lauantai 9. kesäkuuta 2018

Arvostelu: Back to the Future Part II / Paluu tulevaisuuteen osa II (1989)

BACK TO THE FUTURE PART II (1989)

PALUU TULEVAISUUTEEN OSA II



Ohjaus: Robert Zemeckis
Pääosissa: Michael J. Fox, Christopher Lloyd, Lea Thompson, Thomas F. Wilson, Elisabeth Sue, Jeffrey Weissman, James Tolkan ja Flea
Genre: seikkailu
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 12

Vuonna 1985 ilmestynyt aikamatkustuselokuva Back to the Future oli ilmestymisvuotensa isoin hitti, mikä tarkoitti tietenkin, että jatkoa olisi luvassa. Ohjaaja Robert Zemeckis ja kirjoittaja Bob Gale loivat jatkumon seikkailulle ja päätyivät lopulta tekemään samalla myös sarjan kolmannen osan. Tuotantosyistä kolmannen leffan kuvaukset alkoivat jo, kun toisen osan kuvaukset olivat vielä käynnissä. Muutamia ongelmia syntyi, sillä pari tärkeää näyttelijää eivät palanneet rooleihinsa, minkä takia täytyi keksiä jotain heidän korvaamiseksi. Lopulta kuitenkin Back to the Future Part II, eli suomalaisittain Paluu tulevaisuuteen osa II, sai ensi-iltansa loppuvuodesta 1989 ja edellisen osan suosion takia se oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista. Leffa olikin vuoden kolmanneksi menestynein elokuva, Indiana Jones and the Last Crusaden (1989) ja Batmanin (1989) jälkeen. Kriitikot eivät kuitenkaan olleet samalla lailla innoissaan, eikä Back to the Future Part II saanut yhtä positiivista vastaanottoa kuin edeltäjänsä. Itse näin elokuvan kahden muun osan kanssa lapsena, kun sain koko trilogian omakseni. Innostuin jutusta ja olen nähnyt elokuvat useasti uudestaan. Viimeksi katsoin ne lokakuun 21. päivänä 2015, mikä on juuri se päivä, johon päähenkilöt Marty ja Doc matkaavat tässä elokuvassa. Vaikka katsoinkin leffat yksin, oli se silti hieno kokemus, kun pystyi vertaamaan, millainen kyseinen ajankohta oli oikeasti verrattuna elokuvassa näytettyyn vuoteen 2015. Kun alkuvuodesta 2017 mietin, mitä elokuvia arvostelisin ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, Back to the Futuret ilmestyivät ensimmäisten joukossa mieleeni. Keväällä koittikin aika katsoa leffat uudestaan ja arvostella ne.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Back to the Future!

Marty McFlyn ja tohtori Emmett Brownin täytyy matkata tulevaisuuteen auttaakseen Martyn poikaa. Kaikki ei kuitenkaan suju odotetusti, jolloin kaksikko joutuu seikkailemaan muissakin ajoissa, sekä vaihtoehtoisessa todellisuudessa...

Marty McFlyta näyttelevä Michael J. Fox on edelleen aivan mahtava roolissaan. Jos 1950-luku tuotti Martylle hämmästystä, niin tämä seikkailu voi helposti pistää Martyn pään täysin sekaisin. Foxin ilmeet ovat jälleen todella mainioita, etenkin Martyn ihmetellessä tulevaisuutta ja muita outouksia, joita aikamatkustelu voi aiheuttaa. Marty on itsevarmempi kuin aiemmin, eikä anna kenenkään pitää häntä pelkurina, mikä aiheuttaa hänelle ongelmia. Tulevaisuuskohtauksissa Michael J. Fox esittää Martyn lisäksi myös Martya vanhana, sekä Martyn poikaa ja tytärtä.
     Christopher Lloyd on jälleen loistava tohtori Emmett Brownina, eli Docina ja on hienoa nähdä vihdoin kunnolla se versio hahmosta, joka tietää aikamatkustuksesta paljon. Näin Doc voi olla seikkailussa paljon tietävämmin mukana ja hänen osuuttaan on kasvatettu hieman, mistä pidän kovasti, Docin ollessa erittäin mainio hahmo. Doc on jopa ehkä leffan hauskin hahmo, etenkin alkupuolella, jolloin Lloyd pääsee tosissaan loistamaan hassujen ilmeidensä ja oudon vaatetuksensa kanssa. Hänellä on esimerkiksi läpinäkyvä kravatti, jonka merkitystä saattaa miettiä leffan aikana useasti.
     Lea Thompson esittää taas Martyn Lorraine-äitinä, joka nähdään tulevaisuuskohtauksessa mummona, minkä lisäksi hahmo nähdään myös parina muunakin erilaisena versiona. Thompson suoriutuu tässäkin hienosti Lorrainen roolista. Hahmon tietää samaksi, vaikka eri aikakausien versiot hahmosta ovat erilaiset. Myös Martyn George-isä on mukana leffassa, mutta paljon pienemmässä roolissa, sillä ensimmäisessä osassa hahmoa näytellyt Crispin Glover ei suostunut jatkamaan hahmon esittämistä. Tässä leffassa Georgea esittää Jeffrey Weissman, joka on maskeerattu näyttämään Gloverilta.
     Thomas F. Wilsonin esittämä Biff Tannen on mukana tässäkin osassa ja hänet nähdään todella erilaisina versioina elokuvan aikana. Leffassa on mukana jopa neljä eri versiota Biffistä! Niiden lisäksi Wilson esittää myös Biffin lapsenlasta, Griff Tannenia, joka on samanlainen kiusaaja kuin isoisänsä. Wilson pääsee loistamaan edellistä osaa paremmin ja on todella upeaa, miten Biffistä on tehty niin erilaisia, mutta silti niin samanlaisia hahmoja.
     Elokuvassa nähdään myös edellisestä osasta tutut Martyn tyttöystävä Jennifer (jonka näyttelijä vaihtui Claudia Wellsista Elisabeth Shuehun) ja rehtori Strickland (James Tolkan). Uutena hahmona esitellään lyhyesti Needles (Flea), joka aiheuttaa vanhalle Martylle ongelmia tulevaisuudessa. Hauskana faktana, että leffa sisältää The Lord of the Rings (2001-2003) -tähti Elijah Woodin ensiesiintymisen. Hänet voi nähdä lyhyesti tulevaisuusosion kasarikahvilakohtauksessa.




Back to the Future Part II on suoraa jatkoa ensimmäiselle osalle. Niinkin suoraa, että elokuva alkaa edellisen osan loppukohtauksella, jossa Doc saapuu hakemaan Martyn ja Jenniferin mukaansa vuoteen 2015. Kohtaus on erittäin vakuuttavasti toteutettu, sillä Jenniferin näyttelijän vaihduttua koko kohtaus täytyi kuvata uudestaan ja se on saatu näyttämään lähes identtiseltä, paria uutta kuvaa lukuunottamatta. Leffa lähteekin välittömästi käyntiin turhia jahkailematta ja tarina kulkee sillä oletuksella, että katsojat ovat nähneet ensimmäisen osan. Seikkailun alkaminen välittömästi on mainio ratkaisu, sillä siten elokuvan alussa ei ole lainkaan odottelua. Tulevaisuusosiota, eli vuotta 2015 on nykypäivänä hauskaa katsoa, sillä se ei ole enää tulevaisuutta, vaikka siltä se tosiaan vaikuttaa. Back to the Future Part II:n 2015 sisältää nimittäin lentäviä autoja, leijuvia skeittilautoja, hologrammeja, sekä erittäin kummallisen pukeutumistyylin. Vaikka monet asiat on saatu mahdollisimman futuristisiksi, niin leffan tulevaisuus on silti jotenkin todella kasaria, mikä on ihan hauskaa. Jotkut tulevaisuusjutut ovat kyllä tapahtuneet, eivät tosin täysin samalla lailla. Vaikka vielä ei ole ilmestynyt "Jaws 19"-leffaa, niin 3D-elokuvat ja jatko-osat ovat nykyään suosiossa, minkä lisäksi on esimerkiksi mahdollista soittaa videopuheluita. Monet varmaan toivoisivat, että lentävät autot toteutuisivat ja voisivathan ne olla ihan siistejä, mutta kaikkein eniten toivoisin kuitenkin, että elokuvan pikanopeudella valmistuvat, suurentuvat minipizzat olisivat todellisia.

Leffa on loistava esimerkki siitä, mitä jatko-osan täytyy tehdä: luoda tuttuun maailmaan uutta, pitäen tunnelman samanlaisena, jotta tietää katsovansa samaa sarjaa. Elokuvan pitää olla sekä erilainen että samanlainen kuin edeltäjänsä, muttei liian erilainen, eikä liian samanlainen. Aikamatkustus on jo tuttu asia edellisestä osasta, mutta tällä kertaa mennäänkin sinne, jota hahmot eivät ole kokeneet vielä, eli tulevaisuuteen. Tämän lisäksi elokuvassa esitellään vaihtoehtoinen todellisuus, eli mitä tapahtuu, jos aikajatkumoa muuttelee liikaa? Seurauksena voi olla täysin erilainen maailma. Vaihtoehtoinen todellisuus on erinomainen laajennus elokuvasarjan maailmaan, joka luo täysin uudenlaiset paineet päähenkilöiden seikkailun onnistumiselle. Erittäin hienoa on, että leffassa nähdään myös edellisen elokuvan tapahtumia vuodesta 1955, mutta eri näkökulmista kuin aiemmin. Tämä osio leffasta on ennennäkemätöntä, eikä samanlaista olla nähty kovin montaa kertaa jälkeenpäin. Edellisen osan tapaan loppuhuipennukseen on saatu todella mainio jännite, minkä lisäksi jännitystä löytyy muutenkin läpi elokuvan. Mukana on jälleen hienoja hetkiä, sekä huumoria, mikä oli yksi edellisen osan onnistuneimmista asioista. Edellisestä osasta on tuotu mukaan tuttuja juttuja, kuten kohtauksia ja repliikkejä pienillä muutoksilla. Mukana on esimerkiksi ensimmäisestä osasta tuttu kohtaus, jossa Marty herää sängystä ja juttelee unisena äitinsä kanssa, luullen nähneensä unta, mutta pätkää on muuteltu, jotta se sopisi tähän tarinaan. Katsojalle on kuitenkin hauskaa, kuinka selkeitä kohtia on saatu siirrettyä erilaisiin tilanteisiin, jolloin niistä näkee uusia puolia. Mukana on myös Biffin ja Martyn välistä uhoamista, jännittävä takaa-ajo ja kuppilassa Pepsin tilaamista, minkä lisäksi Marty sanoo usein "Käheetä!" ja Doc toistelee lausahdusta "Hyvät hyssykät!"




Back to the Future Part II ei kuitenkaan ole läheskään yhtä hauska kuin ensimmäinen elokuva, eikä sitä olla selkeästi edes tavoiteltu. Tulevaisuusosio on vielä koominen, huvittavien vempaimien ja outojen asioidensa takia, mutta vaihtoehtoisen todellisuuden myötä elokuva muuttuu synkemmäksi. Seikkailuhenki on vahvasti läsnä läpi elokuvan, mutta se on vakavampaa ja jollain tavalla myös hieman karmivampaa. Tavallaan synkempi lähestymistapa toimii ja tuo uutta tuulahdusta sarjaan, mutta samalla jää myös todella kovasti kaipaamaan edellisen osan kevyempää henkeä. Tämän takia Back to the Future Part II ei saavuta edeltäjänsä hienoutta, vaan on hieman heikompi. Kyseessä on silti todella mainio teos, joka jatkaa tarinaa mielenkiintoisilla tavoilla eteenpäin, eikä päästä koskaan otteestaan. Leffassa ei edes ole kovin paljoa hengitysvaraa, sillä päähenkilöt pistetään vaikeasta tilanteesta seuraavaan heti, kun yksi asia on ratkennut. Tämän takia Martyn ja Docin täytyy tehdä kaikkensa onnistuakseen, jolloin katsojat pääsevät läpi leffan jännittämään, miten käy?

Ohjauksesta vastaa edellisen osan tapaan Robert Zemeckis, joka selkeästi tietää, kuinka jännitys luodaan. Hänen olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää, että monet innostuivat sarjasta kevyen hengen takia, joten tässäkin osassa pitäisi olla enemmän huumoria. Kuitenkin Zemeckisin ja Galen käsikirjoitus toimii, vaikka tarinasta voikin löytää aukkoja, mutta niin ei voi olla käymättä aikamatkustuskertomusten parissa. Back to the Future Part II on hyvin kuvattu leffa, kuten myös mainiosti leikattu. Lavasteet ovat jälleen hienot, varsinkin kun pääsee näkemään tuttuja paikkoja eri tavoilla lavastettuina. Maskeeraustiimi on onnistunut toistamiseen, saadessaan näyttelijät näyttämään selkeästi erilaisilta, mutta selkeästi samoilta. Varsinkin Thomas F. Wilsonin esittämien Biffin ja Griffin kohdalla maskeeraus on erinomaisesti toteutettu. Puvustustiimi on päässyt hassuttelemaan tulevaisuusasujen kanssa ja vaikka monet puvut ovat ihan lystikkäitä, niin mukana on myös tyhmällä tavalla hölmöjä asusteita. Visuaaliset tehosteet ovat pääasiassa mainiot. Vaikka taustakankaan käytön huomaa - etenkin tulevaisuusosiossa - niin mukana on paljon tyylikkäitä efektejä, kuten lentävät autot. Hienoin efekti kuitenkin elokuvassa on, kuinka sama näyttelijä on saatu moneen kertaan samaan kuvaan esiintymään. Tulevaisuusosiossa nähdään nimittäin Michael J. Fox esittämässä sekä vanhaa Martya, Martyn poikaa että Martyn tytärtä ja kaikki kolme näkyvät samanaikaisesti ruudulla, minkä lisäksi he vielä juttelevat toisilleen ja koskevat toisiaan! Nykyään tällainen on helppoa huipputietokoneiden kanssa, mutta 1980-luvulla tällaisen toteuttamiseen tarvitsi todellista taitoa ja näiden kuvien toteutus ansaitsee paljon kunnioitusta. Äänitehosteilla tuodaan hienosti lisäystä tunnelmaan. Alan Silvestrin säveltämät musiikit ovat jälleen kerran loistavat. Tuttu tunnusmusiikki on tietenkin mukana, minkä lisäksi leffassa kuullaan uusia teemoja, jotka kuitenkin muistuttavat paljon aiemmin kuultua musiikkia.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja kohtauksia, elokuvan teosta kertovat "Tales from the Future: Time Flies", "The Making of Back to the Future Part II" ja "Making the Trilogy: Chapter Two", seitsemänosainen "Behind-the-Scenes" -osio, joka sisältää lyhyitä pätkiä eri asioista, kuten DeLoreanista, leijulaudoista, efekteistä ja lavasteista, joiden lisäksi mukana on myös pätkä "The Physics of Back to the Future", jossa tohtori Michio Kaku selittää aikamatkustuksen todellisista mahdollisuuksista. Katsottavaa on yhteensä lähes puoleksitoista tunniksi.




Yhteenveto: Back to the Future Part II on loistav jatko-osa aikamatkustustarinaan. Siinä on mukana paljon tuttuja elementtejä, mutta maailmaa laajennetaan upeasti näyttämällä tulevaisuutta, sekä vaihtoehtoinen maailma, jolloin katsojat pääsevät kokemaan paljon erilaisia aikamatkustukseen liittyviä vaaroja. Rytmitys on erittäin mainio, eikä elokuva suostu päästämään otteestaan, sisältäessään paljon uusia ja erilaisia asioita. Jännitys on saatu luotua hienosti, mutta huumoria on mukana liian vähän. Synkempi tarina toimii, mutta edellisen osan kepeyttä pitäisi saada lisää. Seikkailuhenki on onneksi vahvasti läsnä tässäkin leffassa. Hauskinta on nähdä, kuinka edellisestä osasta tuttuja kohtauksia ja repliikkejä on saatu tähän mukaan todella luovasti. Näyttelijät ovat erinomaisia ja tällä kertaa Docille on saatu hieman enemmän tekemistä, minkä lisäksi Thomas F. Wilson pääsee todella näyttämään lahjansa, näytellessään montaa eri versiota Biffistä. Visuaalisesti elokuva on tyylikäs ja vaikka mukana on monia hienoja efektejä, hienoin tehoste on kuitenkin se, kuinka sama näyttelijä on saatu näkymään useampana hahmona samaan aikaan ruudulla. Alan Silvestrin musiikit ovat jälleen erittäin mainiot ja ohjaaja Robert Zemeckis on tehnyt todella hyvää työtä jatko-osan kanssa. Joitain aukkoja tarinasta löytää, mutta sitä tapahtuu kaikissa aikamatkustuselokuvissa. Jopa The Terminatorissa (1984) ja Terminator 2: Judgment Dayssa (1991) on aikamatkustuksen takia syntyneitä juoniaukkoja, mutta silti niitä pidetään erittäin hienoina teoksina. Jos pidit edellisestä osasta, niin katso myös Back to the Future Part II. Se ei ole yhtä viihdyttävä, mutta jännitystä, seikkailua ja mukaansatempaavuutta on tiedossa hienosti. Edellisen osan tapaan tarina jätetään auki ja se lopetetaan ensi viikolla, kun sarjan päätösosan, Back to the Future Part III:n (1990) arvostelu ilmestyy...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.5.2017 - Muokattu 17.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.backtothefuture.wikia.com
Back to the Future Part II, 1989, Universal Pictures, Amblin Entertainment, U-Drive Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti