HAASTATTELUSSA THE BOOGEYMAN -ELOKUVAN NÄYTTELIJÄT JA TEKIJÄT
(2023)
Kauhukirjallisuuden kuninkaana pidetyn Stephen Kingin kirjojen pohjalta on tehty useita elokuvasovituksia vuosien varrella, kuten Carrie (1976), Hohto (The Shining - 1980), Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary - 1989), Piina (Misery - 1990) ja Se (It - 2017). Nyt 20th Century Studios on tehnyt elokuvasovituksen Kingin novellista Mörkö (The Boogeyman), joka julkaistiin alun perin vuonna 1973 Cavalier-lehdessä ja myöhemmin osana Kingin kauhutarinoiden kokoelmaa Yön äänet (Night Shift) vuonna 1978.
Pääsin osallistumaan elokuvan levittäjänä toimivan Disney-studion järjestämään virtuaaliseen lehdistötilaisuuteen, jossa olivat paikalla elokuvan ohjaaja Rob Savage, näyttelijät Sophie Thatcher, Chris Messina, Vivien Lyra Blair ja David Dastmalchian, sekä tuottajat Dan Levine ja Dan Cohen. Tilaisuuden moderaattorina ja yleisökysymysten esittäjänä toimi Collider-lehden Perri Nemiroff.
Lyhyiden esittelyjen ja tervehdysten jälkeen päästiin kysymysten äärelle. Jokaisella meistä on varmasti oma mielikuvansa kaapissa tai sängyn alla asustelevasta möröstä. Ohjaaja Savagelta tiedusteltiinkin, millainen haaste oli tuoda valkokankaille olento, josta jokaisella on omanlaisensa visio. Savage myönsi prosessin olleen hankala.
"Meidän täytyi luoda hirviö, joka istuisi kaikkien mielikuviin ja joka sopisi novelliin. Suurimman osan ajasta näet vain kiiluvat silmät pimeydessä, jonkin vilahtavan varjoissa. Elokuvan lopussa hahmot kuitenkin taistelevat mörköä vastaan, joten se täytyi näyttää kunnolla", Savage pohti. Häntä kammoksutti ajatus, että katsojat poistuisivat teatterista, pettyneinä mörön lopulliseen ulkonäköön.
"Kun vihdoin näet koko hirviön, on kyseessä outo kummajainen, jossa on enemmän ulottuvuuksia kuin voimme edes nähdä. Siinä on tilaa katsojalle heijastaa omia mielikuviaan mukaan." Savage kehuu tehostetiiminsä aikaansaannosta kauhistuttavaksi ilmestykseksi, jonka ohjaaja toivoo aiheuttavan painajaisia.
Mörkö päätettiin toteuttaa elokuvassa tietokonetehosteiden avulla. Savage kuitenkin kertoi, että hän yritti pitkään saada aikaiseksi käytännön efekteillä, asuin ja maskeerauksin toteutetun olennon, mutta lopulta tämä jäi pelkäksi haaveeksi.
"Emme saaneet lyötyä lukkoon hirviön ulkonäköä kuin vasta tuotannon loppuvaiheessa." Savage kertoi hirviön suunnitteluprosessin olleen vaivalloinen urakka. "Nopeasti kävi selväksi, että meillä ei ollut aikaa rakentaa asua, minkä lisäksi hirviön oli tarkoitus tehdä asioita, joita ei olisi mahdollista toteuttaa ilman digiefektejä."
Elokuvassa Harperin perheen nuorta Sawyer-tyttöä näyttelevä Vivien Lyra Blair totesi, että hän ei olisi suostunut praktikaalihirviöön.
"Kun jälkiäänityksessä näytin Vivienille kohtauksen, jossa hän kohtaa mörön ensimmäistä kertaa, hän pelästyi niin, ettei suostunut katsomaan ja minun täytyi kuvailla hänelle, mitä ruudulla tapahtui", Savage naureskeli.
Möröstä rakennettiin lopulta pelkkä pää, antamaan osviittaa näyttelijöille ja tehostetiimille, miltä lopullinen hirviö tulisi näyttämään.
"En pitänyt päästä. Pyysin tennispalloa sen tilalle, mutta Rob kieltäytyi", Blair kertoi. Näyttelijä on kuitenkin ajan kanssa lämmennyt hirviöpäälle ja kuvausten jälkeen pää annettiin hänelle. "Se on nyt kotonani olohuoneessa ämpärihattu päässään ja huivi kaulassaan."
Vaikka elokuva olikin Blairin mielestä pelottava, ei kuvauskokemus ollut sellainen lainkaan. Viimevuotisesta Obi-Wan Kenobi -televisiosarjasta parhaiten tunnettu Blair naureskeli, että mitä pelottavampaa elokuvaa ollaan tekemässä, sitä mukavampia kaikki ovat kuvauksissa.
"Etenkin näyttelijät, jotka esittävät pelottavia hahmoja, ovat kuvauksissa oikeasti erityisen kivoja. Hirviön liikkeitä kuvauksissa esittänyt Michael oli hirmu mukava. Hän näytti minulle kaikkea siistiä, kuten miten kävellä portaita ylösalaisin, selkä kaarella ja neljällä raajalla."
Harperin perheen isää, Williä näyttelevä Chris Messina kehui myös kuvauskokemusta. Hänen suosikkijuttunsa oli vihreän taustakankaan kanssa työskentely, millaista hän ei ollut ennen päässyt kokemaan.
"Välillä täytyy vain näytellä tyhjyyteen, mutta Rob toimi oppaanasi. On tärkeää, että sinua opastaa joku, joka todella tuntee tämän lajityypin. Oli heti selvää, että Rob tiesi oikean suunnan ja meidän piti vain kuunnella häntä ja luottaa häneen."
Myös David Dastmalchianilta löytyy paljon ylistystä ohjaajaa kohtaan. Messinan isähahmo työskentelee terapeuttina ja Dastmalchianin näyttelemä Lester on yksi tämän potilaista, joka on aiemmin kohdannut mörön. Dastmalchiania jännitti elokuvaan suostuminen, mutta juuri Savage rohkaisi häntä eteenpäin.
"Koin valtavaa painetta, herättäessäni Kingin mielikuvituksen tuotetta eloon. Novelli oli minulle tuttu ja olen aina pitänyt sitä pelottavana. Tarinassa Lester on käynyt läpi koettelemuksen, millaista kukaan ihminen ei haluaisi joutua kokemaan. En uskonut, että osaisin esittää hahmoa niin, että se tekisi oikeutta hänelle ja elokuvalle. Se oli hankalaa, mutta Rob oli mahtava opas. Ja kun lopulta istuimme alas Chrisin kanssa, energia välillämme oli voimakas."
Dastmalchian pohti elokuvan syvempiä teemoja surusta ja kivusta, ja kuinka ne tekevät elokuvasta samaistuttavan, ja sitä kautta pelottavan katsojalle. Komerossa mahdollisesti piileskelevää hirviötä enemmän Dastmalchian kokee ihmisten pelkäävän elämiensä koettelemusten ja traumojen seuraavan heitä, kenties hyökäten, kun sitä vähiten odottaa.
Blairia pyydettiin kuvailemaan roolihahmoaan, pientä Sawyer-tyttöä. Blair pitää Sawyeriä moniulotteisena ja siksi kiinnostavana.
"Aluksi hän on pikkutyttö, joka pelkää pimeää. Ja kun vihdoin näet mörön, ymmärrät kyllä, miksi hän on niin pelokas. Mutta sitten hänen hahmonsa kasvaa ja hän käy läpi monenlaista".
Loppuhuipennuksessa (jota Blair kutsuu videopeleistä tutulla termillä "boss fight"), Blair ihailee, millaiseksi rohkeaksi ja sankarilliseksi Sawyer on kehittynyt.
Yellowjackets-televisiosarjasta (2021-) parhaiten tunnettu Sophie Thatcher näyttelee Blairin Sawyer-hahmon isosiskoa, Sadieta. Thatcher kuvailee omaa roolihahmoaan sitkeäksi ja neuvokkaaksi.
"Sadie on nuori, mutta hänen on täytynyt puolustaa itseään koko ikänsä, mikä on tehnyt hänestä tunteikkaasti kypsän."
Kauhugenressä Thatcher kokee tärkeäksi rakentaa katsojalle tunnesiteen hahmoihin, ennen kuin säikyttely alkaa. "Muuten et halua seurata heidän matkaansa, eivätkä saavutukset tunnu ansaitulta. Sadien matka alkaa surutilasta, vaikeasta isäsuhteesta ja pikkusiskon huolenpidosta. Koin empatiaa häntä kohtaan, lukiessani käsikirjoitusta ensimmäisen kerran ja halusin esittää hänen surunsa aidon tuntuisesti."
Savage naurahtaa, että ensimmäinen asia, jonka Thatcher hänelle sanoi, oli, että Sadiesta pitäisi tehdä luuseri.
"Olen kyllästynyt siisteihin hahmoihin", Thatcher tokaisee.
Thatcher, Blair ja Messina kertoivat, kuinka he valmistautuivat kuvauksiin ja kuinka he yrittivät rakentaa aidon tuntuista perhesidettä keskenään. Tämä tapahtui muun muassa keilaamisella ja vierailulla merimaailmaan. Merimaailma oli Blairin suosikkimuisto; hän sai sieltä mukaansa alligaattoripehmolelun, jonka hän nimesi Robiksi ohjaajan mukaan. Savage naureskeli, että kuvausten päätteeksi Blairilla oli pehmolelukokoelma, joista jokainen oli nimetty kuvausryhmän eri jäsenen mukaan. Messina ja Blair loivat isä-tytär-suhdetta hassuttelemalla pizzaa tehdessään, kun taas Blairin ja Thatcherin sisaruus syntyi avokadoleipään liittyvän sisäpiirivitsin kautta.
Kuvauksissa yhteishenkeä rakennettiin myös improvisaation voimin. Savage kertoi, että he pitivät käsikirjoitusta pohjana ja pohtivat jokaisena kuvauspäivänä, kuinka saisivat kohtauksista entistäkin parempia.
"Jotkut hauskimmista ja sydäntä särkevimmistä repliikeistä ja hetkistä syntyivät improvisaation kautta."
Elokuvan tuottajat Dan Cohen ja Dan Levine taas kertoivat leffan tekoprosessin käynnistymisestä ja millaista heidän kommunikaationsa itse Stephen Kingin kanssa oli.
"Suuri osa keskusteluistamme tapahtui Kingin managerin, Rand Holstonin kautta", Cohen kertoi, painottaen yllättyneensä, kuinka nopeasti vastaukset saatiin - yleensä jo tunnin sisällä, joskus jopa kymmenessä minuutissa. "Homma kuitenkin muuttui, kun King näki elokuvan. Sitten hän viestitteli meille suoraan ja kannusti meitä kovasti."
Levine selitti, että juuri Kingin innostus avasi elokuvan tiet teattereihin asti. The Boogeyman oli aluksi suunniteltu suoratoistoon.
"King lähetti sähköpostin, missä hän piti suurena säälinä, ettei elokuvaa julkaista teattereissa. Keskustelimmekin studion kanssa ja nyt saamme elokuvan valkokankaille."
Jotkut kauhugenren fanit vierastavat kauhuelokuvia, jotka eivät saa korkeita ikärajoja. Yhdysvalloissa on käytössä eri ikärajat kuin Suomessa, eikä niiden seuranta ole yhtä tarkkaa kuin täällä. Rated R tarkoittaa, ettei elokuvaa pääse katsomaan alle 17-vuotiaana ilman aikuista. PG-13 taas meinaa, että vanhempia suositellaan harkitsemaan, voivatko heidän alle 13-vuotiaat lapsensa katsoa elokuvaa. Yhdysvalloissa The Boogeyman -elokuva sai alhaisena pidetyn PG-13-ikärajan, Suomessa elokuva on kielletty alle 16-vuotiailta.
"Tiesimme tekevämme PG-13 -elokuvaa, mutta mielsimme sen silti aina R-luokituksen saaneeksi", pohtii elokuvan tuottaja Dan Levine. "Kun elokuvaa katsoo, se tuntuu korkeamman ikärajan leffalta. Koettelimme PG-13 -luokituksen rajoja elokuvaa tehdessämme.
Tekijät odottivat, että studio vaatisi leikkaamaan elokuvan rajuimpia juttuja pois, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.
"Meidän täytyi leikata pois pelkät kirosanat, muu sai pysyä mukana", Savage ihmetteli. Ohjaaja mieltää etenkin elokuvan prologin niin hurjaksi, että hän kummasteli, kun se päästettiin läpi alhaisen ikärajan kanssa.
Haastateltavilta tiedusteltiin, mikä heitä pelottaa kauhuelokuvissa eniten, yllättävät säikäytykset vai karmivat teemat. Blair puhui teemojen puolesta, mukaillen Dastmalchiania siitä, että samaistuttavat ajatukset ovat kauhistuttavimpia. Ohjaaja Savage taas kehuskeli säikäyttelyjä.
"Ne saavat turhaa lokaa niskaansa. Mielestäni mikään ei ole parempaa kuin kunnon säikäytys", Savage totesi. Hän kuitenkin tuumi säikäytysten ja pelottavien teemojen tarvitsevan ja tukevan toisiaan.
Kun poppoolta kysyttiin, mistä he ovat eniten ylpeitä itsessään elokuvaan liittyen, tuottaja Levine aloitti ylpeilemällä siitä porukasta, jonka hän haali kasaan elokuvan tekoa varten. "On parasta nähdä, kun löydät oikean ohjaajan ja oikeat näyttelijät, ja päästät heidät irralleen."
Blair on ylpeä hahmostaan, toivoen tekevänsä hänelle oikeutta. Thatcher kokee ylpeyttä aidontuntuisista ja elävistä hahmoista, jotka he saivat luotua. Messina on ylpeä koko tiimistä, Dastmalchianin kehuessa löytäneensä itsestään uusia puolia näyttelijänä.
Savage taas jatkoi säikäytysten puolesta puhumisella. "On aina palkitseva tunne, kun rakennat hyvän säikäytyksen ja näet, kun yleisö pelästyy ja popcornit lentää."
Hän kuitenkin sanoi olevansa erityisen ylpeä näyttelijöistään ja kuinka hän löytää jatkuvasti uusia juttuja heidän työstään, joita ei ollut aiemmin huomannut. Se saa Savagen katsomaan The Boogeymania yhä vain uudelleen ja uudelleen.
"Varmaan jokainen Stephen King -fani sanoisi, että Mörkö on yksi hänen parhaista novelleistaan. Se on kuitenkin vain seitsemän sivua pitkä ja meidän täytyi laajentaa sen tarinaa. Koen, että teimme tarinalle oikeutta", tuottaja Cohen ylpeili. "Olen myös ylpeä siitä, että sain aikaiseksi Robin ensimmäisen studioelokuvan, minkä uskon olevani ensimmäinen monista. Teimme elokuvan, joka on kuin Tavallisia ihmisiä (Ordinary People - 1980), mutta äkkisäikäytysten ja hirviön kanssa. Se kuulostaa hullulta, mutta mielestäni yhdistelmä toimii todella hyvin ja katsojat tulevat olemaan vaikuttuneita."
The Boogeyman saapuu elokuvateattereihin perjantaina 2. kesäkuuta 2023. Arvostelun elokuvasta voi lukea tästä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.5.2023
The Boogeyman, 2023, 20th Century Studios, 21 Laps Entertainment, NeoReel, Twentieth Century Fox
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti