Näyttelijät: Kevin Zegers, Caitlin Wachs, Brittany Paige Bouck, Martin Ferrero, Miguel Sandoval, Duncan Regehr, Don McMillan, Dale Midkiff, Chilton Crane, Shayn Solberg, Chantal Strand, Patricia Idlette, Fred Keating ja Jeremy Guilbaut
Genre: urheilu, komedia
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
Ikäraja: 7
Lastenelokuva Koriskenttien koiratähti(Air Bud - 1997) oli taloudellinen hitti, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Turre taklaa tykimmin(Air Bud: Golden Receiver - 1998) ei kuitenkaan menestynyt yhtä hyvin. Alkuperäisen Buddy-koiran omistaja Kevin DiCicco yritti tehdä oman jatko-osansa "Air Bud: The Next Generationin" vuonna 1999, mutta projekti ei edennyt. Sen sijaan Keystone-yhtiö - jonka kanssa DiCicco oli ajautunut riitoihin alkuperäisen Buddy-koiran kuoleman jälkeen - päätti tehdä kolmannen elokuvan, joka kuitenkin julkaistaisiin suoraan VHS:llä. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 1999 ja lopulta Air Bud - futispennut ilmestyi joulukuussa 2000. Elokuva ei saanut kriitikoilta kovinkaan positiivista vastaanottoa, mutta sen myyntiluvut olivat hyvät. Itse en ollut aiemmin nähnyt yhtäkään Air Bud -elokuvaa. Kuitenkin nyt kun on tulossa uusi leffa Air Bud Returns (2027), päätin sitä odotellessa katsoa alkuperäiset filmit uudelleen. Pidin Koriskenttien koiratähdestä, mutta mielestäni Turre taklaa tykimmin oli harmillisen lattea tapaus. Odotukseni eivät siis olleet korkeat, kun pistin Air Bud - futispennut pyörimään.
Josh-pojan ja Buddy-koiran pasmat menevät sekaisin, kun kaupunkiin muuttaa jalkapalloa pelaava Emma-tyttö ja hänen koiransa Molly.
Kevin Zegers jatkaa roolissaan Josh Frammina, joka monitaiturikoiransa Buddyn kanssa innostuu taas uudesta urheilulajista, tällä kertaa siitä ihka aidosta jalkapallosta, eikä mistään amerikkalaisten viritelmästä. Motivaationa toimii uusi oppilas Emma Putter (Brittany Paige Bouck), joka on innokas jalkapalloilija ja johon Josh ihastuu heti ensinäkemältä. Buddyn onneksi Emmalla on oma kultainennoutajansa Molly ja pian on molemmilla pojilla rakkautta rinnassa. Zegers on edelleen kelpo vedossa osassaan, vaikka hänestä alkaa hieman näkyä, että hän haluaisi olla varteenotettavammissa leffoissa kuin näissä koirakomedioissa. Bouck istuu hyvin osaansa ja hänen ja Zegersin väliltä löytyy jopa hieman kemiaa. Tällä kertaa Buddyä on esittämässä jopa viisi eri hauvaa, Dakota, Walker, Shooter, Tango ja Poacher, joista jokaisella on ollut oma erikoistumisensa, oli kyse sitten rauhallisesta kävelystä kaupungin halki, kiipeilystä katolla tai jalkapallon potki... lyömisestä kuonolla.
Tutuista hahmoista myös Joshin pikkusisko Andrea, heidän äitinsä Jackie ja heidän uusi isäpuolensa Patrick ovat menossa mukana, mutta kaikkien näyttelijät on pistetty vaihtoon. Jackiena ja Patrickina nähdään Chilton Crane ja Dale Midkiff, kun taas tässä leffassa aiempaa enemmän ruutuaikaa saavaa Andrea-siskoa esittää Caitlin Wachs. Uusina hahmoina Emman lisäksi esitellään Emman isä Geoffrey (Duncan Regehr), koiria varasteleva kaksikko Snerbert (Martin Ferrero) ja Webster (Don McMillan), sekä jalkapallovalmentaja Montoya (Miguel Sandoval). Sandoval on näyttelijäkaartin parasta antia, kun taas tälläkin kertaa pahisten esittäjät jäävät heikoimmaksi anniksi.
Ilahduttavan Koriskenttien koiratähden jälkeen Turre taklaa tykimmin tuotti minulle pettymyksen latteudellaan. Mukavana yllätyksenä mielsin Air Bud - futispennut kakkososaa paremmaksi elokuvaksi, vaikka tämäkin jäi aika keskinkertaiseksi leffaksi. Tarina seuraa periaatteessa tuttua kaavaa, pistämällä Joshin ja Buddyn kiinnostumaan jälleen uudesta pallopelistä ja heittämällä mukaan ikäviä tyyppejä, jotka haluavat siepata koiria kataliin tarkoituksiinsa. Tämä jälkimmäinen puoli tuntuu tässä elokuvassa totaalisen tarpeettomalta, mutta Snerbert ja Webster eivät sentään aiheuta samalla lailla jatkuvaa myötähäpeässä kieriskelyä kuin Turre taklaa tykimmin -leffan rosvokaksikko.
Elokuvan parasta antia on mukaan tuleva romanttinen puoli, kun Josh ihastuu Emmaan ja Buddy rakastuu hänen koiraansa Mollyyn. Jälkimmäisen kuvion lopputuloksen toki spoilaa jo leffan nimi ja juliste, mutta hauvojen lempeä on ilo seurata vierestä. Emman jalkapallointo on sopiva motivaattori pojille innostua lajista ja vahvistaapa tämä Buddyn asemaa paikallisena legendana. Tällä kertaa on luvassa jopa vastalauseita sille, että Buddy voisi pelata osana Timberwolvesin joukkuetta, ollessaan koira ja mielestäni tässä olisi ollut jo tarpeeksi vastoinkäymistä, ilman että mukaan olisi tarvinnut ympätä mitään koiranpentuja varastelevia taulapäitä - ne kun olisi voinut jättää sinne muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneeseen 101 dalmatialaista - aitoa koiranelämää -leffaan (101 Dalmatians - 1996).
Elokuvan ohjaajana toimi Bill Bannerman ja Air Bud - futispennut jäi miehen ainoaksi ohjaustyöksi, hänen keskityttyä tämän jälkeen tuottamiseen. Bannermanin työ on hitusen epätasaista, kun leffa yrittää tasapainotella kömpelösti urheiluelokuvan, romantiikan ja karikatyyrimäisten rikollisten välillä. Teknisesti Air Bud - futispennut ajaa passelisti asiansa. Se on tarpeeksi hyvin kuvattu, lavasteet ovat mainiot ja puvustus kelvollista. Äänimaailma toimii oivallisesti ja Brahm Wengerin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.4.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org
Air Bud: World Pup, Kanada, Yhdysvallat, 2000, Dimension Films, Keystone Family Pictures, Air Bud Productions, Téléfilm Canada
Ohjaus: Steven Spielberg Pääosissa: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough, Ariana Richards, Joseph Mazzello, Bob Peck, Martin Ferrero, Samuel L. Jackson, Wayne Knight ja BD Wong Genre: seikkailu, jännitys Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia Ikäraja: 12
Jurassic Park perustuu Michael Crichtonin samannimiseen kirjaan vuodelta 1990. Ohjaaja Steven Spielberg kiinnostui tarinasta jo ennen kirjan julkaisua ja Universal Pictures saikin ostettua kirjan oikeudet, jotta hän voi tehdä siitä elokuvan. Tuotanto lähti samantien käyntiin ja Crichton itse kirjoitti leffalle käsikirjoituksen ensimmäiset versiot. Kuvaukset alkoivat kesän 1992 lopussa ja Jurassic Park ilmestyi teattereihin kesällä 1993. Elokuva oli todella iso hitti, jopa kaikkien aikojen menestynein elokuva siihen aikaan! Yleisö rakastui elokuvaan ja myös kriitikot pitivät sitä upeana, vaikka muutamia negatiivisiakin arvioita ilmestyi. Leffa voitti kolme Oscar-palkintoa (mm. parhaat tehosteet), kuten myös monia muita palkintoja. Jurassic Park on vuosien varrella äänestetty useaan otteeseen parhaiden leffojen joukkoon ja monille tämä onkin kaikista paras elokuva. Itse näin elokuvan ala-asteella, kun sain isältäni DVD:nä alkuperäisen Jurassic Park -trilogian. Leffa oli mielestäni karmiva ja kesti vuosi tai pari, ennen kuin uskalsin katsoa sen uudestaan. Silloin vasta aloin oikeasti pitämään teoksesta ja olenkin katsonut sen vuosien varrella useasti uudelleen ja muutama vuosi sitten päivitin leffan ja sen jatko-osat Blu-raylle. Kun vuoden 2017 alussa mietin, mitä elokuvia arvostelisin ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, useat Steven Spielbergin leffat ilmestyivät mieleeni, Jurassic Park ensimmäisten joukossa - etenkin kun sarja on jälleen saamassa jatkoa. Katsoin elokuvan yhdessä tyttöystäväni ja ystäväni (jonka mielestä Jurassic Park on kaikkien aikojen paras leffa, minkä takia omistan tämän arvostelun hänelle) kanssa ja söimme samalla ihan tolkuttoman määrän herkkuja. Sen lisäksi näin leffan elokuvateatterissa, kun Finnkino näytti sen kuukauden klassikkona, jolloin rakastuin filmiin entistäkin enemmän.
Joukko tutkijoita kutsutaan kertomaan mielipiteensä varakkaan John Hammondin luoman dinosauruspuisto Jurassic Parkin turvallisuudesta. Aluksi kaikki on hämmästyttävää ja upeaa, mutta ihmetys muuttuu nopeasti kauhuksi, kun puiston sähköt katkeavat ja dinosaurukset pääsevät vapaaksi.
Sam Neill näyttelee tohtori Alan Grantia, joka tutkii dinosaurusten fossiileja. Dinosaurukset kiehtovat Alania ja hän haluaa saada niistä selville mahdollisimman paljon. Kun hän kohtaa eläviä dinosauruksia Jurassic Parkissa, Alanin työ alkaa tuntua tarpeettomalta, sillä puistossa dinosauruksista voi saada selville kaiken. Kun dinot pääsevät riehumaan vapaina, hahmosta alkaa muodostua sankarityyppi, joka yrittää johdattaa muita tutkijoita ja vierailijoita turvaan. Neill on oivallinen valinta ja uskottava sekä tutkijana että pienesti Indiana Jonesia muistuttavana sankarina. Alanin kanssa puistoon lähtee tohtori Ellie Sattler, jota esittää mainio Laura Dern. Ellie tutkii esihistoriallisia kasveja, mutta tietää myös jutun jos toisenkin dinosauruksista ja pääseekin osoittamaan taitojaan sairaan Triceratopsin kanssa. Myös Ellie pääsee sankarihommiin ja on hienoa, että hänkin on valmis kohtaamaan vaaran silmästä silmään, eikä hahmosta ole kirjoitettua kaiken aikaa panikoivaa hienohelmaa. Jeff Goldblum näyttelee matemaatikko Ian Malcolmia, joka tutkii kaaosteoriaa. Ian ei ole täysin vakuuttunut Jurassic Parkin hyvistä puolista ja uskoo, ettei monta kymmentä miljardia vuotta sitten kuollutta lajia kannattaisi palauttaa henkiin nykypäivänä. Vaikka hän onkin usein negatiivinen koskien puistoa, on Ianista pyritty luomaan huumorihahmo, joka ilmeillään, eleillään ja puhetavallaan hauskuuttaisi yleisöä. Goldblum on todella onnistunut roolissaan, eikä Ian ole kertaakaan ärsyttävä, kuten huumoriheppujen kohdalla usein käy.
Itse Jurassic Parkin luojaa, John Hammondia näyttelee Richard Attenborough, joka suoriutuu osastaan erinomaisesti. Hammond on todella rikas mies, joka ei turhia säästele, vaan haluaa jakaa varakkuuttaan ja on pistänyt järkyttävän suuren omaisuuden kiinni puistoonsa. Hahmo kokee Jurassic Parkin ihmeellisyyden huipentumana, eikä näe siinä mitään pahaa tai vaarallista. Attenborough on uskottava tärkeänä, mutta jokseenkin huvittavana vanhana herrana, joka uskoo täysillä siihen, mitä tekee, vaikka kukaan muu ei uskoisi häneen. Tutkijoiden lisäksi puistoon saapuvat vierailemaan Hammondin lapsenlapset Lex (Ariana Richards) ja Tim (Joseph Mazzello), jotka voivat alkupuoliskolla vaikuttaa ärsyttäviltä, toimiessaan vähän väliä typerästi tai ollessaan kovaäänisiä. Etenkin innokas Tim on aluksi rasittava, höpöttäessään Alanille dinosauruksista, jota eivät pojan puheet kiinnosta. Lex ja Tim pitää tietty pelastaa erilaisista vaaroista, mutta onneksi he joutuvat myös jossain kohtaa selviämään itse pelottavasta tilanteesta. Elokuvan aikana lapset muuttuvat pidettävämmiksi, jolloin alkaakin toivoa, että he eivät päätyisi Tyrannosaurus Rexin kitaan. Muita hahmoja elokuvassa ovat lakimies Gennaro (Martin Ferrero), joka miettii lähinnä puistosta saatavia lipputuloja, vartija Muldoon (Bob Peck), joka on todella tarkka paikan turvallisuudesta, teknisiä puoli hoitavat Ray Arnold (Samuel L. Jackson) ja Dennis Nedry (Wayne Knight), sekä dinosauruksia luova tohtori Wu (BD Wong).
Jurassic Park sieppaa katsojansa välittömästi mukaansa hienosti luodun ja jännittävän avauksen ansiosta. Ei kestä kauaa, kun päähenkilöt jo matkaavat helikopterilla Isla Nublar -saarelle, jolla puisto sijaitsee ja seikkailu lähtee kunnolla käyntiin. Ensimmäisen kerran, kun jättimäinen Brachiosaurus astelee ruudulle, katsojan suu aukeaa hämmästyksestä ja elokuva imaisee vielä voimakkaammin mukaansa. Läpi leffan nähdään useita hetkiä, jolloin ei voi muuta kuin ihailla hahmojen kanssa dinosaurusten kauneutta ja kuinka hienoa olisi, jos tällainen puisto voisi olla oikeasti mahdollinen. Kuitenkin jossain kohtaa "vau dinosauruksia!" muuttuu ajatukseen "voi ei, dinosauruksia!", sillä myrskyn yllättäessä sähköt katkeavat ja verenhimoiset Velociraptorit sekä dinofanien suursuosikki Tyrannosaurus Rex pääsevät sähköaidoistaan läpi. Hämmästely alkaa muuttua pakokauhuksi, jolloin katsojana jännittää hahmojen puolesta ja uuden dinosauruksen ilmestyessä ruutuun, jännittyy paikoilleen, sillä ei ole varma, onko kyseessä kiva kaveri vai ilkeä hirmulisko? Elokuvassa on erinomaisesti yhdistetty kevyttä seikkailuhenkeä pelottaviin hirviöihin ja leffa tarjoaa yleisölleen täydellisen jännitysnäytelmän, jonka katsomista on todella vaikea keskeyttää. Karmivien kohtausten väliin on saatu mukaan hengähdystaukoja, jolloin voi hetken aikaa helpottua, kunnes uusi toimintakohtaus alkaa; aivan kuten vuoristoradan suuren mutkittelun jälkeen pääsee hetkeksi tasaiselle kohdalle, kunnes uusi ylämäki osuu vastaan ja tietää, että nyt taas mennään. Jurassic Parkin tunnelmaa lisää upeasti se, kuinka hienosti hahmojen tunteet välittyvät kotisohvalle asti. Lapsille monet kohtaukset, kuten T-Rexin ensiesiintyminen ja Velociraptorit keittiössä, voivat aiheuttaa painajaisia, mutta monet kohdat ovat myös niin siistejä, että muksut mitä luultavimmin vaativat dinosaurusleluja, kun seuraavan kerran pääsevät lelukauppaan. Elokuva kulkee mahtavalla temmolla eteenpäin loppuun asti, eikä kertaakaan käy tylsäksi.
Jurassic Park ei kuitenkaan ole virheetön teos kaikessa mestarillisuudessaan. Mukana on nimittäin yksi todella häiritsevä jatkumovirhe, joka saattaa pilata erään jännittävimmistä kohtauksista, jos sitä alkaa pohtimaan liikaa. Kyseessä ei ole mikään yksinkertainen juttu, kuten hahmon käden sijainnin vaihtuminen kuvien välillä, vaan paljon isompi juoneen vaikuttava asia. T-Rexin aitaus on nimittäin selvästi samalla korkeudella kuin aidan toisella puolella kulkeva tie, mutta T-Rexin päästessä vapaaksi, sen aitaus muuttuu täysin ja vaihtaa jopa sijaintia yli kymmenen metriä alemmas kuin viereinen tie. Näin mukaan on saatu uusi jännittävä hetki, mutta kun elokuvaa katsoo tarkkaan, alkaa hetki muuttua oudommaksi, kun tajuaa, ettei niin voisi mitenkään käydä. Kaiken maailman outouksia ei voi tapahtua leffassa, vaikka mukana olisi erikoisella tavalla kloonattuja dinosauruksia. Mutta vaikka itse tiedostankin virheen, en näe sitä liian suurena ongelmana, sillä kyseessä on muuten niin huikeasti luotu seikkailuelokuva, että jatkumovirheen voi helposti antaa anteeksi! Steven Spielberg toimii tosiaan ohjaajana, enkä usko, että kukaan muu olisi saanut Jurassic Parkista niin hienoa kuin hän. Spielberg on useasti aiemmin osoittanut osaavansa luoda pelottavia kohtauksia, jännittävää toimintaa ja upeaa seikkailuhenkeä, ja osoittaa sen jälleen tässä. Spielbergin luoma tunnelma on erinomainen ja on hienoa, ettei hän ole tehnyt tästä tavallista hirviöpätkää, vaan hän on saanut dinosaurukset tuntumaan oikeilta eläimiltä, mitä ne olivatkin miljoonia vuosia sitten. Käsikirjoituksesta vastaa kirjan kirjoittaneen Michael Crichtonin lisäksi David Koepp, jotka ovat tehneet loistavaa työtä. Jurassic Park on kuvattu hyvin, vaikka mukana onkin hieman liikaa dramaattisia lähikuvia hahmojen naamoista. Leikkauksella filmi on rytmitetty aivan täydellisesti. Elokuva on hyvin valaistu, mikä korostaa usein ruudulla leijuvaa usvaa. Lavasteet ovat mainiot, kuten myös maskeeraus. Visuaalisesti Jurassic Park näyttää edelleen upealta, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. T-Rex, Velociraptorit, Brachiosaurukset, myrkylliset Dilophosaurukset ja sairas Triceratops näyttävät uskomattoman hienoilta, mutta juokseva Gallimimus-lauma näyttää selvästi digitaaliselta. Ääniefektit ovat erinomaisia, etenkin dinosaurusten äänet. John Williamsin säveltämä musiikki on aivan huikeaa! Etenkin leffan tunnusmusiikki on täydellinen ja jää helposti soimaan päässä. Blu-rayn kuvanlaatu on mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on trailer, kuvakäsikirjoituksia, lokaatioiden metsästämistä, videoita esituotantokokouksista, jälkiäänityksistä ja ohjaamisesta, sekä elokuvan teosta kertovat pätkät "The Making of Jurassic Park", "Original Featurette on the Making of the Film" ja kolmiosainen "Return to Jurassic Park", jossa näyttelijät ja tekijät kertovat vuosia myöhemmin leffan tekemisestä. Mukana on myös "Jurassic Park" -pelistä kertova video, sekä pätkiä, joissa näytetään, miten dinosaurukset toteutettiin nukeilla ja tietokoneella. Katsottavaa on yhteensä hieman yli kolmeksi tunniksi.
Yhteenveto:Jurassic Park on aivan mestarillinen seikkailuelokuva, joka saa katsojan sekä innostumaan dinosauruksista, että pelkäämään niitä. Leffa nappaa välittömästi mukaansa ja pitää tiukasti mukanaan läpi kestonsa. Elokuvassa on paljon jännittäviä ja jopa karmivia kohtia, sekä huikeaa seikkailutunnelmaa, jonka ohjaaja Steven Spielberg todella hallitsee. Hengähdystauot ovat tärkeitä ja niissä pääsee tutustumaan hahmoihin paremmin, sekä naureskelemaan mainioille vitseille. Näyttelijät ovat erittäin hyviä rooleissaan. Visuaalisesti elokuva näyttää todella hienolta; dinosaurukset ovat upeasti toteutetut, vaikka parissa kohtaa ajan hammas onkin efektejä hieman nakertanut. John Williamsin säveltämä musiikki on täydellistä. Jostain syystä mukaan on livahtanut iso jatkumovirhe, mutta siitä huolimatta kohtaus on niin jännittävän pysäyttäväksi luotu, että sen voi helposti katsoa sormien läpi. Suosittelenkin Jurassic Parkia aivan kaikille, etenkin seikkailu- ja jännitysleffojen ystäville. Lapsille tämä toimii varmasti, sillä mukana on siistejä kohtauksia ja dinoja, minkä lisäksi monet kohdat voivat heidän mittarissaan olla kuin kauhua. Kyseessä on yksi hienoimmista elokuvista, eikä mikään ihme, miksi Jurassic Parkin suosio on niin suuri ja sille tulee vielä nykyäänkin jatkoa!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.6.2017 - Muokattu 16.5.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.jurassicworlduniverse.com
Jurassic Park, 1993, Universal Pictures, Amblin Entertainment
