Arvostelu: The Three Caballeros / Kolme caballeroa (1944)

THE THREE CABALLEROS (1944)

KOLME CABALLEROA

Ohjaus: Norman Ferguson, Clyde Geronimi, Jack Kinney, Bill Roberts ja Harold Young
Pääosissa: Clarence Nash, José Oliveira ja Joaquin Garay
Genre: animaatio
Kesto: 1 tunti 11 minuuttia
Ikäraja: 7

The Three Caballeros, eli suomalaisittain Kolme caballeroa on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan seitsemäs osa. Elokuva tehtiin edellisen osan, Saludos Amigosin (Oppitunti - 1942) tavoin parantamaan Pohjois- ja Etelä-Amerikan välejä, ja se mielletäänkin Saludos Amigosin jatko-osaksi, sillä filmeissä on paljon samaa. Leffa tehtiin luomalla yksittäisiä kohtauksia ja yhdistämällä mukaan jo aiemmin nähtyjä Disney-piirrettyjä, jolloin homma tuntuisi enemmän kokonaisuudelta. Elokuva sai ensi-iltansa Meksikossa vuonna 1944 ja vuotta myöhemmin Yhdysvalloissa. Suomeen teos saapui vasta keväällä 1951. Kolme caballeroa ei ollut erityisen suosittu ilmestyessään, eikä se todellakaan ole sitä nykyään. Aku Ankkaa piirtänyt Don Rosa toi caballerokolmikkoa pienesti takaisin suosioon parilla sarjakuvallaan, mutta muuten kovin moni ei edes tiedä koko elokuvaa. Minäkin kuulin filmistä vasta muutamia vuosia sitten ja yllätyin, kun kuulin sen olevan yksi Disneyn klassikkosarjasta. En kuitenkaan katsonut leffaa, sillä se ei erityisemmin kiinnostanut minua ja se oli ilmestynyt ajanjaksona, jolloin Walt Disney -yhtiö teki animaatioita rahan takia, jotta studio pysyisi toiminnassa toisen maailmansodan ajan. Ajattelin kuitenkin joskus vilkaisevani elokuvan, jos se sattuisi kohdalle ilmaiseksi. Kun vuoden 2017 alussa päätin arvostella noin puolet Disneyn klassikkoanimaatioista alkuvuodelle 2018, tajusin, että olisi vihdoin ja viimein aika katsoa Kolme caballeroa ensimmäistä kertaa. Sain ystävältäni leffan DVD:nä yhdessä Saludos Amigosin kanssa ja katsoin sen vihdoin kesän lopulla.

Aku Ankka saa syntymäpäivälahjoja caballeroystäviltään José Cariocalta ja Panchito Pistolesilta, jotka esittelevät hänellä Etelä-Amerikan kulttuureja.

Saludos Amigosin tapaan Kolmessa caballerossakaan ei ole selkeää juonta, vaan koko syntymäpäivähomman tarkoituksena on vain yhdistellä erilaisia animaatiopätkiä toisiinsa. Tällä kertaa lähes kaikissa pätkissä esiintyy Aku (Clarence Nash) itse, minkä lisäksi José Cariocaa (José Oliveira) nähdään paljon. Kolmas caballero Panchito (Joaquin Garay) on mukana vain vähän aikaa, jolloin hahmosta ei saa erityisemmin mitään irti. Hahmot eivät oikeastaan kehity millään lailla leffan aikana, jos ei lasketa sitä, että Aku oppii hieman Meksikon ja Brasilian kulttuureista. Esimerkiksi yhdessä kohtaa hänelle esitellään piñata ja toisessa hän päätyy tanssin pyörteisiin Baían pikkukylässä. Tämä tanssiosuus on toteutettu yhdistelemällä animoituja hahmoja oikeisiin näyttelijöihin, mikä on ideana ihan kiva, mutta toteutus ei ole kovin kummoinen. Mukana on pari muutakin tällaista hetkeä, jolloin nähdään oikeita ihmisiä, mutta niistä yksi on lähinnä vain häiritsevä, Akun tiirailessa kikattavia naisia rannalla.

Kolme caballeroa alkaa ihan hauskasti, kun Aku saa lahjaksi videonauhoja ja katsojille näytetään niiden sisältö. Ensimmäinen videonauha lämpöä rakastavasta Pablo-pingviinistä on parasta elokuvassa ja se saa tuotua hymyn huulille. Pablon seikkailu ilmestyi kuitenkin jo vuonna 1934 Disneyn "Silly Symphonies" -sarjan lyhytanimaationa "Peculiar Penguins", joten se ei ole varta vasten tätä elokuvaan tehty tarina. Toinen videonauha lentävästä aasista on myös oivallinen, mutta sen jälkeen leffa lässähtää lähes täysin. Lähes koko lopun elokuvan kestosta Aku vain tanssii musiikin tahdissa eri paikoissa eri henkilöiden kanssa. Välillä tapahtuu joitain visuaalisesti mielenkiintoisia outouksia, mutta pääasiassa leffan viimeiset 40 minuuttia eivät oikein jaksa kiinnostaa ja sitten teos vain loppuu, jättäen katsojan ihmettelemään leffan merkitystä. Kolme caballeroa lähinnä vain on olemassa ja kyllä sen ainakin kerran katsoo, mutta siinä ei ole tarpeeksi sisältöä, jotta sen olemassa ololle olisi jokin oikea tarkoitus. Valitettavasti elokuva ei edes viihdytä tai naurata, kuten edeltäjänsä Saludos Amigos, jolloin kokonaisuus jää vain aika mitäänsanomattomaksi ja tylsäksi.

Elokuvan animointi on kuitenkin tyylikästä ja läpi leffan on nähtävissä tuttua Disney-tyyliä. Disney-henkeä taas ei oikein löydy, jos mainiota Pablo-pingviinin tarinaa ei laske mukaan. Loppupäässä visuaalisuudet menevät kuitenkin paikoitellen niin kummallisiksi, ettei niitä enää jaksa seurata. Musiikit ovat kuitenkin oivalliset ja etenkin päähenkilöiden yhteislaulu "The Three Caballeros" on mainio. Elokuva olikin Oscar-ehdokkaana musiikeistaan, muttei voittanut palkintoa. Filmin pääohjaajana toimii Dumboa (1941) ohjannut Norman Ferguson ja eri kohtausten ohjauksesta vastaavat Clyde Geronimi, Jack Kinney ja Bill Roberts, joista jälkimmäinen on ollut mukana Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs - 1937) -leffaa lukuunottamatta kaikissa aiemmissa Disney-elokuvissa ohjaajana. Näytellyt osuudet taas ohjasi Harold Young, joka on tehnyt ihan kelvollista työtä.

Yhteenveto: Kolme caballeroa on yllättävän tylsä elokuva todella lyhyessä kestossaan. Kyseessä on visuaalisesti ihan tyylikäs teos, mutta siinä ei ole kunnon sisältöä lähes lainkaan. Alun Pablo-pingviinin seikkailu ja tarina lentävästä aasista ovat mielenkiintoiset, mutta muuten leffa ei jaksa kiinnostaa tai viihdyttää. Lopun tanssiminen menee välillä liian oudoksi, jolloin siitä ei voi nauttia. Animaation ja oikeiden näyttelijöiden yhdistely ei täysin toimi ja on häiritsevää katsoa Aku Ankan flirttailevan aitojen naisten kanssa. Kyllä Kolme caballeroa -elokuvan kerran katsoo, mutten usko lasten löytävän siitä kovin paljoa riemua. Vanhemmat voivat vilkaista sen siinä samalla sivusilmällä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.8.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.scoop.previewsworld.com
The Three Caballeros, 1944, Walt Disney Pictures, Walt Disney Productions