KIRJEITÄ IWO JIMALTA
LETTERS FROM IWO JIMA
Ohjaus: Clint Eastwood
Näyttelijät: Kazunari Ninomiya, Ken Watanabe, Tsuyoshi Ihara, Ryō Kase, Shidō Nakamura, Hiroshi Watanabe, Takumi Bando, Yuki Matsuzaki, Takashi Yamaguchi, Eijiro Ozaki, Alan Sato, Nae Yuuki, Nobumasa Sakagami, Masashi Nagadoi, Akiko Shima ja Luke Eberl
Genre: sota, historia
Kesto: 2 tuntia 21 minuuttia
Ikäraja: 16
Letters from Iwo Jima, eli suomalaisittain Kirjeitä Iwo Jimalta perustuu Tadamichi Kuribayashin ja Tsuyuko Yoshidan kirjaan Picture Letters from the Commander in Chief vuodelta 1992 ja se on rinnakkaiselokuva Clint Eastwoodin sotaelokuvalle Isiemme liput (Flags of Our Fathers - 2006). Työstäessään elokuvaa, Eastwood luki Kuribayashin ja Yoshidan kirjan ja päätti tehdä Iwo Jiman taistelusta samalla myös toisen elokuvan, mutta japanilaisten vinkkelistä. Kuvaukset käynnistyivät työnimellä "Red Sun, Black Sand" Kaliforniassa, missä se kuvattiin lähes kokonaan, siitä huolimatta, että elokuva sijoittuu Japanin saarelle. Elokuvan oli alun perin tarkoitus ilmestyä vasta helmikuussa 2007, mutta kun Isiemme liput ei ollutkaan toivottu menestys, Kirjeitä Iwo Jimalta kiirehdittiin teattereihin ja elokuva saikin maailmanensi-iltansa jo 15. marraskuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva menestyi hieman paremmin kuin Isiemme liput, minkä lisäksi se sai kriitikoilta paremman vastaanoton. Elokuva sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta (muun muassa paras elokuva, ohjaus ja alkuperäiskäsikirjoitus), joista se voitti parhaiden äänitehosteiden palkinnon, minkä lisäksi elokuva voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -palkinnon. Itse olin nähnyt lapsena pätkän leffasta, kun sotahistoriasta kiinnostuneet serkkuni katsoivat sitä isovanhempieni luona. Kun huomasin Isiemme lippujen ja Kirjeitä Iwo Jimalta molempien täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa molemmat ja samalla arvostella ne.
Vuosi on 1945. Iwo Jiman saarella Japanin keisarillinen armeija valmistautuu Yhdysvaltojen hyökkäykseen.
Siinä, missä Isiemme liput kertoi Iwo Jiman taistelusta amerikkalaissotilaiden vinkkelistä, Kirjeitä Iwo Jimalta kääntää asetelman toisinpäin ja kertoo japanilaissotilaista, jotka valmistautuvat amerikkalaisten hyökkäykseen saarelle. Ken Watanabe näyttelee kenraali Tadamichi Kuribayashia, joka saapuu ottamaan komennon Iwo Jimalla, mutta joka ei usko sellaiseen tiukkaan kuriin, mitä Japanin keisarillinen armeija yleisesti edustaa. Hiroshi Watanabe esittää kenraalin läheisintä miestä, luutnantti Fujitaa, kun taas Nobumasa Sakagami esittää amiraali Ohsugia, Toshi Toda näyttelee eversti Adachia, Shidō Nakamura esittää luutnantti Itoa ja Takumi Bando esittää kapteeni Tanidaa, jotka pitävät tiukkaa jöötä yllä ja haluavat kaikkien olevan valmis uhraamaan henkensä Japanin ja keisarin vuoksi. Nuoria sotilaita edustavat Saigo (Kazunari Ninomiya), Nozaki (Yuki Matsuzaki), Kashiwara (Takashi Yamaguchi) ja uutena joukkoon liittyvä Shimizu (Ryō Kase), joista Saigo nousee elokuvan todelliseksi päähenkilöksi. Näyttelijäkaarti suoriutuu läpikotaisin pätevästi rooleistaan. Ken Watanabe on vähemmän yllättäen nappivalinta kunnioitetuksi kenraaliksi, eikä ihme, että kun Watanaben ilmoitettiin näyttelevän leffassa, suunnilleen kaikki Japanin nuoret miesnäyttelijät ilmoittivat halukkuuttaan päästä mukaan elokuvaan. Ninomiya hoitaa myös hyvin tonttinsa nuorena ja pelokkaana Saigona, joka painiskelee sen kanssa, haluaako hän mieluummin takaisin kotiinsa raskaana olevan vaimonsa luokse, vai kuolla kunniakkaasti keisarin puolesta.
Siitä huolimatta, että Kirjeitä Iwo Jimalta syntyi melkein puolivahingossa, kun Eastwood luki Kuribayashin kirjeiden pohjalta laaditun kirjan Isiemme lippuja työstäessään ja päättikin tehdä pikkubudjetilla myös siitä elokuvan, ja että se on japanilaisten näkökulman kuvauksesta huolimatta amerikkalainen elokuva, filmi ei kalpene tippaakaan Isiemme lippujen rinnalla. Nämä kaksi teosta pikemminkin tukevat toisiaan, kertoen täysin ennennäkemättömästi samasta konfliktista kahdesta eri näkökulmasta. Onkin kiehtovaa katsoa tämä Isiemme lippujen perään ja nähdä saman taistelun lisäksi myös muita samoja hetkiä eri vinkkelistä. Kun Isiemme lipuissa japanilaiset esitettiin lähes kasvottomina vastuksina, Kirjeitä Iwo Jimalta tekee saman amerikkalaisille. Kun Isiemme lipuissa katsoja jännitti saarella vastassa olevan uhkan takia, Kirjeitä Iwo Jimalta -leffassa katsoja jännittää ylivoimaisen vastustajan lähestyessä rantaa.
Rinnakkaisleffan tapaan Kirjeitä Iwo Jimalta pureutuu sodan järjettömyyteen, sotilaiden kohtaamaan aivopesuun valtion toimesta ja siihen, kuinka surullista on, että näiden nuorten miesten elämät päättyvät, samalla kun hommaa johtavat vanhat ja rikkaat ukot pysyvät turvassaan. Tässä leffassa otetaan erityisesti kantaa siihen, kuinka hullulta keisarillisen armeijan uhrautumisasenne tuntuukaan. Jos oma asemapaikka näyttäisi jäävän vihollisten jalkoihin, olisi häpeä vetäytyä tovereiden luokse, mutta kunniakasta räjäyttää itsensä. Kuribayashi ja Saigo tuovat jonkinlaista järkeä tähän päättömän uhrautumisasenteen keskelle, mutta silti lukuisilta kuolemilta ja siten perin haikealta ilmapiiriltä ei vältytä. Kirjeitä Iwo Jimalta on surullinen elokuva ja yhdessä Isiemme lippujen kanssa ne muodostavat hienon sodanvastaisen kokonaisuuden, joka kaikkien kannattaisi katsoa.
Clint Eastwoodin ohjaus on myös tämän elokuvan parissa väkevää ja hän tosiaan taitaa niin intiimimmät hahmojen väliset hetket kuin myös suuret ja brutaalit sotakuvaukset. Isiemme lippujen käsikirjoittaja Paul Haggis työsti tekstin yhdessä japanilaisen Iris Yamashitan kanssa, joka toimi rinnakkaisleffassa neuvonantajana. Vaikka tekijöinä olikin pääasiassa amerikkalaisia, erityisesti japanilaisyleisöt kehuivat elokuvan kuvausta japanilaisista sotilaista. Teknisestikin Kirjeitä Iwo Jimalta on vaikuttava. Se on taitavasti kuvattu ja leffa käyttää samaa värikikkailua, jossa sodan käynnistyessä värit lähes kuolevat pois kuvasta. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja maskeeraukset rujot. Elokuvalla oli huomattavasti pienempi budjetti kuin Isiemme lipuilla, mutta Kirjeitä Iwo Jimalta hyötyi siitä, että se pystyi kierrättämään paljon samaa rekvisiittaa, sekä tehosteotoksia. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Clintin pojan Kyle Eastwoodin ja Michael Stevensin säveltämiä haikeita musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.12.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Letters from Iwo Jima, Yhdysvallat, 2006, DreamWorks Pictures, Warner Bros., Malpaso Productions, Amblin Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti