Hacks, kausi 5 (2026) - sarja-arvostelu

HACKS - KAUSI 5

Luojat: Lucia Aniello, Paul W. Downs ja Jen Statsky

Näyttelijät: Jean Smart, Hannah Einbinder, Paul W. Downs, Megan Stalter, Carl Clemons-Hopkins, Rose Abdoo, Tony Goldwyn, Mark Indelicato, Kaitlin Olson, Christopher McDonald, Poppy Liu, Jane Adams, Robby Hoffman, W. Earl Brown, Alanna Ubach, Ann Dowd, Christopher Briney, Lucia Aniello, Anna Konkle, Peter Strauss, Cherry Jones ja Leslie Bibb

Genre: komedia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 32 minuuttia - 47 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 3 minuuttia

Ikäraja: 12

Lucia Aniellon, Paul W. Downsin ja Jen Statskyn luoma komediasarja Hacks nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä HBO Maxissa toukokuussa 2021. Toinen, kolmas ja neljäs kausi vain kasvattivat suosiota, joten jatkoa oli luvassa lisää, joskin vuoden 2025 Emmy-gaalassa tekijät paljastivat viidennen kauden vievän sarjan päätökseensä. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2025 ja nyt Hacksin viides ja samalla viimeinen tuotantokausi on pyörinyt loppuunsa. Itse pidin todella paljon sarjan aiemmista kausista ja olen innolla odottanut näkeväni, kuinka tarina viedään päätökseen. Katsoinkin Hacksin uudet jaksot pian niiden ilmestymisen jälkeen.

Deborah ja Ava palaavat Yhdysvaltoihin, saatuaan tietää että Deborahin on uutisoitu kuolleen. Deborah päättää näpäyttää Bob Lipkaa ja vetää ennätyskeikan New Yorkin legendaarisessa Madison Square Gardenissa, hinnalla millä hyvänsä.

Hacksin hahmot tekevät paluun ja näillä näkymin viimeistä kertaa, viidennen kauden toimiessa sarjan finaalina. Päärooleissa stand up -koomikko Deborah Vancena ja hänelle vitsejä kirjoittavana Ava Danielsina nähdään tietty Jean Smart ja Hannah Einbinder. Neljännen kauden lopuksi Deborah jätti unelmapestinsä Late Night -keskusteluohjelman juontajana ja kaksikko lähti matkalle Singaporeen, koska sopimuksensa mukaan Deborah ei saa esiintyä Yhdysvalloissa. Kuitenkin kun Deborahille selvisi, että hänet on julistettu kotimaassaan kuolleeksi, hän päättää palata, korjata asiat ja maksaa potut pottuina. Samalla Ava yrittää saada studioita kiinnostumaan kehittelemästään komediasarjasta. Smart on viimeiseen asti aivan fantastinen roolissaan Deborahina, ansaiten jälleen kaikki palkintonsa, joita hänen suuntaan todennäköisesti satelee myös tämän finaalikauden myötä. Hän tekee itsekeskeisestä hahmostaan oikukkaan, mutta hulvattoman ja moniulotteisen. Einbinder on myös mainio Avana, joskin muutamassa jaksossa hahmosta on kirjoitettu omituisen tyhmä - asia, mikä onneksi korjaantuu kauden loppusuoralla.

     Myös Deborahin managerikaksikko Jimmy (Paul W. Downs) ja Kayla (Megan Stalter), Deborahin firmaa johtava Marcus (Carl Clemons-Hopkins), Deborahin tytär DJ (Kaitlin Olson), Palmetto-kasinon johtaja Marty (Christopher McDonald), sekä Late Nightin niljakas omistaja Bob Lipka (Tony Goldwyn) ovat menossa mukana. Muut näyttelijät ovat mainioita rooleissaan, mutta Stalter pysyy loppuun asti sarjan selkeänä heikkona lenkkinä, Kaylan ollessa mielestäni yhä lähinnä ärsyttävä.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta sarjojen finaalikausista, jotka ovat tuottaneet katsojilleen pettymyksiä. Stranger Thingsin (2016-2025) ja The Boysin (2019-2026) päätöskaudet turhauttivat monia ja itselleni Euphorian (2019-2026) kolmas kausi oli yksi kehnoimmista finaaleista pitkään aikaan. On kuitenkin suuri ilo todeta, että Hacks ei suostu pettämään vielä loppumetreillään. Kyseessä on nimittäin jopa poikkeuksellisen onnistuneesti korkean tasonsa säilyttänyt komediasarja, jollaista ei äkkiseltään toista tule mieleen. Vaikka Kayla pysyy loppuun asti rasittavana ja Avan kohdalla tehdään mielestäni aluksi hieman kyseenalaisia ratkaisuja, eivät ne onneksi onnistuneet pilaamaan muuten mahtavaa ja jälleen todella hauskaa kautta.

On erittäin kiinnostavaa matkata Deborahin kanssa takaisin Yhdysvaltoihin ja seurata sitten, kun komedialegenda päättää lyödä Lipkalle luun kurkkuun oikein kunnolla. Matka Madison Square Gardenille on kuitenkin kivinen, tarjoten sekä paljon haasteita, mutta myös roimasti hulvattomia juttuja. Jopa hieman irrallinen jakso, jossa Deborah ja DJ-tytär osallistuvat Amazing Race -ohjelmaan, on erittäin hupaisa. Kaikki johtaa kohti loistavaa finaalia, joka onnistuu iskemään todella tehokkaasti tunteisiin. Deborahiin ja Avaan on kiintynyt aikamoisesti näiden viiden kauden varrella ja kun on aika jättää heille hyvästit, on se lopulta vaikea paikka. Kiitos Hacks kaikesta!

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa Paul W. Downs) pitävät loistokasta ilmapiiriä hyvin yllä, onnistuen hyvin myös draaman sarjalla. Teknisestikin Hacks pitää tasonsa loppuun saakka. Viides kausi on osaavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus tyylikästä ja äänimaisemakin on pätevästi rakennettu. Carlos Rafael Riveran ja David Stalin säveltämät musiikit tunnelmoivat miellyttävästi taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Hacks, Yhdysvallat, 2021-, Universal TV, Universal Television, 3 Arts Entertainment, First Thought Productions, Fremulon, Paulilu Productions

Arvostelu: Babylon (2022)

BABYLON

Ohjaus: Damien Chazelle

Pääosissa: Diego Calva, Margot Robbie, Brad Pitt, Jean Smart, Jovan Adepo, Li Jun Li, Olivia Hamilton, P. J. Byrne, Lukas Haas, Max Minghella, Rory Scovel, Katherine Waterston, Flea, Jeff Garlin, Eric Roberts, Samara Weaving, Tobey Maguire, Ethan Suplee ja Olivia Wilde

Genre: draama, komedia

Kesto: 3 tuntia 9 minuuttia

Ikäraja: 16

Babylon on ohjaaja-käsikirjoittaja Damien Chazellen uusi elokuva. Kesällä 2019 Chazelle ilmoitti työstävänsä seuraavaksi filmiä 1920-luvun Hollywoodista ja aluksi päärooleihin pestattiin Brad Pitt ja Emma Stone, mutta kun alkuvuodesta 2020 käynnistynyt koronaviruspandemia pysäytti elokuvan tuotannon, Stone poistui projektista ja hänet korvattiin Margot Robbiella. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2021 ja osassa maailmaa Babylon ilmestyi jo viime joulukuussa, mutta Suomeen se saapui vasta nyt. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin Chazellen tekevän uutta elokuvaa, ovathan herran aiemmat työt Whiplash (2014), La La Land (2016) ja Ensimmäisenä Kuussa (First Man - 2018) mielestäni kaikki mahtavia. Elokuvan saama ristiriitainen palaute laski hieman odotuksiani, mutta menin silti positiivisin mielin katsomaan Babylonin heti sen ensi-iltapäivänä.

1920-luvun Hollywoodissa mykkäelokuvien tähti Jack Conrad yrittää ylläpitää staravoimansa, kun äänielokuvat esitellään yleisöille. Tähteydestä haaveileva Nellie LaRoy on valmis tekemään kaikkensa ollakseen Hollywoodin kuumin nimi. Manuel Torres taas haluaisi kovasti edes päästä käymään elokuvastudioilla.

Brad Pitt näyttelee Jack Conradia, yhtä 1920-luvun isoimmista staroista Hollywoodissa, joka joutuu pahaan paikkaan, kun koko bisnes mullistuu äänielokuvien myötä. Margot Robbie taas näyttelee Nellie LaRoyta, nuorta naista, joka on täysin vakuuttunut, että hänen kohtalonsa on olla Hollywoodin seuraava tähti. Diego Calva nähdään Manuel Torresina, maahanmuuttotaustaisena nuorukaisena, joka haluaisi päästä edes vierailemaan Hollywoodin studioilla. Kun nämä kolme kohtaavat riehakkaissa juhlissa, todellinen soppa lähtee kehkeytymään. Kaikki kolme näyttelijää istuvat täydellisesti rooleihinsa ja saivatkin ymmärrettävästi jokainen Golden Globe -ehdokkuudet töillään. Pittistä löytyy tietty karismaa vanhaksi kunnon ketuksi, kun taas Robbie heittäytyy hurjalla vimmalla sähäkän Nellien osaan. Tuntemattomampi Calva pärjää erinomaisesti heidän rinnallaan, hänen hahmonsa nähdessä elokuvabisneksen huomattavasti sinisilmäisemmin.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Jean Smart juorujournalisti Elinorina, Jovan Adepo trumpetinsoittaja Sidneynä, Li Jun Li cabaret-esiintyjä Lady Fay Zhuna, Olivia Hamilton ohjaaja Ruthina, P. J. Byrne tämän apulaisohjaajana Maxina, Lukas Haas elokuvatuottaja Georgena, Max Minghella studiopomo Thalberginä, Samara Weaving näyttelijä Constancena, Rory Scovel kuvauspaikoilla huumeita kaupittelevana The Countina, Eric Roberts Nellien isänä, Tobey Maguire mafiapomo McKayna, sekä esimerkiksi Olivia Wilde ja Katherine Waterston Jackin vaimoina. Läpikotaisin näyttelijäkaarti hoitaa tonttinsa lahjakkaasti, eikä yksikään kompuroi osassaan.

Jos Babylonin odottaa esittelevän Hollywoodin kulta-aikaa glamourisesti kaunistellen, voi elokuva tarjota aikamoisen shokin. Jo ensimmäisessä kohtauksessa elefantti vääntää tortut erään hahmon päälle ja heti seuraavassa perverssi mies pyytää naisseuralaistaan virtsaamaan päälleen. Jep jep. Ymmärrän hyvin, jos jo ensiminuutit tuntuvat niin luotaantyöntäviltä, että katsojan tekisi mieli lähteä kävelemään teatterista, mutta itse jäin jopa oudon lumoutuneena seuraamaan menoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Damien Chazelle ei ole halunnut hienostella yhtään, vaan hyppää aika lailla välittömästi hävyttömyyden syvään päätyyn ja yli kolmituntinen Babylon onkin aikamoista vyörytystä, joka aiheuttaa useaan otteeseen epämiellyttävää oloa.

Filmin ensimmäinen puolituntinen jakaa katsojia varmasti voimakkaasti kahteen leiriin. Sen esittämät Hollywood-kerman pirskeet ovat niin säädytöntä ja villiä menoa, että osa katsojista jollain kierolla tavalla riemastuu näkemästään, toisten taas kokiessa homman kuvottavana. Joka puolella käytetään huumeita, harrastetaan monenlaista seksiä ja tanssitaan niin jumanperkuleesti räväkän jazz-musiikin tahtiin. Itse en voinut kuin ihailla Chazellen työtä bilekohtauksen aikana. Koko puolituntinen vaikuttaa kaoottiselta sekamelskalta, mutta se on kuitenkin täydellisesti hallittu ja tarkkaan suunniteltu kokonaisuus. Kokeneemmankin elokuvantekijän ohimoille vierähtää herkästi hikipisaroita, kun alkaa pohtia, miten tällaisen pläjäyksen saisi aikaiseksi näin tyylikkäästi.

Erinomainen on myös seuraavana päivänä koittava ensimmäinen elokuvantekopäivä. Tämäkin pitkä osio voi tuntua kaoottiselta melskaamiselta, mutta tämäkin osuus on hienosti hallittu - sekä aivan pirun hauska. Oli kyse sitten nokkelasta sanailusta, räävittömästä läpänheitosta, fyysisestä koheltamisesta tai taustalle asetetuista nerokkaista lisävitseistä, kuvausosio naurattaa erittäin makeasti. Ensimmäisen tunnin ajan Babylon vaikuttaisi aivan mahtavalta tykitykseltä, mutta harmillisesti sen jälkeen taso alkaa heitellä. Toinen tunti on vielä erittäin hyvä, sisältäen joitain loistokkaita huippuhetkiä. Kun hahmot tekevät ensimmäistä äänielokuvaansa, pitkä kohtaus eskaloituu yhä vain koomisemmaksi. Viimeinen tunti on kuitenkin todella epätasainen. Siitäkin löytyy hyvät puolensa, mutta siinä kohtaa hahmot alkavat käydä hermoille päätöstensä takia, minkä lisäksi hallitun kaaoksen sijaan tunnelman jatkuva vaihtelu käy aidosti kaoottiseksi. Chazelle takeltelee viedessään mammuttiteostaan päätökseen. Kun viime minuutit muuttuvat siirappiseksi, ylipitkäksi ja turhan taiteelliseksi rakkauskirjeeksi elokuvia kohtaan, tuntuu siltä kuin katsoisi yhtäkkiä täysin eri elokuvaa. Kaikkien mauttomuuksien jälkeen on hassua sanoa, että mielestäni juuri nämä viimeiset minuutit ovat mauttominta, vaikka ne ovatkin varmaan näteintä, mitä leffalla on tarjottavanaan.

Lukuun ottamatta loppupään kompurointeja, Chazellen ohjaus on tehokkaan räväkkää ja väkevää. Hänen veikeä, joskin ylipitkä käsikirjoituksensa ei ainoastaan raota Hollywoodin kaunistelevia verhoja, vaan kiskaisee ne täysillä auki. Toivottavasti Babylonin tekoprosessi ei kuitenkaan ollut ihan niin rankkaa kuin millaisena elokuvanteko leffan aikana esitetään. Chazellella on myös silmää todella tyylikkäille visuaalisuuksille. Kyseessä on upeasti kuvattu elokuva. Kameratyöskentely on läpikotaisin erinomaista pitkiä ajoja ja äkillisiä liikkeitä myöten. Kuvat on pursutettu täyteen mielenkiintoista katseltavaa. Leikkaus on pääasiassa onnistunutta, mutta se kaipaisi myös tiivistämistä. Lavasteet ovat hienot, puvut fantastiset ja maskeeraukset mainiot. Äänimaailma on onnistuneen räjähtävä ja Justin Hurwitzin sähäkät, Golden Globen voittaneet musiikit säestävät menoa tehokkaasti.

Yhteenveto: Babylon on erittäin mainio ja efektiivisen räävitön kuvaus Hollywoodin kulta-ajan hävyttömyyksistä. Kolmituntinen mammuttifilmi ei todellakaan ole jokaiseen makuun, se käy selväksi heti alun kuvottavuuksista. Elokuva tulee varmasti jakamaan katsojansa kahtia ja se taitaa jopa olla ohjaaja-käsikirjoittaja Damien Chazellen tarkoitus - ainakin haastatteluissa hän vaikuttaisi olevan tyytyväinen asiaan. Chazelle esittelee jälleen upeita lahjojaan. Ensimmäinen tunti on kaikessa kaoottisuudessaan ihailtavan hallittu ja tarkkaan hiottu. Kuvauspaikalle sijoittuvat kohtaukset ovat hillittömän hauskoja Chazellen kirjoitustaitojen ansiosta. Hänen ohjauksessaan näyttelijät pistävät itsensä täysillä likoon. Visuaalisesti filmi on aikamoista silmäkarkkia. Erinomaisen tyylikästä kuvausta tukevat Justin Jurwitzin oivat musiikit. Harmillisesti elokuvan taso laskee sen edetessä. Ensimmäinen tunti on suorastaan briljantti, toinen tunti on varsin mainio selkeiden huippuhetkien kera, mutta kolmannen, hyvin epätasaisen tunnin kohdalla alkaa jo katsella kelloa, että milloinkohan tämä päättyy. Chazelle takeltelee viedessään kertomusta päätökseen ja lopun imeläsiirappinen katsaus elokuvahistoriaan tuntuu oudolta kaiken hullunkurisen rietastelun päätteeksi. Tiivistämisellä ja hiotummalla lopetuksella Babylon voisi olla kokonaisuutena aivan mahtava. Nyt se jää hieman epätasaiseksi, mutta silti kirkkaasti plussan puolelle nousevaksi teokseksi - joka ei tosiaan sovi kaikille. Elokuva vaatiikin vain rohkeaa kokeilua, uppoaako Chazellen tykitys vai ei.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.12.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Babylon, 2022, Paramount Pictures, C2 Motion Picture Group, Marc Platt Productions, Material Pictures