Ready or Not 2: Here I Come (2026) - elokuva-arvostelu

READY OR NOT 2: HERE I COME

Ohjaus: Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett

Näyttelijät: Samara Weaving, Kathryn Newton, Shawn Hatosy, Sarah Michelle Gellar, Elijah Wood, Néstor Carbonell, Olivia Cheng, Nadeem Umar-Khitab, Varun Saranga, Maia Jae, Maza Lizdek, Juan Pablo Romero, Dan Beirne, Antony Hall ja David Cronenberg

Genre: kauhu, komedia

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Ikäraja: 16

Kauhukomedia Ready or Not (2019) oli pienimuotoinen menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Alun perin ohjaajakaksikko Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett työstivät täysin uutta kauhukomediaa, mutta kun Searchlight Pictures ryhtyi kyselemään heiltä jatko-osaa Ready or Notille, kaksikko tuumi, että he pystyisivät helposti muuntamaan uuden ideansa sellaiseksi. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2025 ja nyt Ready or Not 2: Here I Come on saapunut myös Suomen elokuvateattereihin. Itse pidin paljon ensimmäisestä elokuvasta, mutten kokenut sen tarvitsevan jatkoa. Epäilyjäni helpottivat leffan saamat kehut maailmalla ja kävinkin lopulta uteliaana katsomassa Ready or Not 2: Here I Comen sen ensi-iltapäivänä.

Grace on juuri selvinnyt elossa Le Domasien saatanallisesta kuurupiilosta, kun hänet ja hänen siskonsa Faith vedetään uuteen peliin, missä panoksena on koko maailman herruus.

Samara Weaving palaa rooliinsa Grace MacCaullayksi, joka oli ensimmäisessä elokuvassa menossa naimisiin rikkaan Le Domasin suvun pojan kanssa, kunnes kävikin selväksi, että suku on täynnä saatananpalvojia ja hääyöhön kuului kiero kuurupiilo, jossa Le Domasit yrittävät metsästää Gracea kartanossaan, uhratakseen hänet mystiselle herra La Bailille. Grace onnistui kuitenkin selviytymään aamuun asti, mikä sai Le Domasit räjähtämään. Huojennus jää kuitenkin lyhyeksi, kun Grace päätyy heti uuteen peliin, missä mukana on myös hänen pikkusiskonsa Faith (Kathryn Newton), jota Grace ei ole tavannut vuosiin. Siskodynamiikka tuo jotain uutta tutun kaavan toistamiseen ja Weavingilta ja Newtonilta löytyy oikeanlaista kemiaa, jotta he ovat uskottavat pitkään mykkäkoulua pitäneinä siskoina.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat muut saatananpalvojasuvut, jotka Le Domasien kuoleman myötä aloittavat taistelun koko maailman herruudesta, mihin he tarvitsevat viimeistä Le Domasien edustajaa, joka häiden myötä on Grace. On iäkäs Chester Danforth (David Cronenberg) ja hänen lapsensa Ursula (Sarah Michelle Gellar) ja Titus (Shawn Hatosy), on Ignacio El Caido (Néstor Carbonell) ja hänen lapsensa Francesca (Maia Jae) ja Felipe (Juan Pablo Romero), on Wan Chen Xing (Olivia Cheng) ja hänen poikansa Cheng Fu (Antony Hall), on veljekset Viraj (Nadeem Umar-Khitab) ja Madhu Rajan (Varun Saranga), sekä on Wilkinsonin suvun viimeinen edustaja Bill (Kevin Durand). Lisäksi Suomen viimevuotisen Comic Conin tämän leffan kuvausten takia skipannut Elijah Wood esittää peliä pyörittävää lakimiestä. Sivunäyttelijätkin toimivat rooleissaan ja heidän hahmonsa ovat sopivasti eri tason psykopaatteja, kun uusi peli käynnistyy.

Ready or Not 2: Here I Come on oikein kelpo, joskin aika tarpeeton jatko-osa erittäin mainiolle kauhukomedialle. Jatko-osalle ongelmaksi nousee toki saman tien se, että konsepti ei pääse enää yllättämään, vaikka pakkaa sekoitetaankin sillä, että Grace ei joudu pakenemaan yksin. Vaikea siskosuhde tuo oman hyvän lisäyksensä tähän kaikkeen ja yön yli selviytymisen lisäksi Gracen olisi toki tarkoitus saada korjattua välinsä Faithin kanssa. Kaikki tämä tuntui kuitenkin itselleni juuri nyt turhan tutulta, eikä vain siksi, että kyse on jatko-osasta, vaan koska viime viikolla ilmestynyt They Will Kill You (2026) sisälsi hämmentävän paljon samaa. On siskokset, jotka eivät ole tavanneet vuosiin, on rikkaiden saatananpalvojien kiero leikki, on sekoitusta kauhusta, toiminnasta ja komediasta, sekä on verta. Paljon verta.

Ei siinä muuten vielä mitään, mutta mielestäni They Will Kill You teki tämän kaiken paljon riehakkaammin, hauskemmin, mukaansatempaavammin, verisemmin ja tyylikkäämmin. Ready or Not 2: Here I Come viihdyttää kyllä läpi kestonsa, saa ajoittain katsojansa jännittämään ja sisältää varsin julmia ja raakoja kuolemia, ymmärtäen kuitenkin pitää tietyn pilkkeen silmäkulmassa ja kielen hieman poskessa. Ykkösleffan napakkuus ja nokkeluus ovat kuitenkin poissa. Mielestäni peli koko maailman herruudesta tuntui jopa turhan ylilyövältä, kun taas ykkösosassa se oli hääriittinä kiehtovan kiero ja omalaatuinen idea. Ready or Not 2: Here I Come ajaa menevästi asiansa, mutta eipä minua olisi haitannut, vaikka Ready or Not olisi jäänyt vain yhdeksi elokuvaksi.

Elokuvan on ohjannut sama kaksikko kuin edeltäjän, eli Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett, jotka pitävät vinksahtaneen lystikästä ilmapiiriä hyvin yllä ja saavat näyttelijät irrottelemaan ilahduttavasti. Guy Busickin ja R. Christopher Murphyn työstämä käsikirjoitus on kuitenkin hieman ontuva. Teknisesti Ready or Not 2: Here I Come on oivallinen, vaikka digiefektit eivät aina täysin vakuutakaan. Elokuva on taitavasti kuvattu, lavasteet ovat komeat, puvustus mainiota ja maskeeraajat pääsevät toden teolla mässäilemään tekoverellä. Äänimaailma on ihan hyvin rakennettu, vaikka se painottuukin toisinaan turhan paljon kovaäänisiin äkkisäikyttelyihin ja Sven Faulconerin musiikit säestävät menoa toimivasti.

Ihan lopuksi pitää muuten vielä sanoa, että en voi olla ainoa jota häiritsee, että muuten kekseliääseen nimeen on pitänyt väkisin tunkea numero 2 mukaan. Elokuvan nimi olisi paljon parempi, jos se olisi yksinkertaisesti "Ready or Not: Here I Come".

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.4.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Ready or Not 2: Here I Come, Yhdysvallat, 2026, Mythology Entertainment, Radio Silence Productions, Searchlight Pictures, Vinson Films

The Rip (2026) - elokuva-arvostelu

THE RIP

Ohjaus: Joe Carnahan

Näyttelijät: Matt Damon, Ben Affleck, Steven Yeun, Teyana Taylor, Catalina Sandino Moreno, Sasha Calle, Kyle Chandler, Scott Adkins, Néstor Carbonell, Jose Pablo Cantillo, Daisuke Tsuji ja Lina Esco

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 16

The Rip on Matt Damonin ja Ben Affleckin tähdittämä uusi toimintajännäri. Joe Carnahan kehitti elokuvan tarinan yhdessä Michael McGralen kanssa ja ryhtyi työstämään sen pohjalta käsikirjoitusta. Kesällä 2024 teksti eteni tuotantoon ja kuvaukset käynnistyivät saman vuoden lokakuussa. Nyt The Rip on julkaistu Netflixissä ja itse olen ollut kiinnostunut sen näkemisestä siitä lähtien, kun kuulin pitkäaikaisten ystävien Damonin ja Affleckin tähdittävän uutta elokuvaa. Katsoinkin The Ripin heti leffan julkaisupäivänä.

Kun miamilainen huumerikostiimi löytää miljoonien dollarien rahakätkön huumekartellin talosta, syntyy jännite siitä, kehen he voivat luottaa. Voivatko he luottaa edes toisiinsa?

The Ripin keulakuvina nähdään tosiaan ystävykset Matt Damon ja Ben Affleck. Damon näyttelee komisario Dane Dumarsia, kun taas Affleck esittää tämän oikeaa kättä, ylikonstaapeli JD Byrneä, jotka toimivat oman taktisen huumerikostiiminsä, TNT:n johtajina. Kuten odottaa saattaa, Damon ja Affleck ovat väkevässä vedossa rooleissaan, huokuen karismaa ja tihkuen testosteronia. Dane ja JD ovat selvästi tehneet pitkän uran yhdessä, mutta bromanssikin asettuu vaakalaudalle, kun heidän tiiminsä tekee kaikkien aikojen rahakätkölöydön. Nopeasti Dane ja JD:kään eivät enää voi luottaa toisiinsa siinä, että mitä jos toinen heistä haluaa kähveltää rahat itselleen.

     Elokuvassa nähdään myös Steven Yeun, Teyana Taylor ja Catalina Sandino Moreno TNT-tiimiin kuuluvina etsivinä Mikenä, Numana ja Lolona, Kyle Chandler ja Jose Pablo Cantillo DEA-agentteina Mattyna ja Dayona, Scott Adkins ja Daisuke Tsuji FBI-agentteina Byrnenä ja Casianona, Néstor Carbonell miamilaisena poliisipäällikkö Thom Vallejona, sekä Sasha Calle rahakätkön sisällään pitävässä huumekartellin talossa asuvana Desinä. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa mallikkaasti. Hahmoihin on saatu pientä syvyyttä, lähinnä sillä kuinka itse kullakin menee taloudellisesti hieman heikosti ja he kokevat, ettei heitä arvosteta työssään. Tällä jokaiselle rakennetaan motiivia haluta edes osan löydetyistä rahoista itselleen, mikä taas luo hyvää jännitettä virkavallan edustajien välille.

Vaikka olinkin kiinnostunut näkemään Damonin ja Affleckin samassa leffassa jälleen, odotukseni itse elokuvaa kohtaan eivät olleet korkeat. Mutta The Rip pääsi olemaan kenties tämän tammikuun positiivisin yllättäjä. Kyseessä on erittäin pätevä toimintajännäri, joka alustaa asioita oman tovinsa, mutta kun TNT astelee Desin taloon vihjeen perässä ja löytää sieltä hurjan mojovan rahakätkön, elokuva pääsee tosissaan vauhtiin. Tarina on varsin simppeli ja mitään erityisen syvällistä elokuvasta on turha hakea. Mutta sen, minkä The Rip tekee, se tekee todella hyvin.

Elokuvan kiinnostavin aspekti on totta kai tiimin sisälle muodostuva ja alati kasvava jännite siitä, päättääkö joku tiimistä pettää muut ja varastaa rahat itselleen. Ottaisivatko he yhteistuumin parit miljoonat per nuppi ja luovuttaisivat loput takavarikointiin? Vai tuleeko joku ahneeksi ja uskoo voivansa lähteä lipettiin koko summan kanssa? Jännitettä syntyy myös ulkopuolisista tekijöistä, kun muille poliiseille alkaa selvitä, mitä talossa on meneillään, eikä kartellikaan ole järin tyytyväinen siitä, että heidän käteiskasansa ovat päätymässä poliiseille. Kun tilanne kärjistyy toimintakohtauksiin, on luvassa tiivistunnelmaista ammuskelua ja mukaansatempaavia takaa-ajoja. Kun tarina on yksinkertainen mutta tehokas ja jännite pidetään korkealla, vajaan parin tunnin kesto on ohi kuin hujauksessa. Toisinaan huomasin jopa harmittelevani, että The Rip piti katsoa kotona televisiosta, eikä sitä päässyt näkemään isolta kankaalta. Kyseessä kun on laadukkaampi toimintatrilleri kuin vaikkapa ne Jason Stathamin ja Liam Neesonin liukuhihnalta teattereihin putkahtelevat tylsät tusinarainat.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa tosiaan Joe Carnahan. Carnahanin teksti on tarpeeksi hyvä ja hän tehostaa sitä rakentamallaan jännitteellä. The Rip on myös hyvin kuvattu, joskin ensimmäisen ammuskelun aikana kamera heiluu turhankin paljon. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja tehosteet näyttävät hyviltä. Äänimaailma rymistelee mukavasti ja Clinton Shorterin säveltämät musiikit ajavat asiansa taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.1.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Rip, Yhdysvallat, 2026, Artists Equity, Starlight Media