DOWNTON ABBEY - KAUSI 2
Luoja: Julian Fellowes
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Jim Carter, Jessica Brown Findlay, Laura Carmichael, Dan Stevens, Maggie Smith, Phyllis Logan, Brendan Coyle, Joanne Froggatt, Siobhan Finneran, Thomas Howes, Rob James-Collier, Lesley Nicol, Sophie McShera, Penelope Wilton, Amy Nuttall, Allen Leech, Kevin Doyle, Cal MacAninch, Iain Glen, Zoe Boyle, Maria Doyle Kennedy ja Clare Calbraith
Genre: draama, historia
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 55 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 5 minuuttia
Ikäraja: 12
Julian Fellowesin luoman historiallisen draamasarja Downton Abbeyn ensimmäinen tuotantokausi osoittautui suureksi hitiksi, mitä kriitikot ylistivät ja mikä voitti lukuisia palkintoja. Jatkoa oli siis luvassa ja Fellowes olikin jo aloittanut kirjoittamaan tarinaa eteenpäin. Kuvaukset alkoivat maaliskuussa 2011 ja lopulta Downton Abbeyn toinen tuotantokausi saapui televisioihin samaisena syksynä. Tuotantokautta kehuttiin vielä ensimmäistä kautta enemmän ja se olikin ehdolla jopa neljästätoista Primetime Emmy -palkinnosta, joista se voitti parhaan naissivuosan, parhaan musiikin ja parhaan hiustyylin palkinnot. Lisäksi kausi voitti mm. parhaan naissivuosan Golden Globen ja parhaan näyttelijäkaartin Screen Actors Guild -palkinnon. Itse aloin katsomaan Downton Abbeya vasta tänä kesänä. Sarja ei ollut minua aiemmin kiinnostanut, mutta nyt kun sarjaa ollaan jatkamassa elokuvan (2019) voimin, päätin antaa sarjalle mahdollisuuden. Vaikka aluksi kestikin hieman päästä sarjaan mukaan, onnistui ensimmäinen kausi lopulta herättämään kiinnostukseni. Kauden päätös viesti todella kiinnostavasta toisesta kaudesta ja aloitinkin sen katsomisen pian ensimmäisen kauden jälkeen.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Downton Abbey joudutaan muuttamaan rintamalla loukkaantuneiden upseerien sairaalaksi. Granthamin jaarlilla on suuri huoli, kun Downtonin perijä, Matthew Crawley on joutunut lähtemään sotaan. Samaan aikaan huhut lady Maryn sänkyyn kuolleesta turkkilaismiehestä alkavat leviämään.
Rose Leslien esittämää Gwen-sisäkköä lukuunottamatta vanhat tutut hahmot ensimmäiseltä tuotantokaudelta tekevät paluun. Hugh Bonnevillen näyttelemä Granthamin jaarli Robert Crawley pääsee isompaan osaan ja samalla Bonnevillen hieno roolityö nousee paremmin esille. Sen sijaan lordi Crawleyn vaimo, Granthamin kreivitär Cora Crawley (Elizabeth McGovern) joutuu jatkuvasti muiden varjoon. Vaikka hahmo onkin usein näkyvillä, ei hahmoa hyödynnetä kauden aikana kovinkaan paljon. Jaarlin ja kreivittären tyttäret lady Mary (Michelle Dockery), lady Edith (Laura Carmichael) ja lady Sybil (Jessica Brown Findlay) nostetaan kaikki esiin ja jokainen saa omat juonikuvionsa, mitkä kestävät läpi kauden. Show'n varastaa jälleen Maggie Smithin huikeasti näyttelemä jaarlin äiti, kreivitär Violet Crawley, jonka lausahdukset ja ilmeet tarjoavat useat naurut. Minun täytyy itseasiassa myöntää, että parin napakan repliikin jälkeen annoin Smithille ihan aplodit.
Downton Abbeyn palvelusväkikin saa paljon ruutuaikaa ja lähes kaikille on kirjoitettu omat tarinansa. Hovimestari Carson (Jim Carter) kokee velvollisuudekseen pitää koko kartanoa yksin pystyssä sodan aikana, mikä aiheuttaa valtavaa stressiä. Lempeä taloudenhoitajatar Hughes (Phyllis Logan) ja nuori sotaan lähdöstä intoileva miespalvelija William (Thomas Howes) pääsevät paremmin näkyviin kuin viime kaudella. Mukavalle kamaripalvelija John Batesille (Brendan Coyle) ja hänen rakkaalleen, pääsisäkkö Annalle (Joanne Froggatt) toivoisi pelkkää onnea, mutta valitettavasti he joutuvat kohtaamaan esteitä esteen perään. Kokki Patmore (Lesley Nicol) tarjoaa taas makeat naurut ja kyökkipiika Daisy (Sophie McShera) joutuu vaikean valinnan eteen. Kauden ensimmäisen puoliskon aikana autonkuljettaja Branson (Allen Leech) tuntuu joka kohtauksessa vain kunnostavansa autoaan. Yllättäen edellisen kauden inhokkini kamarineiti O'Brien (Siobhan Finneran) ja miespalvelija Thomas (Rob James-Collier) osoittavat uusia, paljon mukavampia puolia itsestään. Tai lähinnä O'Brien on muuttunut mukavammaksi, mutta Thomaksestakin voi huomata, että hän on pohjimmiltaan jollain tapaa hyvä ihminen ja kusipäisyys on suojamuuriksi rakennettu rooli, mitä hän käyttää Downtonissa.
Myös Downton Abbeyn perijäksi tarkoitettu Matthew Crawley (Dan Stevens) ja hänen äitinsä Isobel (Penelope Wilton) ovat yhä mukana. Sairaanhoitajana Isobelille muodostuu tärkeä rooli sotilaiden auttamisessa, kun taas hänen poikansa päätyy rintamalle komentamaan. Uusina hahmoina kaudella esitellään Matthew'n uusi rakas Lavinia Swire (Zoe Boyle), Downton Abbeyn uudet palvelijat Lang (Cal MacAninch) ja nokkava Ethel (Amy Nuttall), sanomalehteä pyörittävä sir Richard (Iain Glen), sekä Batesin ex-vaimo Vera (Maria Doyle Kennedy), josta muodostuu tämän kauden inhokki. Kaikki näyttelijät suoriutuvat toistamiseen erittäin hyvin rooleistaan ja jotkut jopa parantavat suorituksiaan.
Omasta mielestäni Downton Abbeyn toinen tuotantokausi onnistuu nousemaan ensimmäisen kauden yläpuolelle. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että hahmot ovat nyt tuttuja minulle ja olin jo mukana tarinassa ja tässä maailmassa, vaan sama koskee selvästi tekijöitäkin. Hahmot on jo esitelty ja nyt niillä päästään tosissaan kertomaan tarinaa. Näyttelijätkin ovat uppoutuneet syvemmälle rooleihinsa. Tällä kaudella on varmempi ote ja se tekee katselukokemuksesta nautinnollisemman. Mielestäni Downton Abbeyn toinen kausi on jopa loistava! Jos se ei ollut jo ensimmäistä kautta katsoessa varmaa, tämä on kuin onkin myös minulle sopiva sarja ja jaksoja katsoessani huomasin, kuinka jäin siihen yhä vain pahemmin koukkuun. Kun hahmoista alkaa välittää, on aivan pakko saada tietää, mitä heille seuraavaksi käy. Etenkin nyt kun joka jaksossa useammalla hahmolla on ongelma, mikä vaatii selvittämistä.
Tällä kaudella draama onnistutaan rakentamaan iskevämmin. Jopa ensimmäisellä kaudella hieman huvittanut Kemal Pamukin (Theo James) äkillinen kuolema kirjoitetaan mukaan paremmin ja uhka tiedon leviämisestä alkaa oikeasti muuttua painostavaksi. Erikoista kyllä, ensimmäisen kauden lopussa Granthamin kreivittären saamaan keskenmenoon ei viitata enää kuin nopealla kohtauksella, mikä sekään ei oikeasti johda mihinkään. Ensimmäinen maailmansota tietty draamaa vasta luokin ja läpi kauden saa jännittää, selviävätkö sotaan lähtevät miehet sieltä elävinä takaisin. Downton Abbey ei selvästi halua päästää hahmojaan tai katsojiaan helpolla ja koskettavia hetkiä on ikävä kyllä luvassa. Romanttiset juonikiekuratkin pitävät tiukemmin otteessaan ja siirappisuudelta onnistutaan pääasiassa välttymään. Tuotantokausi tarjoaa lisäksi ovelia ja yllättäviä käänteitä, ja jokaista onnellista hetkeä tuntuu seuraavan jälleen yksi vastoinkäyminen. Näin katsoja pidetään kiinnostuneena ja sarja iskevänä.
Toinen tuotantokausi aloittaa myös jonkin sortin perinteen sarjalle, mikä ensimmäiseltä kaudelta vielä puuttui. Kausi sisältää periaatteessa kahdeksan jaksoa ja alunperin viimeinen näistä jaksoista esitettiin televisiossa marraskuun alussa 2011. Saman vuoden jouluksi tehtiin kuitenkin oma puolitoista tuntia pitkä erikoisjakso Downton Abbeyn talvesta. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään pelkkä bonusjakso, missä vähän vietetään joulua, vaan se vie tarinaa kunnolla eteenpäin, eikä sitä todellakaan kannata jättää väliin. Se myös vie toisen kauden juonikuvioita jonkinlaiseen päätökseensä, minkä vuoksi sisällytän jakson tämän tuotantokauden arvosteluun, sillä se tuntuu kauden finaalilta. Jos jotain kritiikkiä kaudelle täytyy antaa, niin se, että ensimmäisen kauden tavoin joka jakso hyppää kuukausilla tai jopa vuodella eteenpäin. Sarja alkoi vuodesta 1912 ja tämä kausi päättyy tammikuuhun 1920, mutta näyttelijöitä ei ole maskeerattu ikääntymään lainkaan. Tämä on kuitenkin vain pieni moite muuten mahtavasta kaudesta.
Sarjan luoja ja käsikirjoittaja Julian Fellowes on siis itsekin uppoutunut sarjaan vahvemmin ja hän pääsee todella leikkimään hahmoillaan. Fellowes luo mukaan useita mielenkiintoisia juonikuvioita ja on tosiaan hienoa, kuinka hän ei pelkää pistää hahmojaan ja katsojaa pahoihin paikkoihin. Myös tuotantokauden ohjaajat tekevät hyvää työtä tarinan kasassa pitämisen ja tunnelman kanssa. Kuvaus on taidokasta ja leikkaus erittäin sujuvaa. Vain parista jaksosta löytyy pientä venyttämisen makua, jotta tarvittavat 50 minuuttia saadaan täyteen. Ja mitäpä olisikaan Downton Abbey ilman sen fantastisia lavastus- ja puvustustiimejä? Kuten ensimmäisen kauden arviossa totesin, ajankuva on toteutettu huikean hienosti asuilla ja lavasteilla, mitkä ovat jo yksi syy, miksi sarjaan pääsee mukaan niin helposti. Erinomaisena lisänä tuodaan sotalavaste ja vaikka onkin hassua, että kaikki sotakohtaukset sijoittuvat samaan lavasteeseen, on se radikaalisti erilainen kuin kaikki sarjassa aiemmin nähty ja luo jo siten oman kiehtovan puolensa mukaan. John Lunnin säveltämät musiikitkin ovat yhä erittäin mainiot.
Yhteenveto: Downton Abbeyn toinen tuotantokausi on edeltäjäänsä parempi ja jopa aivan mahtava. Tekijät ja näyttelijät, kuten myös katsoja, ovat päässeet sarjan sisälle ja nyt sarjan luoja ja käsikirjoittaja Julian Fellowes pääsee todella herkuttelemaan hahmoilla ja heidän monimutkaisilla juonikuvioillaan. Ensimmäisen maailmansodan painostava henki tuo myös sekaan oman vahvan lisänsä ja sen vuoksi kausi on edellistä koukuttavampi. Tunnelma on erinomaisesti rakennettu ja eri juonikuviot ovat mielenkiintoisia. Suurta hahmogalleriaa hyödynnetään ihailtavasti ja näyttelijät ovat toistamiseen todella hyviä. Lavastus- ja puvustustiimeille kuuluu iso kiitos, sillä he näyttävät taas suuret lahjansa autenttisen 1910-luvun luomisessa. Kaikin puolin Downton Abbeyn toinen tuotantokausi on vaikuttavasti toteutettu ja jos sarjan ensimmäinen tuotantokausi herätti huomiosi, onnistuu tämä toinen kausi imaisemaan sinut vielä paremmin mukaan Crawleyn suvun ja heidän palvelijoidensa elämään.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.7.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.justwatch.com
Downton Abbey, Yhdistynyt Kuningaskunta, 2010-2015, Carnival Film & Television, Masterpiece Theatre
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti