Arvostelu: Roma (2018)

ROMA

Ohjaus: Alfonso Cuarón
Pääosissa: Yalitza Aparicio, Marina de Tavira, Marco Graf, Daniela Demesa, Diego Cortina Autrey, Carlos Peralta, Nancy García, Verónica García, Jorge Antonio Guerrero ja Fernando Grediaga
Genre: draama
Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 12

Roma on meksikolaisohjaaja Alfonso Cuarónin uusi elokuva ja se perustuu Cuarónin lapsuuden kokemuksiin. Cuarón aloitti leffan suunnittelemisen jo 2000-luvun alussa, mutta hänen muiden projektiensa, kuten Harry Potter ja Azkabanin vangin (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban - 2004) ja Gravityn (2013) vuoksi elokuvan teko siirtyi kaiken aikaa eteenpäin. Lopulta vuonna 2016 hän päätti vihdoin toteuttaa filmin ja kuvaukset alkoivat saman vuoden marraskuussa. Kuvauksissa koettiin suuria ongelmia, kun kuvausryhmän kimppuun käytiin, minkä aiheuttamana viisi henkilöä joutui sairaalaan ja lompakoita, puhelimia ja pieniä arvokkaita lavasteita varastettiin. Lopulta Roma kuitenkin saatiin valmiiksi ja se sai ensiesityksensä elokuussa 2018 Venetsian elokuvajuhlilla, missä se voitti pääpalkinto Kultaisen leijonan. Tämän jälkeen leffaa esitettiin eri festivaaleilla, kunnes se sai pienen teatterikierroksen ja julkaistiin sitten suoratoistopalvelu Netflixissä. Itse kiinnostuin filmistä heti, kun kuulin sen olevan Cuarónin tekemä ja minua kiehtoi, että hän palaisi lapsuutensa muistoihin Meksikoon, eikä tekisi jälleen ison tuotannon leffaa. Kiinnostukseni nousi, kun huomasin, että kyseessä on yksi vuoden ylistetyimmistä teoksista ja katsoinkin Roman viikko sen jälkeen, kun elokuva oli ilmestynyt Netflixiin.

Vuoden tapahtumat käsittelevä tarina rikkaan perheen palvelija Cleon elämästä 1970-luvun Mexico Cityssä.

Pääroolissa Cleona nähdään Yalitza Aparicio, joka on erinomainen valinta osaansa. Aparicio onnistuu välittämään paljon tunteita hyvin vähällä ja hänestä löytyy juuri sitä herkkyyttä, minkä rooli vaatii. Hahmona Cleo on erittäin sympaattinen tapaus. Hän ei ole mitenkään säälittävä, mutta häntä säälii useassa kohtaa läpi leffan, kun joutuu katsomaan, kuinka muut ihmiset kohtelevat häntä. Cleo tekee kaikkensa tämän perheen vuoksi, on enemmän äiti lapsille kuin lasten todellinen äiti ja pistää aina muut itsensä edelle, mutta silti hän saa eniten kuraa niskaansa. Kukaan ei tunnu huomaavan Cleon panosta, eikä ketään tunnu kiinnostavan hänen oma elämänsä, mikä ei ole mitään ruusuilla tanssimista.
     Cleon palvelemaan perheeseen kuuluvat äiti Sofia (Marina de Tavira), jatkuvasti matkoilla oleva isä Antonio (Fernando Grediaga), sekä lapset Paco (Carlos Peralta), Toño (Diego Cortina Autrey), Sofi (Daniela Demesa) ja innokas pieni poika Pepe (Marco Graf), joka joutuu pienimpänä usein isoveljiensä kiusan kohteeksi. Lasten leikkimistä ja hauskanpitoa on mukava katsella, minkä lisäksi leffa onnistuu luomaan oivallisen siteen heidän ja Cleon välille, mutta hahmoina he jäävät aika tylsiksi. Sofia-äiti taas on hieman ärsyttävä, kun hän ei tunnu kantavan lainkaan vastuuta ja syyttää monista asioista Cleota. Hänen ärtymyksensä muuttuu ymmärrettävämmäksi leffan aikana, mutta hän jää silti aika unohdettavaksi tapaukseksi. Näyttelijät tekevät kuitenkin kelpo työtä - etenkin lapset ovat mainioita rooleissaan.
     Elokuvassa nähdään myös Jorge Antonio Guerrero Cleon kamppailulajeja harrastavana poikaystävänä, Nancy García perheen toisena palvelijana, José Manuel Guerrero Mendoza tämän poikaystävänä, sekä Verónica García lasten isoäitinä. Sivunäyttelijöistä lähinnä Jorge Guerrero tekee vaikutuksen ailahtelevana poikaystävänä.

Ei ole mikään ihme, että Roma on mennyt täysillä läpi elokuvafestivaaleilla, palkintojen jaossa ja kriitikoiden arvosteluissa. Tämähän on suoraan tehty rökittämään muut teokset taiteellisuudellaan. Kyseessä on menneisyyteen sijoittuva henkilödraama, joka on vieläpä mustavalkoinen. Lisäksi Roma on todellinen auteur-työ, sillä Cuarón ei ole vain ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvaa, vaan hän on myös tuottanut, leikannut ja kuvannut sen. Leffa herättää elokuvapiireissä ihailua ja ihan syystäkin, sillä teknisesti kyseessä on aivan huikea teos. Visuaalisesti Roma on suorastaan täydellinen, enkä voinut olla ihastelematta Cuarónin vahvaa visiota kuvauksen kanssa. Kyseessä on ehdottomasti yksi parhaiten kuvatuista filmeistä tänä vuonna. Kameratyöskentely on äärimmäisen sulavaa ja virheetöntä. Cuarón asettelee kameran usein tapahtumien keskelle ja pyörittää sitä hitaasti ympäri näyttääkseen hahmojen liikkeet, mikä luo tunnetta siitä kuin olisi oikeasti paikan päällä seuraamassa perheen elämää. Kuvat ovat erittäin pitkiä, mutta todella kiehtovia, sillä ne ovat niin mestarillisesti toteutettuja ja niissä tapahtuu koko ajan jotain. Cuarón hyödyntää syvyyttä uskomattoman taiturimaisesti, käyttäen etu- ja taka-alaa hyväkseen kaiken aikaa. Hahmot sijoitetaan usein lähelle kameraa ja samalla heidän takanaan nähdään jotain kiinnostavaa. Tämä tulee upeasti esille esimerkiksi kohtauksessa, missä joku saapuu laulamaan kameran eteen, kun hänen takanaan ihmiset yrittävät sammuttaa tulipaloa. Kuvat ovat kauniita ja yksinkertaisella tavalla hypnoottisia.

Valitettavasti tarinalliselta sisällöltään Roma jätti minut hieman kylmäksi. Etenkin leffan emotionaalinen puoli tuntui mielestäni todella etäiseltä. Kuten jo sanoin, minua kyllä harmitti nähdä, kuinka Cleota kohdellaan, minkä lisäksi mukana on yksi aika järkyttävä hetki, mutta muuten elokuva ei saanut herätettyä niitä tunteita, mihin se selvästi pyrki. Olen lukenut kommentteja, joissa ihmiset sanovat itkeneensä koko loppupään ajan, mutta minua leffa ei onnistunut tavoittamaan tällä lailla. Cleota lukuunottamatta hahmot eivät erityisemmin kiinnostaneet minua, joten koin vaikeuksia yrittäessäni välittää heistä ja tapahtumista. On toisaalta mukava seurata, kun Cuarón esittelee muistojaan lapsuudestaan keksittyjen hahmojen kautta, mutta paria hetkeä lukuunottamatta elokuvassa ei tapahtunut itselleni kovin muistettavia juttuja. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. Pidin Romaa erittäin hyvänä leffana, mutta lähinnä sen teknisten saavutusten ja Cuarónin vahvan vision vuoksi.

Vaikka pidän siitä, että Cuarón haluaa leikkauksessa näyttää kauan pitkiä hienoja kuviaan ja leffa on täynnä taidokasta leikkausta, voisi kokonaisuutta lyhentää hieman. Valaisu on läpi elokuvan tyylikästä ja perheen koti on hienosti lavastettu. 1970-luvun ajankuva on tuotu esille erinomaisesti läpi elokuvan lavasteilla ja puvustuksella. Ääniefektit ovat oivallisia, mutta elokuvan vähäiset musiikit eivät jää mieleen.

Yhteenveto: Roma on teknisesti täydellinen elokuva, missä Alfonso Cuarón pääsee esittelemään taitojaan niin ohjaajana ja käsikirjoittajana kuin kuvaajana ja leikkaajana. Cuarónin kuvaus on ilmiömäisen upeaa läpi leffan. Pitkät, sulavat kuvat ovat hypnoottisia ja mustavalkoisuus tuo niihin oman kivan lisänsä. Kuvat ovat myös nerokkaasti sommiteltuja ja niissä tapahtuu paljon kiinnostavia asioita. Valitettavasti itse tarina ei saanut minua kiinnostumaan kovinkaan paljon. Perheen elämää on mukava seurata, mutta tunnetasolla elokuva jäi itselläni oudon etäiseksi. Päähenkilö Cleo on ainoa, josta oikeasti välitin ja muut hahmot ovat harmillisen tylsiä. Muutamia hienoja hetkiä lukuunottamatta elokuvassa ei tapahdu erityisen muistettavia asioita ja minulle jäi lähinnä vain mieleen teknisesti mestarillinen toteutus. Elokuvantekoa ammattina haaveilevien täytyy nähdä Roma sen teknisen puolen vuoksi, minkä lisäksi taidefilmejä fanittavat tulevat varmasti rakastumaan tähän. Alkuvuoden palkintogaaloissa Roma tulee varmasti pärjäämään, onhan se kuin suoraan niitä varten tehty.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.1.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Roma, 2018, Esperanto Filmoj, Participant Media