AMERICAN HORROR STORY - KAUSI 1: MURHATALO
AMERICAN HORROR STORY: MURDER HOUSE
Luojat: Ryan Murphy ja Brad Falchuk
Pääosissa: Connie Britton, Dylan McDermott, Taissa Farmiga, Evan Peters, Jessica Lange, Denis O'Hare, Frances Conroy, Alexandra Breckenridge, Kate Mara, Jamie Brewer, Zachary Quinto, Teddy Sears, Christine Estabrook, Michael Craziadei, Sarah Paulson, Matt Ross, Lily Rabe, Morris Chestnut, Eric Stonestreet ja Charles S. Dutton
Genre: kauhu, draama
Jaksomäärä: 12
Jakson kesto: 41 minuuttia - 52 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 44 minuuttia
Ikäraja: 16
American Horror Story on Ryan Murphyn ja Brad Falchukin luoma kauhuantologiasarja. Kaksikko oli työstänyt ideaansa kauhusarjasta jo pidemmän aikaa, ennen kuin he aloittivat toisen televisiosarjan, musikaalikomedia Gleen teon vuonna 2009. Murphy ja Falchuk halusivat tehdä vaihtelun vuoksi jotain synkempää ja koska he molemmat rakastivat kauhua, he päättivät kokeilla sitä seuraavaksi. Kaksikko sai ideansa läpi FX:llä ja kuvaukset käynnistyivät keväällä 2011. Lopulta American Horror Storyn ensimmäinen tuotantokausi, Murder House, eli suomalaisittain Murhatalo alkoi pyöriä televisioissa 5. lokakuuta 2011 - tasan kymmenen vuotta sitten! Sarja nousi nopeasti suosituksi ja keräsi kehuja kriitikoiltakin. Se sai Golden Globe -ehdokkuuden parhaana draamasarjana ja voitti parhaan naissivuosan palkinnon, minkä lisäksi kausi sai jopa 17 Emmy-ehdokkuutta (mm. paras minisarja, naispääosa, miessivuosa, roolitus, lavastus, puvustus, leikkaus, maskeeraus, äänitys, äänitehosteet, intro ja stuntit), joista se voitti parhaan naissivuosan ja hiustenmuotoilun palkinnot. Itse en ollut koskaan ennen nähnyt jaksoakaan American Horror Storysta, vaikka sarja on kiinnostanut minua jo muutamien vuosien ajan. Kun huomasin sarjan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin vihdoin katsoa sen kokonaan. Katsoinkin American Horror Story: Murhatalon muutamassa päivässä.
Harmonin perhe muuttaa Los Angelesiin, toipuakseen Vivien-äidin keskenmenosta ja Ben-isän pettämisestä. Siellä heille selviää, että heidän uusi talonsa on vuosikymmenien varrella saanut uhkaavan lempinimen Murhatalo, siellä tapahtuneiden useiden kauhistuttavien kuolemien takia.
Murhataloon muuttavaan Harmonin perheeseen kuuluvat äiti Vivien (Connie Britton) ja isä Ben (Dylan McDermott), sekä heidän teinityttärensä Violet (Taissa Farmiga). Paperilla hahmot ovat mielenkiintoiset. Vanhempien avioliitto on pahassa kriisissä, Vivienin saatua keskenmenon ja Benin petettyä vaimoaan oppilaansa Haydenin (Kate Mara) kanssa. Kaiken tämän keskellä Violet-tytär kärsii pahasta masennuksesta ja itsetuhoisuudesta, mutta hänen vaikeutensa eivät kiinnosta omia ongelmiaan puivia vanhempia. Vika onkin enemmän siinä, kuinka hahmot tuodaan ruudulle. Farmiga on vielä kelvollinen ja ihan lupaava nuori näyttelijä ja Brittonkin suoriutuu osastaan aina silloin tällöin mallikkaasti, mutta voi pojat, kuinka paljon McDermott ylinäyttelee tässä! Jatkuvasti hänen tapansa reagoida asioihin tai sanoa repliikkinsä tuntuu yliampuvalta ja liialliselta. Kuitenkin kun alkaa nähdä muiden näyttelijäsuorituksia kaudessa, on vaikea sanoa, kuinka paljon tästä johtuu McDermottista ja kuinka paljon kyse on ohjaajien tietoisesta valinnasta pistää esiintyjänsä ylinäyttelemään.
Kaudella nähdään myös mm. Evan Peters psykologi-Benin apua tarvitsevana nuorena Tatena, Frances Conroy ja Alexandra Breckenridge talon siivoojana Moira O'Harana, Christine Estabrook kiinteistönvälittäjä Marcyna, parhaan naissivuosan Emmy- ja Golden Globe -palkinnot voittanut Jessica Lange naapurissa asuvana Constancena ja Jamie Brewer tämän tyttärenä Addiena, Zachary Quinto ja Teddy Sears pariskuntana Chadina ja Patrickina, Morris Chestnut poliisi Lukena, sekä Sarah Paulson meedio Billie Dean Howardina. Jokaiselta näyttelijältä löytyy hyvät hetkensä, mutta jokainen sortuu enemmän tai vähemmän ylinäyttelemään kauden kuluessa. Jopa palkintoja voittanut Lange tekee paikoitellen liian suurellista työtä.
American Horror Story: Murhatalon kunnon läpikäynti pitää varmaan aloittaa toteamalla, että tällä sarjalla on kyllä yksi surkeimmista avausjaksoista, minkä olen nähnyt. Se on niin koomisen kökösti tehty ihan kaikilla osa-alueilla, että jos olisin kymmenen vuotta sitten päätynyt katsomaan jakson televisiosta, kun se esitettiin ensi kertaa, en luultavasti olisi suostunut katsomaan sarjaa pidemmälle. Sen lisäksi, että näyttelijät ampuvat yli, ohjaus on kiusallisen ylidramaattista, mitä vain pahentaa tökerö kameratyöskentely ja kaamea leikkaus. Keskusteluista tehdään vieläkin dramaattisempia hölmön vinksahtaneilla kuvakulmilla ja äkkipikaisilla leikkauksilla, joilla yritetään luoda painoarvoa joka sanalle. Leikkaus on todella kehnoa myös, kun jaksossa siirrytään kohtauksesta toiseen, eikä menossa ole minkäänlaista soljuvuutta. Pelkästään teknistä puolta katsoessa Murhatalon avausjakso on tympeää ja jopa suorastaan naurettavaa seurattavaa. Ja kun kyseessä on kauhusarja, "naurettava" ei ole toivottava adjektiivi kuvailemaan.
Murhatalon kauhusta puheenollen, mielestäni tuotantokausi ei ollut lainkaan pelottava. Tekijät panostavat todella vähän tunnelman rakentamiseen, vaan luottavat liikaa genren isoimpiin kompastuskiviin, eli koviin ääniin, äkkisäikäytyksiin ja yleisesti shokkiarvoon. Kaudesta löytyy kauhistuttavaa kuvastoa silloin tällöin, mutta pääasiassa ainoa oikeaa jännitettä aiheuttanut juttu on Murhatalon vakuuttava alkutekstipätkä. Se on kuvastoltaan ja äänimaailmaltaan jopa hieman piinaava, eikä toisaalta tule yllätyksenä, että siitä vastaa The Walking Dead -kauhusarjan (2010-) intron luoja Kyle Cooper. Kauden aikana tekijät tyytyvät lähinnä viljelemään kauhukliseitä kummitustalosta varoitteleviin naapureihin, karmiviin lapsiin, ennustuksiin Antikristuksen synnystä, kaameisiin näkyihin ikkunasta... Murhatalossa tuntuu olevan aivan kaikkea. Talosta löytyy niin pahaenteinen kellari kuin myös ullakko. American Horror Storyn sijaan sarjan nimi voisikin olla "American Horror Cliche".
Onneksi kamalan avausjaksonsa jälkeen Murhatalo ottaa tuulta siipiensä alle ja taso lähtee nousuun. Tietyt ongelmat näyttelemiseen, kauhuun ja tekniseen toteutukseen liittyen nostavat päätään vähän väliä, mutta jossain kohtaa pystyin vihdoin katsomaan niitä osittain sormien läpi, sillä tarina alkoi nappaamaan paremmin mukaansa. Tarina rakentuu hieman mysteerisen palapelin tavoin, josta selviää katsojalle jakso jaksolta jotain uutta. Kaudesta pitääkin enemmän, kun sen salaisuudet selviävät. Samalla tosin koituu lisäongelmia, sillä kausi asettaa tiettyjä sääntöjä tietyille asioille, mutta kierteleekin niitä myöhemmin. Huolellisesti alusta loppuun rakennetun kertomuksen sijaan tuntuu usein siltä, että hommaa kirjoitettiin sitä mukaa, kun sarjaa kuvattiin. Koin ongelmaksi myös liiallisen jaksomäärän. Kaudelta löytyy kaksitoista jaksoa ja tarinan olisi voinut tiivistää kymmeneen jaksoon. Erityisesti jakso, jossa on mukana Moderni perhe -komediasarjasta (Modern Family - 2009-2020) tuttu Eric Stonestreet, olisi voinut poistaa lähes kokonaan ja siirtää tarpeelliset hetket sitä edeltävään tai sen jälkeiseen jaksoon. Vaikka Moderni perhe onkin yksi ehdottomista suosikkisarjoistani ja koin hilpeäksi nähdä Stonestreetin kauhussa, ei jakso lopulta palvellut kokonaisuutta lähes lainkaan.
Vaikka tarina toimiikin lopulta passelisti, ovat Ryan Murphyn ja Falchukin johdolla työstetyt käsikirjoitukset myös vikoja täynnä. Tekninen toteutus muuttuu hieman laadukkaammaksi kauden kulkiessa eteenpäin, mutta silti mukana on heikkoa kuvausta ja leikkaamista. Lavasteet ovat kuitenkin vaikuttavat ja mukaan mahtuu niin ällöttävän hienoja maskeerauksia kuin tyylikkäitä asuja. Asuista varmasti kaikille jää parhaiten mieleen koko käyttäjänsä peittävä musta lateksipuku. Äänimaailma rakentuu usein liikaa kovien pelästysäänien varaan ja seasta löytyy myös klassisia kauhuääniä ja musiikkeja, joiden käyttö on jopa hieman turhauttavaa genren fanille. Alfred Hitchcockin Psyko-kauhuklassikon (Psycho - 1960) ikonisen suihkukohtauksen musiikin kierrättäminen Murhatalossa sai minut jopa hieman suuttumaan.
Yhteenveto: American Horror Storyn ensimmäinen tuotantokausi Murhatalo on surkeasta pilottijaksostaan huolimatta ihan mukiinmenevä avaus potentiaaliselle kauhusarjalle. Erityistä kauhun tunnetta sarja ei tarjoa ja tekijät luottavat aivan liikaa genren pahimpiin vitsauksiin äkkisäikäytyksistä koviin ääniin. Kliseitä viljellään turhauttavuuteen asti ja tunnelma on koomisen ylidramaattinen. Pelottavinta onkin lopulta tyylikäs alkutekstipätkä inhan kuvastonsa ja ihanan epämiellyttävän musiikkinsa kera. Connie Britton ja Taissa Farmiga suoriutuvat hyvin rooleistaan, mutta suuri osa näyttelijäkaartista sortuu ylinäyttelemiseen. Se tuntuu kuitenkin olevan ohjaajien tietoinen valinta, sillä kaikki kaudella ampuu yli. Tekninen toteutus on täynnä kömpelöitä juttuja vinksahtaneesta kuvauksesta töksähtelevään leikkaukseen, mutta lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat hienot. Palapelimäisesti rakentuva tarina hämmentää pitkään, mutta palasten loksahdellessa vihdoin paikalleen ja salaisuuksien avautuessa kertomus nappaa lopulta hyvin mukaansa. American Horror Story: Murhatalo on vikoja täynnä, mutta on se silti ihan katsottava kauhutarina. Sarjan suuren suosion ja palkintoehdokkuuksien ison määrän vuoksi odotin paljon enemmän, mutta kenties seuraavat kaudet vakuuttavat minut paremmin puolelleen...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.4.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
American Horror Story, Yhdysvallat, 2011-, 20th Century Fox Television, Brad Falchuk Teley-Vision, Ryan Murphy Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti