoksi Shazam! tuntuu paikoitellen jopa hieman epätoivoisestikin yrittävän toistaa Marvelin hyväksi todettuja puolia. En silti sano, ettenkö olisi viihtynyt leffan parissa tai nauranut sen aikana. Kun Billy saa voimansa, seuraa äärimmäisen viihdyttävä ja hauska jakso, missä Billy testailee voimiaan Freddyn opastuksella. Nämä kohtaukset ovat mahtavia ja olisin voinut katsoa koko leffan vain sitä.

Elokuvassa riittää mahtavuutta kuitenkin vain harmillisen lyhyeksi aikaa ja loppupeleissä Shazam! on todella epätasainen kokonaisuus. Epätasaisuus näkyy kaikista selkeimmin leffan tunnelmassa, joka ei millään pysy kasassa. Billyn ja Freddyn supervoimien testailut ovat puhdasta komediaa, mutta tohtori Sivanan kohtaukset vellovat synkkyydessä, eikä elokuva löydä millään tasapainoa näiden tunnelmien välille. Lisäksi epätasaisuutta löytyy vahvasti myös filmin tasosta. Elokuvalla kestää aika kauan, kunnes se vihdoin nappaa mukaansa, mutta sitä riemua ei kestä tarpeeksi kauan, kun elokuva lipsuilee ja lopulta menettää otteensa lopputaistelussa. Elokuvan tappelut eivät muutenkaan ole kovin kummoisia, mutta lopputaisto onnistui jopa yllättämään sillä, kuinka kehno ja tylsä se on. Shazamin ja Sivanan ilmassa käytävä turpaanveto Philadelphian pilvenpiirtäjien välissä tuo mieleen laimennetun version Man of Steelin loppumäiskinnästä. Kuitenkin toisin kuin Man of Steelissä, tällä leffalla ei ole pokkaa näyttää, miten kävisi, jos tällaiset jumalolennot haastaisivat oikeasti toisensa keskellä kaupunkia. Lopputaistelusta löytyy onneksi muutakin... tai no, onneksi ja onneksi, sillä se muu (mitä en tietenkään paljasta) on aivan käsittämättömän myötähäpeällistä seurattavaa.

Kokonaisuutena on siis erikoisen vaikea sanoa, oliko Shazam! edes hyvä elokuva vai ei. Kun se onnistui jossain, niin se myös onnistuu ja pääasiassa komediapuoli on kunnossa, ja pääkaverusten välit ovat erinomaisesti luodut. Leffa jättää kuitenkin niin paljon toivomisen varaan muilla osa-alueilla, että lopputekstien alkaessa en ollut varma, pidinkö elokuvasta vai en. Kyseessä on myös liian pitkä filmi kahden tunnin ja vartin kestossaan, ja tuon ylimääräisen vartin voisikin helposti leikata pois. Noin päivän pohdinnan jälkeen tulin lopulta siihen tulokseen, että Shazam!-leffasta löytyy juuri ja juuri tarpeeksi positiivisia puolia ja hetkiä, jotta se jää plussan puolelle. Muihin uusiin DC-filmeihin verrattuna se jää tasoltaan puoleen väliin, eli se on parempi kuin kehno musavideon ja trailerin sekoitus Suicide Squad (2016), studion saksima Justice League (2017) ja kömpelösti kerrottu Batman v Superman: Dawn of Justice, mutta Shazam! jää täysin mahtipontisen Aquamanin (2018), mielestäni väärinymmärretyn Man of Steelin ja lopputaistelua lukuunottamatta mahtavan Wonder Womanin (2017) jalkoihin.

Elokuvan ohjauksesta vastaa ruotsalainen David F. Sandberg, jonka aiempia töitä ovat kauhuelokuvat Lights Out (2016) ja Annabelle: Creation (2017). Genren vaihto komediaan syntyy Sandbergiltä yllättävän hyvin, mutta ison supersankariseikkailun pitäminen kasassa ei vielä ihan luonnistu. Sandbergin ohjaus on epätasaista, kuten on myös Henry Gaydenin käsikirjoitus. Kuvaukseltaan Shazam! on kuitenkin onnistunut ja mukana on tyylikkäitä lavasteita, tarkoituksella korneja asuja ja toimivia maskeerauksia. Äänimaailma on oivallisesti kasattu ja Benjamin Wallfischin säveltämät musiikit tuovat mukavan lisäyksensä tunnelmaan. Tähän viimeiseksi ennen yhteenvetoa olen jättänyt asian, mikä häiritsi minua kenties jopa enemmän kuin epätasaisuus ja lopputaistelu, ja se on leffan erikoistehosteet. Mukana on kyllä meneviä efektejä, mutta isoimpana ruudulle on tungettu Sivanaa auttavat digimonsterit, jotka näyttävät aivan kammottavan surkeilta. Elämme vuotta 2019, mutta nämä hirviöt kuuluvat ennemminkin vuoden 1999 efektirymistelyyn tai 2010-luvun alun videopeleihin. Ihan Justice Leaguen pääpahis Steppenwolfin kaltaista rimanalitusta efektien kanssa ei tehdä, mutta ovat nämä möröt kyllä todella onnettoman näköisiä. Ja efektivastaavien älynväläyksenä on vielä pistää nämä hirviöt useaan otteeseen lähelle kameraa ärjymään...

Yhteenveto: Shazam! on harmillisen epätasainen paketti, mutta siitä löytyy kuitenkin tarpeeksi hyviä puolia, jotta kokonaisuus jää juuri ja juuri plussan puolelle. Elokuva on todella hauska, etenkin Billyn testaillessa voimiaan Freddy-kaverinsa kanssa. Nuorukaisten ystävyys on filmin kantava voima ja siihen on saatu kunnon sydäntä. Zachary Levi on mahtava Shazam-sankarin osassa ja Asher Angel tekee mainiota työtä Billynä. Jack Dylan Grazer on nappivalinta innokkaan Freddyn rooliin. Oikeissa kohdissa filmi osaa rauhoittua ja tuoda draamaa menevästi esiin. Ongelmia leffasta todella löytyy ja vaikka Mark Strong on erinomainen näyttelijä, on hänen pahishahmonsa Sivana erittäin tylsä tapaus. Sivana kuitenkin toimii, jos häntä vertaa pahoihin digihirviöihin, mitä elokuvalla on tarjottavanaan. Mörköjen tietokone-efektit näyttävät jo nyt pahasti päivittyneiltä, eikä hommaa helpota yhtään, kuinka isosti ne ovat ruudulla etenkin lopputaistelun aikana. Lopputaisto itsessään on aika puuduttavaa katseltavaa, kun se yrittää kopioida Man of Steelin finaalia tuhoamatta taloja ympärillään ja tarjoamalla sellaista myötähäpeää, että voi pojat. Elokuvan tunnelma ei pysy kummoisesti kasassa ja kestoa löytyy ainakin vartti liikaa. Leffan puoliväli on ehdottomasti sen parasta antia, mutta muuten filmi jättää hieman mitäänsanomattoman maun suuhun ja lopulta se tuntuu vain hyvältä idealta, muttei erityisen hyvältä toteutukselta. Jos DC:n elokuvauniversumin alkupään synkistelyt puistattivat ja pidät Marvelin huumorista, mutta toivoisit sen olevan vielä lapsellisempaa, on Shazam! tehty juurikin sinulle. Jos taas rakastat Snyderin aloittamaan DC-maailmaa, tämä saattaa tuntua aikamoiselta rimanalitukselta.

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet kohtaukset.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.4.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Shazam!, 2019, Warner Bros., DC Comics, DC Entertainment, New Line Cinema