TV-sarja: Simpsonit, kausi 12 (The Simpsons - 2000-2001)

SIMPSONIT - KAUSI 12

THE SIMPSONS



Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, Yeardley Smith, Hank Azaria, Harry Shearer ja Pamela Hayden
Genre: komedia, animaatio
Jaksomäärä: 21
Jakson kesto: noin 24 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 24 minuuttia
Ikäraja: 7

Matt Groeningin luoma animaatiosarja Simpsonit nousi valtavaan suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa joulukuussa 1989. Seuraavat kaudet pitivät suosiota yllä ja kahdennentoista kauden teko käynnistyi, kun yhdennettätoista vielä esitettiin televisioissa. Simpsoneiden kahdestoista tuotantokausi alkoi pyöriä marraskuussa 2000 ja kausi piti edelleen katsojalukuja korkeina. Se voitti parhaan animaatio-ohjelman Emmy- ja Annie-palkinnot, minkä lisäksi se voitti parhaan ääninäyttelijän Emmyn, sekä oli ehdolla parhaan musiikin Emmystä ja parhaan käsikirjoituksen Anniesta. Itse olen tykännyt Simpsoneista lapsesta lähtien ja olen nähnyt varmaan kaikki Suomessa julkaistut jaksot. Vuonna 2019 päätin sarjan 30-vuotisjuhlan kunniaksi ryhtyä arvostelemaan sarjaa läpi. Yhdennentoista kauden jälkeen kesti kuitenkin puoli vuotta, ennen kuin aloitin vihdoin kahdennentoista kauden katselun.

Homerin ärtymys puhelimen aluekoodeista jakaa Springfieldin kahtia. Lisa yrittää estää kaupungin vanhimman puun kaatamisen. Marge ottaa vangin asumaan perheen kanssa. Bart päätyy osaksi poikabändiä.




Simpsoneiden perhe palaa jälleen kaiken maailman kommellusten pariin ja tällä kertaa perhe nähdään niin omissa seikkailuissaan kuin myös yhdessä, muun muassa matkalla Afrikkaan. Homer-isä (äänenä Dan Castellaneta) päätyy tekemään erilaisia piloja, kun taas Marge-äiti (Julie Kavner) hoksaa lahjansa tenniksessä. Bart-poika (Nancy Cartwright) ja Lisa-tytär (Yeardley Smith) joutuvat jumiin kouluun talvella, kun hurja lumimyräkkä tukkii kaikki poistumistiet. Maggie taas jää täysin taustalle, eikä vauvan ympärille ole rakennettu minkäänlaista juonikuviota. Perhe on edelleen riemastuttava ja heidän erilaisia tarinoitaan seuraa jälleen erittäin mielellään.
     Myös muut tutut springfieldiläiset ovat enemmän tai vähemmän menossa mukana. Tällä kaudella merkittävimmiksi sivuhahmoista nousevat vaimonsa kuolemaa sureva naapuri Ned Flanders (Harry Shearer), Homerin isä Abe (Castellaneta), perhepaljastuksia saava Hassu-klovni (Castellaneta), tuhahteleva Sarjishemmo (Hank Azaria), sekä ydinvoimalan johtaja Burns (Shearer) ja tämän assistentti Smithers (Shearer). Koulun rehtori Skinner (Shearer), Bartin kaveri Milhouse (Pamela Hayden), kiusaaja Nelson (Cartwright), Kwik-E-Martin myyjä Apu (Azaria), baarimikko Moe (Azaria), poliisipäällikkö Wiggum (Azaria) ja hänen poikansa Ralph (Cartwright) ovat kanssa esillä ja Sideshow Bob (Kelsey Grammer) palaa pitkästä aikaa punomaan juonia, joilla hän aikoo tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla - kirjaimellisesti, janotessaan kostoa Bartille ja Hassulle. Vierailevina tähtinä tällä kaudella kuullaan muun muassa kirjailija Stephen King, näyttelijät Drew Barrymore, Michael Keaton ja Edward Norton, tennistähdet Serena ja Venus Williams, sekä rockyhtye The Whon ja poikabändi 'N Syncin jäsenet.




Simpsoneiden teho ei suostu hiipumaan vielä kahdennellatoistakaan kaudella. Tuotantokausi käynnistyy perinteisellä halloweenteemaisella Kauhujen talo -jaksolla, joka sisältää tyypilliseen tapaan kolme erilaista, ei-nyt-niin-hurjaa kauhukertomusta. Homer kuolee, mutta hänen täytyy kummituksena tehdä jokin hyvä teko päästäkseen taivaaseen. Bart ja Lisa nähdään Grimmin veljesten satuja mukailevassa tarinassa, jossa sisarukset päätyvät noidan piparkakkutalolle. Ja kolmantena Lisan hyväntahtoinen idea vapauttaa paikallisen merimaailman delfiini Pelastakaa Willy -leffan (Free Willy - 1993) tapaan johtaakin delfiinien ylösnousemukseen, jossa mukaillaan muun muassa Tappajahaita (Jaws - 1975) ja Apinoiden planeettaa (Planet of the Apes - 1968). Jakso on varsin menevä, mutta homma paranee, kun päästään tavanomaisiin jaksoihin.

Kauhujen talon lisäksi kauden 21 jaksoa tarjoavat monenlaista menoa ja meininkiä, jotka kutkuttelevat nauruhermoja ja ilahduttavat tarinoillaan. Pari hieman heikompaa, tylsempää ja mitäänsanomattomampaa jaksoa mahtuu mukaan, mutta pääasiassa kausi pitää sisällään todella oivallisia jaksoja. Suosikeikseni kaudelta nousivat kuudes jakso, jossa Homer hankkii tietokoneen ja perustaa verkkosivun, jonne hän kirjoittelee kaupungin isoimmat juorut (jaksossa otetaan napakasti kantaa siihen, kuinka monet uskovat netistä löytämäänsä moskaan vaikkapa tutkitun tieteen sijaan), palkittu yhdeksäs jakso, jossa Homer hoksaa syyn tyhmyyteensä, neljästoista jakso, jossa Bartista, Milhousesta, Nelsonista ja Ralphista muovataan poikabändi, jonka äärimmäisen tarttuvasta "Yvan Eht Nioj" -kappaleesta löytyykin hävyttömiä piiloviestejä, sekä kahdeksastoista jakso, joka kertoo kolme eri tarinaa samalta päivältä. Tarinat esitetään peräkkäin ja vähitellen tapahtumat aukeavat, kun ne näytetään eri vinkkeleistä. Nimestään huolimatta yhdestoista jakso, Worst Episode Ever ei ole lainkaan huono, mutta sen sijaan kauden finaali, jossa kulkuri kertoo perheelle kolme erilaista tarinaa, ei ole kovin kummoinen.




Yhä 250 jaksoakin myöhemmin sarjan käsikirjoittajat keksivät kaikenlaista hahmojen pään menoksi ja katsojien hauskuuttamiseksi. Välillä kirjoittajat osuvat kultasuoneen ja usein he rustaavat mukaan napakkaa yhteiskuntakritiikkiä ja kommentaaria amerikkalaisten hölmöyksistä. Seitsemännentoista jakson, Leijonakuninkaaseen (The Lion King - 1994) viittauksia viljelevän Simpson Safarin saattaa pintapuoleisesti mieltää rasistiseksi, mutta todellisuudessa se onkin iskevä piikki jenkkien ja muutenkin länsimaalaisten ylimielisyyksistä. Animaatiojälki pysyy ennallaan mainiona. Hahmot ovat edelleen vekkuleita ja sarja on miellyttävän värikäs. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Danny Elfmanin säveltämä tunnusmelodia on yhä yksi televisiohistorian parhaista.

Yhteenveto: Simpsoneiden kahdestoista tuotantokausi tarjoaa kosolti hauskaa menoa ja meininkiä, eikä sarja vielä näytä selkeitä heikkenemisen merkkejä. Pari hieman ontuvaa jaksoa mahtuu mukaan, mutta pääasiassa homma toimii mainiosti. Seassa on muutama todella hyvä ja hupaisa jakso, jotka sisältävät niin oivallisia ja mukaansatempaavia kertomuksia kuin myös runsaasti hauskoja juttuja. Samalta päivältä kolme erilaista, mutta toisiinsa nivoutuvaa tarinaa kertova kahdeksastoista jakso on yksi käsikirjoittajien neronleimauksista ja Homerin juorupalstaa käsittelevä kuudes jakso on osoittautunut hyväksi piikittelyksi monien internet-käyttäytymistä kohtaan. Neljännentoista jakson "Yvan Eht Nioj" -kappaletta on erittäin vaikeaa saada pois päästä. Animaatiojälki pysyy mainiona ja ääninäyttelijät suoriutuvat aina yhtä ilahduttavasti rooleistaan. Jos siis olet pitänyt Simpsoneiden aiemmista kausista, kannattaa kahdestoistakin tuotantokausi katsoa.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.6.2023
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
The Simpsons, Yhdysvallat, 1989-, Gracie Films, Twentieth Century Fox, 20th Century Fox Television, Fox Television Animation, Twentieth Century Fox Animation

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti