AMERICAN HORROR STORY - KAUSI 3: NOITAPIIRI
AMERICAN HORROR STORY: COVEN
Luojat: Ryan Murphy ja Brad Falchuk
Pääosissa: Taissa Farmiga, Sarah Paulson, Jessica Lange, Emma Roberts, Gabourey Sidibe, Jamie Brewer, Kathy Bates, Evan Peters, Lily Rabe, Angela Bassett, Frances Conroy, Denis O'Hare, Danny Huston, Lance Reddick, Alexandra Breckenridge ja Ameer Baraka
Genre: kauhu, draama
Jaksomäärä: 13
Jakson kesto: 42 minuuttia - 53 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 56 minuuttia
Ikäraja: 16
Ryan Murphyn ja Brad Falchukin luoma kauhutelevisiosarja American Horror Story nousi nopeasti suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi Murhatalo julkaistiin loppuvuodesta 2011. Kaksikko ryhtyi heti suunnittelemaan sarjalle jatkoa, ilmoittaen samalla, että antologiasarjana American Horror Story kertoisi joka kaudella oman, uuden tarinansa. Toinen tuotantokausi, Parantola vain kasvatti sarjan suosiota ja kolmannen kauden teko lähti heti liikkeelle. Kolmas tuotantokausi, nimeltään Coven, eli suomalaisittain Noitapiiri alkoi pyöriä televisioissa lokakuussa 2013. Katsojaluvut jatkoivat nousuaan ja monet kriitikotkin kehuivat kautta. Kausi sai jopa 17 Emmy-ehdokkuutta (mm. paras minisarja, ohjaus, käsikirjoitus, roolitus, lavastus, maskeeraus, äänitys, äänitehosteet ja musiikki), joista se voitti parhaan naispääosan, naissivuosan, puvustuksen ja hiusmuotoilun palkinnot. Itse en ollut aiemmin katsonut American Horror Storya, vaikka kauhufanina se on kiinnostanut minua jo pitkään. Kun huomasin sarjan täyttävän tämän vuoden lokakuussa kymmenen vuotta, päätin vihdoin juhlavuoden kunniaksi aloittaa sarjan katselun ja arvostella sen kaikki tuotantokaudet. Avauskausi Murhatalo osoittautui aika keskinkertaiseksi kauhukliseiden viljelmäksi, enkä pitänyt Parantola-kaudesta lähes yhtään, joten aloitin kolmannen kauden, Noitapiirin aika alhaisin odotuksin.
Zoe Benson saa tietää olevansa noita ja hänet lähetetään Neiti Robichauxin akatemiaan, missä nuoria noitia opetetaan hallitsemaan ja hyödyntämään voimiaan. Samalla noitien kesken alkaa kilpa uuden Korkeimman noidan valitsemisesta.
Parantolan tavoin myös Noitapiirissä nähdään useita näyttelijöitä American Horror Storyn edellisiltä tuotantokausilta, mutta uusissa rooleissa. Murhatalosta tuttu Taissa Farmiga näyttelee Zoe Bensonia, joka saa 11-vuotissyntymäpäivänään... ei kun siis harrastaessaan seksiä tietää, että hän osaa taikuutta ja hän pääsee Tylypahkan... ei kun siis Neiti Robichauxin noitakouluun opiskelemaan magiaa. Farmiga suoriutuu osastaan tällä kaudella paremmin, selvästi kehittyneempänä näyttelijänä. Zoe on hahmona aluksi ihan kiinnostava, mutta käy tylsäksi kauden kulkiessa eteenpäin. Noitaopistossa Zoe tapaa teinitähti Madison Montgomeryn (Emma Roberts), ihmisvoodoonukke Queenien (Gabourey Sidibe), ajatuksia lukevan Nanin (Murhatalosta tuttu Jamie Brewer), sekä koulun rehtorin, Cordelia Foxxin (molemmilla aiemmilla kausilla esiintynyt Sarah Paulson). Nämä sivuhahmot nousevat nopeasti mielenkiintoisuudessaan Zoen ohi. Madison käy nopeasti hermoille pilalle hemmotellun pissisluonteensa kanssa, mutta kaverukset Queenie ja Nan ovat pidettävät hahmot. Queenien voima hyödyntää kehoaan kuin voodoonukkea on todella kekseliäs.
Lisäksi tuotantokaudella nähdään edellisiltä kausilta tutut Jessica Lange, Evan Peters, Lily Rabe ja Frances Conroy rehtori Cordelian äitinä Korkeimpana noitana Fiona Goodena, yliopistopoika Kylenä, joka epäonnisena ajautuu keskelle teininoitien draamaa ja noitina Misty Dayna ja Myrtle Snow'na. Murhatalossa nähdyt Denis O'Hare ja Alexandra Breckenridge esittävät noitakoulun palvelija Spaldingia ja Kayleeta. Tutut näyttelijät hyppäävät innokkaasti uusiin osiinsa ja jälleen kerran Lange varastaa show'n karismallaan.
Uusina näyttelijöinä sarjaan mukaan saapuvat Robertsin ja Sidiben lisäksi mm. Kathy Bates, Angela Bassett ja Danny Huston, jotka näyttelevät kirottua Delphine LaLaurieta, kilpailevan noitapiirin Marie Laveauta ja vaarallista Kirvesmiestä. Huston hoitaa tonttinsa hyvä hullunkiilto silmissään ja Bassettista löytyy oivaa arvokkuutta omaan osaansa toisen noitapiirin johtajana. Huippulahjakas Kathy Bates meinaa kuitenkin viedä valokeilan jopa Jessica Langelta. Piinasta (Misery - 1990) kenties parhaiten tunnettu Bates on fantastinen häijyssä roolissaan. Hänen rasistihahmoaan suorastaan inhoaa, mutta samalla ei voi muuta kuin ihailla, kuinka upea näyttelijä Bates onkaan.
Erittäin suureksi yllätyksekseni American Horror Story: Noitapiiri oli huomattavasti parempi kuin odotin kehnon Parantolan jälkeen. Mielestäni Noitapiiri ohitti selvästi Murhatalonkin ja nousi tähän asti omaksi suosikikseni sarjan tuotantokausista. Tällä kaudella nousee parhaiten esille antologiasarjan edut siinä, että jos jokin kausista ei miellytä, seuraava kausi tarjoaa täysin uuden tarinan uusilla hahmoilla, joilla voi pyyhkiä mielestä edellisen kauden heikkoudet. Toki Noitapiiristä löytyy omat vikansa, mutta suurimmaksi osaksi olin tyytyväinen näkemääni. Koin tarinan huomattavasti kiinnostavammaksi kuin edellisillä kausilla, mihin vaikuttaa jo vahvasti ammattilaismaisempi toteutus. Murhatalon ja Parantolan tuntuessa todella amatöörimäisiltä tekeleiltä, Noitapiirin taustalla vaikuttaisi olevan osaavampi tekijätiimi (vaikka mitä luultavimmin suuri osa työryhmästä on samaa). Siinä missä taistelin, jotta sain katsottua Parantolan loppuun, Noitapiiristä katsoin mielelläni useammankin jakson putkeen. Tarinankerronta on huomattavasti sulavampaa, vaikka tälläkin kaudella hypitään aina välillä ajassa vuosisatoja taaksepäin. Liikaa kömpelöä kikkailua on onnistuttu välttämään.
Mutta kuten jo totesin, ei tämäkään American Horror Story ole ongelmaton - tämän kauden viat vain ovat vähäisempiä kuin kahden edellisen. Kolmeentoista jaksoon mahtuu tälläkin kertaa tyhjänpäiväistä täytettä ja puolenvälin tienoilla tarina alkaa kiertämään hieman kehää, jotta jaksomäärä saadaan täyteen ennen loppuhuipennusta. Huipennus tuntuu kaiken jälkeen pienoiselta antikliimaksilta ja itse jäin kaipaamaan enemmän. Kauden parhaat jaksot nähdäänkin hyvissä ajoin ennen sitä. Vaikkei tämäkään kausi pelottava ole, löytyy tästä osaavammin tehtyjä kauhukohtauksia kuin sarjasta aiemmin. Ehdottomasti karmivimpia hetkiä ovat takaumat, joissa näytetään, mitä kaikkia hirveyksiä Delphine teki orjilleen 1800-luvulla. Rasismi nostetaan kaudella isoksi teemaksi ja sitä verrataan useasti Salemin noitavainoihin.
Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa edelliskausia onnistuneemmin, eikä kausi ole tiettyjä hetkiä lukuun ottamatta yhtä korni kuin ne. Tyylitajua löytyy enemmän, vaikka viimeisen jakson musikaalinumero saikin minut hetkeksi myötähäpeän valtoihin. Käsikirjoittajat kuljettavat tarinaa ja juonikuvioita taitavammin ja saavat hahmoista kerrankin kiinnostavia tapauksia. Kuvauksesta löytyy tältäkin kaudelta turhaa ja välillä aika kiusallista kikkailua esimerkiksi vähän väliä vinksallaan olevan kameran tai aivan liian laajan kalansilmälinssin käytön takia, mikä pyöristää kuvaa tökerösti. Leikkaus on kuitenkin rauhallisempaa ja tahdikkaampaa, mikä tuo enemmän voimaa kameratyöskentelynkin oikuille. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat lahjakkaasti työstetyt ja yllätyin positiivisesti, kuinka raa'aksi sarja uskaltaa tällä kaudella yltyä. On hienoa, että vihdoin sarjan alkutekstipätkä ei tarjoa yksinään kauden hurjinta kuvastoa. Tunnusmusiikki pysyy samana ja oivallisen häiriintyneenä, mutta sitäkin enemmän pidin lapsenomaisesta, mutta silti karmivasta rallattelusta, mikä soi lopputekstien aikana. Äänimaailmasta löytyy hupsuja tehosteita, jotka aiheuttavat lähinnä huvittuneen hymyn kauhistuneen irvistyksen sijaan.
Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa edelliskausia onnistuneemmin, eikä kausi ole tiettyjä hetkiä lukuun ottamatta yhtä korni kuin ne. Tyylitajua löytyy enemmän, vaikka viimeisen jakson musikaalinumero saikin minut hetkeksi myötähäpeän valtoihin. Käsikirjoittajat kuljettavat tarinaa ja juonikuvioita taitavammin ja saavat hahmoista kerrankin kiinnostavia tapauksia. Kuvauksesta löytyy tältäkin kaudelta turhaa ja välillä aika kiusallista kikkailua esimerkiksi vähän väliä vinksallaan olevan kameran tai aivan liian laajan kalansilmälinssin käytön takia, mikä pyöristää kuvaa tökerösti. Leikkaus on kuitenkin rauhallisempaa ja tahdikkaampaa, mikä tuo enemmän voimaa kameratyöskentelynkin oikuille. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat lahjakkaasti työstetyt ja yllätyin positiivisesti, kuinka raa'aksi sarja uskaltaa tällä kaudella yltyä. On hienoa, että vihdoin sarjan alkutekstipätkä ei tarjoa yksinään kauden hurjinta kuvastoa. Tunnusmusiikki pysyy samana ja oivallisen häiriintyneenä, mutta sitäkin enemmän pidin lapsenomaisesta, mutta silti karmivasta rallattelusta, mikä soi lopputekstien aikana. Äänimaailmasta löytyy hupsuja tehosteita, jotka aiheuttavat lähinnä huvittuneen hymyn kauhistuneen irvistyksen sijaan.
Yhteenveto: American Horror Storyn kolmas tuotantokausi Noitapiiri nousee tähän asti sarjan parhaaksi. Kaudelta löytyy omat vikansa liittyen esimerkiksi turhaan täytteeseen, jolla jaksomäärä saadaan pakotettua kolmeentoista, tiettyihin teknisiin kikkailuihin, jotka lähinnä huvittavat, sekä hieman antikliimaksiseen loppuhuipennukseen. Tarina on kuitenkin kiinnostavampi ja eheämmin kerrottu, vaikka ajassa hypitään jälleen turhan paljon. Hahmot vakuuttavat paremmin, joskin päähenkilö Zoe muuttuu tylsemmäksi kauden kulkiessa eteenpäin. Sivuhahmoista löytyy mielenkiintoisia tapauksia ja näyttelijät hoitavat hommansa vähintään kelvollisesti. Kathy Bates on mitä parhain lisäys näyttelijäkaartiin. Passelin karmivia hetkiä löytyy, eikä hyytävä alkutekstipätkä ole onneksi pelottavinta antia tällä kaudella. Heikkouksineenkin American Horror Story: Noitapiiri on oivallinen lisäys sarjaan ja sai herätettyä kiinnostukseni sarjaa kohtaan uudestaan. Toivonkin, että neljäs kausi Friikkisirkus saa pidettyä tätä uutta tasoa yllä...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.7.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.americanhorrorstory.fandom.com
American Horror Story, Yhdysvallat, 2011-, 20th Century Fox Television, Brad Falchuk Teley-Vision, Ryan Murphy Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti