maanantai 14. tammikuuta 2019

Arvostelu: Unbreakable - särkymätön (Unbreakable - 2000)

UNBREAKABLE - SÄRKYMÄTÖN

UNBREAKABLE



Ohjaus: M. Night Shyamalan
Pääosissa: Bruce Willis, Samuel L. Jackson, Robin Wright, Spencer Treat Clark ja Charlayne Woodard
Genre: trilleri, draama
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 16

Unbreakable - särkymätön on M. Night Shyamalanin ohjaama, hieman erilainen supersankaritarina. Shyamalan oli ollut jo pitkään kiinnostunut sarjakuvista ja supersankareista, ja hän halusi tuoda oman näkemyksensä mukaan. Hän aloitti kirjoittamisen viimeistellessään elokuvaansa Kuudes aisti (The Sixth Sense - 1999) ja pyysi sen päätähteä, Bruce Willisia mukaan myös uuteen filmiinsä. Kuudennen aistin ollessa kriitikoiden kehuma hitti, Shyamalan sai myytyä ideansa innokkaalle Walt Disney -yhtiölle, samalla kun Shyamalan pisti oman studionsa, Blinding Edge Picturesin pystyyn. Kuvaukset alkoivat huhtikuussa 2000 ja Unbreakable - särkymätön sai ensi-iltansa vuoden lopussa. Filmi oli hitti ja sai positiivisia arvosteluja, minkä lisäksi elokuva on vuosien varrella saanut kulttiteoksen maineen oman fanikuntansa ansiosta. Itse näin leffan vasta vuonna 2012, mutten pitänyt sitä kovin kummoisena, enkä ole katsonut sitä uudestaan. Viime vuosien ajan olen pohtinut, että voisin antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden, mutten ole jaksanut sitä tehdä. Vasta kun ilmoitettiin, että Shyamalan yhdistää Unbreakable - särkymättömän toisen filminsä Splitin (2016) kanssa, päätin katsoa filmin uudestaan. Kun yhdistelmäteos Glass (2019) oli vihdoin saamassa ensi-iltansa, vuokrasin Unbreakable - särkymättömän Blockbusterista.

Yliopiston turvamies David Dunn on junassa matkalla kotiin, kun juna yhtäkkiä suistuu raiteilta. Kaikki muut matkustajat kuolevat, kun taas David ei ole saanut naarmuakaan. Pian Davidiin ottaa yhteyttä salaperäinen Elijah Price, joka on koko elämänsä etsinyt erikoisia kykyjä omaavaa ihmistä ja uskoo Davidin olevan tuhoutumaton.

David Dunnina nähdään Bruce Willis, joka tekee tässä elokuvassa yhden uransa parhaista roolitöistä. David on hahmona erittäin mielenkiintoinen ja monikerroksinen. Selvitessään junaonnettomuudesta hän vaikuttaa ulkopuoliselle tuhoutumattomalta, mutta hyvin nopeasti katsoja voi huomata, kuinka rikki hän on sisältäpäin. Davidin suhde vaimonsa (hieman taka-alalle jäävä Robin Wright) kanssa on mennyt jo pitkään kehnosti, mikä vaikuttaa Davidin väleihin poikansa Josephin (paria ylinäyttelemistä lukuunottamatta oivan roolityön tekevä Spencer Treat Clark) kanssa. Hahmo ei koe, että hänen elämällään olisi merkitystä ja katsojana alkaa kokea voimakasta sympatiaa häntä kohtaan. Willis tuo hahmonsa surun upean vähäeleisesti esille. Lähikuvissa hänen silmistään voi nähdä paljon tunteita ja hän tuntuu olevan hyvin aidosti mukana hahmonsa elämässä.
     Elijah Priceä taas näyttelee Samuel L. Jackson, joka myös uppoutuu loistavasti hahmoonsa. Elijah on myös kiehtova tapaus, ollessaan täysi vastakohta Davidille. Hahmolla on sairaus, minkä vuoksi hänen luunsa ovat todella heikot ja rikkoutuvat helposti. Elijah on ollut suuren osan elämästään sairaalassa tämän vuoksi ja siksi hän myös kiinnostuu kovasti, kun saa tietää Davidista. Elijahkin on monulotteinen hahmo ja Jackson sopii rooliinsa täydellisesti.
     Elokuvassa nähdään myös Charlayne Woodard Elijahin huolehtivana äitinä. Lisäksi ohjaaja M. Night Shyamalan itse tekee nopean cameo-roolin stadionin huumediilerinä.




Unbreakable - särkymätön on hyvin merkittävä teos supersankarigenressä, kun ottaa huomioon, milloin se on ilmestynyt. Tänä päivänä supersankarileffoja ilmestyy viidestä kymmeneen kappaletta joka vuosi, mutta vuonna 2000 koko genre teki kuolemaa. Superman- (1978-1987) ja Batman-filmit (1989-1997) alkoivat huipulta, mutta vajosivat pohjalle jatko-osien myötä. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa Shyamalanin oli myydä tämä idea eteenpäin, että hän haluaisi tehdä vakavasti otettavan supersankarileffan, mikä ei edes perustu mihinkään olemassa olevaan sarjakuvaan. On onni, että Shyamalan sai lopulta ideansa läpi, sillä Unbreakable - särkymätön ja samana vuonna ilmestynyt X-Men (2000) osoittivat, etteivät supersankarit kuulu vain sarjakuviin ja piirrettyihin, vaan niistä voi oikeasti tehdä syvällisempiä filmejä aikuisempaankin makuun. Leffa on realistisempi kuvaus siitä, mitä voisi käydä, jos jollakulla tosielämässä olisi erityisvoimia. Jos on koko elämänsä elänyt saamatta naarmun naarmua, voiko olla, ettei siihen edes kiinnitä huomiota, kunnes joku tulee huomauttamaan siitä? Kun näin tapahtuu, on hyvin mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan Davidin elämä alkaa kääntyä.

Se täytyy tosin painottaa, ettei kyseessä ole mitenkään tavallinen supersankarileffa. Jos alat katsomaan Unbreakable - särkymätöntä, odottaen vauhdikasta toimintaa, voi elokuva tuottaa ison pettymyksen. Tiedän sen, koska itselleni kävi juurikin näin ensimmäisellä katselukerralla. Nyt kun katsoin filmin uudestaan ja tiesin, mitä se on, pidin näkemästäni todella paljon. Kyseessä on aivan mahtava elokuva! Toimintaa ja taisteluita ei leffasta löydy lainkaan, lukuunottamatta yhtä lyhyttä nyrkkikamppailua, vaan elokuva painottuu enemmänkin draaman ja trillerin suuntaan. Draamapuolella leffa käsittelee erittäin onnistuneesti Davidin rikkinäisiä suhteita vaimoonsa ja poikaansa, kun taas supersankariosuus on kerrottu jännärin tavoin. Tämä luo mukaan vangitsevuutta ja vaikka kyseessä onkin hyvin hidastempoinen filmi, on kokemus erittäin koukuttava. Mukana on jännittäviä hetkiä, kuten myös koskettavuutta. Davidin kokeillessa, mihin hän voisi pystyä, mukana on jopa pientä huumoria. Kaikessa vakavuudessaan leffa ei kuitenkaan tunnu murjottavalta tai masentavalta, vaan siitä löytyy paljon toivoa. Elokuvalla on hyvä teema siitä, ettei ihmisen elämä voi mennä hyvin, jos ei tiedä, mitä tehdä sillä ja sitä filmissä pääasiassa tutkitaan Davidin ja Elijahin kautta.




Nykyään sellaisten leffojen, kuten The Happeningin (2008), The Last Airbenderin (2010) ja After Earthin (2013) takia M. Night Shyamalanin nimestä on tullut enemmänkin vitsi elokuvafanien keskuudessa, mutta vuosituhanteen vaihteessa häntä pidettiin vielä äärimmäisen lupaavana ja omaperäisenä tekijänä. Eikä mikään ihme, sillä Shyamalan tekee erinomaista työtä Unbreakable - särkymättömän kanssa! Elokuvasta huokuu Shyamalanin ihastus sarjakuvia kohtaan, sillä sen lisäksi, että leffassa puhutaan paljon sarjakuvista (Elijah esimerkiksi työskentelee niiden parissa), siinä on myös hienoja viittauksia niihin. Leffassa tutkitaan mahtavasti tiettyjä sarjakuvien perinteitä ja niitä hyödynnetään ilman, että ne muuttuvat millään tavalla kliseiksi. Itse pidän äärimmäisen paljon siitä, että Shyamalan on tehnyt Davidille ja Elijahille omat tunnusvärinsä, aivan kuin sarjakuvissa sankareiden naamioasut. David pukeutuu vihreän eri sävyihin, kun taas Elijah on mieltynyt violettiin. Värejä näkyy niin hahmojen asuissa kuin heidän kotonaankin. Tämä yksityiskohta menee luultavasti monilta ohi, eikä sillä sinänsä ole suurta merkitystä, mutta pidän paljon siitä, että Shyamalan on nähnyt näin paljon vaivaa leffan eteen.

Shyamalanin ohjaus on taiturimaista ja paikoitellen erikoisen vanhanaikaista. Hänen tavassaan ohjata hahmoja, kohtauksia ja kameraa on jotain vanhoille filmeille tyypillistä, mikä luo oman kiehtovuutensa elokuvaan. Shyamalan luottaa täysillä tasaiseen kameratyöskentelyyn, eikä lähde leikkaamaan kovin nopealla temmolla. Useissa kohtauksissa kamera vaihtaa kuvakulmaa liikkeellään niin sulavasti, ettei katsoja välttämättä edes huomaa katsovansa yhä samaa ottoa. Tämä on oiva kikka synnyttää lisää vangitsevuutta elokuvaan. Kyseessä on muutenkin todella taidokkaasti kuvattu filmi. Heikkojen luidensa vuoksi Elijah on saanut lempinimekseen herra Lasi ja siksi onkin nokkelaa, että kun leffa pariin otteeseen näyttää hänen lapsuuttaan, Elijah nähdään lähes aina jonkin lasin tai peilin heijastuksen kautta. Unbreakable - särkymätön on muutenkin teknisesti hienosti toteutettu. Leikkaus on taidokasta, minkä lisäksi lavastajat ovat tehneet hyvää työtä. Valaisu on tyylikkäästi toteutettu yökohtauksissa ja äänimaailma on hienovaraisen hyvin tehty. Säveltäjä James Newton Howard on saanut aikaiseksi hienoja sävelmiä, jotka luovat lisätunnelmaa.




Yhteenveto: Unbreakable - särkymätön on erinomainen filmi ja merkkiteos supersankarigenressä. Elokuva osoitti aikoinaan, että supersankareista voi tehdä kunnon ajatuksia herättelevän elokuvan ja se korostuu yhä sarjakuvaleffojen massasta omaperäiselle hengellään ja M. Night Shyamalanin taidokkaalla ohjauksella. Toimintaleffaa odottavat saattavat pettyä, sillä kyseessä on enemmänkin hienosti rakennettu draamatarina, missä supersankaruutta käsitellään trillerin tavoin. Elokuva on hidastempoinen, mutta todella koukuttava ja siinä on kiehtova ilmapiiri. Mukana on niin jännittäviä kuin koskettaviakin kohtia, sekä pieni ripaus huumoria. Synkkyydestään huolimatta elokuvasta huokuu toiveikkuus oman tarkoituksen löytämisestä. Bruce Willis ja Samuel L. Jackson ovat fantastiset rooleissaan ja heidän hahmonsa ovat äärimmäisen mielenkiintoiset. Myös leffan kuvaus on upeasti toteutettu ja Shyamalan on päässyt kikkailemaan nokkelilla tavoilla. Onkin suuri harmi, kuinka hänen uransa lähti alamäkeen tämän elokuvan jälkeen. Unbreakable - särkymätön sopii sekä sarjakuvien faneille, hyviä draamaleffoja katsoville, sekä jännäreitä ahmiville. Leffa nosti odotukseni Glassia kohtaan todella paljon, enkä malta odottaa, mitä Shyamalan on saanut aikaiseksi näiden hahmojen kanssa toisella kerralla.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.1.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.media.amazon.com
Unbreakable, 2000, Touchstone Pictures, Blinding Edge Pictures, Barry Mendel Productions, Limited Edition Productions Inc.




Yhteistyössä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti