THE ACT
Luojat: Nick Antosca ja Michelle Dean
Pääosissa: Joey King, Patricia Arquette, AnnaSophia Robb, Chloë Sevigny, Calum Worthy, Denitra Isler, Steve Coulter, José Alfredo Fernandez, Poorna Jagannathan, Dean Norris, Joe Tippett, Margo Martindale, Juliette Lewis, John Ales ja Cliff Chamberlain
Genre: draama, jännitys
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 52 minuuttia - Yhteiskesto: 7 tuntia
Ikäraja: 16
The Act perustuu tositapahtumiin äidistä, joka pakotti tyttärensä esittämään sairasta koko tämän lapsuuden ajan. Televisiosarjapalvelu Hulu kiinnostui tarinasta ja päätti tehdä sen pohjalta sarjan. Sarjan käsikirjoittajiksi pestattiin Nick Antosca ja Michelle Dean, joista jälkimmäinen oli alunperin kirjoittanut tapauksesta artikkelin "Dee Dee Wanted Her Daughter To Be Sick, Gypsy Wanted Her Mother To Be Murdered". Kuvaukset alkoivat lokakuussa 2018 ja lopulta The Act alkoi pyörimään Hululla maaliskuussa ja saapui samoihin aikoihin Suomeen HBO Nordicissa. Itse löysin sarjan, kun YouTube alkoi pyörittämään sen mainosta lähes joka päivä kuukauden ajan. Kiinnostuin sarjasta välittömästi ja kiinnostustani vain lisäsi se, kun luin tarinan olevan tosi. En kuitenkaan ehtinyt katsoa sarjaa, kun se julkaistiin, mutta eräänä viikonloppuna elokuussa päätin vihdoin katsoa koko sarjan läpi.
Nuori Gypsy Rose Blanchard on vakavasti sairas - hänellä on epilepsia, uniapnea, anemia, MS-tauti, sokeriallergia, sydämen sivuääni, alaraajahalvaus, minkä vuoksi hän on joutunut pyörätuoliin, hän joutuu syömään ruokansa vatsaletkun kautta ja hän on mieleltään 7-vuotiaan tasolla. Tai näin hänen äitinsä hänelle ja muille kertoo, mutta kauhistuttava totuus on paljastumassa...
Pääroolissa Gypsy Rose Blanchardina nähdään Joey King, joka on parhaiten tuttu kauhuelokuvista, kuten Kirottu (The Conjuring - 2013), Wish Upon (2017) ja Slender Man (2018). Tavallaan King pysyy kauhugenressä, sillä The Act on tosielämän kauhutarina. Poikkeuksena on, että yleensä aika keskinkertaisia roolitöitä tekevä King pistää nyt itsensä oikein kunnolla likoon ja tarjoaa häikäisevän huikean suorituksen Gypsynä. King joutuu viettämään suuren osan sarjasta pyörätuolissa, kiemurtaen itseään ja puhumaan kimittävästi kuin pikkutyttö. Ajeltujen hiuksien, silmälasien ja tekohampaiden vuoksi King katoaa täysin ja katsoja usein unohtaa, että joku näyttelee Gypsyä - hän tuntuu niin todelliselta ja siksi niin käsittämättömän surulliselta. Alusta alkaen katsojan sympatiat ovat Gypsyn puolella ja mitä pidemmälle sarja etenee, sitä hirvittävimmiksi asiat paljastuvat, jolloin ei voi muuta kuin sääliä tätä tyttöä. Ja kun tietää, että kyseessä on tositarina, katsoja säälii todellistakin Gypsyä. Yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua kokemaan, mitä Gypsy on kokenut.
Gypsyn äiti, Dee Dee Blanchard (Patricia Arquette) ei sen sijaan saa katsojalta minkäänlaista sääliä tai sympatiaa. On aivan käsittämätöntä, että kukaan voisi toimia niin kuin Dee Dee, mutta valitettava totuus on, että tosielämässä tällaisia tapauksia on useampiakin. Tästä perheestä löytyy kyllä vakavasti sairas henkilö, mutta se ei ole tytär, vaan hänen äitinsä. Sarja kuitenkin tuo esiin, että Dee Deestäkin löytyy monia puolia ja sarjan edetessä katsoja tajuaa, miksi hän toimii miten toimii. En siis tarkoita, että hänen toimensa muuttuisivat hyväksyttäviksi, vaan katsojana alkaa ymmärtämään, minkä takia Dee Deestä on tullut tällainen. Arquette on jäätävän hyvä Dee Deen roolissa ja hän onnistuu aiheuttamaan katsojalle todella epämiellyttävän tunteen joka kerta astuessaan kuvaan. Arquette ja King eläytyvät niin pelottavan vahvasti rooleihinsa, että heidän suhdettaan on usein haastavaa ja ahdistavaa seurata. Jouduinkin pitämään jaksojen väleissä taukoa, sillä sarja todella onnistui menemään ihon alle.
Sarjassa nähdään myös mm. Chloë Sevigny Blanchardien naapurina ja AnnaSophia Robb tämän tyttärenä, jota Gypsy alkaa ihailemaan, Calum Worthy psykoottisena Nick Godejohnina, sekä Steve Coulter ja Poorna Jagannathan Gypsyä tutkivina lääkäreinä. Kaikki näyttelijät tekevät fantastista työtä (etenkin Worthy), vaikka kaikki muut jäävätkin Kingin ja Arquetten täydellisten roolisuoritusten varjoon.
Tekijätkin ovat selvästi tajunneet, että kyseessä on tosielämän kauhutarina, sillä The Actiin on tuotu vahvoja piirteitä kauhuelokuvista ja -sarjoista. Etenkin kuvauksella (hitailla kamera-ajoilla, lähikuvilla ja vinksahtaneilla sommitteluilla) luodaan samanlaista tyyliä, minkä lisäksi koko sarjan läpi vallitsee todella painostava tunnelma. Tämä on psykologista kauhua ja itselleni se teki katselukokemusta entistäkin paremman. The Act on mielestäni aivan mielettömän hieno sarja, mikä ansaitsee pelkkiä kehuja. Suuri vaikuttaja tähän on tietty Kingin ja Arquetten mestarilliset roolisuoritukset, sillä heikompien näyttelijöiden kanssa tämä ei todellakaan iskisi näin lujaa. He todella tuovat esiin tämän sairaan äiti-tytär -suhteen, mitä joka jakson myötä avataan enemmän ja enemmän. Katsojan paha olo vain lisääntyy, sillä homma muuttuu kaiken aikaa kipeämmäksi ja inhottavammaksi, eikä merkittävistä hahmoista kukaan tunnu olevan terve. Sarja alkaa salakavalasti kietoutumaan katsojansa ympärille ja vaikka siinä kuinka tapahtuisi kammottavia asioita - jotka ovat entistäkin kauheampia, koska ne oikeasti tapahtuivat - on sen katsomista pakko jatkaa. On aivan pakko nähdä, miten tässä lopulta käy.
Yksi parhaista asioista The Actissa on, ettei se esitä Gypsyn ja Dee Deen suhdetta mustavalkoisesti. Se ei vain kauhistele, että "katsokaa, millainen hirviö tuo äiti on, kun hän tekee tyttärelleen noin!", vaan sarja tuo esiin useampia puolia äidin ja tyttären suhteesta. Kaikessa hirvittävyydessään sieltä löytyy omat kauniit hetkensä. Rakkautta on monenlaista ja sen sarja tuo esille kaikessa sairaudessaan. Sarja onnistuu myös viemään katsojan hahmojen pään sisälle, jolloin voi ymmärtää, miksi joku tekee niin kuin tekee, vaikka teko olisikin kamala. Sarjassa sanotaan, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää ja näin todella on asian laita. Ottaen huomioon, kuinka tarina päättyy, on varmaa, ettei tämäkään ole vielä koko totuus. Gypsyn ja Dee Deen suhteessa on paljon asioita, jotka eivät ikinä selviä muille. Sarja näyttää, että maailmasta löytyy ties minkälaisia ihmishirviöitä, mutta heitä syyttävät ulkopuoliset eivät tiedä henkilöiden taustoja, eivätkä siksi näe kuin yhden puolen isommasta kokonaisuudesta, mihin ovat vaikuttaneet monet asiat. Vaikka on alusta alkaen selvää, että Gypsy pitäisi saada turvaan ja Dee Dee pitäisi pistää vankilaan teoistaan, ei tilanne ole ihan näin yksiselitteinen tytölle ja hänen äidilleen. Tällaisista syistä The Act onnistui myös koskettamaan syvästi. Tämä on hirvittävä tarina ja on hienoa, että se on päätetty kertoa. Ainakin omalla kohdalla tällainen kauhu jää kummittelemaan paljon vahvemmin kuin kiimaisia teinejä jahtaavat sarjamurhaajat tai perheitä pelottelevat demonit.
Sarjan viisi ohjaajaa ovat siis tehneet huikeaa työtä tunnelman kanssa ja saavat revittyä näyttelijöistä kaiken irti. Käsikirjoittajat kuljettavat tarinaa erinomaisesti ja pitävät kertomuksen kaiken aikaa koukuttavana. Teknisestikin The Act on taidokkaasti tehty. Kuvausta jo kehuinkin, mutta myös leikkaus on erittäin hyvää. Valaisullakin luodaan kauhumaisia piirteitä mukaan. Dee Deen ja Gypsyn talon lavasteet ovat taidolla tehdyt, minkä lisäksi molempien maskeeraukset ovat jopa karmivat. Näin saadaan piilotettua näyttelijä hahmonsa taakse. Ääniefektien ja Jeff Russon säveltämien musiikkien kautta mukaan tuodaan yhä vain painostavampaa ilmapiiriä.
Yhteenveto: The Act on kauhistuttava tositarina sairaasta äiti-tytär -suhteesta ja erittäin upeasti kerrottu sellainen! Sarja on äärimmäisen koukuttava ja vaikka se aiheuttaa usein pahaa oloa katsojassa, on aivan pakko tietää, miten koko homma ratkeaa. Ja vaikkei sitä aluksi uskoisi, tarina muuttuu yhä vain kipeämmäksi, mitä pidemmälle se etenee. Sarjaan on tuotu paljon kauhumaisia piirteitä ohjauksen ja teknisen kikkailun kautta, eikä ahdistavuudelta voi välttyä. Jo pelkkä tieto siitä, että tämä on oikeasti tapahtunut, karmii. Parasta sarjassa ovat kuitenkin sen päänäyttelijät. Patricia Arquette on aidosti pelottava äidin roolissa ja Joey King tekee tähän asti uransa parhaan roolityön Gypsy Rose Blanchardina. Äidin ja tyttären yhteiset kohtaukset ovat usein todella painostavia ja katsojasta tuntuu pahalta, ettei millään voi auttaa poloista Gypsyä. Kaiken kaikkiaan The Act on lähes mestarillinen kokonaisuus, mitä suosittelen erittäin lämpimästi... jos siis kestää katsoa tällaista tosielämän psykologista kauhua.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 10.9.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Act, Yhdysvallat, 2019-, Eat the Cat, Universal Cable Productions
Sain tämän nyt vihdoin ja viimein katsottua, neljän ja puolen vuoden odotuksen jälkeen, koska en omista HBO:ta. Päädyin siis sarjan (ja koko oikean tapauksen) pariin samalla tavalla kuin sinäkin, Youtuben mainoksen kautta, ja kiinnostuin heti. Tapaus itsessään on sellainen, johon palaan aina silloin tällöin.
VastaaPoistaSitten itse sarjaan, ja huhhuh mikä trippi. Oli kaiken odotuksen arvoinen. Jos tätä katsoisi ilman että tietäisi oikeaa tapausta, tulisi varmasti sellainen fiilis että tämä on liian hullu ollakseen oikea tapaus, mutta toisaalta kukaan käsikirjoittaja ei keksi tällaista. Yleisesti oli todella ahdistava, ja mielestäni ahdistavin kohtaus oli, kun Dee Dee haki Gypsyn karkureissulta eikä päästänyt tätä "normaalisti" autosta ulos, vaan pakotti käyttämään pyörätuolia. Siihen jotekin kiteytyi koko kuvio. Mietin myös monessa kohtaa että miltähän oikeasta Gypsystä on tuntunut tai mitä hän on ajatellut, esimerkiksi kun hän näyttää Nickille tien makuuhuoneeseen, ja tietysti itse murhan aikaan.
Näyttelijät ovat aivan mahtavia rooleissaan. Itse pidin Arquettesta eniten, hänen hellyys kiihtyy sekunneissa raivoon sanoinkuvaamattomalla voimalla. Ja tietysti King on myös loistava, hän tuo hienosti esiin Gypsyn tunteet ja hitaasti kasvavan kapinallisuuden. Calum Worthy on juuri sopivan pelottava ja outo.
Minusta hienointa sarjassa on se mitä sinäkin kehuit, eli sarja ei näytä Gypsyn ja Dee Deen suhdetta mustavalkoisena. Dee Deen menneisyyden näyttäminen oli myös hieno veto, minulle tuli siitä sellainen fiilis, että koska Dee Deen äiti ei juuri antanut hänen huolehtia Gypsystä, äitinsä kuoltua Dee Dee halusi pitää Gypsyn täysin itsellään.