Arvostelu: Vice - vallan oikeat kasvot (Vice - 2018)

VICE - VALLAN OIKEAT KASVOT

VICE

Ohjaus: Adam McKay
Pääosissa: Christian Bale, Amy Adams, Steve Carell, Jesse Plemons, Sam Rockwell, Alison Pill, Lily Rabe, Justin Kirk, Tyler Perry, Eddie Marsan, Alfred Molina ja Naomi Watts
Genre: draama, komedia
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 12

Vice - vallan oikeat kasvot pohjautuu tositapahtumiin Richard "Dick" Cheneyn ajasta Yhdysvaltain varapresidenttinä. Vuonna 2016 Paramount Pictures -yhtiö ilmoitti hankkineensa oikeudet Cheneyn tarinaan ja alkoi työstämään elokuvaa. Ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi valittiin useita Oscar-ehdokkuuksia haalineen The Big Shortin (2015) tekijä Adam McKay ja pääosaan Cheneyksi roolitettiin samaista leffaa tähdittänyt Christian Bale. Kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2017 ja lopulta Vice - vallan oikeat kasvot sai ensiesityksensä joulukuussa 2018. Suomeen leffa saapui vasta nyt. Itseäni ei politiikka erityisemmin kiinnosta, joten en kiinnostunut myöskään tästä elokuvasta, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran. Mielenkiintoni heräsi vasta, kun näin elokuvan trailerin, jossa huomasin, kuinka paljon Bale on muuttunut esittääkseen roolia. Kiinnostukseni kasvoi, kun Bale voitti parhaan miespääosan Golden Globe -palkinnon ja kun elokuva keräsi jopa 8 Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, paras ohjaus, paras miespääosa ja paras alkuperäinen käsikirjoitus). Meninkin positiivisin mielin katsomaan Vicen sen ensi-iltaviikonloppuna.

Tositarina Dick Cheneyn noususta Yhdysvaltojen historian vaikutusvaltaisimmaksi varapresidentiksi.

Christian Bale on tunnettu siitä, että hän todella antautuu rooliensa vietäväksi ja on valmis tekemään hurjia muodonmuutoksia rooliensa vuoksi. The Machinistia (2004) varten Bale laihdutti lähes 30 kiloa, minkä jälkeen hänellä oli puoli vuotta aikaa kerätä hurja lihasmassa Batman Beginsiä (2005) varten. Tällä kertaa Bale lihotti itseään lähes 20 kiloa muuttuakseen Dick Cheneyksi. Bale meni jopa niin pitkälle, että hänen syntymäpäivänsä on sama kuin Cheneyllä, 30. tammikuuta! No okei, se on ehkä sattumaa, mutta Bale on todella osoittanut hurjaa omistautumista roolejaan kohtaan ja onneksi se myös palkitaan. Hän on aivan mielettömän hyvä tässä elokuvassa ja onnistuu katoamaan totaalisesti hahmonsa taakse. Bale on suurimmaksi osaksi ajasta lähes tunnistamaton ja lähinnä vain muutamat pätkät Cheneyn nuoruudesta paljastavat, että kyllä se Bale on. Bale tekee upeaa työtä pienillä eleillä, ilmeillä ja äänellään. Hahmona, tai pikemminkin siis henkilönä Cheney ei ole kovinkaan miellyttävä tapaus. Cheney on valmis menemään todella pitkälle vallanhimonsa kanssa ja tekee välillä kyseenalaisia ja hirveitä tekoja. Samalla hahmosta on onnistuttu saamaan jollain kierolla tavalla huvittavakin.
     Dick Cheneyn perheeseen kuuluvat hänen vaimonsa Lynne (Amy Adams), sekä pariskunnan tyttäret Mary (lasta näyttelee Colyse Harger, aikuista Alison Pill) ja Lizzie (Violet Hicks ja Lily Rabe). Lynne on persoonana huomattavasti pidettävämpi kuin miehensä, mutta samalla hänenkin moraalinsa on koetuksella, hänen kannustaessa miestään, vaikka tämä tekisi ties mitä valtansa kanssa. Adams on oikein mainio osassaan, mutta jää pahasti Balen huikean roolityön varjoon jokaisessa kaksikon yhteisessä kohtauksessa. Tyttärille on luotu omat sivujuonensa, mutta ne ovat loppujen lopuksi hieman kömpelösti mukaan tungettuja.
     Muita tärkeitä hahmoja elokuvassa ovat muutamassakin eri virassa nähtävä tökerö poliitikko Donald Rumsfeld (Steve Carell), 2000-luvun alun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush (Sam Rockwell), sekä koko leffan ajan Cheneyn tarinaa selostava Kurt (Jesse Plemons), joka on mukana jopa ärsyttävyyteen asti. Tarina poukkoilee paljon ajassa, jolloin selostus on katsojalle mukava lisä, mutta Kurt on mukana niin paljon, että usein hän tuntuu rikkovan rytmityksen ilmestymällä kuvaan. Rockwell on tuttuun tapaansa erittäin mainio näyttelijä ja tekee hauskan roolityön Bush juniorina. Siksi onkin harmi, että hänen ruutuaikansa jää lopulta aika vähäiseksi. Sen sijaan Carell saa paljonkin aikaa osoittaakseen, ettei hän ole vain hölmöilevä koomikko, vaan oikeasti varteenotettava näyttelijä. Carell on näyttänyt todelliset lahjansa mm. Foxcatcherissa (2014) ja on jälleen hienoa, kuinka hän taitaa myös draamaroolin - vaikka Rumsfeldkin on kierolla tavalla koominen.
     Lisäksi leffassa nähdään mm. Tyler Perry, Justin Kirk, Eddie Marsan ja Don McManus poliitikkoina ja nappuloina Cheneyn pelissä, sekä joitakin tuttuja naamoja yllättävissä rooleissa...

Vice - vallan oikeat kasvot lähtee käyntiin erinomaisesti. Kuten sanoin, tarina hyppii ajassa välillä todella paljon ja siksi elokuva vaatii jatkuvaa tarkkaa seuraamista. Tämä ei kuitenkaan tuota ongelmaa, sillä filmi on suurimmaksi osaksi niin vangitseva loistavien näyttelijäsuoritusten ja taiturimaisen ohjauksen vuoksi. Ohjaaja Adam McKay päästää luovuutensa valloilleen ja tarjoaa aikamoista kikkailua, mitä itse ihailen paljon. McKay luottaa käsikirjoittajana paljon dialogiin ja selittämiseen, mutta samalla ohjaajana hän taitaa myös visuaalisen kerronnan taidon esimerkiksi hauskoilla kuvametaforillaan. Jotkut saattavat ihmetellä vähän väliä näkyviä kuvia Cheneystä kalastamassa, mutta toiset taas hoksaavat heti, mitä McKay pyrkii kertomaan niillä. McKay on myös aikamoinen kirjoittaja ja etenkin pari keskustelukohtausta saivat minut todella kummastelemaan, mitä hänen päässään oikein liikkuu - ja siis hyvällä, nerokkaalla tavalla. Puolessa välissä leffaa ohjaaja revittelee oikein kunnolla ja tarjoaa jotain ainakin itselleni täysin ennennäkemätöntä. Tämä kikka on aivan täydellisesti saatu mukaan elokuvaan ja nosti leffan tasoa entisestään... paitsi että heti sen jälkeen alkaakin valitettava alamäki.

Vice - vallan oikeat kasvot lähtee käyntiin erinomaisesti... mutta sen lopusta olen täysin eri mieltä. Ensimmäisen puoliskonsa aikana leffa yhdistelee taidokkaasti politiikkaa ja komediaa, pitäen fokuksen silti tarinassa ja elokuvanteossa, mutta elokuvan viimeiset puoli tuntia lässähtävät pahasti käsiin. Viimeisen puolen tuntinsa aikana leffa muuttuu nokkelasta aivan liian esiintymishaluiseksi ja huomionhakuiseksi, ja mikä pahinta, todella saarnaavaksi ja pitkästyttäväksi. McKay on halunnut iskeä oikein kunnolla vielä lopussa, mutta sen sijaan, että revittely olisi tällä kertaa hupaisaa ja kekseliästä, se tuntuu enemmänkin mauttomalta kannanotolta, mikä jätti itselleni todella ristiriitaisen tunteen, kun kävelin pois teatterista. Viimeinen puolituntinen jää vain junnaamaan paikoillaan poliittisessa sanomassaan ja mässäilee hirveyksillä puutumiseen asti. Puolituntinen myös tuntuu kaiken aikaa siltä, että leffa voisi päättyä minä hetkenä hyvänsä ja vartin jälkeen todella toivoin, että niin myös tapahtuisi, alamäen muuttuessa yhä jyrkemmäksi. Olen todella pettynyt siihen, kuinka tökerösti McKay päätti lopettaa elokuvansa. Vicen ensimmäinen puolisko on neljän tähden luokkaa, mutta sen lopetus liikkuu yhden ja kahden tähden välillä. Minun täytyi kirjoittaa arvosteluni vasta pari päivää leffan näkemisen jälkeen, jotta iso pettymyksen tunteeni ehti rauhoittua ja pystyin keskittymään leffan huikeisiin puoliin, jotka saavat kokonaisuuden pysymään plussan puolella, vaikka elokuvasta selkeät heikkoudet löytyvätkin.

Adam McKay on selvästi todella lahjakas ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän näyttää huikeat taitonsa useaan otteeseen elokuvan aikana, miksi onkin harmi, että leffa tekee tällaisen mahalaskun lopussa. McKayn kirjoittama dialogi on usein todella nokkelaa ja parissa kohtaa hän onnistuu keksimään siihenkin omituisia niksejä. Tekniseltä toteutukseltaan Vice - vallan oikeat kasvot on lähes kaikin puolin onnistunut teos. Leikkauksessa leffaa olisi voinut tiivistää huomattavasti, mutta elokuvan ensimmäinen tunti on erinomaisesti pistetty kasaan. Kuvaus on taidokasta, minkä lisäksi lavasteet ovat tyylikkäästi toteutetut. Maskeeraukset ovat huikean hyvin loihditut. Voi kunpa Bale vain tajuaisi, että maskeeraajat ja puvustajat voivat lihottaa hänet hänen puolesta, eikä Balen tarvitsisi ottaa tällaisia terveysriskejä. Visuaalisesti leffa kikkailee paljon pysäytyskuvilla ja teksteillä, mitkä toimivat mainiosti. Äänimaailmaankin on saatu mukaan nokkeluuksia, mutta harmillisesti Nicholas Britellin säveltämät musiikit eivät nouse kummoisesti esille.

Yhteenveto: Vice - vallan oikeat kasvot sisältää mahtavan alun, todella oivallisen keskikohdan ja harmillisen kehnon lopetuksen. On suuri sääli, että filmi lähestulkoon unohtaa lopussa olevansa elokuva ja alkaa vain revittelemään poliittisella kannanotollaan ärsyttävään saarnaamiseen asti. Onneksi elokuvasta löytyy niin paljon hienoja asioita, ettei loppu onnistu täysin pilaamaan kokonaisuutta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Adam McKay kikkailee läpi leffan nokkelasti ja taidokkaasti niin dialogillaan kuin erikoisella ohjaustyylillään. Mukana on mahtavaa dialogia, mitä parantaa sen lausuvien näyttelijöiden roolityöt. Amy Adams, Sam Rockwell ja Steve Carell ovat todella mainiot rooleissaan, mutta kalpenevat Christian Balen fantastisen eläytymisen rinnalla. Bale todella muuttuu hahmokseen, jolloin katsoja unohtaa täysin, että kyseessä on näyttelijä eikä aito Cheney. Voi kun voisinkin sanoa, että Vice - vallan oikeat kasvot olisi läpikotaisin fantastinen elokuva, mutta ei se vain ole. Suosittelen kuitenkin erittäin lämpimästi katsomaan sen, sillä positiivisia puolia todella riittää. Joitakin katsojia ei välttämättä edes häiritse leffan lopetus ja kenties juuri sinä saatat pitää sitä kuin kirsikkana kakun päällä.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus. Jos pidit elokuvan viimeisestä puolituntisesta, kannattaa lopputekstikohtaus vilkaista, mutta jos taas loppupää ärsytti myös sinua, kannattaa lopettaa katselu ennen kohtausta, sillä se vain ärsyttää enemmän.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.1.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Vice, 2018, Annapurna Pictures, Gary Sanchez Productions, Plan B Entertainment