ATYPICAL - KAUSI 2
Luoja: Robia Rashid
Pääosissa: Keir Gilchrist, Jennifer Jason Leigh, Brigette Lundy-Paine, Michael Rapaport, Jenna Boyd, Nik Dodani, Graham Rogers, Amy Okuda, Fivel Stewart, Graham Phillips, Casey Wilson, Ariela Barer, Christina Offley ja Raúl Castillo
Genre: komedia, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 30 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia
Ikäraja: 13
Robia Rashidin luoma Netflix-sarja Atypical nousi nopeasti suosioon ensimmäisen tuotantokautensa myötä, vaikka se sai myös kritiikkiä siitä, että autistisesta päähenkilöstä kertovassa sarjassa ei ollut lähes lainkaan autistisia henkilöitä työryhmässä. Toiselle kaudelle palkattiinkin autistinen David Finch käsikirjoittajaksi ja useampia autisminkirjolla olevia näyttelemään vertaistukiryhmää. Kuvaukset käynnistyivät ja Atypicalin toinen kausi julkaistiin Netflixissä syyskuussa 2018. Kausi kasvatti suosiota ja sai enemmän kehuja autististen henkilöiden mukanaolon ansiosta. Itse aloin katsomaan Atypicalia vasta syyskuussa 2020, kun huomasin, että sarjan tuleva neljäs kausi olisi sarjan viimeinen. Katsoin koko ensimmäisen kauden yhdessä päivässä ja pidin sitä aivan mahtavana. Parisen kuukautta myöhemmin katsoin vihdoin Atypicalin kakkoskauden - tällä kertaa kahden päivän sisällä.
Sam etsii itselleen uutta terapeuttia ja pohtii tulevaisuuttaan high schoolin jälkeen. Casey aloittaa opiskelun Claytonissa, samalla kun Elsa ja Doug yrittävät selvittää, onko heidän suhteessaan enää järkeä.
Keir Gilchristin näyttelemä Sam ja muut Gardnerin perheestä tekevät paluun... eivätkä asiat todellakaan ole hyvällä mallilla tällä kaudella. Doug-isä (Michael Rapaport) ja Elsa-äiti (Jennifer Jason Leigh) ovat riidoissa, Elsan petettyä miestään baarimikko Nickin (Raúl Castillo) kanssa. Tästä syystä myös Samin sisko Casey (Brigette Lundy-Paine) on vihainen äidilleen ja jännite hahmojen välillä on jatkuvasti korkea. Sam kuitenkin tuntuu olevan täysin omassa maailmassaan, ihmetyttäen muita perheenjäseniä sillä, kuinka vähän häntä vaikuttaa kiinnostavan Gardnerin perheen romahdus. Hahmot ovat yhtä erinomaisia ja moniulotteisia kuin viime kaudella. Sam on sympaattinen heppu, joka tarjoaa niin hilpeitä kuin koskettaviakin tilanteita autisminsa vuoksi ja Gilchrist tulkitsee hahmoaan toistamiseen huikean hyvin. Casey etsii itseään vaikean tilanteen keskellä ja Lundy-Paine välittää hahmonsa monimutkikkaat tunteet lahjakkaasti. Rapaport on erittäin mukava isähahmona, joka muuttuu tylympään suuntaan, saatuaan tietää vaimonsa salaisuuden. Leigh tekee loistotyötä äitinä, joka yrittää kovasti korjata virhettään - niinkin kovasti, että aiheuttaa usein vain lisää ongelmia. Vaikka katsojaa ärsyttääkin, että Elsa hajotti perheen pettämisellään, pystyy silti olemaan hahmon puolella, kun tämä yrittää saada asiat entiselleen.
Muutkin näyttelijät tekevät yhä oivaa työtä. Nik Dodani ilahduttaa suuresti Samin bestiksenä Zahidina, Graham Rogers on todella pidettävä Caseyn poikaystävänä Evanina, Jenna Boyd on sekä huvittava että ärsyttävä Samin päällepäsmäröivänä mielitiettynä Paigena ja Amy Okuda on hyvä ex-terapeutti Juliana. Okudan ongelmaksi vain koituu se, että hahmo on pidetty hieman väkisin mukana, eikä hänen sivujuoneensa keskitytä niin hyvin kuin voisi toivoa.
Uusina hahmoina taas esitellään mm. Samin vertaistukiryhmää vetävä neiti Whitaker (Casey Wilson), sekä Caseyn uudessa koulussa kohtaamat Izzie (Fivel Stewart) ja tämän poikaystävä Nate (Graham Phillips), joka ei todellakaan ole yhtä mukava heppu kuin Evan. On mielenkiintoista, kuinka voimakkaasti niin katsojan kuin Caseyn mielipide Izziestä poukkoilee moneen suuntaan kauden viiden tunnin keston aikana.
Atypicalin toinen kausi jatkaa samalla mahtavalla linjalla, vaikka se ei ihan täysin yllä ensimmäisen tuotantokauden tasolle. Ensimmäinen kausi tasapainotteli komedian ja draaman välillä todella taiturimaisesti ja yllätti sillä, kuinka syvästi se pystyi liikuttamaan jo ensimmäisten jaksojensa aikana. Toinen kausi ei edes yritä samanlaista tasapainottelua, vaan kausi painottuu huomattavasti enemmän draaman puolelle. Sarjan draama on yhä erittäin tasokasta, mutta jäin hieman kaipaamaan samaa ilahduttavan huumorin määrää. Zahid tarjoaa kyllä useat naurut ja monet Saminkin kömpelösti ajoitetuista sanomisista saavat vähintään hörähtämään, mutta ensimmäisen kauden jälkeen odotin hieman enemmän. Vaikka kaudella käsitelläänkin isoja tunteita alusta alkaen, kesti kuitenkin kauden loppuhuipennukseen, ennen kuin tekijät onnistuivat jälleen osumaan kunnolla sydämeeni ja saivat minut herkitymään.
Näitä lopulta aika pieniä vikoja lukuunottamatta pidin Atypicalin toisestakin kaudesta erittäin paljon. Käsikirjoittajat pitävät hienosti mukana ensimmäisen kauden vahvuuden, missä hahmot ovat niin monikerroksisia ja taidokkaasti kirjoitettuja, että katsoja pystyy olemaan kenen tahansa puolella, vaikka he kohtelisivatkin välillä toisiaan kaltoin. Hahmot tuntuvat todellisilta ihmisiltä, eivätkä vain sarjan hahmoilta ja se saa koukutettua katsojan entistä paremmin seuraamaan heidän elämiään. Kauden varrella itse kullekin Gardnerin perheestä sattuu ja tapahtuu ties mitä. Viime kauden päätteeksi perhe hajosi ja nyt on kiehtovaa nähdä, kun hahmot yrittävät korjata asiat. Muutkin konfliktit kauden aikana lisäävät koukuttavuutta. Vaikka jaksoja on kaksi enemmän kuin viime kaudella, on tämäkin kausi mukaansatempaavuuden vuoksi liian pian ohi.
Ohjaajat rakentavat tunnelmaa jälleen taidokkaasti ja kasvattavat kaikkea kohti vaikuttavaa loppuhuipennusta... jättäen kuitenkin lopetuksen auki, jolloin katsojan on pakko nähdä kolmas kausi. Tekninenkin puoli on onnistunut. Mukana on paljon oivallista kuvausta ja erittäin sujuvia leikkauksia. Erityisen hieno on napakka leikkaus kauden alkupäässä, missä kuva Samista vaihtuu kuvaan Caseysta, mitkä ovat täysin samalla lailla sommiteltuja ja siten siirtymä on täydellisen luonteva. Lavasteet ovat yhä mainiot ja äänimaailmakin hyvin rakennettu. Visuaalisessa puolessa hyödynnetään enemmän pieniä animaatioita tukemaan Samin puheita pingviinien toimimistavoista. Dan Romerin musiikit säestävät tapahtumia ja tyylikäs alkutekstipätkä saa jälleen harmittelemaan, ettei sitä nähdä tälläkään kertaa kokonaisuudessaan kuin vain tuotantokauden alussa ja lopussa.
Yhteenveto: Atypicalin toinen tuotantokausi on lähes yhtä mahtavaa menoa kuin ensimmäinenkin kausi. Komediaa ei ole kuitenkaan ihan yhtä paljon, vaan kausi painottuu enemmän draaman puolelle, Gardnerin perheen yrittäessä korjata itseään edellisen kauden tapahtumien jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö nauraa saisi, vaan kaudelta löytyy kyllä monta hauskaa hetkeä ripoteltuna pitkin kestoa. Oli kyse sitten draamasta tai komediasta, tunnelma on valloittavasti rakennettu ja kausi pitää niin mukavasti mukanaan, että sen katsoo helposti yhteen pötköön. Tunnelmaa nostatellaan kohti loppua ja kauden huipennus voi saada jopa herkistymään kyyneliin. Hahmot pysyvät erinomaisina ja heidän näyttelijänsäkin jatkavat loistotyötä. Jos pidit Atypicalin ensimmäisestä tuotantokaudesta, suosittelen erittäin lämpimästi jatkamaan sarjaa. Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä kolmas kausi tulee tarjoamaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.11.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Atypical, Yhdysvallat, 2017-2021, Exhibit A, Sony Pictures Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti