ATYPICAL - KAUSI 3
Luoja: Robia Rashid
Pääosissa: Keir Gilchrist, Jennifer Jason Leigh, Brigette Lundy-Paine, Michael Rapaport, Jenna Boyd, Nik Dodani, Graham Rogers, Fivel Stewart, Amy Okuda, Angel Laketa Moore, Jeff Rosenthal, Allie Rae Treharne ja Sara Gilbert
Genre: komedia, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 32 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 19 minuuttia
Ikäraja: 13
Robia Rashidin luoma Netflix-sarja Atypical nousi suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin suoratoistopalvelussa elokuussa 2017. Kautta kehuttiin, mutta se sai myös kritiikkiä siitä, että autistisesta henkilöstä kertovaksi sarjaksi siinä ei ollut lähes lainkaan mukana autistisia näyttelijöitä tai tekijöitä. Toiselle kaudelle heitä lisättiin ja kausi saikin yleisesti positiivisemman vastaanoton. Kolmannen kauden teko lähtikin pian liikkeelle ja se saapui Netflixiin marraskuussa 2019. Tämäkin kausi oli suosittu niin katsojien kuin kriitikoidenkin keskuudessa. Itse olin jo jonkin aikaa pohtinut Atypicalin katsomista, mutta sain aloitettua sarjan vasta viime syksynä, jotta olisin valmis tulevaan neljänteen ja samalla viimeiseen tuotantokauteen. Pidin ensimmäisestä kaudesta todella paljon, kuten myös toisesta kaudesta, joten aloitinkin innoissani kolmannen kauden katsomisen.
Sam Gardner aloittaa collegen ja yrittää pitää yllä kaukosuhdetta Paigen kanssa. Caseyn täytyy päättää, haluaako hän olla Evanin vai Izzien kanssa. Elsa ja Doug pohtivat, onko heidän suhteessaan enää järkeä.
Tutut näyttelijät palaavat tuttuihin rooleihinsa sarjassa. Keir Gilchrist vakuuttaa tuttuun tapaansa autismikirjolla olevan Sam-pojan roolissa, joka kohtaa nyt uuden ison haasteen elämässään: collegen. Erilaisen koulun tuomat vaikeudet ovat kaiken aikaa horjuuttamassa tasapainoa, mikä vaikuttaa Samin muuhunkin elämään, esimerkiksi suhteeseen päällepäsmäröivän ja paikoitellen aika ärsyttävän tyttöystävä Paigen (Jenna Boyd) kanssa. Paige oli jo aiemmilla kausilla yli-innokas ja energinen, mutta tässä hän muistuttaa usein lähinnä karikatyyriä itsestään.
Brigette Lundy-Paine tekee vielä aiempaakin paremman suorituksen Samin siskona Caseyna, joka kohtaa erittäin vaikean päätöksen: pysyäkö yhdessä poikaystävä Evanin (sympaattinen Graham Rogers) kanssa, vai antaako uusien tunteiden Izzietä (oiva Fivel Stewart) kohtaan ottaa vallan? Caseysta rakennetaan entistä moniulotteisempi henkilö ja hänen sisäinen konfliktinsa tuntuu pahalta katsojassa asti. Kummin tahansa Casey päättää, joku tulee kokemaan surua.
Samin ja Caseyn vanhempien, Elsan ja Dougin (Jennifer Jason Leigh ja Michael Rapaport) avioliitto tuntuu olevan kasassa enää ohuen narun varassa. Hahmojen avio-ongelmat ovat Caseyn dilemman tavoin mainiosti kirjoitettu vaikeus, ja Jason Leigh ja Rapaport tulkitsevat taidokkaasti hahmojensa vaikeaa tilannetta.
Lisäksi kaudella nähdään myös Nik Dodani Samin neuvoja antavana ystävänä Zahidina, Jeff Rosenthal Samin ja Zahidin hulvattomana pomona, Amy Okuda Samin entisenä terapeuttina Juliana, Angel Laketa Moore Dougista kiinnostuneena Meganina ja Allie Rae Treharne uutena tuttavuutena, Gretcheninä, johon Zahid iskee silmänsä.
Atypicalin kolmas kausi on oikein mainio, mutta jokin parin ensimmäisen tuotantokauden maagisuudesta on kadonnut. Mahtavien hahmojen elämää seuraa yhä erittäin mielellään ja jälleen lyhyen yhteiskeston vuoksi tuntuu siltä, että kausi loppuu, ennen kuin se ehtii tosissaan alkamaan. Hauskoja hetkiä on luvassa, kuten myös hieman liikuttavuuttakin. Erilaiset haasteet ja konfliktit, joita hahmoille muodostuu, ovat mielenkiintoisia ja hahmoja kannustaa päihittämään vaikeudet. Samin matkaa collegessa seuraa erittäin kiinnostuneena. Silti jokin merkittävä osa tuntuu uupuvan. Siinä, missä ensimmäinen kausi nappasi minut välittömästi mukaansa ja herätti nopeasti suuria tunteita, tällä kaudella kestää hieman lämmitellä katsojansa. Lopputuloksena on hyvää draamakomediaa, mutta pienemmän vaikutuksen kera.
Atypicalin kolmas kausi on oikein mainio, mutta jokin parin ensimmäisen tuotantokauden maagisuudesta on kadonnut. Mahtavien hahmojen elämää seuraa yhä erittäin mielellään ja jälleen lyhyen yhteiskeston vuoksi tuntuu siltä, että kausi loppuu, ennen kuin se ehtii tosissaan alkamaan. Hauskoja hetkiä on luvassa, kuten myös hieman liikuttavuuttakin. Erilaiset haasteet ja konfliktit, joita hahmoille muodostuu, ovat mielenkiintoisia ja hahmoja kannustaa päihittämään vaikeudet. Samin matkaa collegessa seuraa erittäin kiinnostuneena. Silti jokin merkittävä osa tuntuu uupuvan. Siinä, missä ensimmäinen kausi nappasi minut välittömästi mukaansa ja herätti nopeasti suuria tunteita, tällä kaudella kestää hieman lämmitellä katsojansa. Lopputuloksena on hyvää draamakomediaa, mutta pienemmän vaikutuksen kera.
Osa kauden "heikkoudesta" edellisiin kausiin verrattuna ovat juonikuviot ja tapa käsitellä hahmoja. Tiettyjä juttuja on puitu sarjassa jo aiemmin ja vieläpä paremmin, eikä Elsan ja Dougin suhdevaikeudetkaan ole enää yhtä koukuttavia. Julian mukanaolo on tällä kaudella lähes perustelematonta ja tekijöiden pitää keksimällä keksiä syitä tuoda hänet takaisin kuvioihin. Kauden käsikirjoitukset eivät tunnu täysin yhteneväisiltä ja joitain ideoita ja hetkiä on tungettu mukaan sillä lailla kömpelösti, että ne herättävät mielikuvia uusintakuvauksista. Kenties isoin ongelma on se, että tietty aitouden tunne kaikesta loistaa välillä poissaolollaan. Mukana on jaksoja, jotka tuntuvat jopa liiankin satumaisilta. Kaudelta löytyy tällaisia itseäni häiritseviä vikoja, jotka estivät sitä nousemasta kahden ensimmäisen kauden tasolle. Siinä on kuitenkin myös selviä vahvuuksia ja onnistumisia esimerkiksi Caseyn tarinan suhteen, jotka pitävät tuotantokautta reippaasti plussan puolella.
Ohjaajat ja käsikirjoittajat rakentavat tunnelmaa ja tarinaa oivallisesti, mutta kummatkaan eivät tee samanlaista vaikutusta kuin ennen. Sen sijaan tekninen toteutus yllättää veikeillä ratkaisuillaan. Pitkin tuotantokautta nähdään todella napakoita leikkauksia ja tarkkaan suunniteltuja siirtymiä, jotka loksauttavat eri kohtaukset tyylikkäästi toisiinsa. Mukana on myös parikin kohtaa, jossa visuaalista kikkailua hyödynnetään kiehtovin keinoin, esimerkiksi esittämällä pidempi riita monistamalla hahmot ympäri ruutua. Kuvaus on sujuvaa, lavasteet mainiot ja äänimaailmakin toimiva. Dan Romerin säveltämät musiikit tuovat oman lisänsä tunnelmaan jälleen kerran, mutta Romer ei tarjoa oikein mitään uutta. Tunnusmusiikki on edelleen mainio ja on taas kerran sääli, ettei sitä kuulla kokonaan joka jaksossa. Se kun kestää kuitenkin vain 20 sekuntia.
Yhteenveto: Atypicalin kolmas tuotantokausi on todella hyvä, muttei ihan yllä kahden ensimmäisen kauden mahtavuuden tasolle. Parin juonikuvion käsittely ei täysin vakuuta ja tietty autenttisuus on hieman hiipunut. Silti Samin ja muiden tarinaa seuraa yhä erittäin mielellään ja mukana on paljon hyvää. Samin kamppailu college-elämän kanssa on kiinnostavaa, mutta kenties vielä mielenkiintoisempaa on Caseyn vaikea päätös, kenen kanssa hän haluaisi olla yhdessä. Näyttelijät tekevät jälleen mainiota työtä, vaikkakin Jenna Boyd tekee Paige-hahmostaan jo aika karikatyyrin, eikä Amy Okuda taida itsekään tietää, miksi hänen terapeuttihahmonsa pidetään yhä mukana sarjassa. Pienistä vioistaan huolimatta Atypicalin kolmas kausi tarjoaa onnistunutta draamakomediaa ja sen parissa saa niin nauraa kuin herkistyä. Nyt jään erittäin innokkaasti odottamaan sarjan päätöskautta ja toivon, että taso saadaan pidettyä ylhäällä loppuun saakka.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.12.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Atypical, Yhdysvallat, 2017-2021, Exhibit A, Sony Pictures Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti