Alley Cats, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

ALLEY CATS - KAUSI 1

Luoja: Ricky Gervais

Näyttelijät: Ricky Gervais, Tom Basden, Andrew Brooke, David Earl, Jo Hartley, Diane Morgan, Kerry Godliman, Natalie Cassidy ja Tony Way

Genre: animaatio, komedia

Jaksomäärä: 6

Jakson kesto: noin 16 minuuttia - Yhteiskesto: noin 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 16

Alley Cats on Ricky Gervaisin luoma animoitu komediasarja. Gervais sai ideansa läpi Netflixillä, ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Alley Catsin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse kiinnostuin heti, kun näin Gervaisin mainostavan sosiaalisessa mediassa tulevaa kissa-animaatiotansa. Katsoinkin lopulta Alley Catsin kokonaan yhdeltä istumalta heti sarjan julkaisuaamuna.

Katukissakaverit päättävät auttaa eksynyttä kissanpentua löytämään kotinsa.

Alley Cats kertoo viidestä kissakaverista, joiden laiskanpulskea elämä mullistuu, kun he törmäävät eksyneeseen kissanpentuun (Jo Hartley), joka ei löydä takaisin kotiinsa. On kyyninen Gus (Ricky Gervais), kaiken aikaa uhoava Fang (Andrew Brooke), kaikkeen liikkuvaan peniksensä tökkäävä Yrjö (David Earl), heidän kanssa hengaava hienostunut kotikissa Keikari (Tom Basden), sekä joukon ainoa naispuoleinen katti Olive (Diane Morgan). Kissat ovat persooniltaan sopivan erilaisia toisistaan ja heidän ryhmädynamiikkansa toimii lystikkäästi. Olive tuo hyvän lisänsä poppooseen ja erityisesti pakkaa sekoittaa kissanpentu, joka saa karskimmatkin kollit heltymään söpöjen isojen silmien edessä.

Toisin kuin aiemmin tänä vuonna julkaistu Amazon Prime Videon heikko kissa-animaatiosarja Kevin (2026), Alley Cats on oikeasti hupaisa tapaus, joka onnistuu yllättävän hyvin draamankin puolella. Siinä, missä Kevin yritti liian kovasti ronskin huumorin ja häröjen hahmojen suhteen, Alley Catsissa jutut oikeasti naurattavat, vaikka monissa keskusteluissa onkin kyse siitä, minkä kaiken kanssa Yrjö onkaan ehtinyt sekstailla elämänsä aikana. Häröjen juttujen lisäksi sarja naurattaa oivalluksillaan kissojen elämästä, sekä täysin puskista tulevilla synkkyyksillä, jotka vaativat katsojalta aavistuksen kierompaa huumorintajua. Gervais näyttää jälleen kerran, miksi hän on koomikkona ja vitsintekijänä niin suosittu.

Alley Catsin todellinen vahvuus ei kuitenkaan ole hauskoissa keskusteluissa ja tilanteissa, vaan sen dramaattisemmissa hahmovetoisissa hetkissä. Kun näiden kissojen kanssa kaivetaan syvemmältä, sarja onnistuu olemaan yllättävänkin riipaiseva. Gus heittää kaiken aikaa vitsiä siitä, kuinka Keikaria hemmotellaan pilalle, mutta sarja tekee myös selväksi, kuinka paljon Gus haluaisi itse kokea samaa. Mukana on jopa yllättävän sydäntä särkeviä hetkiä, kun kissat esimerkiksi hyvästelevät erittäin iäkkään lajitoverinsa, joka on juuri lähdössä viimeiselle matkalleen eläinlääkäriin. Pohdinnat elämästä ja kuolemasta, niiden nyansseista pelottavine ja kauneine aspekteineen tuovat Alley Catsiin hämmästyttävää rikkautta. Ja kaikista hämmästyttävintähän on se, että kaikki tämä tarjoillaan vain kuudessa vartin mittaisessa jaksossa. Alley Cats on äärimmäisen helppo tuijottaa yhtä kyytiä alusta loppuun, koska yhteiskestoa on vain hieman yli puolitoista tuntia!

Pidin myös paljon siitä, miltä sarja näyttää. Animaatiojälki on oivallista, oli kyse sitten karikatyyrimaisista kissoista tai hieman siihen suuntaan luonnostelluista ympäristöistä. Roskaisista kujista löytyy hyvin yksityiskohtia ja värien käyttö on tyylikästä. Äänityöskentely on myös pätevää ja Andy Burrowsin säveltämät musiikit säestävät näiden kissojen elämää mainiosti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.8.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Alley Cats, Iso-Britannia, 2026-, Derek Productions, Shush Creative, Blink Industries, Netflix Animation

Arvostelu: Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä (Wallace & Gromit: Vengeance Most Fowl - 2024)

WALLACE JA GROMIT: KOSTO KYNITTÄVÄNÄ

WALLACE & GROMIT: VENGEANCE MOST FOWL

Ohjaus: Nick Park ja Merlin Crossingham

Pääosissa: Ben Whitehead, Reece Shearsmith, Lauren Patel, Peter Kay, Diane Morgan, Adjoa Andoh ja John Sparkes

Genre: animaatio, komedia, jännitys

Kesto: 1 tunti 19 minuuttia

Ikäraja: 7

Nick Parkin luomat hahmot Wallace ja Gromit nousivat suosituksi, kun heistä kertova ensimmäinen lyhytelokuva Suurenmoinen huviretki (A Grand Day Out) julkaistiin vuonna 1989. Seuraavat lyhytelokuvat Väärät housut (The Wrong Trousers - 1993) ja Läheltä piti (A Close Shave - 1995), sekä täyspitkä elokuva Wallace & Gromit: Kanin kirous (Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit - 2005) voittivat kaikki Oscar-palkinnot. Park oli kokenut Kanin kirouksen teon epämieluisaksi, DreamWorks-yhtiön johtajien painostuksen takia, joten hän päätti, että hahmot seikkailisivat enää puolen tunnin mittaisissa lyhytleffoissa, jotka olisivat yksin Aardman-yhtiön tekemiä. Tästä syntyi neljäs lyhytelokuva, vuonna 2008 julkaistu Paakarin painajainen (A Matter of Loaf and Death). Kuitenkin vuosien varrella Park tuli toisiin ajatuksiin ja vuonna 2022 Aardman paljasti Parkin työstävän uutta täyspitkää elokuvaa hahmoista. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä on julkaistu suoraan Netflixissä. Itse olen pitänyt lapsesta asti Wallacesta ja Gromitista, ja olen viimeisen vuosikymmenen haaveillut, että Aardman-yhtiö tekisi jälleen jotain hahmojen kanssa. Ilahduinkin, kun kuulin uuden elokuvan olevan tekeillä ja katsoin Wallace & Gromit: Koston kynittävänä heti sen julkaisupäivänä.

Wallacesta tulee kuuluisa, kun hänen kehittelemästään puutarhuritontturobotista tulee suursuosittu. Vankilassa timanttivarkauden takia viruva pingviini Feathers McGraw päättää hyödyntää robotteja kostaakseen Wallacelle ja Gromitille.

Wallace-keksijä (äänenä Ben Whitehead, alkuperäisen ääninäyttelijä Peter Sallisin menehdyttyä vuonna 2017) ja hänen uskollinen ja usein paljon omistajaansa fiksumpi koiransa Gromit tekevät yli vuosikymmenen tauon jälkeen paluun. Wallace on jälleen tutuissa puuhissaan, rakentaessaan uudenlaisen tekoälyrobotin puutarhatontusta nimeltä Norbot (Reece Shearsmith), mistä syntyykin varsinainen ilmiö ja pian kaikki kaupungin asukkaat haluavat oman puutarha-apurin. Ja kun näistä tontuista syntyy ongelmia, täytyy Gromitin jälleen tehdä kaikkensa pelastaakseen Wallacen maineen. Wallace ja Gromit ovat yhtä ilahduttava parivaljakko kuin ennenkin ja hahmojen uuteen kommellukseen hyppää riemumielin mukaan.

     Vastaansa kaksikko saa Feathers McGraw'n, Oscar-palkitusta Väärät housut -lyhytelokuvasta tutuksi tulleen pingviinin, joka käytti Wallacea varastaakseen huippuarvokkaan Sinisen timantin, mutta jonka Wallace ja Gromit saivat napattua kiinni. Nyt Feathers viruu vankilassa, vannoen kostoa duolle. Hahmo on edelleen mainio vihulainen, joskin show'n varastavat perin karmiviksi muuttuvat tontut, jotka Feathers ohjelmoi uudelleen palvelemaan häntä.

     Muina hahmoina nähdään myös Kanin kirous -elokuvasta tuttu poliisipäällikkö Mackintosh (Peter Kay) ja häntä innokkaasti seuraava konstaapeli Teräväinen (Lauren Patel), jotka tuovat oman hyvän lisänsä, hahmojen suhtautuessa eri tavoin Feathers McGraw'n suunnittelemaan rikosvyyhtiin, Mackintoshin uskoessa Wallacen olevan syyllinen ja Teräväisen epäillessä jotain muuta olevan meneillään.

Siinä, missä Aardmanin parin vuoden takainen Kananlento: Nugettipainajainen (Chicken Run: Dawn of the Nugget - 2023) tuntui hieman liikaa helpon rahan perässä tehdyltä jatko-osalta, Kosto kynittävänä on onneksi ilahduttava uusi Wallace ja Gromit -seikkailu, tarjoten runsaasti iloa hahmojen kaikenikäisille faneille. Feathers McGraw'n paluu ei tunnu vain laiskalta nostalgiakalastelulta, vaan pingviinin kostoretki tuntuu loogiselta jatkotarinalta ja oman veikeän lisänsä kaikkeen tuovat Wallacen kehittelemät puutarhatontturobotit, toimien antagonisteina suuren osan ajasta, kun Feathers vetelee naruja sellistään.

Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä on rakennettu tutuista palikoista. Wallacella on keksintönsä, asiat menevät pieleen, silmiään pyörittelevän Gromitin täytyy yrittää pelastaa päivä ja loppuhuipennuksena toimii tietty mielikuvituksellinen takaa-ajo. Sekaan mahtuu varsin absurdejakin juttuja ja huumoria revitään niin nokkelista yksityiskohdista kuin myös fyysisestä kohelluksesta. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, kun Nick Park saa vanhoista rakennuspalikoista yhä aikaiseksi näin ilahduttavaa jälkeä. Vain tunnin ja vartin mittaisen elokuvan parissa ei aika ehdi käydä pitkäksi ja Koston kynittävänä katsoo mielellään uudelleenkin. Samalla se herättää toivoa, että Park ja kumppanit Aardmanilla muistaisivat tämän myötä Wallacen ja Gromitin toimivuuden ja hahmoja nähtäisiin tulevaisuudessa useamminkin.

Suuret kehut ansaitsee elokuvan ensiluokkainen animaatiotiimi. Kuten aiemmatkin Wallace ja Gromit -seikkailut, myös Kosto kynittävänä on toteutettu stop motion -animaationa nukeilla ja miniatyyrilavasteilla. Vekkulinnäköiset hahmot liikkuvat sulavasti ja taustat ovat pullollaan näyttäviä yksityiskohtia, oli kyse vaikkapa vehreistä puutarhamaisemista tai parivaljakon tavaraa täynnä olevasta kellarista. Elokuva on myös miellyttävän värikäs. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu ja Julian Nottin tuttu reipas tunnusmusiikki jää jälleen soimaan päässä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.1.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Wallace & Gromit: Vengeance Most Fowl, 2024, Aardman Animations, StudioCanal