LEVITICUS
Ohjaus: Adrian Chiarella
Näyttelijät: Joe Bird, Stacy Clausen, Mia Wasikowska, Jeremy Blewitt, Ewen Leslie, Davida McKenzie, Nicholas Hope, Zahra Newman, Edwina Wren, Shannon Berry ja Tyallah Bullock
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia
Ikäraja: 16
Leviticus on australialaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Adrian Chiarellan esikoiselokuva. Chiarella oli osana VicScreenin Originate-kehitysohjelmaa, missä hän käsikirjoitusvalmentaja Angeli Macfarlanen avustuksessa kehitteli idean elokuvaan. Kesällä 2024 Chiarella sai rahoituksen projektilleen ja kuvaukset käynnistyivät saman vuoden joulukuussa. Maailmanensi-iltansa Leviticus sai tammikuussa 2026 Sundancen elokuvajuhlilla ja nyt leffa on saapunut Suomenkin teattereihin. Itse olen odottanut elokuvaa siitä lähtien, kun se alkoi kerätä kehuja maailmalta. Ehdin jo luulla, että leffa julkaistaisiin suoraan striimattavaksi ja olinkin yllättynyt, kun sen ilmoitettiin saavan ihan teatterikierros. Kävinkin uteliaana katsomassa Leviticusin heti sen ensi-iltapäivänä.
Kun kristillisessä pikkukaupungissa kahden teinipojan salainen suhde paljastuu, erilainen "parantaja" usuttaa poikien perään pimeyden olennon, joka näyttäytyy pojille heidän eniten himoitsemana henkilönä.
Joe Bird näyttelee Naimia, teinipoikaa, joka on isänsä kuoltua muuttanut pieneen kristilliskaupunkiin uskoon hurahtaneen äitinsä Arlenen (Mia Wasikowska) kanssa. Kaupungissa Naim ihastui paikalliseen poikaan Ryaniin (Stacy Clausen) ja kun tunne osoittautui molemminpuoleiseksi, heille kehkeytyi salainen suhde, jota todennäköisesti kukaan muu kaupungissa ei hyväksyisi. Ja kun suhde paljastuu, ovat seuraukset kauhistuttavammat kuin pojat olisivatkaan voineet kuvitella. Bird on erittäin mainio pääroolissa, tulkiten vakuuttavasti niin hahmonsa tunteita Ryania kohtaan kuin kasvavaa kauhua, kun häntä alkaa jahtaamaan jokin, joka näyttäytyy hänelle Ryanina. Clausen on kanssa oiva valinta Ryaniksi, sekä siksi oikeaksi rakkaudenkohteeksi, että hänenä esiintyväksi olennoksi. Birdin ja Clausenin väliltä löytyy vahvaa kemiaa. Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa -elokuvasta (Alice in Wonderland - 2010) tuttu ja pitkään valtavirtaleffoista kadoksissa ollut Wasikowska toimii hyvin Naimin äitinä.
Elokuvassa nähdään myös Jeremy Blewitt homopoika Hunterina ja Davida McKenzie hänen siskonaan Izzienä, sekä Ewen Leslie ja Edwina Wren heidän vanhempinaan, pastori Robina ja äiti Jackyna, Zahra Newman etsivä Ritana ja Nicholas Hope parantajaksi itseään kutsuvana manaajana, jonka eheytyshoitometodit ovat vielä tavanomaisempaa kyseenalaisemmat. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan, etenkin Hope karmivana "parantajana".
Leviticus sisältää paljon tuttuja aspekteja kauhuelokuvista, kuten It Followsista (2014) ja Smilesta (2022), joissa molemmissa päähenkilöiden ylle lankesi kirous, joka sai heidät näkemään muiksi ihmisiksi naamioituneen pimeyden olennon, joka halusi heille pahaa. Mukana on myös esimerkiksi se pakollinen jostakusta toisesta kertova avauskohtaus, joka vihjailee tulevasta ja jossain kohtaa on tietenkin pakko tehdä se automatka jonkun asiasta tietävän hahmon luokse, yrityksenä keksiä keino peruuttaa kirous.
Leviticus tuo tuttuun kaavaan kuitenkin oman väkevän syvyytensä sillä, että se kertoo kahdesta homopojasta ja että kirous on vertauskuva muun muassa eheytyshoidoille, joilla seksuaalivähemmistöjen edustajia yritetään pakottaa heteroiksi. Onkin kauhuelokuvalle mahtava idea, että nämä hoidot pistäisivät pimeyden olennon seuraamaan vähemmistön edustajia, jotta heidän rakkautensa jotakuta kiellettynä pidettyä kohtaan muuttuisi puhtaaksi peloksi. Elokuva onnistuukin olemaan aidosti karmiva. Sen lisäksi, että kohtaukset tämän entiteetin kanssa ovat jännittäviä, kaikista pelottavintahan on Naimilta katsojaan tarttuva vainoharhaisuus. Onko koulun käytävällä kohdattu Ryan se oikea Ryan, vai jokin joka teeskentelee olevansa hän? Tämä ei jää leffan ainoaksi pelottavaksi puoleksi, vaan kauhua tuovat myös homouteen liittyvät tosielämän pelot kaapista ulos pakottamisesta väkivaltaisiin foobikoihin. Leviticus pyörittelee siis tutuista palikoista onnistuneen tuoreelta tuntuvan kauhutarinan ja oikeastaan vain leffan lopetus jäi hieman hiertämään. Sen enempää paljastamatta sanon vain, että mielestäni elokuvan olisi pitänyt jättää tietyt asiat katsojan tulkinnan varaan.
Elokuvan on tosiaan ohjannut ja käsikirjoittanut ensikertalainen Adrian Chiarella, joka hyödyntää niin tuttuja kauhujuttuja, että omia kokemuksiaan queer-nuorena. Chiarellan työ leffan parissa on vakuuttavaa niin tunnelmaa kuin käsikirjoitusta myöten ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, mitä hän mahtaa seuraavaksi tehdä. Leviticus on myös osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Puolentoista tunnin kestossa elokuva on sopivan napakka. Lavasteet ja asut toimivat hyvin ja maskeeraukset äityvät parissa kohtaa onnistuneen rujoiksi. Äänimaailma on karmivasti rakennettu, Jed Kurzelin säveltämien musiikkien tunnelmoidessa mainiosti taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.10.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Leviticus, Australia, 2026, Causeway Films, Salmira Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti