DOWNTON ABBEY - KAUSI 4
Luoja: Julian Fellowes
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Jim Carter, Maggie Smith, Laura Carmichael, Phyllis Logan, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Rob James-Collier, Lesley Nicol, Sophie McShera, Allen Leech, Penelope Wilton, Kevin Doyle, Ed Speleers, Lily James, Matt Milne, Cara Theobold, Raquel Cassidy, Tom Cullen, Gary Carr, Nigel Harman, Di Botcher, Daisy Lewis, Shirley MacLaine, Julian Ovenden ja Paul Giamatti
Genre: draama, historia
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 50 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 35 minuuttia
Ikäraja: 12
Julian Fellowesin luoma draamasarja Downton Abbey nousi suureen suosioon ensimmäisen tuotantokautensa myötä ja sen toinen ja kolmas kausi vain kasvattivat suosiota. Olikin varmaa, että neljäs kausi olisi tulossa ja kuvaukset alkoivatkin alkuvuodesta 2013. Neljäs kausi alkoi pyöriä televisioissa saman vuoden syyskuussa ja katsojaluvut nousivat jälleen - kausi oli Briteissä vuoden katsotuin sarja. Itse tutustuin sarjaan vasta tänä vuonna, sillä syyskuussa ilmestyy sarjan jatkona toimiva elokuva, Downton Abbey (2019), minkä haluan nähdä. Sitä ennen päätinkin katsoa sarjan kaikki kuusi kautta läpi. Aloitinkin neljännen tuotantokauden heti kolmannen päättymisen jälkeen ja ahmin sen läpi muutamassa päivässä.
Downton Abbeyn väki yrittää selvitä lady Sybilin ja Matthew Crawleyn kuolemasta. Rakkaansa menettäneet lady Mary ja Tom Branson liittoutuvat viedäkseen Downtonin uuteen suuntaan, kun eräälle palvelusväestä tapahtuu jotain hirveää...
Lady Sybiliä (Jessica Brown Findlay) ja Matthew Crawleya (Dan Stevens) lukuunottamatta tutut hahmot viime kaudelta tekevät paluun... paitsi kamarineiti O'Brien, joka vain häipyy Downtonista heti kauden aloitusjakson ensiminuuteilla, sillä hänen näyttelijänsä, Siobhan Finneranin sopimus päättyi, eikä hän halunnut jatkaa sarjan parissa. Muuten vanhat tutut ovat yhä mukana ja kaikki tekevät tuttuun tapaansa hyvää työtä. Lady Mary (Michelle Dockery) on tuskissaan menetettyään miehensä, eikä ole valmis ryhtymään äidiksi ilman Matthew'ta. Lady Edithillä (Laura Carmichael) rakkauselämä vaikuttaisi menevän parempaan suuntaan, mutta kuten Downton Abbey on jo osoittanut, hahmojen onni ei kestä kauaa... Granthamin jaarli (Hugh Bonneville) ja kreivitär (Elizabeth McGovern) murehtivat kuolleen tyttärensä takia, minkä lisäksi jaarli joutuu pohtimaan, kuka korvaa Matthew'n Downtonin perijänä. Jaarlin äiti, leskikreivitär Violet (Maggie Smith) on jälleen aivan mahtava ja on hauska huomata, kuinka tiukka vanha rouva alkaa iän myötä muuttua hieman höperömmäksi, jolloin Smith pääsee loistamaan täysin uudella tavalla. Lady Sybilin kuoleman jälkeen Tom Branson (Allen Leech) ei voi olla pohtimatta, mikä hänen paikkansa enää on Downtonissa. Edellisellä kaudella esitelty lady Rose (Lily James) on muuttanut Downtoniin ja hänen elämänsä osoittautuu hyvinkin kapinalliseksi.
Palvelusväen puolellakin tapahtuu kiinnostavia asioita, vaikka hovimestari Carson (Jim Carter) yrittäisi kuinka pitää kaikki aisoissa. Taloudenhoitajatar Hughes (Phyllis Logan) pistetään vaikeiden tilanteiden eteen ja pääsee jälleen osoittamaan suurta lempeyttään. Pääsisäkkö Anna (Joanne Froggatt) ja kamaripalvelija John Bates (Brendan Coyle) ovat vihdoin yhdessä ja katsoja toivoo sormet ristissä, ettei pariskunnalle enää tapahtuisi mitään ikävää. Miespalvelija Thomas (Rob James-Collier) näyttää jälleen, kuinka epämiellyttävä persoona hän on, vaikka onneksi mukana on pari kohtaa, joissa hän osoittaa jonkinlaista myötätuntoa. Keittiössä draamaa vasta onkin, kun Daisy (Sophie McShera) on rakastunut miespalvelija Alfrediin (Matt Milne), joka taas on ihastunut kyökkipiika Ivyyn (Cara Theobold), joka taas puolestaan on ihastunut miespalvelija Jimmyyn (Ed Speleers). On huvittavaa seurata, kuinka kokki Patmore (Lesley Nicol) yrittää pitää avustajiaan kurissa. Uusina palvelijoina esitellään lastenhoitaja West (Di Botcher) ja kreivittären uusi kamarineiti Baxter (Raquel Cassidy).
Muita hahmoja ovat mm. vanhat tutut Isobel Crawley (Penelope Wilton), joka suree poikansa menetystä ja tämän vanha hovimestari Molesley (Kevin Doyle), joka etsii paikkaansa maailmassa, sekä uudet hahmot, kuten lady Marysta kiinnostuvat lordi Gillingham (Tom Cullen) ja Charles Blake (Julian Ovenden), opettaja Sarah Bunting (Daisy Lewis) ja sarjan ensimmäinen musta hahmo, laulaja Jack Ross (Gary Carr), jonka saapuminen Downtoniin aiheuttaa aikamoisen hämmennyksen. Jackin kautta sarjaan otetaankin käsittelyyn rasismi ja on kiinnostavaa nähdä, kuinka kartanon väki suhtautuu hahmoon. Muuten uudet hahmot ovat valitettavasti tylsiä ja lähinnä vain lastenhoitaja West jää mieleen. Hänkin on tosin kaudella aika vähän. Kaudella nähdään jälleen viimeisenä jaksona puolentoista tunnin spesiaali, missä esitellään Granthamin kreivittären veli Harold, jota näyttelee Paul Giamatti.
Downton Abbeyn neljäs tuotantokausi on jälleen tasokasta laatua monella tapaa, mutta samalla se on tähän mennessä sarjan heikoin kausi. Kyseessä ei ole millään tavalla huono tuotantokausi - ei todellakaan - mutta tämä ei vain yllä aiempien kausien tasolle. Ensimmäinen tuotantokausi teki erinomaista työtä esitellessään hahmot ja sen jälkeiset kaudet ovat tehneet loistotyötä hyödyntäessään niitä. Toinen kausi toi jännittävän lisäyksen ensimmäisen maailmansodan kautta, kun taas kolmannelta kaudelta löytyi mitä shokeeraavimpia hetkiä lady Sybilin ja Matthew'n kuolemien vuoksi. Neljänneltä kaudelta tuntuu puuttuvan tietynlainen isku, mikä aiemmista löytyi ja tämä tuntuu vahvasti välikaudelta, missä ei paljoa tapahdu mielenkiintoisia asioita. Tästä löytyi useampi pitkäveteinen jakso, mitkä tuntuivat lopulta siltä, että ne olisi voinut vain hypätä yli, sillä niissä ei tapahtunut mitään erityistä. Uudet hahmot eivät tuo paljoa kiinnostavaa pöytään ja erilaiset suhdekiemurat eivät vakuuta yhtä vahvasti.
Mutta kuten jo totesin, tämä ei todellakaan ole kehno kausi - hieman vain edeltäjiään heikompi. Tuotantokaudelta löytyy paljon hyviä puolia ja vaikka jotkut jaksot tuntuvat täytteeltä, löytyy niistäkin mielenkiintoiset ja toimivat juttunsa. Loppupäähän saadaan erittäin kiinnostavaa tarinaa, kun eräälle kartanon väestä tapahtuu jotain kaameaa, minkä kautta luodaan jännitettä. Hauskojakin hetkiä on luvassa paljon ja leskikreivittären lisäksi mm. konservatiivisten hahmojen suhtautuminen tiettyihin asioihin on saatu huvittavaksi. Sarjan luoja Julian Fellowes ei ole onneksi lähtenyt nykypäivän trendiin, missä historiallisia asioita muokataan elokuvissa ja sarjoissa, jotta ne olisivat nykypäivän silmissä hyväksyttäviä, vaan hän esittää ihmiset sellaisina, millaisia he 1920-luvulla olivat. Muutoksia tapahtuu ja on kiinnostavaa seurata, kuinka niihin suhtaudutaan. Jos asioita ei näytetä, kuinka ne tapahtuivat aikoinaan, otetaan merkitystä pois siitä, kuinka paljon parempaan maailma on nyt edennyt.
Fellowes ei kuitenkaan ole keksinyt yhtä mielenkiintoista sisältöä tälle kaudelle, eikä hän hyödynnä suurta hahmogalleriaa ihan yhtä hyvin kuin aiemmin. Paikoitellen tuntuu siltä kuin Fellowes olisi kokenut vaikeuksia jatkaa tarinaa, mutta toivon, ettei tämä tarkoita, että Downton Abbey lähtisi tästä selkeään alamäkeen. Ohjaajat tekevät kuitenkin oivaa työtä tunnelman kanssa ja teknisesti kausi on jälleen taidokkaasti toteutettu, vaikka leikkauksesta voi huomata, että jotkut jaksoista on väkisin venytetty 50:een minuuttiin. Tämän kauden puolentoista tunnin erityisjakso todella tuntuu venytetyltä ja sen voisi helposti tiivistää puoli tuntia lyhyemmäksi. Kausi on oivallisesti kuvattu, minkä lisäksi lavasteet ja asut näyttävät taas kerran häkellyttävän upeilta. Äänimaailma on hyvin rakennettu ääniefekteistä John Lunnin säveltämiin musiikkeihin.
Yhteenveto: Downton Abbeyn neljäs kausi on oikein hyvää jatkumoa, mutta jää edellisten tuotantokausien jalkoihin. Sisältö ei ole yhtä mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa, eikä kaudelta löydy samanlaisia koukkuja kuin aiemmilta kausilta. Jotkut jaksot tuntuvat täytteeltä ja venytystä on huomattavissa. Aivan kuin sarjan luoja Julian Fellows yrittäisi väkisin keksiä jatkoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kausi olisi huono. Se ei vain ole yhtä hyvä kuin aiemmat. Hyvää on luvassa ja paljon, ja erilaiset suhdekiemurat ja hahmojen juonikuviot toimivat. Jännitettä tuodaan hieman mukaan ja hauskojakin tilanteita on luvassa. Lavasteet ja asut ovat yhtä näyttävät kuin ennenkin ja näyttelijät ovat yhä erinomaisia rooleissaan. Jos siis pidit Downton Abbeyn aiemmista kausista, ei katselua kannata lopettaa. Toivon vain, ettei tästä lähde alamäki laatutason suhteen ja että seuraava tuotantokausi iskisi taas paremmin...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.8.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.justwatch.com
Downton Abbey, Yhdistynyt Kuningaskunta, 2010-2015, Carnival Film & Television, Masterpiece Theatre
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti