Monarch: Legacy of Monsters, kausi 2 (2026) - sarja-arvostelu

MONARCH: LEGACY OF MONSTERS - KAUSI 2

Luojat: Chris Black ja Matt Fraction

Näyttelijät: Anna Sawai, Kiersey Clemons, Ren Watabe, Mari Yamamoto, Kurt Russell, Wyatt Russell, Anders Holm, Joe Tippett, Takehiro Hira, Dominique Tipper, Curtiss Cook, Cliff Curtis, Amber Midthunder, Augusto Aguilera ja Bill Sage

Genre: scifi, seikkailu, jännitys

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 43 minuuttia - 1 tunti - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 20 minuuttia

Ikäraja: 12

Godzillasta ja Kongista kertovaa MonsterVerseä laajentamaan tarkoitettu Apple TV -sarja Monarch: Legacy of Monsters nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä marraskuussa 2023, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2024 ja nyt Monarch: Legacy of Monstersin toinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun. Itse pidin sarjan avauskautta kelvollisena ja olenkin positiivisin mielin odotellut sarjan jatkumista. Katsoinkin Monarch: Legacy of Monstersin uudet jaksot pian niiden ilmestymisen jälkeen.

Vuonna 2017 Monarch-järjestön pitää keksiä, mitä tehdä uudelle hurjalle titaanille, jonka Shaw, Keiko ja Bill kohtasivat jo vuonna 1957.

Monarch: Legacy of Monstersin tutut hahmot tekevät paluun, sarjan liikkuessa jälleen kahdella eri aikajanalla. May (Kiersey Clemons) ja Cate (Anna Sawai) saivat pelastettua Caten sittenkin yhä elossa olevan isoäidin Keikon (Mari Yamamoto) monstereiden kotimaailmasta, ajalla temppuilevasta Axis Mundista, mutta vanha Shaw (Kurt Russell) joutui jättäytymään jälkeen. May, Cate ja Keiko huomasivat ällistyksekseen päätyneensä vuoteen 2017 ja vieläpä Pääkallosaarelle, missä Keikon poika, eli Caten isä Hiroshi (Takehiro Hira), Hiroshin poika, eli Caten veli Kentaro (Ren Watabe) ja Tim (Joe Tippett) auttavat Apex Cyberneticsiä operaatioiden parissa. Hahmot ovat tälläkin kertaa lähinnä kelvolliset, mutta sentään jokainen heistä pääsee jossain kohtaa osoittamaan pointtinsa tiimissä. Kiinnostavinta on toki seurata Keikoa, joka palaa meidän maailmaamme vuosikymmenten kateissa olonsa jälkeen, joskin Keikon vinkkelistä hän on ollut poissa vain pari kuukautta. Keikolle tuottaakin haasteita tottua niin nykymaailman menoon ja vimpaimiin, kuten myös siihen, että hänen poikansa on aikuinen mies, jolla on omia lapsia.

     Keiko nähdään toki myös menneisyyteen, vuoteen 1957 sijoittuvissa takaumissa, joissa nuorena Shaw'na nähdään Kurt Russellin poika Wyatt ja Keikon miestä Billiä esittää Anders Holm. Tämä hahmodynamiikka on kiinnostavampi kuin nykyaikaan sijoittuvien hahmojen kohdalla, etenkin vaikean kolmiodraamansa takia. Näyttelijäkaarti suoriutuu pääasiassa kelvollisesti rooleistaan, Russellien toimiessa toistamiseen onnistuneesti samana hahmona eri ikäisinä.

Monarch: Legacy of Monstersin toinen tuotantokausi jatkaa pääasiassa avauskauden ihan menevällä linjalla. Kausi käynnistyy vielä varsin napakasti, Kongin hyökätessä Monarchin ja Apexin kimppuun Pääkallosaarella ja uuden titaanin saapuessa Axis Mundista aiheuttamaan tuhoa. Vielä kiinnostavammaksi meno muuttuu, kun käy selväksi, että Keiko, Shaw ja Bill olivat jo kohdanneet kyseisen hirviön vuosikymmeniä sitten tutkimusretkillään. Mutta kuten edelliskaudella, Monarch: Legacy of Monstersin kakkoskausikaan ei ihan saa pidettyä mukaansatempaavuutta yllä, vaan vahvan startin jälkeen kausi taantuu lähinnä kelvolliseksi. Kahdella aikajanalla hahmot seikkailevat jälleen ympäri maailmaa monstereiden perässä, samalla kun setvivät omia ihmissuhdeongelmiaan. Toisinaan tämä on kiinnostavaa seurattavaa, toisinaan taas kausi kaipaisi tiivistämistä.

Kauden parasta antia ovat vähemmän yllättäen kohtaamiset hirviöiden kanssa. Tämä uusi Titaani-X on mainio uusi uhka ja tarjoaakin passelin jännittäviä tilanteita niin vuodessa 1957 kuin vuodessa 2017. Myös Godzilla käy muistuttamassa olemassaolostaan pariin otteeseen, kun taas ykköskaudella vain viime minuutilla pikaisesti vilahtanut Kong pääsee hyvin vauhtiin kauden alussa ja lopussa. Finaalijakson monsteriturpasaunojen luulisi tyydyttävän kaijufaneja, vaikka sitä odotellessa pitää kestää toisinaan aika raskassoutuistakin draamaa. Viime minuutit vihjailevat varsin mielenkiintoista jatkoa. Monarch: Legacy of Monstersin potentiaalisen kolmoskauden lisäksi tekijöillä on suunnitteilla myös kokonaan oma sarjansa Wyatt Russellin esittämälle nuorelle Shaw'lle.

Teknisesti Monarch: Legacy of Monsters pysyy mainiona. Toinen tuotantokausi on osaavasti kuvattu ja lavastajat ja puvustajat pääsevät toistamiseen leikittelemään eri aikakausilla. Tietokonetehosteet näyttävät pääasiassa komeilta. Erilaiset monsterit, oli kyse sitten tutuista Godzillasta ja Kongista tai uudesta Titaani-X:stä, ovat hienoja ilmestyksiä, mutta toisinaan näyttelijöistä voi huomata, että he vain seisovat taustakankaan edessä, toljottamassa kuvaustilanteessa tyhjää. Äänimaailma jytisee vakuuttavasti ja Leopold Rossin säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Monarch: Legacy of Monsters, Yhdysvallat, 2023-, Warner Bros. Discovery, Legendary Television, Toho Company, Safehouse Pictures

Rental Family (2025) - elokuva-arvostelu

RENTAL FAMILY

Ohjaus: Hikari

Näyttelijät: Brendan Fraser, Takehiro Hira, Mari Yamamoto, Shannon Mahina Gorman, Akira Emoto, Shino Shinozaki, Kimura Bun, Sei Matobu, Misato Morita ja Tamae Ando

Genre: komedia, draama

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: S

Rental Family on Brendan Fraserin tähdittämä uusi komedia-draamaelokuva. Ohjaaja Mitsuyo Miyazaki, eli Hikari työsti leffan käsikirjoituksen yhdessä Stephen Blahutin kanssa vuonna 2019 ja kuvaukset käynnistyivät vihdoin maaliskuussa 2024. Rental Family sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2025 ja nyt elokuva on viimein saapunut Suomenkin teattereihin. Itse olen odottanut leffaa mielenkiinnolla, sillä pidin sen trailerista paljon. Kävinkin uteliaana katsomassa Rental Familyn heti sen ensi-iltapäivänä.

Japanissa asuva, heikosti pärjäävä amerikkalaisnäyttelijä Phillip saa yllättävän työtarjouksen Vuokraperhe-firmalta: hänen hommanaan on näytellä ihmisten tilauksista muun muassa aviomiestä, journalistia, isää ja kuolleen miehen surevaa ystävää.

Brendan Fraser näyttelee Phillip Vanderploegia, näyttelijäksi pyrkivää amerikkalaismiestä, jonka elämä on vienyt Japaniin asti. Phillip ei ole kuitenkaan saanut mitään sen ihmeellisempää roolia, vain muutaman mainosesiintymisen. Miehen eteen esitetään lopulta hämmentävä työtarjous: hänen olisi tarkoitus asiakkaan tilauksesta mennä esittämään eri ihmisiä, joilla esimerkiksi piristää jonkun elämää. Alun ihmetyksen ja eettisyysasioiden pohdiskelun jälkeen Phillip huomaa olevansa hyvä työssään ja että hänen esityksensä menee läpi ihmisillä. Fraser on viime vuosina tehnyt vahvaa paluuta ja Rental Familyssa hän esittelee jälleen lahjakkuuttaan. Hän tekee Phillipistä välittömästi sympaattisen ja tykättävän tyypin, sekä tulkitsee vakuuttavasti hahmonsa vaikeita tunteita, kun näistä esityskeikoista alkaa tulla liian henkilökohtaisia.

     Elokuvassa nähdään myös Takehiro Hira Vuokraperhe-yritystä pyörittävänä Shinjinä ja Mari Yamamoto ja Kimura Bun yrityksen muina näyttelijöinä Aikona ja Kotana, sekä Shino Shinozaki yksinhuoltajaäitinä Hitomina, joka tarvitsee Phillipin esittämään isää tyttärelleen Mialle (Shannon Mahina Gorman) ja Sei Matobu Masamina, joka palkkaa Phillipin näyttelemään toimittajaa, joka tekee elämäkertajuttua Masamin isästä, vanhasta näyttelijästä Kikuosta (Akira Emoto). Sivunäyttelijätkin suoriutuvat vahvasti osistaan ja Fraserin ohella leffan toinen voimavara on Gorman, joka on loistava koulutyttö Miana, joka ei ole koskaan tavannut oikeaa isäänsä.

Rental Family osoittautui suorastaan mahtavaksi komediaa ja draamaa yhdisteleväksi elokuvaksi, jossa on varsin omalaatuinen premissi. Näin suomalaisena vielä erikoisempaa taitaa kuitenkin olla se, että tällainen "vuokraperhe"-konsepti ei ole elokuvantekijöiden vekkuli idea, vaan ihka oikea juttu Japanissa. Ihmiset maksavat toisille ihmisille, jotta nämä esittävät vaikkapa häävieraita tai surijoita hautajaisissa. Aikamoista! Phillipin työkeikat menevät tuosta kuitenkin vielä syvemmälle, etenkin kun hänen pitäisi näytellä Mian isää, joka tekee mukamas paluun vuosien jälkeen. Eipä aikaakaan, kun Mia on täysin "isänsä" lumoissa ja Phillipin päässä alkaa haalistua raja näyttelijätyöstä ja oikeasta vanhemmuudesta. Samalla leffa pohtii työn eettistä harmautta.

Vaikka premissi onkin omalaatuinen, Rental Family kulkee kieltämättä hyvin tuttuja ja ennalta-arvattavia latuja. Tulevat draamankaaret arvaa heti tiettyjen juonikuvioiden alkaessa, mutta eipä tuo haittaa juuri yhtään, kun homma on näin hyvin hoidettu. Elokuva tarjoaa aikamoista tunteiden vuoristorataa, joka aiheuttaa niin makeita nauruja kuin itkunpurskahduksia. Eivät kaikki kyyneleet kuitenkaan tule surullisten kohtausten myötä, vaan mahtuu sekaan myös sellaisia onnen hetkiä, että tippa tulee väkisinkin linssiin. Kyseessä onkin kertakaikkisen kaunis, jopa ihana elokuva, joka liikuttaa syvästi ja jättää hymyn pitkäksi aikaa katsojan huulille.

Ohjaaja Hikari rakentaa tunnelmaa erinomaisesti ja saa näyttelijät irrottelemaan mainiosti. Hänen ja Stephen Blahutin työstämä käsikirjoitus on oivallinen ja täynnä sydäntä. Rental Family on myös taitavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet näyttävät hyviltä, puvustus on pätevää ja äänimaailmakin on osaavasti työstetty. Jónsin ja Alex Somersin säveltämät musiikit tuovat vahvan lisänsä ilmapiiriin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Rental Family, Yhdysvallat, Japani, 2025, Knockonwood, Domo Arigato Productions, Sight Unseen Pictures