perjantai 19. tammikuuta 2018

Arvostelu: The Maze Runner / Labyrintti (2014)

THE MAZE RUNNER (2014)

LABYRINTTI



Ohjaus: Wes Ball
Pääosissa: Dylan O'Brien, Thomas Brodie-Sangster, Ki Hong Lee, Will Poulter, Aml Ameen, Blake Cooper, Kaya Scodelario ja Patricia Clarkson
Genre: scifi, toiminta, jännitys
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: 12

The Maze Runner, eli suomalaisittain Labyrintti perustuu James Dashnerin samannimiseen kirjaan vuodelta 2009. 20th Century Fox hankki Dashnerilta elokuvaoikeudet ja päätti tehdä kirjan pohjalta filmin, jolla voisi kilpailla toisen samanlaisen elokuvasarjan, The Hunger Gamesin (2012-2015) kanssa. Samaan aikaan ohjaaja Wes Ball oli tehnyt lyhytanimaation "Ruin", jonka hän esitteli Foxille, jotta voisi tehdä sen pohjalta kokonaisen elokuvan. Fox kiinnostui lyhytleffasta, mutta koska sen tarina oli hyvin lähellä The Maze Runneria, yhtiö kysyi, haluaisiko Ball ohjata "Ruinin" sijaan sen. Ball suostui ja elokuvan työstäminen lähti liikkeelle. Kuvaukset alkoivat keväällä 2013 ja päättyivät samana kesänä. Leffan oli tarkoitus ilmestyä jo helmikuussa 2014, mutta ensi-iltaa jouduttiin siirtämään syyskuulle. The Maze Runner oli iso menestys, mutta kriitikot eivät erityisemmin välittäneet siitä. Itse näin filmin vasta vuonna 2015. Pidin kovasti The Hunger Gamesista ja kun kuulin tämän olevan hengeltään samanlainen, päätin vuokrata leffan. Valitettavasti olin pettynyt elokuvaan, sillä odotin sen olevan kirjaimellisesti lähes pelkkää juoksemista labyrintissa, minkä lisäksi pidin sitä muutenkin todella unohdettavana teoksena. En siis kokenut kovin suurta mielenkiintoa katsoa sitä uudestaan. Kuitenkin nyt kun Maze Runner -trilogian (2014-2018) päätösosa Maze Runner: The Death Cure (2018) on saamassa ensi-iltansa, päätin katsoa ja arvostella kaksi edellistä osaa uudestaan.

Nuori Thomas herää erikoiselta aukiolta, jota ympäröi korkea muuri ja sen takana öisin muuttuva labyrintti. Yhdessä aukion muiden nuorten kanssa Thomasin täytyy keksiä keino päästä ulos labyrintista, ilman että siellä vaanivat saattajaolennot nappaavat heidät.

Pääroolissa Thomasina nähdään Dylan O'Brien, joka on tavallaan toimiva valinta, mutta toisaalta hänelle ei anneta oikeastaan mitään erityistä, minkä kanssa työskennellä. Thomas on nimittäin päähenkilönä jokseenkin tylsä tapaus, joka lähinnä vain ihmettelee asioita. Hän kyseenalaistaa jatkuvasti kaiken, sillä uskoo itse tietävänsä paremmin, mikä on hieman ärsyttävä piirre. Ja siihen hänen hahmonsa oikeastaan jääkin. O'Brien tekee parhaansa tuodakseen eloa harmillisen mitäänsanomattomaan sankariin, muttei onnistu siinä kovin kummoisesti.
     Muita Aukion nuoria elokuvassa ovat mm. aikoinaan paikalle ensimmäisenä saapunut Alby (Aml Ameen), aika persoonaton Newt (Love Actuallysta, 2003, tuttu Thomas Brodie-Sangster), labyrinttijuoksija Minho (Ki Hong Lee), inhottava Gally (Will Poulter), porukan nuorin Chuck (Blake Cooper), sekä koko nuorisoryhmän ainoa tyttö Teresa (Kaya Scodelario). O'Brienin tavoin muutkin nuoret näyttelijät kärsivät samasta, eli heidän hahmonsa eivät tarjoa oikeastaan mitään. Suurimmaksi osaksi nuorista on kirjoitettu aika samanlaiset, ja vain muutamista löytää tiettyjä piirteitä, jotka erottavat heidät joukosta. Poulter onnistuu kuitenkin mainiosti tekemään Gallysta "vihattavan" henkilön, joka ei pidä Thomasista lainkaan ja yrittää keksiä keinon päästä hänestä eroon. Ki Hong Lee pääsee oivallisesti toimintaan mukaan, sillä Minho lähtee joka aamu labyrinttiin etsiäkseen ulospääsyä. Cooper on sympaattinen Chuckina, mutta harmillisesti Ameenin ja Brodie-Sangsterin hahmot tuntuvat olevan mukana vain selittääkseen asioita Thomasille. Valitettavasti ainoasta naispuolisesta henkilöstäkin on tehty todella tyhjentävä tapaus. Teresan voisi helposti kirjoittaa ulos tarinasta, eikä sillä olisi mitään vaikutusta lopputulokseen. Hahmo olisi edes voinut luoda kliseistä kolmiodraamaa mukaan, niin hänen olemassaololleen olisi jokin kunnon tarkoitus. Toisaalta on onni, ettei tähänkin teinidystopialeffaan ole väkisin tungettu turhaa kolmiodraamailua.

The Maze Runner todella tuntuu selkeältä yritykseltä kilpailla The Hunger Gamesin kanssa. Vaikka tässä nuorten ei tarvitse tappaa toisiaan, molemmista löytyy hyvin samanlaista tunnelmaa siitä, että nuoret joutuvat vaaralliseen tilanteeseen, josta heidän täytyy selvitä pois. Elokuva näyttää monin tavoin siltä, että se voisi olla yksi peli The Hunger Gamesissa. Tästä on kuitenkin poistettu kaikenlainen hahmojen esittelyosio alusta ja tarina lähtee suoraan liikkeelle päähenkilölle pelottavasta tilanteesta, mikä herättää katsojan mielenkiinnon onnistuneesti. Jos nyt unohtaa hetkeksi sen, että kyseessä on selvä yritys olla uusi The Hunger Games, niin täytyy kyllä myöntää, että The Maze Runnerin idea on erittäin kiehtova. Valitettavasti olen silti yhä sitä mieltä, että lopputulos on pettymys. Ennen kuin olin nähnyt filmin, odotin sen tapahtuvan lähes kokonaan labyrintissa, jossa nuoret olisivat jatkuvasti vaarassa, mikä loisi piinaavaa jännitystä katsojille, mutta ei. Itse labyrintissa juoksemista löytyy vain noin parinkymmenen minuutin ajan. Muun ajan nuoret vain hengailevat Aukiolla ja pohdiskelevat mitä tehdä, sen sijaan että oikeasti lähtisivät tekemään jotain. Aukiokohtaukset olisivat hyvä hetki kertoa hahmoista lisää, mutta eihän siihen voi aikaa käyttää, jolloin hahmot jäävät nopeasti unholaan. Elokuvan ideasta löytyy paljon potentiaalia, mutta lopputulos tuntuu lähinnä hukatulta mahdollisuudelta.

Niissä muutamissa kohtauksissa, kun labyrinttiin vihdoin päästään, on tunnelma onneksi todella hyvä. Ne kohdat ovat selkeästi elokuvan parasta antia, sillä niiden aikana katsoja pääsee jännittämään hahmojen puolesta, minkä lisäksi niihin on saatu oivallista vauhtia mukaan. Siksi harmittaa entistä enemmän, että labyrintissa ollaan niin vähän, sillä Aukion tapahtumat eivät ole erityisen mielenkiintoisia, vaikka niihin on yritetty lyödä mysteerintynkää siitä, minkä takia nuoret ovat joutuneet sellaiseen tilanteeseen. Mysteerinen tunnelma on valitettavan heikosti luotu, sillä filmin ison loppukäänteen voi arvata helposti jo elokuvan alussa. Kliseitä elokuvasta löytyy paljon, jolloin myös hahmojen kohtalot voi helposti arvata etukäteen. Kaikkein suurin harmi leffassa on kuitenkin se, että koko kiehtova labyrinttihomma tuntuukin loppujen lopuksi pelkältä pohjustukselta jollekin täysin erilaiselle seikkailulle. Aivan kuin olisi katsonut televisiosarjan pilottijakson, joka ei kuitenkaan saa katsojaa täysin vakuuttumaan siitä, että tuotantokausi pitäisi katsoa loppuun asti. The Maze Runner pysyy silti hieman plussan puolella ja on tarpeeksi viihdyttävä scifitoimintaseikkailu, jotta sen jaksoi katsoa toistamiseen. Hengellisen edeltäjänsä The Hunger Gamesin tasoa se ei kuitenkaan saavuta, vaan jää hyvin keskinkertaiseksi tekeleeksi.

Wes Ball ei ole tehnyt erityisen hyvää työtä ohjaajana. Hänen luomansa tunnelma toimii pääasiassa vain labyrinttikohtauksissa, mutta muuten monet kohtaukset tuntuvat vain laimealta pakkopullalta, mikä on pakko näyttää, jotta juoni liikkuisi eteenpäin. Erityistä jännitettä ei filmistä löydy, eikä käsikirjoittajakolmikko ole saanut aikaiseksi tarpeeksi kokonaista tarinaa. Ymmärrän, että kyseessä on trilogian aloitusosa, mutta tämän pitäisi silti toimia omillaan, eikä olla pelkkää pohjustusta seuraavalle osalle. The Maze Runneria ei ole kovin kummoisesti kuvattu, eikä leikkaus ole mitä parhainta. Aina välillä mustaan ruutuun leikkaaminen saa filmin tuntumaan televisiota varten tehdyltä, jolloin mainoskatkojen paikat on määritetty ennakkoon. Visuaaliset efektit eivät ole parhaasta päästä. Leffan budjetti ei ollut kovin suuri, joten typerästi nimetyt saattajaolennot näyttävät selkeästi digitaalisilta. Taustatkin näyttävät usein tietokoneella toteutetuilta, jolloin aidot lavasteet erottaa helposti. Kehnompia efektejä on yritetty peitellä sillä, että toimintakohtaukset tapahtuvat usein yöllä tai pimeässä, jottei katsoja pystyisi kunnolla huomaamaan tehosteiden laatua. Synkkyys tekee toimintakohtauksista kuitenkin hieman ärsyttävää katsoa, sillä välillä on vaikea saada selvää siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Äänitehosteet ovat kuitenkin oikein mainiot. Harmillisesti säveltäjä John Paesano ei ole saanut aikaiseksi mitään muistettavaa musiikkien puolella.

Yhteenveto: The Maze Runner sisältää mainion idean, mutta lopputulos tuntuu valitettavasti vain pohjustukselta seuraavassa osassa nähtävälle oikealle tarinalle. Itse elokuvan nimen mukaista labyrintissa juoksemista nähdään harmillisen vähän ja muuten filmi tuntuu olevan pääasiassa pelkkää selittämistä ja istuskelua vailla kiehtovuutta. Mukaan luotu mysteerinen tunnelma ei toimi kovin hyvin ja kliseisyyden takia monet juonenkäänteet ja kuolemat arvaa helposti etukäteen. Osan suuresta loppupaljastuksesta arvaa heti filmin alussa. Näyttelijät eivät ole erityisen ihmeellisiä, mutta eivätpä ole myöskään heille kirjoitetut hahmot. Dylan O'Brien yrittää parhaansa tylsän Thomas-sankarin roolissa, kun taas muut eivät paikoitellen edes jaksa yrittää. Elokuvan tehosteet eivät ole kummoiset ja on ärsyttävää, miten niitä yritetään peitellä pimeydellä. Ohjaaja Wes Ballin ensikertalaisuuden huomaa useasti, eivätkä elokuvan musiikit ole millään lailla muistettavat. Tietty viihdyttävyys ja erittäin mainiot labyrinttikohtaukset nostavat kuitenkin leffan tasoa, jolloin sen jaksaa katsoa ainakin kerran ihan mielellään. Samankaltaisia teinidystopiafilmejä rakastaville The Maze Runner toimii varmasti, mutta monille muille tämä on mitä luultavimmin pelkkää unohdettavaa hölmöilyä.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.1.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Maze Runner, 2014, Twentieth Century Fox, Gotham Group, Temple Hill Entertainment, TSG Entertainment, Dayday Films, Ingenious Media

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti