ATYPICAL - KAUSI 1
Luoja: Robia Rashid
Pääosissa: Keir Gilchrist, Jennifer Jason Leigh, Brigette Lundy-Paine, Michael Rapaport, Amy Okuda, Graham Rogers, Nik Dodani, Jenna Boyd, Raúl Castillo ja Christina Offley
Genre: draama, komedia
Jaksomäärä: 8
Jakson kesto: noin 32 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 20 minuuttia
Ikäraja: 13
Atypical on Robia Rashidin luoma Netflix-sarja pojasta, jolla on autismikirjo. Rashid kirjoitti sarjaa alunperin nimellä "Antarctica", mutta se muovautui Atypicaliksi, kun Rashid sai sarjan läpi Netflixillä. Kuvaukset lähtivät käyntiin ja lopulta sarjan ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin elokuussa 2017. Sarja nousi nopeasti suosituksi ja se sai paljon kehuja, vaikka jotkut myös kritisoivat sitä, ettei sarjan teossa ollut mukana lähes lainkaan autistisia tekijöitä ja näyttelijöitä. Lisäksi jotkut myös kokivat, että päähenkilö on liian stereotyyppinen autistihahmo. Itse en ollut aiemmin katsonut Atypicalia, mutta olen pohtinut sitä jo pitkään. Nyt kun sarjan neljäs ja samalla viimeinen tuotantokausi on tulossa Netflixiin, päätin vihdoin ja viimein aloittaa Atypicalin katsomisen. Katsoinkin koko ensimmäisen tuotantokauden yhden vuorokauden aikana.
Sam Gardner on 18-vuotias autistinen poika, joka haluaisi tyttöystävän. Rakkauden löytäminen voi kuitenkin olla hankalaa, kun ei osaa käsitellä rakkauden merkitystä, eikä tiedä tytöistä mitään.
Pääroolissa Sam Gardnerina nähdään Keir Gilchrist, joka on aivan nappivalinta! Gilchrist tulkitsee upeasti vaikeaa rooliaan, tehden Samista kaikkine oikkuineen välittömästi pidettävän. Hän myös saa katsojan Samin pään sisälle, jolloin on helppo ymmärtää hänen "normaalista" poikkeavaa ajatuksenjuoksua. Jotkut ovat kritisoineet, että Sam tuntuu liian stereotyyppiseltä autistilta, johon on vain ympätty kaikki mahdolliset autismin oireet (vertauskuvien ymmärtämättömyys, asioiden ottaminen kirjaimellisesti, yliherkkyys äänille, valoille ja kosketukselle, sekä empatiakyvyn puute), mutta itse taas en näe asiaa niin. On toki totta, että Samissa yhdistyvät autismin monet oireet, mutta mielestäni on hienoa, että näin hän edustaa monenlaisia oireita kokevia autistisia henkilöitä, jolloin hän on helposti samaistuttava heille. Eikä vain heille, vaan Sam oli myös itselleni samaistuttava persoona. Esimerkiksi kiinnostukseni elokuvia kohtaan voi helposti muistuttaa pakkomiellettä, joten ymmärsin täysin, miksi Sam ottaa jatkuvasti puheenaiheekseen Etelämantereen ja pingviinit, mitkä kiehtovat häntä kovasti. Lisäksi vaikken tee listoja samalla tavalla kuin hän, pystyin näkemään itseni siinäkin puolessa.
Atypical ei kuitenkaan keskity vain Samiin, vaan koko hänen perheeseensä, mihin kuuluvat Elsa-äiti (Jennifer Jason Leigh), Doug-isä (Michael Rapaport) ja Casey-sisko (Brigette Lundy-Paine). Jokainen saa oman juonikuvionsa ja koska hahmot ovat erittäin hyvin kirjoitetut, heidänkin tarinansa kiinnostavat. Jokaisen kautta tietty tuodaan esille erilaisia tunteita autistisesta perheenjäsenestä, Elsan kokiessa, että hänen on pakko suojella poikaansa maailman kaikilta vaaroilta, kun taas Dougin pohtiessa, kuinka hän pystyisi luomaan kunnon yhteyden poikansa kanssa. Casey taas kiusoittelee Samia kuten kuka tahansa isosisko, osoittaen silti suuren rakkautensa ja huolensa tämän pärjäämisen kannalta. Sarjassa tuodaan useasti esille, kuinka monimutkikkaita autistisen henkilön perheenjäsenten tuntemukset eri päivinä ovat. Vanhemmat eivät kaiken aikaa jaksa poikansa tiettyjä piirteitä, mutta se ei tarkoita, etteivätkö he rakastaisi Samia aina. Leigh, Rapaport ja Lundy-Paine ovat kaikki mahtavia rooleissaan. Leigh'n äitirooli on monimutkikas ja vaikkei katsoja olisi hänen tekojensa puolella, sarja vie katsojan hänenkin päänsä sisälle niin hyvin, että voi ymmärtää, miksi tämä tekee niin kuin tekee tuotantokauden aikana.
Muita hahmoja sarjassa ovat mm. Samin terapeutti Julia (Amy Okuda), Samin paras kaveri Zahid (Nik Dodani), Caseysta kiinnostunut Evan (Graham Rogers), sekä Samista kiinnostunut Paige (Jenna Boyd). Läpikotaisin kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä ja heidän hahmojaan syvennetään oivallisesti kauden aikana. Zahid on toisaalta kliseinen komediallinen kaverihahmo, mutta koska hän on oikeasti hauska, alkaessaan usein puhumaan perheensä ongelmista humoristiseen sävyyn, minkä lisäksi hän on kenties jopa ainoa hahmo, joka ei näe Samia autistina, vaan ihan vain teinipoikana muiden joukossa, on hänestä vaikeaa olla pitämättä.
Ensimmäisen jakson alkukohtauksesta lähtien olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon pidinkään Atypicalista. Erinomaisesti näytelty ja välittömästi tykättävä Sam ja hänen tarinansa nappasi minut heti mukaansa ja lopulta isoin valitukseni tuotantokautta kohtaan on se, kuinka lyhyt se on. Jaksoja on vain kahdeksan ja jokainen niistä kestää vain suunnilleen puoli tuntia, mikä tarkoittaa, että koko kausi on vähän päälle neljässä tunnissa katsottu. Uppouduin näiden hahmojen kertomusten vietäväksi niin lumoutuneena, että olisin helposti voinut viettää heti kaksinkertaisen ajan Samin ja kumppaneiden seurassa. Tavallaan onkin ilo, että aloitan sarjan vasta nyt, jolloin minulla on lähes koko sarja katsottavissa, mutta samalla minua harmittaa, etten älynnyt aloittaa katsomista jo silloin, kun tämä ensimmäinen kausi alunperin julkaistiin.
Atypical tasapainottelee upeasti draaman ja komedian välillä, ilman, että lajityypit koskaan törmäävät ikävästi toisiinsa. Tekijät tietävät, mitkä asiat käsitellä vakavasti ja milloin voi hassutella. Sarja toki löytää jatkuvasti huumoria Samin autismin aiheuttamista hankaluuksista toimia sosiaalisissa tilanteissa. Sarja ei kuitenkaan pilkkaa Samia ja naura hänelle, vaan komedia on hyvällä maulla tehty. Lähinnä nämä kömpelyydet keskusteluissa, sekä ihmisten tunteiden ja sanojen tulkitsemisessa vain lisäävät Samin sympaattisuutta ja pidettävyyttä. Jo ensimmäisen jakson aikana voi huomata välittävänsä Samista suuresti. Olinkin todella yllättynyt siitä, kuinka lujasti Atypical onnistui osumaan tunteisiini. Nelituntisen kauden aikana herkistyin useaan otteeseen. Erityisen vaikuttunut olin siitä, kuinka syvälle hahmojen tuntemuksiin kausi uppoutuukaan ja kuinka moniulotteisesti se käsittelee aiheitaan. Erityisen kiehtoviksi koin Samin ja hänen terapeuttinsa keskustelut.
Käsikirjoittajat kuljettavat useita juonikuvioita taidokkaasti eteenpäin ja tekevät hyvää työtä hahmojen kanssa. He onnistuvat myös lisäämään opettavia asioita autismista, ilman että sarja alkaa tuntua koulun oppitunnilta. Tekstien pohjalta ohjaajat rakentavat tunnelmaa hienosti ja pitävät pakettia kasassa. Teknisestikin Atypicalin ensimmäinen kausi on hyvin tehty. Kuvaus on oivallista ja mukaan mahtuu mainioita visuaalisia kikkailuja. Äänipuolikin on rakennettu hyvin. Katsoja pääsee välillä kuulemaan, millaisena maailman äänet kuulostavat Samin korvaan. Dam Romerin säveltämät musiikit lisäävät kelvollisesti tunnelmaa. Alkuintro on tyylikäs ja onkin harmi, että se nähdään vain avausjakson alussa ja kauden päätösjakson lopussa kokonaan.
Yhteenveto: Atypicalin ensimmäinen tuotantokausi on loistava avaus potentiaalisesti mahtavalle sarjalle. Kausi nappaa heti ensiminuuteilla mukaansa ja itse olin täysin myyty jo ensimmäisen jakson perusteella. Autistinen Sam on välittömästi pidettävä ja sympaattinen, minkä lisäksi hänen perheenjäsenensäkin ovat mielenkiintoisia tapauksia, jolloin kaikki juonikuviot pitävät tiukasti mukanaan. Kertomus on niinkin koukuttava, etteivät kauden kahdeksan vain puolituntista jaksoa tunnu millään riittävän, eikä ihme, jos katsoja tykittää heti putkeen seuraavankin kauden. Tunnepuoli on vahvasti rakennettu. Kauden aikana saa nauraa paljon, mutta vakavat asiat hoidetaan asiallisella draamalla. Hahmoista huomaa välittävänsä paljon hyvinkin nopeasti ja jo ensimmäinen jakso sai minut herkistymään. Eikä koskettavuus todellakaan lopu vain sarjan avausjaksoon. Näyttelijät ovat kaikki erinomaisia rooleissaan. Keir Gilchrist tulkitsee monimutkikasta Samia vaikuttavasti ja sarja todella vie katsojan hahmon pään sisälle. Kaikin puolin Atypicalin ensimmäinen tuotantokausi on mahtava aloitus, jonka ainoaksi huonoksi puoleksi jää, kuinka käsittämättömän lyhyt se on. Jotkut ovat kyllä laskeneet ongelmaksi senkin, ettei Samia näyttele oikeasti autistinen henkilö ja vaikka mielestäni olisikin hienoa, jos autismikirjolla olevia ihmisiä nähtäisiin elokuvissa ja sarjoissa enemmän, niin on pakko nostaa esille se, että näyttelijän työhän on nimenomaan esittää olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa on. Siinä, missä on kiinnostavaa nähdä ei-autistisen näyttelevän autistista, olisi myös kiinnostavaa nähdä autistinen näyttelemässä ei-autistista.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.9.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Atypical, Yhdysvallat, 2017-2021, Exhibit A, Sony Pictures Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti