RAMAYANA: RISE OF A LEGEND
रामायणम्
Ohjaus: Nitesh Tiwari
Näyttelijät: Ranbir Kapoor, Yash, Sai Pallavi, Ravi Dubey, Arun Govil, Lara Dutta, Indira Krishnan, Rakul Preet Singh, Sonal Jha, Rajiv Kumar, Adinath Kothare, Nitish Sharma, Kajal Aggarwal, Dhaniksh Dadhich, Raghav Malhotra, Anupam Kher, Vivek Oberoi, Harish Uthaman, Kunal Kapoor ja Sunny Deol
Genre: fantasia, toiminta, seikkailu
Kesto: 3 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 12
Ramayana: Rise of a Legend perustuu intialaiseen runoelmaan Ramayanaan, jonka muotoutuminen alkoi jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua ja jonka kirjoittajaksi mielletään yleisesti runoilija Valmiki. Ramayanasta on vuosisatojen varrella tehty lukuisia sovituksia, oli kyse sitten näytelmistä tai viimeisen vuosisadan aikana televisiosarjoista ja tietenkin elokuvista. Keväällä 2017 tuottajakolmikko Allu Aravind, Namit Malhotra ja Madhu Mantena ilmoittivat tekevänsä runoelman pohjalta jättibudjetilla toteutetun elokuvatrilogian. Alun perin kuvausten oli tarkoitus käynnistyä vuonna 2020 ja ensimmäisen elokuvan piti saada ensi-iltansa heti vuotta myöhemmin, eli 2021, mutta koronaviruspandemia sekoitti suunnitelmat. Tuotanto viivästyi useampaan otteeseen ja lopulta tekijät päättivät kolmen leffan sijaan tehdäkin vain kaksi elokuvaa. Kuvaukset starttasivat vihdoin alkuvuodesta 2024 ja nyt Ramayana: Rise of a Legend on saapunut elokuvateattereihin. Itselleni Ramayana ei ole tarinana ollenkaan tuttu, mutta kiinnostuin leffasta, kun näin sen tulevien listalla. Elokuvan traileri herätti mielenkiintoni oikein tosissaan ja kävin uteliaana katsomassa Ramayana: Rise of a Legendin heti sen ensi-iltapäivänä IMAX-salissa 3D:nä.
Kun sorretut asurat nousevat vastarintaan uuden tyrannimaisen kuninkaansa Ravanan avulla, maailman ylläpitäjäjumala Vishnu valitsee seuraavaksi avatarikseen Ayodhyan vastasyntyneen prinssi Raman, jonka kohtalona on jonain päivänä voittaa julma Ravana.
Elokuvan keskiössä on Rama (lapsena Dhaniksh Dadhich ja aikuisena Ranbir Kapoor), nuori prinssi, joka kasvaa uskoen, että hänen on jonain päivänä määrä nousta Ayodhyan seuraavaksi kuninkaaksi. Rama ei kuitenkaan tiedä, että hänen kohtalonsa on jotain vielä suurempaa. Itse jumala Vishnu on nimittäin valinnut hänet uudeksi avatarikseen, eli fyysiseksi ruumiillistumakseen maan päällä. Raman on määrä voittaa demonisia asuroita johtava kuningas Ravana (Naveen "Yash" Kumar), joka teki sopimuksen luojajumala Brahman kanssa lähes täydellisestä kuolemattomuudesta. Kapoor on hyvä roolissaan ja Rama on mainio päähenkilö puhtaassa hyvyydessään, mutta hahmona mielsin Ravanan huomattavasti kiinnostavammaksi. Ennen Ramaan pääsyä leffa nimittäin käyttää pitkän ajan selittääkseen Ravanan menneisyyttä orjuutettujen asuroiden poikana, joka halusi auttaa kansaansa. Ravanan kostonhimo oli kuitenkin niin valtava, että hän päätti kääntää valta-asetelmat häikäilemättömästi nurinkurin. Yash on vieläpä erinomainen julmana hirmuhallitsijana, uhkuen karismaa ja vaaraa.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Arun Govil Raman isänä, kuningas Dasharathana ja Indira Krishnan Raman äitinä, eli yhtenä kuninkaan vaimoista Kaushalyana, Ravi Dubey Raman velipuolena Lakshmanana, Sai Pallavi Raman rakkauden kohteena, prinsessa Sitana, sekä Rakul Preet Singh Ravanan pimeää magiaa harjoittavana siskona, Shurpanakhana. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan. Govilista löytyy arvokkuutta kuninkaaksi ja Singh on sopivan viettelevä, mutta katala noitasiskona. Pallavi joutuu usein tyytymään vain hymyilemään nätisti, mutta pääsee myös parissa kohtaa toimintaan mukaan prinsessa Sitana.
Kuten alussa kerroin, Ramayana ei ollut tarinana itselleni lainkaan tuttu entuudestaan. Kiinnostuinkin elokuvasta lähinnä siksi, että pidin valtavan paljon Oscar-palkitusta intialaiselokuvasta RRR (2022) ja olen siitä lähtien odottanut näkeväni vastaavan suurelokuvan Intiasta. Ramayana: Rise of a Legendin traileri siivekkäine norsuineen herätti heti innostukseni. Sen lisäksi, että elokuva oli erittäin kiehtova katsaus Intian kulttuuriin ja yhteen maan ikonisimmista kertomuksista, oli myös todella kiinnostavaa käydä katsomassa intialaista elokuvaa pääasiassa intialaistaustaisen yleisön kanssa. He reagoivat jumalhahmojensa näyttäytymiseen valkokankaalla suurin piirtein kuten Marvel-elokuvien ensi-illoissa reagoidaan muiden sankareiden cameo-esiintymisiin, eli isoilla suosionosoituksilla. Läpi leffan kuului hurrauksia, sekä muutenkin enemmän eläytymistä kuin mihin olen tottunut. Ja tämä sai minut vain entistä innostuneemmaksi.
Sanaa "eeppinen" viljellään usein aika löyhinkin perustein, mutta se ja "mahtipontinen" ovat juuri täydellisiä adjektiiveja kuvailemaan Ramayana: Rise of a Legendiä. Kyseessä on tosissaan mammuttimainen teos kaikin tavoin, mikä käy jo selväksi heti alussa nähtävästä suuresta sotakohtauksesta lumisissa maisemissa. Kaikki elokuvassa on isoa, oli kyse armeijoista, palatseista tai tunteista. Musiikki pauhaa ja hidastuksia viljellään niin paljon, että Zack Snyderkin olisi kateellinen. Mutta toisin kuin harmaudessa angstaavat Snyderin elokuvat, Ramayana: Rise of a Legend osaa olla aidosti henkeäsalpaava, se on täynnä seikkailun tuntua, eikä varttia yli kolmen tunnin kesto tunnu oikeastaan missään.
Elokuvasta kertoo jo jotain se, että vaikka pituutta tosiaan löytyy ja kyseessä on vasta Raman tarinan ensimmäinen puolikas, en missään kohtaa tylsistynyt sen parissa. Päinvastoin. Pidin leffasta niin paljon, että olisin lopputekstien päätteeksi voinut pitää vain lyhyen ruokatauon ja sitten palata saliin katsomaan toiset kolme tuntia kestävää kakkososaa. Intialainen mytologia ja Raman seikkailu veivät minut täysillä mukanaan, minkä lisäksi leffan suuret toimintakohtaukset olivat niin komeita, että aika kului kuin hujauksessa tätä suurta mättöä katsellessa. Ylidramaattista kulmien kurtistelua kuitenkin kevennetään sopivissa määrin annostellun huumorin avulla.
Kaikista eniten kaiken mahtipontisuuden keskellä pidin kuitenkin siitä, että elokuva viettää lähes koko ensimmäisen tunnin Ravanan alkuperätarinan äärellä. Kun yleensä julmana hallitsijana tunnettu kuningas esitelläänkin sorretun kansan edustajana ja orjana, hänen haluaan nousta vastarintaan ymmärtää hyvin. Koska tarina ei ollut minulle entuudestaan tuttu, luulin pitkään Ravanan olevan elokuvan päähenkilö, kunnes miehen kostonhimon loputtomuus, sekä tyrannimainen luonne tosissaan paljastuivat. Ja vaikka Ravanan teot muuttuvat nopeasti julmiksi, hänen lähtökohtansa auttavat kaiken aikaa ymmärtämään sitä raivoa, mikä häntä sysää eteenpäin. Tämä myös tekee hänen ja puhtoisen Raman välille kehkeytyvästä konfliktista entistä kiinnostavamman. Pitkästä kestosta huolimatta tämä konflikti saa kuitenkin Ramayana: Rise of a Legendissä vasta alkusysäyksensä, enkä malta odottaa näkeväni, kuinka parin vuoden päästä ensi-iltansa saava Ramayana: Part 2 (2028) vie tämän eeppisen mittelön huipennukseensa.
Elokuvan ohjauksesta vastaa Nitesh Tiwari, joka onnistuu ihailtavan hyvin pitämään tätä järkälettä aisoissa. Tiwari rakentaa tunnelmaa huimasti, eikä pelkää tarjota yhä isompia ja hulppeampia näkyjä. Teknisesti Ramayana: Rise of a Legend on pääasiassa komea, vaikka toisinaan on hyvin selvää, että näyttelijät patsastelevat taustakankaan edessä. Nämä maailmat ovat kuitenkin kertakaikkisen ällistyttäviä ja tietokoneella loihditut maisemat ja hirviöt ovat huikeita luomuksia. Myös lavasteet ja asut ovat hienoja. Äänimaailma vain lisää kaiken jylhyyttä ja viimeisen silauksen tuovat A. R. Rahmanin ja Hans Zimmerin mahtipontiset musiikit. Ravanan oma tunnuslaulu on soinut päässäni kaiken aikaa leffan päätyttyä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.11.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
रामायणम्, Intia, 2026, Double Negative, Monster Mind Creations, Mukesh Chhabra Casting Company, Prime Focus Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti