HYVIÄ ENTEITÄ - KAUSI 2
GOOD OMENS
Luoja: Neil Gaiman
Pääosissa: Michael Sheen, David Tennant, Jon Hamm, Maggie Service, Nina Sosanya, Miranda Richardson, Doon Mackichan, Shelley Conn, Liz Carr, Quelin Sepulveda, Peter Davison, Andi Osho, Ty Tennant, Tim Downie, Donna Preston, Elizabeth Berrington, Jeff Alexander, Andrew O'Neill ja Crystal Yu
Genre: fantasia, komedia
Jaksomäärä: 6
Jakson kesto: 46 minuuttia - 56 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 58 minuuttia
Ikäraja: 16
Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin kirjaan Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset (Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch - 1990) perustuva televisiosarja Good Omens, eli suomalaisittain Hyviä enteitä nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen (ja alun perin ainoaksi tarkoitettu) tuotantokausi julkaistiin Amazonin Prime Video -palvelussa toukokuussa 2019. Projektin oli tarkoitus olla pelkkä minisarja, mutta kesällä 2021 Amazon Studios ilmoitti jatkoa olevan sittenkin tulossa, mikä perustuisi Gaimanin ja Pratchettin vanhoihin ideoihin aiheesta. Kuvaukset käynnistyivät saman vuoden lopulla ja nyt Hyvien enteiden toinen tuotantokausi on julkaistu kokonaisuudessaan Prime Videossa. Itse olen ollut kiinnostunut sarjasta siitä lähtien, kun ykköskausi julkaistiin, mutta vasta nyt kun kakkoskausi oli ilmestymässä, sain vihdoin aikaiseksi katsottua sen. Pidin Hyvien enteiden ensimmäisestä kaudesta paljon ja vaikken kokenut sen tarvitsevan jatkoa, aloin odottaa kakkoskautta positiivisin mielin ja ryhdyin katsomaan sitä heti, kun jaksot oli julkaistu.
Enkeli Aziraphale tarvitsee demoni Crowleyn apua, piilottaakseen kirjakauppaansa ilmestyneen ja muistinsa menettäneen Gabriel-enkelin Taivaan ja Helvetin joukoilta.
Michael Sheen ja David Tennant palaavat rooleihinsa Aziraphale-enkelinä ja Crowley-demonina, salaisina ystävyksinä. Sheen ja Tennant jatkavat ilahduttavaa työtään ykköskaudelta, muodostaen edelleen erittäin pidettävän ja vekkulin, toisistaan täysin erilaisen parivaljakon. Lempeä Aziraphale pysyttelee hyväksi uskomallaan polulla, kun taas anarkistinen Crowley ei jaksa vähät välittää kivojen asioiden teosta. Silti hän päättää auttaa enkeliystäväänsä, kun tämä tarvitsee apua. Sheen ja Tennant istuvat edelleen täydellisesti rooleihinsa ja heidän väliset kohtauksensa nostavat jatkuvasti hymyn katsojan kasvoille.
Osa muistakin ykköskauden tutuista tekee paluun, merkittävimpänä Jon Hammin näyttelemä enkeli Gabriel, joka on kadonnut mysteerisesti ja ilmestyy yllättäen Aziraphalen pyörittämän kirjakaupan ovelle ilkosen alasti ja muistinsa menettäneenä. Maggie Service ja Nina Sosanya tekevät myös paluun sarjaan, mutta uusiin rooleihin. Nunnien sijaan heidät nähdään levykaupan omistavana Maggiena ja kahvilan omistavana Ninana. Meedio Tracyn sijaan Miranda Richardson palaa sarjan pariin näyttelemään Gabrielia etsivää demoni Shaxia. Doon Mackichan jatkaa arkkienkeli Michael roolissa, kun taas Shelley Conn korvaa Anna Maxwell Martinin demoni Beelzebubin osassa. Sivunäyttelijätkin tekevät kelpo työtä, joskin heidän hahmonsa eivät ole erityisen kiinnostavia.
Harmillisesti Hyvien enteiden toinen tuotantokausi osoittaa, että tekijöiden olisi pitänyt pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmastaan ja jättää homma yhden kauden ja kuuden jakson mittaiseksi minisarjaksi. Michael Sheen ja David Tennant ovat toistamiseen riemastuttavat Aziraphalena ja Crowleynä, mutta heidän ympärille ei ole tällä kertaa onnistuttu rakentamaan kovinkaan kummoista tarinaa. Gabriel-enkeli ei paljoa kiinnostanut ykköskaudella, enkä siis ollut järin innoissani, kun kävi selväksi, että kakkoskauden tarina pyörisi hänen ympärillään. Tarina ei oikeastaan missään kohtaa nappaa mukaansa ja meno heikkenee selvästi aina silloin, kun Aziraphale ja Crowley eivät ole kohtauksessa yhdessä.
Vaikka jaksoja on tälläkin kertaa vain kuusi, kakkoskausi tuntuu huomattavasti edeltäjäänsä pidemmältä. Kun tarina ei ole läheskään yhtä mukaansatempaava ja veikeä, on se ajoittain jopa hyvinkin raskasta seurattavaa. Erityisen turha ja tylsä on sivujuonikuvio, jossa Aziraphale uskoo Maggien ja Ninan rakastavan toisiaan ja yrittää parittaa näitä kahta naista yhteen. Ei kausi silti kuitenkaan huono ole, vaan siitä löytyy myös muutamia mainioita juttuja lystikkään pääkaksikon lisäksi. Kauden parasta antia on toisen jakson osuus Jobista (Peter Davison), jonka uskoa Jumala päättää koetella hirmuisin teoin. Tässä Aziraphale ja Crowley pääsevät todella loistamaan ja osio myös piikittelee onnistuneesti Raamatun tarinoiden kummallisuuksia ja Jumalan tekojen kyseenalaisuuksia, vähän samaan tapaan kuin ykköskauden lyhyt pätkä Nooan arkkiin liittyen.
Ohjaaja Douglas Mackinnon pitää kepeää tunnelmaa menevästi yllä ja onnistuu ajoittain todella oivallisesti työssään. Hänen ongelmaksi koituu Neil Gaimanin ja John Finnemoren käsikirjoitus, joka ei ole läheskään yhtä lystikäs tai kiinnostava kuin ykköskaudella. Gaiman ja Finnemorekin saavat silloin tällöin aikaan erittäin hyviä juttuja ja kirjoittavat lystikästä dialogia pääkaksikon välille, mutta kokonaisuus tuntuu väkinäiseltä. Hyvien enteiden kakkoskausi on kuvaukseltaan ja lavastukseltaan varsin kelvollinen. Asut, maskeeraukset ja valaisu ovat oivalliset ja äänimaailmakin on pätevästi rakennettu David Arnoldin miellyttäviä musiikkeja myöten. Erikoistehosteet eivät tälläkään kertaa huimaa päätä ja jälleen joidenkin kohtien tehoa syö jo se, kuinka epäuskottavan videopelimäisiltä efektit näyttävät. Alkutekstipätkä mainion tunnussävelmän kera on tälläkin kertaa tyylikäs.
Yhteenveto: Hyvien enteiden toinen tuotantokausi on harmillisen keskinkertaista jatkoa erittäin mainiolle avauskaudelle, jonka olisi kannattanut jäädä pelkäksi minisarjaksi. Michael Sheen ja David Tennant palaavat riemastuttavalla antaumuksella takaisin enkeli Aziraphalen ja demoni Crowleyn rooleihin, mutta heidän ympärilleen kyhätty uusi tarina ei ole kummoinen. Muistinsa menettäneen Gabriel-enkelin piilottelu ja taustojen tutkiminen ei herätä mielenkiintoa ja kausi on aika ajoin jopa oudon pitkäveteistä seurattavaa. Sivujuonena toimiva Maggien ja Ninan parittamisyrityskään ei jaksa innostaa. Parasta antia on kakkosjakson osuus Jobista, joka naurattaa onnistuneesti ja jossa Aziraphale ja Crowley pääsevät tosissaan loistamaan. Näyttelijäkaarti suoriutuu kelvollisesti osistaan ja tekninen puoli on heikohkoja efektejä lukuun ottamatta toimiva. Hyvien enteiden kakkoskausi valitettavasti osoittaa, että homman olisi pitänyt jäädä minisarjaksi, eikä Gaimanin kynäilemä uusi tarina hetkauta läheskään yhtä paljon kuin viimeksi. Kauden viimeiset minuutit petaavat kuitenkin mahdollista kolmoskautta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.8.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Loista kakkoskausi! Ykköskaudella oli valtavasti hahmoja joiden takia sarjaa oli välillä raskasta seurata. Tällä kaudella pysytellään enemmän Aziraphaelin ja Crowleyn mukana ja hauskat taustatarinat heidän menneisyydestään ovat parasta antia. Sarjassa on myös paljon pieniä salaisuuksia jotka aukeavat useamman katselukerran jälkeen. Suosittelen ehdottomasti kaikille faneille.
VastaaPoista