Shrinking, kausi 3 (2026) - sarja-arvostelu

SHRINKING - KAUSI 3

Luojat: Bill Lawrence, Jason Segel ja Brett Goldstein

Näyttelijät: Jason Segel, Lukita Maxwell, Jessica Williams, Harrison Ford, Luke Tennie, Michael Urie, Christa Miller, Ted McGinley, Wendie Malick, Devin Kawaoka, Rachel Stubington, Damon Wayans Jr., Cobie Smulders, Lily Rabe, Gavin Lewis, Trey Santiago-Hudson, Claudia Sulewski, Michael J. Fox ja Jeff Daniels

Genre: komedia, draama

Jaksomäärä: 11

Jakson kesto: 34 minuuttia - 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 5 minuuttia

Ikäraja: 12

Bill Lawrencen, Jason Segelin ja Brett Goldsteinin luoma komediasarja Shrinking nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Apple TV:ssä tammikuussa 2023. Toinen kausi vain kasvatti suosiota, joten jatkoa oli tulossa lisää. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2025 ja nyt Shrinkingin kolmas tuotantokausi on pyörinyt loppuun. Itse pidin paljon sarjan avauskaudesta ja mielestäni kakkoskausi oli vielä sitäkin parempi, joten olen odottanut innokkaana sarjan jatkumista. Katsoin  Shrinkingin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Jimmy jännittää tyttärensä Alicen yliopistoon lähtöä, samalla kun Paulin Parkinsonin taudin oireet pahenevat. Brian ja Charlie valmistautuvat vanhemmuuteen, mutta sijaisäiti Ava alkaa tulla toisiin ajatuksiin vauvan suhteen.

Shrinkingin tutut hahmot tekevät jälleen paluun. Jason Segelin näyttelemä Jimmy on alkanut vihdoin päästä elämässä eteenpäin, mutta uutena ylitettävänä asiana ajankohtaiseksi tulee hänen tyttärensä Alicen (Lukita Maxwell) lähestyvä lähtö yliopistoon. Harrison Fordin esittämä Paul kamppailee alati pahenevien Parkinsonin taudin oireiden kanssa, samalla kun hänen ja tohtori Julien (Wendie Malick) suhde syvenee. Myöskin terapeuttina työskentelevä Gaby (Jessica Williams) on omien suhdesotkujensa keskellä Derrickin (Damon Wayans Jr.) kanssa, kun taas Brian (Michael Urie) ja Charlie (Demin Kawaoka) alkavat valmistautua sijaissynnyttäjä Avan (Claudia Sulewski) lapsen saapumiseen. Jimmyn luona majaillut Sean (Luke Tennie) kokee pikkuhiljaa voivansa vihdoin lähteä omilleen, samalla kun naapurissa Lizillä (Christa Miller) ja Derekillä (Ted McGinley) on omat kuvionsa käynnissä. Tutut hahmot ovat edelleen lystikkäitä ja näyttelijöiden kemiat osuvat täysillä yhteen.

     Myös Jimmyn vaimon kuoleman aiheuttanut Louis (Brett Goldstein) ja Jimmyn ihastuksenkohde Sofi (Cobie Smulders) tekevät paluun, kun taas uusina hahmoina kausi esittelee Jimmyn isän Randyn, jota näyttelee Jeff Daniels ja Paulin klinikalla tapaaman Gerryn, jota esittää tosielämässä Parkinsonin tautia sairastava Michael J. Fox. Kasarileffoja diggaavana oli muuten aivan mahtavaa nähdä Harrison "Indiana Jones" Ford ja Michael "Marty McFly" J. Fox samassa kohtauksessa. Sen sijaan vastikään Ensisilmäyksellä-sarjan (How I Met Your Mother - 2005-2014) läpikatsoneena tuntui todella omituiselta nähdä Jason "Marshall" Segel ja Cobie "Robin" Smulders deittailemassa.

Shrinkingin kolmas tuotantokausi jatkaa sarjan ilahduttavalla linjalla, vaikkei ihan mahtavan kakkoskauden tasolle ylletäkään. Tässä sarjassa on yksinkertaisesti niin valloittavan mukava ilmapiiri ja näiden hahmojen muodostama ystäväpiiri on niin onnistuneesti rakennettu, että katsojasta tuntuu siltä kuin kuuluisi piiriin mukaan itsekin. Niinpä joka viikko uuden jakson ilmestyminen muistuttaa hieman omien kavereiden tapaamista. Tunnetta vain voimistavat tietyt sisäpiirimäiset vitsit. Hymy nousee vähän väliä huulille ja nauramaan pääsee jatkuvasti. Tarpeen vaatiessa sarja osaa kuitenkin edelleen myös oikeasti vakavoitua ja käsitellä onnistuneesti rankempiakin aiheita.

Kolmoskausi koostuu yhdestätoista noin puolen tunnin mittaisesta jaksosta, joiden parissa aika kulkee taas nopeasti. Eri hahmoilla on omat juonikuvionsa pitkin tuotantokautta ja niiden pariin uppoutuu mielellään. Tietyt jo avauskaudella esitellyt kuviot viedään päätökseensä, olihan Shrinking alun perin tarkoitettu vain kolmen kauden mittaiseksi sarjaksi. Niin tekijät kuin katsojat ovat kuitenkin tykästyneet näihin hahmoihin niin paljon, että jatkoa on luvassa vielä lisää. Tekijöiden mukaan näillä näkymin heti ensi vuonna ilmestyvä neljäs kausi aloittaa uuden luvun näiden hahmojen elämässä ja odotankin positiivisin mielin, mitä onkaan luvassa, sillä useat hahmoista jätetään tässä hyvin erilaisiin paikkoihin ja elämäntilanteisiin. Toisaalta tämä voisi toimia sarjan päätöksenä, mutta olen iloinen, että lisää on tulossa.

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat ilmapiiriä erittäin mainiosti, kun taas käsikirjoittajat keksivät erilaisia tilanteita ja juonikuvioita hahmojen päiden menoksi, sekä tietty monenlaisia hauskoja juttuja ja keskusteluja. Shrinkingin kolmoskausi on myös osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Tutut lavasteet ovat oivalliset, puvustus on pätevää ja äänimaisemakin on taitavasti rakennettu. Tom Howen säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla ja Howen ja Benjamin Gibbardin tunnuskappale Frightening Fishes on aina yhtä mahtava aloitus jaksoille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.4.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Shrinking, Yhdysvallat, 2023-, Warner Bros. Television, Doozer Productions

Arvostelu: A Big Bold Beautiful Journey (2025)

A BIG BOLD BEAUTIFUL JOURNEY

Ohjaus: Kogonada

Pääosissa: Colin Farrell, Margot Robbie, Phoebe Waller-Bridge, Kevin Kline, Jodie Turner-Smith, Lily Rabe, Hamish Linklater, Jennifer Grant, Billy Magnussen, Sarah Gadon ja Chloe East

Genre: romantiikka, fantasia, draama

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: 7

A Big Bold Beautiful Journey on Colin Farrellin ja Margot Robbien tähdittämä romanttinen satudraama. Seth Reiss kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen jo useita vuosia sitten ja vuonna 2020 teksti pyöri Hollywoodin "mustalla listalla" suosituimmista käsikirjoituksista, joista ei oltu vielä tehty elokuvaa. Lopulta Columbia Pictures ja Sony Pictures tarttuivat projektiin ja kun työryhmä oli saatu kasaan, kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2024. Nyt A Big Bold Beautiful Journey on saapunut myös Suomen teattereihin. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun luin sen premissistä ja päänäyttelijöistä, mutta maailmalta kantautunut vaisu vastaanotto on laskenut odotuksiani. Kävin silti uteliaana katsomassa A Big Bold Beautiful Journeyn sen ensi-iltaviikonloppuna.

David tapaa häissä Sarahin ja yhdessä he päätyvät isolle, rohkealle, kauniille matkalle vuokra-auton navigaattorin ohjaamana, joka saa heidät pohtimaan elämiään ja ajatusmaailmojaan uudelleen.

Colin Farrell ja Margot Robbie näyttelevät Davidia ja Sarahia, kahta rakkaudessa epäonnistunutta ihmistä, jotka saavat kutsut ystäviensä häihin ja kohtaavat toisensa siellä. Sinne päästäkseen he vuokraavat autot kummallisesta palvelusta, kummallisen navigaattorin (äänenä Jodie Turner-Smith) kera, joka johdattaa heidät hääseremonian jälkeen omaan, yhteiseen seikkailuunsa. Tämän matkan aikana David ja Sarah päätyvät käymään läpi elämänsä eri vaiheita, näkemään aiemmat valintansa ja mielenmaisemansa uudessa valossa ja kenties lähtemään siitä kohti yhteistä tulevaisuutta. Farrell ja Robbie ovat kummatkin erittäin hyviä näyttelijöitä, mutta toisinaan erittäin hyvätkään näyttelijät eivät pysty feikkaamaan välilleen kemiaa ja niin on valitettavasti käynyt A Big Bold Beautiful Journeyssä. Molemmat suoriutuvat muuten hyvin, tulkitessaan hahmojensa kohtaamia erilaisia muistojen tulvia, mutta kun Davidin ja Sarahin tunteiden kuuluisi lämmetä toisilleen, eivät Farrell ja Robbie onnistu vakuuttamaan, että heidän väliltä löytyisi jotain vahvaa vetovoimaa.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Phoebe Waller-Bridge ja Kevin Kline autovuokraamon työntekijöinä, Lily Rabe Sarahin äitinä, Hamish Linklater ja Jennifer Grant Davidin vanhempina, sekä Billy Magnussen, Sarah Gadon ja Chloe East muina heidän elämiensä varrelta löytyneinä henkilöinä. Sivunäyttelijät hoitavat muuten tonttinsa oivallisesti, mutta Waller-Bridgen suoritus menee teennäisen aksenttinsa kanssa jopa todella kiusalliseksi.

A Big Bold Beautiful Journey vie katsojansa matkalle, joka ei ole järin iso, eikä kovinkaan rohkea, mutta sentään toisinaan ihan nätti. Ymmärrän kyllä leffan saaman vaisun vastaanoton, sillä kiehtovasta premissistään ja hyvistä päätähdistään huolimatta itse elokuvakin on aika vaisu. Davidin ja Sarahin matka vaikuttaa aluksi paljon lupaavammalta kuin mitä se lopulta onkaan. Navigaattori ohjaa heitä oville, joista kulkemalla he päätyvät kokemaan omia menneisyyksiään ja tilanteisiin, joita he kenties ovat katuneet jälkikäteen, oli kyse sitten vanhemman tai rakkaan kanssa riitelystä, väärälle ihmiselle tunteidensa tunnustamisesta ja niin edelleen. Erittäin potentiaalista materiaalia, mutta homma jää lopulta harmillisen puolitiehen.

Elokuvassa on kieltämättä hetkensä, oli kyse sitten joistain hauskoista vitseistä tai tapahtumista, tai sitten parista dramaattisemmasta kohtauksesta, joissa David ja Sarah kohtaavat vanhempansa tilanteissa, jotka eivät menneet kummoisesti. Kuitenkin Davidin ja Sarahin romanttinen puoli jättää paljon toivomisen varaa, leffan filosofinen pohdinta elämästä, rakkaudesta ja yksinäisyydestä tuntuu hieman teennäiseltä ja elokuva käy ajoittain hieman raskassoutuiseksi. Burger Kingin tuotesijoittelu saa myös kohottelemaan kulmia. A Big Bold Beautiful Journeyn latteuden tajusi viimeistään siinä kohtaa, kun lopputekstit lähtivät käyntiin, eikä elokuva ollut herättänyt juuri sen kummempia tunteita. Tämä on niitä elokuvia, jotka toivovat saavansa katsojan tunteiden vuoristorataan, jonka jälkeen teatterista poistuisi kyyneliä pyyhkien, muuttuneena ihmisenä. Valitettavasti tämä keskinkertainen teos alkaa katoilla mielestä jo kotimatkalla.

Elokuvan on ohjannut Kogonada, jonka edellistäkin elokuvaa, After Yangia (2021) tähditti Colin Farrell. A Big Bold Beautiful Journeyn parissa Kogonadan työ on ailahtelevaa, mihin vaikuttaa toki Seth Reissin pitkään valmiina ollut ailahteleva käsikirjoitus. Teknisesti leffa on kuitenkin mainio. Se on hyvin kuvattu, lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja tehosteetkin pääasiassa toimivat. Äänityöskentely on pätevää ja leffan parhaisiin puoliin kuuluu Hayao Miyazakin luottosäveltäjä Joe Hisaishin nätit musiikit. 

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.10.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

A Big Bold Beautiful Journey, 2025, Columbia Pictures, 30WEST, Imperative Entertainment, Chapel Place Productions, Original Films

Arvostelu: Vice - vallan oikeat kasvot (Vice - 2018)

VICE - VALLAN OIKEAT KASVOT

VICE

Ohjaus: Adam McKay
Pääosissa: Christian Bale, Amy Adams, Steve Carell, Jesse Plemons, Sam Rockwell, Alison Pill, Lily Rabe, Justin Kirk, Tyler Perry, Eddie Marsan, Alfred Molina ja Naomi Watts
Genre: draama, komedia
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 12

Vice - vallan oikeat kasvot pohjautuu tositapahtumiin Richard "Dick" Cheneyn ajasta Yhdysvaltain varapresidenttinä. Vuonna 2016 Paramount Pictures -yhtiö ilmoitti hankkineensa oikeudet Cheneyn tarinaan ja alkoi työstämään elokuvaa. Ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi valittiin useita Oscar-ehdokkuuksia haalineen The Big Shortin (2015) tekijä Adam McKay ja pääosaan Cheneyksi roolitettiin samaista leffaa tähdittänyt Christian Bale. Kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2017 ja lopulta Vice - vallan oikeat kasvot sai ensiesityksensä joulukuussa 2018. Suomeen leffa saapui vasta nyt. Itseäni ei politiikka erityisemmin kiinnosta, joten en kiinnostunut myöskään tästä elokuvasta, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran. Mielenkiintoni heräsi vasta, kun näin elokuvan trailerin, jossa huomasin, kuinka paljon Bale on muuttunut esittääkseen roolia. Kiinnostukseni kasvoi, kun Bale voitti parhaan miespääosan Golden Globe -palkinnon ja kun elokuva keräsi jopa 8 Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, paras ohjaus, paras miespääosa ja paras alkuperäinen käsikirjoitus). Meninkin positiivisin mielin katsomaan Vicen sen ensi-iltaviikonloppuna.

Tositarina Dick Cheneyn noususta Yhdysvaltojen historian vaikutusvaltaisimmaksi varapresidentiksi.

Christian Bale on tunnettu siitä, että hän todella antautuu rooliensa vietäväksi ja on valmis tekemään hurjia muodonmuutoksia rooliensa vuoksi. The Machinistia (2004) varten Bale laihdutti lähes 30 kiloa, minkä jälkeen hänellä oli puoli vuotta aikaa kerätä hurja lihasmassa Batman Beginsiä (2005) varten. Tällä kertaa Bale lihotti itseään lähes 20 kiloa muuttuakseen Dick Cheneyksi. Bale meni jopa niin pitkälle, että hänen syntymäpäivänsä on sama kuin Cheneyllä, 30. tammikuuta! No okei, se on ehkä sattumaa, mutta Bale on todella osoittanut hurjaa omistautumista roolejaan kohtaan ja onneksi se myös palkitaan. Hän on aivan mielettömän hyvä tässä elokuvassa ja onnistuu katoamaan totaalisesti hahmonsa taakse. Bale on suurimmaksi osaksi ajasta lähes tunnistamaton ja lähinnä vain muutamat pätkät Cheneyn nuoruudesta paljastavat, että kyllä se Bale on. Bale tekee upeaa työtä pienillä eleillä, ilmeillä ja äänellään. Hahmona, tai pikemminkin siis henkilönä Cheney ei ole kovinkaan miellyttävä tapaus. Cheney on valmis menemään todella pitkälle vallanhimonsa kanssa ja tekee välillä kyseenalaisia ja hirveitä tekoja. Samalla hahmosta on onnistuttu saamaan jollain kierolla tavalla huvittavakin.
     Dick Cheneyn perheeseen kuuluvat hänen vaimonsa Lynne (Amy Adams), sekä pariskunnan tyttäret Mary (lasta näyttelee Colyse Harger, aikuista Alison Pill) ja Lizzie (Violet Hicks ja Lily Rabe). Lynne on persoonana huomattavasti pidettävämpi kuin miehensä, mutta samalla hänenkin moraalinsa on koetuksella, hänen kannustaessa miestään, vaikka tämä tekisi ties mitä valtansa kanssa. Adams on oikein mainio osassaan, mutta jää pahasti Balen huikean roolityön varjoon jokaisessa kaksikon yhteisessä kohtauksessa. Tyttärille on luotu omat sivujuonensa, mutta ne ovat loppujen lopuksi hieman kömpelösti mukaan tungettuja.
     Muita tärkeitä hahmoja elokuvassa ovat muutamassakin eri virassa nähtävä tökerö poliitikko Donald Rumsfeld (Steve Carell), 2000-luvun alun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush (Sam Rockwell), sekä koko leffan ajan Cheneyn tarinaa selostava Kurt (Jesse Plemons), joka on mukana jopa ärsyttävyyteen asti. Tarina poukkoilee paljon ajassa, jolloin selostus on katsojalle mukava lisä, mutta Kurt on mukana niin paljon, että usein hän tuntuu rikkovan rytmityksen ilmestymällä kuvaan. Rockwell on tuttuun tapaansa erittäin mainio näyttelijä ja tekee hauskan roolityön Bush juniorina. Siksi onkin harmi, että hänen ruutuaikansa jää lopulta aika vähäiseksi. Sen sijaan Carell saa paljonkin aikaa osoittaakseen, ettei hän ole vain hölmöilevä koomikko, vaan oikeasti varteenotettava näyttelijä. Carell on näyttänyt todelliset lahjansa mm. Foxcatcherissa (2014) ja on jälleen hienoa, kuinka hän taitaa myös draamaroolin - vaikka Rumsfeldkin on kierolla tavalla koominen.
     Lisäksi leffassa nähdään mm. Tyler Perry, Justin Kirk, Eddie Marsan ja Don McManus poliitikkoina ja nappuloina Cheneyn pelissä, sekä joitakin tuttuja naamoja yllättävissä rooleissa...

Vice - vallan oikeat kasvot lähtee käyntiin erinomaisesti. Kuten sanoin, tarina hyppii ajassa välillä todella paljon ja siksi elokuva vaatii jatkuvaa tarkkaa seuraamista. Tämä ei kuitenkaan tuota ongelmaa, sillä filmi on suurimmaksi osaksi niin vangitseva loistavien näyttelijäsuoritusten ja taiturimaisen ohjauksen vuoksi. Ohjaaja Adam McKay päästää luovuutensa valloilleen ja tarjoaa aikamoista kikkailua, mitä itse ihailen paljon. McKay luottaa käsikirjoittajana paljon dialogiin ja selittämiseen, mutta samalla ohjaajana hän taitaa myös visuaalisen kerronnan taidon esimerkiksi hauskoilla kuvametaforillaan. Jotkut saattavat ihmetellä vähän väliä näkyviä kuvia Cheneystä kalastamassa, mutta toiset taas hoksaavat heti, mitä McKay pyrkii kertomaan niillä. McKay on myös aikamoinen kirjoittaja ja etenkin pari keskustelukohtausta saivat minut todella kummastelemaan, mitä hänen päässään oikein liikkuu - ja siis hyvällä, nerokkaalla tavalla. Puolessa välissä leffaa ohjaaja revittelee oikein kunnolla ja tarjoaa jotain ainakin itselleni täysin ennennäkemätöntä. Tämä kikka on aivan täydellisesti saatu mukaan elokuvaan ja nosti leffan tasoa entisestään... paitsi että heti sen jälkeen alkaakin valitettava alamäki.

Vice - vallan oikeat kasvot lähtee käyntiin erinomaisesti... mutta sen lopusta olen täysin eri mieltä. Ensimmäisen puoliskonsa aikana leffa yhdistelee taidokkaasti politiikkaa ja komediaa, pitäen fokuksen silti tarinassa ja elokuvanteossa, mutta elokuvan viimeiset puoli tuntia lässähtävät pahasti käsiin. Viimeisen puolen tuntinsa aikana leffa muuttuu nokkelasta aivan liian esiintymishaluiseksi ja huomionhakuiseksi, ja mikä pahinta, todella saarnaavaksi ja pitkästyttäväksi. McKay on halunnut iskeä oikein kunnolla vielä lopussa, mutta sen sijaan, että revittely olisi tällä kertaa hupaisaa ja kekseliästä, se tuntuu enemmänkin mauttomalta kannanotolta, mikä jätti itselleni todella ristiriitaisen tunteen, kun kävelin pois teatterista. Viimeinen puolituntinen jää vain junnaamaan paikoillaan poliittisessa sanomassaan ja mässäilee hirveyksillä puutumiseen asti. Puolituntinen myös tuntuu kaiken aikaa siltä, että leffa voisi päättyä minä hetkenä hyvänsä ja vartin jälkeen todella toivoin, että niin myös tapahtuisi, alamäen muuttuessa yhä jyrkemmäksi. Olen todella pettynyt siihen, kuinka tökerösti McKay päätti lopettaa elokuvansa. Vicen ensimmäinen puolisko on neljän tähden luokkaa, mutta sen lopetus liikkuu yhden ja kahden tähden välillä. Minun täytyi kirjoittaa arvosteluni vasta pari päivää leffan näkemisen jälkeen, jotta iso pettymyksen tunteeni ehti rauhoittua ja pystyin keskittymään leffan huikeisiin puoliin, jotka saavat kokonaisuuden pysymään plussan puolella, vaikka elokuvasta selkeät heikkoudet löytyvätkin.

Adam McKay on selvästi todella lahjakas ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän näyttää huikeat taitonsa useaan otteeseen elokuvan aikana, miksi onkin harmi, että leffa tekee tällaisen mahalaskun lopussa. McKayn kirjoittama dialogi on usein todella nokkelaa ja parissa kohtaa hän onnistuu keksimään siihenkin omituisia niksejä. Tekniseltä toteutukseltaan Vice - vallan oikeat kasvot on lähes kaikin puolin onnistunut teos. Leikkauksessa leffaa olisi voinut tiivistää huomattavasti, mutta elokuvan ensimmäinen tunti on erinomaisesti pistetty kasaan. Kuvaus on taidokasta, minkä lisäksi lavasteet ovat tyylikkäästi toteutetut. Maskeeraukset ovat huikean hyvin loihditut. Voi kunpa Bale vain tajuaisi, että maskeeraajat ja puvustajat voivat lihottaa hänet hänen puolesta, eikä Balen tarvitsisi ottaa tällaisia terveysriskejä. Visuaalisesti leffa kikkailee paljon pysäytyskuvilla ja teksteillä, mitkä toimivat mainiosti. Äänimaailmaankin on saatu mukaan nokkeluuksia, mutta harmillisesti Nicholas Britellin säveltämät musiikit eivät nouse kummoisesti esille.

Yhteenveto: Vice - vallan oikeat kasvot sisältää mahtavan alun, todella oivallisen keskikohdan ja harmillisen kehnon lopetuksen. On suuri sääli, että filmi lähestulkoon unohtaa lopussa olevansa elokuva ja alkaa vain revittelemään poliittisella kannanotollaan ärsyttävään saarnaamiseen asti. Onneksi elokuvasta löytyy niin paljon hienoja asioita, ettei loppu onnistu täysin pilaamaan kokonaisuutta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Adam McKay kikkailee läpi leffan nokkelasti ja taidokkaasti niin dialogillaan kuin erikoisella ohjaustyylillään. Mukana on mahtavaa dialogia, mitä parantaa sen lausuvien näyttelijöiden roolityöt. Amy Adams, Sam Rockwell ja Steve Carell ovat todella mainiot rooleissaan, mutta kalpenevat Christian Balen fantastisen eläytymisen rinnalla. Bale todella muuttuu hahmokseen, jolloin katsoja unohtaa täysin, että kyseessä on näyttelijä eikä aito Cheney. Voi kun voisinkin sanoa, että Vice - vallan oikeat kasvot olisi läpikotaisin fantastinen elokuva, mutta ei se vain ole. Suosittelen kuitenkin erittäin lämpimästi katsomaan sen, sillä positiivisia puolia todella riittää. Joitakin katsojia ei välttämättä edes häiritse leffan lopetus ja kenties juuri sinä saatat pitää sitä kuin kirsikkana kakun päällä.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus. Jos pidit elokuvan viimeisestä puolituntisesta, kannattaa lopputekstikohtaus vilkaista, mutta jos taas loppupää ärsytti myös sinua, kannattaa lopettaa katselu ennen kohtausta, sillä se vain ärsyttää enemmän.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.1.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Vice, 2018, Annapurna Pictures, Gary Sanchez Productions, Plan B Entertainment