Arvostelu: Drop (2025)

DROP

Ohjaus: Christopher Landon

Pääosissa: Meghann Fahy, Brandon Sklenar, Violett Beane, Jacob Robinson, Reed Diamond, Gabrielle Ryan Spring, Jeffery Self, Ed Weeks ja Travis Nelson

Genre: trilleri

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 16

Drop on Christopher Landonin ohjaama uusi trilleri. Jillian Jacobs ja Chris Roach työstivät elokuvan käsikirjoituksen ja Landon hyppäsi projektiin mukaan luovuttuaan Scream 7:n (2026) ohjausvastuusta. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2024 ja nyt Drop on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun näin sen trailerin ja pidin elokuvan konseptista. Maailmalta kuultu positiivinen palaute lisäsi kiinnostustani ja kävinkin katsomassa Dropin positiivisin mielin sen ensi-iltaviikonloppuna.

Yksinhuoltajaäiti Violet käy vuosien tauon jälkeen treffeillä. Treffit saavat kuitenkin ikävän käänteen, kun joku uhkaa Violetin pojan henkeä, kiristäen Violetia murhaamaan treffikumppaninsa.

Esimerkiksi The White Lotus -sarjan (2021-) toiselta tuotantokaudelta tuttu ja roolityöllään parhaan naissivuosan Emmy-ehdokkuuden napannut Meghann Fahy näyttelee Violet Gatesia, joka on jäänyt yksinhuoltajaäidiksi Toby-pojalleen (Jacob Robinson), hänen miehensä kuoltua muutama vuosi sitten. Violet on alkanut vihdoin toipua tästä ja päättääkin palata takaisin treffimaailmaan - mikä ei välttämättä olisi kannattanut. Fahy suoriutuu roolistaan erittäin mainiosti ja kannatteleekin elokuvaa pitkälti yksin harteillaan. Hän tulkitsee hyvin hahmonsa vanhoja traumoja, sekä yksinhuoltajuuden stressaavuutta, mitä ei auta yhtään se, kun hänen ensimmäiset treffinsä vuosiin muuttuvat aikamoiseksi jännitysnäytelmäksi, kun joku kiristää häntä tappamaan deittinsä. Harmillisesti sen sijaan nuori Robinson ei istu osaansa yhtään ja pojan yritykset esittää pelkoa ovat jopa tahattoman koomisia, syöden jännitettä.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Brandon Sklenar Violetin treffikumppanina Henrynä ja Violett Beane Violetin siskona ja Tobyä treffien ajan vahtivana Jen-tätinä, eikä pidä unohtaa Jeffery Selfiä, joka tuo jännäriin mukaan komediaa tarjoilijahahmollaan Mattilla. Self tanssahtelee taitavasti sillä rajalla, onko hän roolissaan hupaisa vai ärsyttävä. Viimevuotisesta Se päättyy meihin -elokuvasta (It Ends with Us - 2024) tuttu Sklenar on oiva mukavana Henrynä, josta joku haluaa päästä eroon varsin erikoisin metodein.

Drop sisältää mainion idean, joka pistää katsojan sekä päähenkilönsä hyvien mysteerien äärelle. Kuka kumma viestittää Violetille ja mitä ihmettä Henry on tehnyt, että tämä mysteeritaho haluaa saada hänet hengiltä? Valitettavasti minun täytyy kuitenkin todeta, että hyvät lähtökohdat eivät jaksa kannatella koko elokuvan mittaa. Kenties kyse on vain käsikirjoittajaduo Jillian Jacobsin ja Chris Roachin hapuilevasta työstä, mutta leffa ei saa venytettyä simppeliä ideaansa edes puoleentoista tuntiin ja on pakko myöntää, että mielsin Dropin ajoittain jopa hieman pitkäveteiseksi elokuvaksi. Ehkä homma olisi toiminut jossain kolmen vartin mittaisessa lyhytelokuvassa tai jonkin erilaisia jännäritarinoita kertovan antologiasarjan jaksossa.

Lähes yksinomaan yhteen lokaatioon sijoittuvat trillerit ovat taitolaji, mihin tällä tekijätiimillä ei ole täysin ollut rahkeita. Erityiseksi ongelmaksi muuttuu puolenvälin epätoivoinen yritys venyttää tarinaa kestämään täyspitkän elokuvan verran, jolloin hahmot pakotetaan vähän väliä menemään vaikkapa vessaan tai baaritiskille, palaamaan sitten pöytäänsä, saamaan toinen hahmo hetkeksi toisaalle jne. jne. Kaiken tämän haahuilun keskellä jännite rakoilee ikävästi. Loppupää taas äityy turhankin lennokkaaksi mekastukseksi täynnä hahmojen niin sanottuja "juonihaarniskoja", jotka auttavat heitä selviytymään täysin älyttömistäkin jutuista. Jostain Dropin syövereistä löytyy tehokas pikkutrilleri, mutta tällaisenaan elokuva jää vain hyväksi ideaksi ja keskinkertaiseksi toteutukseksi, jonka olisi ihan hyvin voinut dropata suoraan johonkin striimipalveluun kotikatseltavaksi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Christopher Landon, jonka aiempiin töihin kuuluvat slasherit Happy Death Day (2017) ja Freaky (2020), jotka lainasivat konseptinsa muista elokuvista ja käänsivät ne kauhukomedian muotoon. Niissä Landon onnistui huomattavasti taitavammin, eikä puhtaan trillerin laatiminen luonnistu yhtä hyvin. Teknisiltä ansioiltaan Drop on kuitenkin pätevästi pistetty kasaan, oli kyse sitten paikoin varsin tyylikkäästi leikittelevästä kameratyöskentelystä, ravintolan lavasteista, maskeerauksista tai äänimaailmasta. Bear McCrearyn säveltämät musiikit ajavat asiansa tapahtumien taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.4.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Drop, 2025, Blumhouse Productions, Platinum Dunes, Wild Atlantic Pictures