Arvostelu: Minisankarit - Ruohonjuuritasolla (Minuscule - La Vallée des fourmis perdues - 2013)

MINISANKARIT - RUOHONJUURITASOLLA

MINUSCULE - LA VALLÉE DES FOURMIS PERDUES

Ohjaus: Hélène Giraud ja Thomas Szabo
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Ikäraja: 7

Minisankarit - Ruohonjuuritasolla perustuu ranskalaiseen osittain animoituun lastensarjaan Ruohonjuuritasolla (Minuscule - 2006-2012). Sarja nousi yllättävänkin suureen suosioon ja tekijät päättivät kokeilla, voisiko ideaa laajentaa elokuvamuotoon asti. Käsikirjoitusprosessi lähti käyntiin ja lopulta Minisankarit - Ruohonjuuritasolla sai ensi-iltansa marraskuussa 2013 Tallinnan Black Nights -elokuvajuhlilla, missä se otettiin innostuneesti vastaan. Hitaasti leffa sai teatterilevityksen muihinkin maihin ja se saapui Suomeen elokuussa 2014. Elokuva hurmasi niin kriitikot kuin katsojatkin ja se tuotti parikymmentä miljoonaa euroa. Itse näin leffan vasta loppuvuodesta 2015, kun vuokrasin sen mielenkiinnosta ystäväni kanssa. Lumouduimme täysin leffan toteutuksesta ja ostimme kummatkin elokuvan Blu-rayna. Olen jo hetken aikaa pohtinut filmin uudelleenkatselua ja kun kuulin, että elokuva saa jatkoa leffalla Minisankarit 2 - Matkalla maailman ääriin (Minuscule 2 - Les mandibules du bout du monde - 2018), päätin katsoa elokuvan toistamiseen ja samalla myös arvostella sen.

Perheestään eksynyt siipirikko leppäkerttu päätyy mukaan kahden muurahaisheimon väliseen sotaan kaikkein arvokkaimmasta aarteesta - kasasta sokeria.

Tarinan päähenkilö on pieni ja sympaattinen leppäkerttu, joka on joutunut erilleen perheestään ja yrittää löytää heidät, kunnes joutuu ihan erilaiseen seikkailuun muurahaisten kanssa. Leppäkerttu päättää auttaa uusia ystäviään, mutta vähän väliä haaveilee takaisin perheensä luokse. Vaikeuksia hahmolle tuottaa hänen rikkinäinen siipensä, minkä vuoksi hän ei tietenkään voi lentää. Hahmo saa katsojan empatiat nopeasti puolelleen simppeleillä asioilla. Söpön ja urheutta keräävän leppäkertun seikkailua seuraa oikein mielellään.
     Leppäkerttua lukuunottamatta elokuvan hahmot ovat vain yksiulotteisia hyönteisiä. Ystävällisten mustien muurahaisten johtaja ottaa leppäkertun suojelukseensa, kun taas pahojen punaisten muurahaisten johtaja haluaa tuhota mustat muurahaiset lopullisesti. Lisäksi leppäkerttu kohtaa matkallaan kiusaavia kärpäsiä, uteliaan hämähäkin, sekä isompia otuksia, mitkä luovat uhkaavia vaaratilanteita pienelle päähenkilölle. Yleensä minua luultavasti haittaisi suuresti se, että tarinan hahmot ovat täysin yksiulotteisia, mutta tässä elokuvassa se ei haittaa. Leffa ei yritä luoda ötököistä ihmismäisiä persoonia, kuten vaikkapa Pixarin animaatiossa Ötökän elämää (A Bug's Life - 1998), vaan se näyttää ötökät sellaisina kuin ne ovat: ötököinä. Ötökät eivät puhu koskaan ihmisten kieltä, vaan ne kommunikoivat erilaisten äänten avulla. Elokuva esittää ötökkähahmonsa kuin luontodokumentin tavoin, kertoen samalla hyvin fiktiivisen seikkailun, mikä tekee filmistä todella omalaatuisen ja kiehtovan.

Omalaatuinen onkin erittäin hyvä adjektiivi kuvaamaan Minisankarit - Ruohonjuuritasolla -elokuvaa. Itse en ainakaan ole koskaan nähnyt mitään samankaltaista teosta. Leffa on erityinen jo sen visuaalisuuden vuoksi, mikä on yksi tärkeimmistä asioista elokuvassa. Leffa on nimittäin oikeasti kuvattu metsässä. Kuvaustiimi on joutunut pyörimään ympäri metsää ja ottamaan hurjan määrän lähikuvia kasveista, puroista, maasta ja ruohikosta, jotta animaattorit voivat lisätä kuviin mukaan digitaaliset hyönteiset. Aitoja taustoja vasten seikkailevat animaatioötökät ovat yksi itseäni vahvasti koukuttava tekijä elokuvassa. Monet katsojista eivät luultavasti edes käsitä, millainen urakka on suunnitella tällainen leffa kuva kuvalta todella tarkkaan, jotta kuvaajat tietävät ottaa juuri oikeat ja oikean pituiset otokset animaattoreita varten. Iso työ palkitaan ja elokuva näyttää visuaalisesti todella upealta.

Minisankarit - Ruohonjuuritasolla on hahmojensa ja tarinansa puolesta hyvin yksinkertainen, mutta samalla elokuva onnistuu olemaan todella nokkela ja mielikuvituksellinen. Jo leppäkertun ja muurahaisten matka kololle sokerikasan kanssa on kekseliäs, mutta tekijöiden luovuus pääsee parhaiten valloilleen, kun muurahaisten sota alkaa. Ja sodalla tarkoitan ihan oikeasti sotaa. Punaiset muurahaiset vyöryvät armeijana mustien muurahaisten kololle ja yrittävät tuhota sen erilaisin asein, kuten metsästä löytämiensä ritsojen avulla. Taistelu on erinomaisesti luotu ja se jaksaa hauskuuttaa uusilla keksinnöillään. Lisähuumoria tuovat laajat kuvat, jotka näyttävät, kuinka läheltä katsottuna hurjalta sodalta vaikuttava tilanne onkin vain pieni, lähes huomaamaton hetki suuressa metsässä. Elokuva leikittelee paljon koolla, mikä vain lisää filmin nokkeluutta. Jännittäviäkin kohtia on luvassa perheen pienimmille.

Vaikkei tarina itsessään ole kovin hulppea, täytyy elokuvan tarinankerrontaa kehua. Yksi elokuvanteon tärkeimmistä säännöistä, mikä opetetaan nopeasti kaikille käsikirjoittajille, on "näytä, äläkä kerro". Älä selitä asioita, mitkä voit näyttää visuaalisin kuvin - kyseessä on kuitenkin elävä kuva, eikä vaikkapa kirja. Minisankareiden ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Hélène Giraud ja Thomas Szabo ovat todella pitäneet tämän ohjeen mielessä leffaa tehdessään. Filmi luottaa täysillä visuaaliseen tarinankerrontaan. Kuten jo sanoin, ötökät puhuvat vain omia kieliään, eikä heidän puhettaan koskaan tulkita katsojalle. Tästä huolimatta leffan visuaalinen tarinankerronta on niin taidokasta, että katsoja ei koskaan putoa kärryiltä siitä, mitä elokuvassa tapahtuu. Leppäkertun kaipuuta perheensä luokse ei tarvitse pukea sanoiksi, vaan kuvat kaukaisuuteen haaveilevasta hyönteisestä riittävät. Toki elokuva näyttää, mitä leppäkerttu haaveilee, mutta koskaan hän ei vaikkapa selitä tilannettaan muille muurahaisille. Pelkät katseet riittävät.

Yhteenveto: Minisankarit - Ruohonjuuritasolla on mahtava ötökkäseikkailu koko perheelle! Elokuvassa on hyvin simppeli idea, mutta sitä hyödynnetään mitä luovimmilla tavoilla, mikä tekee katselukokemuksesta erittäin kiehtovan. Filmi jaksaa yllättää useaan otteeseen ja se onnistuu naurattamaan ja jännittämään. Muurahaisten sota on veikeästi luotu, mutta leffa osaa myös rauhoittua oikeissa kohdissa näyttämään leppäkertun kaipuuta. Elokuvan tarinankerronta on erinomaista ja katsoja pysyy kaiken aikaa kärryillä, vaikkei leffa suoraan selitä yhtään mitään. Visuaalisesti filmi on myös todella upea. Digiötökät yhdistettynä kauniisiin luontomaisemiin on fantastista katseltavaa, eikä voi muuta kuin ihailla tekijöiden kärsivällistä ja taiturimaista työtä. Itse ötökät jäävät aika yksiulotteisiksi tapauksiksi, mutta kun kyseessä todella on ötököitä, eikä inhimmillistettyjä hyönteisiä, tämän voi antaa helposti anteeksi. Minisankarit - Ruohonjuuritasolla on loistava elokuva, mitä suosittelen erittäin lämpimästi koko perheen yhteiseen leffahetkeen. Saa nähdä, yltääkö jatko-osa samalle hienolle tasolle...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.4.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.senscritique.com
Minuscule - La Vallée des fourmis perdues, 2013, Futurikon, Entre Chien et Loup, 2d3D Animations, Backup Media, Cofanim, Futurikon Production II, Le Pacte, Nozon, Pôle Image de Liège, TPS Star, Éditions Montparnasse