BLACK SHEEP - MUSTA LAMMAS
BLACK SHEEP
Ohjaus: Jonathan King
Näyttelijät: Nathan Meister, Danielle Mason, Peter Feeney, Tammy Davis, Glenis Levestam, Tandi Wright, Oliver Driver, Matthew Chamberlain, Nick Fenton ja Eli Kent
Genre: kauhu, komedia
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: 16
Black Sheep - musta lammas on uusiseelantilainen kauhukomedia. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jonathan King kasvoi lammasfarmilla ja ryhtyikin kynäilemään kauhutarinaa lampaista. Hän sai käsikirjoituksensa läpi ja kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2006. Lopulta Black Sheep - musta lammas sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla 10. syyskuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva ei ollut kaksinen menestys lippuluukuilla, mutta se sai positiivista palautetta kriitikoilta ja sille on vuosien varrella noussut kulttistatus. Itse katsoin Black Sheep - mustan lampaan joitain vuosia sen ilmestymisen jälkeen, kun leffa tuli televisiosta ja pidin näkemääni erittäin lystikkäänä. Olen katsonut elokuvan kerran uudestaan, mutta siitä on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, minkä lisäksi Black Sheep - musta lammas on yllättäen saamassa jatkoa, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen pitkästä aikaa uudestaan ja samalla arvostella sen.
Henry Oldfield palaa vuosien jälkeen Uuteen-Seelantiin, myydäkseen osansa perhefarmista menestyneelle veljelleen Angusille. Jälleennäkeminen muuttuu kuitenkin selviytymistaisteluksi, kun paikalliset lampaat muuttuvat verenhimoisiksi ja alkavat hyökkäillä ihmisten kimppuun.
Nathan Meister näyttelee Henry Oldfieldiä, uusiseelantilaista miestä, joka traumatisoitui lapsena lampaista ja päättikin heti aikuistuessaan muuttaa mahdollisimman kauas farmeja pullollaan olevasta maasta. Henry on päättänyt jättää maatilaelämän niin kauas taakseen kuin mahdollista ja osana tätä hän matkustaa vielä viimeistä kertaa kotiseudulleen, myydäkseen osansa perhetilasta veljelleen Angusille (Peter Feeney), josta on aikuisiällä kehkeytynyt menestynyt liikemies. Veljekset ovat onnistuneen erilaiset toisistaan. Henry on herkkä ja haluaa toimia oikein, kun taas Angus on röyhkeämpi, eikä hänen lapsuutensa kiusaajaluonne ole koskaan täysin kadonnut. Meister ei ole näyttelijänä kaksinen, mutta ajaa menevästi asiansa hieman vässykkänä Henrynä, joka alkaa kerätä rohkeuttaan, kun hänen täytyy päästä yli lammasfobiastaan, mikäli hän mielii päästä elävänä takaisin kotiin. Feeney sen sijaan toimii oikein passelisti tämän tympeänä veljenä.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Glenis Levestam Oldfieldin maatilasta huolta pitävänä rouva Macina, Tammy Davis Henryn kaverina Tuckerina, sekä Danielle Mason ja Oliver Driver eläinaktivistikaksikko Experiencenä ja Grantina, jotka vastustavat Tandi Wrightin näyttelemän tohtori Astrid Rushin tekemiä geenimanipulaatiokokeita, jotka aiheuttavat lampaiden hurjan villiintymisen. Sivunäyttelijöidenkin työ on ailahtelevaa, mutta kaikki hoitavat tonttinsa tarpeeksi hyvin. Paras on Levestam herttaisena, mutta tiukan paikan tullen kiväärin nopeasti kouriinsa nappaavana rouva Macina.
Black Sheep - musta lammas on mielestäni edelleen erittäin lystikäs ja mainio kauhukomedia, joka saa nämä pehmoiset ja hieman höpsöt määkijät näyttäytymään jopa aidosti pelottavilta, kun nämä vain tuijottelevat yhä isompina laumoina laitumelta uhrejaan. Elokuva periaatteessa teki saman lampaille, minkä Alfred Hitchcockin Linnut (The Birds - 1963) teki, noh, linnuille, joskin kyseinen elokuva on puhdasverisempi kauhuelokuva. Black Sheep - musta lammas tanssahtelee onnistuneesti kauhun ja komedian välimaastossa, tarjoten toisinaan aidosti jännittäviä hetkiä, mutta pitäen kielen visusti poskessa lampaiden hyökkäillessä, tiedostaen konseptin pöhköyden. Menosta ei onneksi ole tehty lapsiystävällistä, vaan kun lampaat pääsevät uhreihinsa kiinni, veri roiskuu, raajoja purraan poikki ja suolia revitään hampailla esille.
Puolitoistatuntinen on juuri sopivan napakka mitta tälle meiningille ja Black Sheep - musta lammas viihdyttääkin hyvin läpi kestonsa. Se käyttää jonkin tovin esitelläkseen hahmoja ja rakennellakseen jännitettä, mutta kun lampaat hyökkäävät, kierroksia vain kasvatellaan kohtaus kohtaukselta. Mukaan mahtuu joitain aivan mahtavia hetkiä, kuten hahmojen yritys päästä eroon autoonsa tunkeutuneesta lampaasta, mikä johtaa siihen, että lammas päätyy ajamaan autoa jonkin matkaa. Huvittunut hymy nousee vähän väliä huulille - kunhan osaa katsoa elokuvaa oikeassa mielentilassa. Sekaan mahtuu perinteistä syvempää sanomaa siitä, ettei ihmisten kannata leikkiä jumalaa, sillä tämä kolahtaa aina omaan nilkkaan, mutta pääasiassa leffa on tarkoitettu kaveriporukan hauskaan illanviettoon. Black Sheep - musta lammas on todella hyvä siinä, mitä se lähti tekemään... mutta ei minulta silti löydy mitään mielenkiintoa jatko-osaa kohtaan. Harvoinpa tällaisten neronleimausten vuosia myöhemmin tehdyt jatko-osat toimivat.
Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasi ensikertalainen Jonathan King, joka sai idean leffaan omasta lapsuudestaan lammasfarmilla. Kingin teksti on sopivan itseironinen ja hänen ohjauksessaan elokuva tasapainottelee toimivasti eri lajityyppien välillä. Black Sheep - musta lammas on myös ihan hyvin kuvattu ja leikattu, lavasteet näyttävät oivallisilta ja puvustus toimii. Tehoste- ja maskeeraustiimit ovat tehneet mainiota työtä lampaiden parissa, etenkin niiden geenimanipuloitujen yksilöiden kohdalla. Kun tekijät luottavat enemmän käsityöhön kuin tietokonegrafiikoihin, lopputulos muistuttaa ihastuttavalla tavalla kasarin hirviöleffoista. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Victoria Kellyn säveltämiä musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.10.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Black Sheep, Uusi-Seelanti, 2006, New Zealand Film Commission, New Zealand On Air, The Daesung Group, Escapade Pictures, Singlet Films
