Abbott Elementary, kausi 5 (2025-2026) - sarja-arvostelu

ABBOTT ELEMENTARY - KAUSI 5

Luoja: Quinta Brunson

Näyttelijät: Quinta Brunson, Tyler James Williams, Janelle James, Chris Perfetti, Sheryl Lee Ralph, Lisa Ann Walter, William Stanford Davis, Luke Tennie, Jerry Minor, Taylor Garron, Zack Fox, Lela Hoffmeister, Marcella Arguello, Matthew Law, Benjamin Norris, Pam Trotter ja Taraji P. Henson

Genre: komedia

Jaksomäärä: 22

Jakson kesto: noin 22 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 4 minuuttia

Ikäraja: 12

Quinta Brunsonin luoma komediasarja Abbott Elementary nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä joulukuussa 2021. Toinen, kolmas ja neljäs kausi vain kasvattivat suosiota, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät elokuussa 2025 ja nyt Abbott Elementaryn viides kausi on pyörinyt loppuun (Suomessa Disney+ -palvelun kautta). Itse olen pitänyt neljästä aiemmasta kaudesta ja olenkin positiivisin mielin odotellut sarjan jatkumista. Katsoin uudet jaksot pian niiden ilmestymisen jälkeen.

Janine ja muut opettajat yrittävät saada kouluvuoden toimimaan, kun käy ilmi, että Abbottin koulurakennuksessa on paljon ongelmia.

Abbott Elementaryn tutut hahmot tekevät jälleen paluun. Janine (Quinta Brunson) ja Gregory (Tyler James Williams) ovat saaneet laadittua hyvän tasapainon työelämänsä ja parisuhteensa välille ja molemmat iloitsevat, koska he eivät enää ole Abbottin uudet opettajat, Dominicin (Luke Tennie), entisen Abbottin oppilaan aloitettua työt koulussa opettajana. Rehtori Ava (Janelle James) osoittaa jälleen epäpätevyyttään, vaikka tiukan paikan tullessa hän on myös valmis auttamaan koulua, sen henkilökuntaa ja oppilaita. Myös Melissa (Lisa Ann Walter), Jacob (Chris Perfetti) ja Barbara (Sheryl Lee Ralph) saavat aikansa loistaa, eikä pidä tietenkään unohtaa koulun hieman hömelöä talonmiehenä, herra Johnsonia (William Stanford Davis), joka jaksaa yllättää niin tiedoillaan kuin sivubisneksillään. Nämä hahmot ovat kertakaikkisen mainioita ja on jälleen mukavaa aloittaa uusi lukuvuosi heidän kanssa. Näyttelijät jatkavat oivallista työtä rooleissaan, etenkin James ja Davis rehtori Avana ja talonmies Johnsonina.

Abbott Elementary jatkaa hauskuuttamistaan yhä viidennellä kaudellaan, mutta sarjan tietty terä on jo selvästi hieman kulunut. Tuotantokausi sisältää joitain vekkuleita oivalluksia koulumaailmasta ja opettajien arjesta ja elämistä, mutta toisinaan tuntuu, että sarja on alkanut kierrättämään samoja vitsejä. Hahmot ovat onneksi niin ilahduttavia, että vaikka juonikuviot jättäisivätkin toisinaan kylmäksi ja osa jaksoista tuntuisi enemmän täytteeltä, sarjaa katsoo edelleen tyytyväisenä.

Pakkaa yritetään sekoittaa kauden puolenvälin tietämillä, kun koulussa tapahtuva suuri vesivahinko ajaa niin opettajat kuin oppilaat paiskimaan hommia hylätyssä ostoskeskuksessa. Tämä kolmesta jaksosta koostuva tarinakaari on selvästi tarkoitettu tämän kauden koukuksi, mutta minut se jätti hieman kylmäksi. Sen sijaan jaksoja, joista pidin paljon, olivat viides jakso, jossa Abbottin väki yhdistää halloweenin ja luokkaretken puistoon hulvattomin lopputuloksin, kahdestoista jakso, jossa jokavuotiset valokuvaukset aiheuttavat kulmien kohottelua, kun käy selväksi että jotkut muokkailevat kuviaan reippaalla kädellä, sekä kahdeskymmenes jakso, jossa Barbaralle päätetään näyttää Avatar: Fire and Ash -elokuva (2025), eikä rouva malta olla kyselemättä ihan kaikista yksityiskohdista koko ajan.

Teknisesti Abbott Elementary pitää tasonsa ja sarja jatkaa tutulla pseudodokumenttilinjallaan, mikä pääasiassa toimii, mutta jättää myös jälleen ihmettelemään, että ketkä tätä koulua ja sen väkeä haluavat kuvata vuodesta toiseen? Kameratyöskentely on toimivaa ja leikkaus sujuvaa. Lavasteet ovat mainiot, etenkin suuren ja hylätyn ostoskeskuksen puitteet näyttävät hienoilta. Puvustus on oivallista ja halloweenjakson maskeeraukset veikeät. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Abbott Elementary, Yhdysvallat, 2021-, 20th Television, Warner Bros. Television, Delicious Non-Sequitur Productions

The Pitt, kausi 2 (2026) - sarja-arvostelu

THE PITT - KAUSI 2

Luoja: R. Scott Gemmill

Näyttelijät: Noah Wyle, Katherine LaNasa, Patrick Ball, Supriya Ganesh, Fiona Dourif, Taylor Dearden, Isa Briones, Gerran Howell, Shabana Azeez, Sepideh Moafi, Amielynn Abellera, Brandon Mendez Homer, Irene Choi, Lucas Iverson, Laëtitia Hollard, Kristin Villanueva, Tracy Vilar, Shawn Hatosy, Jalen Thomas Brooks, Ernest Harden Jr., Ned Brower, Lesley Boone, Charles Baker, Ayesha Harris, Tal Anderson, Ken Kirby, Meta Golding, Christopher Thornton, Becca Blackwell, Brittany Allen, Rusty Schwimmer, Jeff Kober, Luke Tennie, Sofia Hasmik ja Deepti Gupta

Genre: draama

Jaksomäärä: 15

Jakson kesto: 42 minuuttia - 53 minuuttia - Yhteiskesto: noin 12 tuntia

Ikäraja: 12

R. Scott Gemmillin luoma sairaalasarja The Pitt nousi suureen suosioon, kun sen palkintoja kahminut ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä HBO Maxissa tammikuussa 2025, joten jatkoa oli luvassa. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa ja nyt The Pittin toinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun. Itse pidin sarjan avauskaudesta valtavan paljon ja olen innolla odottanut sarjan jatkumista. Kun toisesta kaudesta oli enää pari viimeistä jaksoa julkaisematta, ryhdyin vihdoin katsomaan sitä.

Tohtori Langdon palaa vieroituksesta Pittiin, samalla kun itsenäisyyspäivä tuo ensiapuklinikalle lukuisia potilaita erilaisten vaivojensa kanssa.

Lukuun ottamatta Tracy Ifeachorin näyttelemää raskaana ollutta lääkäri Heather Collinsia, muut tutut hahmot The Pittin avauskaudelta tekevät paluun. Pittin päivävuoroa johtaa edelleen tohtori Robby (Noah Wyle), joka tosin odottaa pääsevänsä pitkälle lomareissulle heti vuoron päätyttyä. Osastojohtaja Dana (Katherine LaNasa), tohtorit Mohan (Supriya Ganesh), McKay (Fiona Dourif), King (Taylor Dearden) ja Santos (Isa Briones), hoitajat Javadi (Shabana Azeez), Perlah (Amielynn Abellera), Princess (Kristin Villanueva) ja Donnie (Brandon Mendez Homer), sekä odotustilan virkailija Lupe (Tracy Vilar) suorittavat hommiaan tuttuun tapaansa. Whitaker (Gerran Howell) on tuotantokausien välissä saanut paikkansa lääkärinä, kun taas lääkkeitä varastanut ja vieroitukseen päätynyt Langdon (Patrick Ball) tekee paluun Pittiin useamman kuukauden jälkeen. Uusina hahmoina kakkoskausi esittelee tohtori Baran Al-Hashimin (Sepideh Moafi), joka saapuu Pittiin ottamaan johtovastuun Robbyn loman ajaksi, sekä tämänkertaiset opiskelijat Joy Kwonin (Irene Choi), James Ogilvien (Lucas Iverson) ja Emma Nolanin (Laëtitia Hollard), jotka ovat ykköskauden tapaan ensimmäistä päivää tutustumassa Pittin menoon. Näyttelijäkaarti on toistamiseen huikeassa vedossa. Kaikki tulkitsevat hahmojensa ammattitaitoisuutta, epävarmuuksia, stressitasoja ja muuta erinomaisesti. Wyle tuo uusia puolia esille Robbysta, LaNasa tanssahtelee väkevästi tiukan ja lempeän välillä Danana, Ball esittää onnistuneesti Langdonin katumusta ja pelkoja ja Howell näyttää hyvin Whitakerin kasvun kausien välissä. Moafi, Choi, Iverson ja Hollard hyppäävät pätevästi menoon mukaan ja pitäähän sitä toki kehua kaikkien kymmenien eri syistä Pittiin päätyneiden potilaiden esittäjiä.

Jos se ei käynyt selväksi jo fantastisesta avauskaudesta, niin viimeistään tämä toinen tuotantokausi sementoi The Pittin aseman tämän hetken parhaana televisiosarjana. Kakkoskausi ei kalpene yhtään edeltäjänsä rinnalla, vaan se on ihan yhtä intensiivinen tunteiden vuoristorata. Stressitasot ovat tapissaan jo ensimmäisen jakson puolessa välissä ja meno ei ota hellittääkseen, kun tämä pitkäksi venyvä itsenäisyyspäivän vuoro etenee, tuoden joka jaksossa uudet haasteensa hahmojen eteen. Monet tilanteet ovat jännittäviä, eikä tälläkään kertaa selvitä herkiltä hetkiltä, koska kaikkia potilaita ei pystytä pelastamaan. Kausi osoittaa useasti vahvuutensa henkilödraaman saralla, kuten myös komedian osalla, mikä on tarvittavaa kevennystä kireän ilmapiirin ja tuohtuvien tunteiden keskellä. Kaudella nähdään aivan mahtavia parivaljakoita, joiden väliset sanailut ovat kertakaikkisen erinomaista kuunneltavaa.

Tyyliltään The Pitt pysyy ennallaan ja kakkoskausikin tarjoaa viisitoista noin tunnin mittaista jaksoa, jotka kertovat yhden työvuoron reaaliajassa. Kikka ei onneksi vanhene, vaan toimii toistamiseen hienosti. Uudistusta kausi tuo käsittelemillään aiheilla. Siinä, missä ykköskaudella näytettiin, kuinka epäkiitollista työtä hoitoala voikaan olla ja kuinka resurssit huononevat vuosi vuodelta typeristä säästösyistä, kakkoskausi ottaa kantaa Yhdysvaltojen surkeaan terveydenhoitopolitiikkaan. Ajankohtaisena aiheena mukana on myös huomautus siitä, mikä kaamea vaikutus ICE:llä on sairaaloissa, oli kyse sitten agenttien tuomista potilaista, joiden vammoille ei kannata kysellä selitystä tai agenttien läsnäolon aiheuttamasta kaaoksesta, kun vastaanottotila tyhjenee ja osa työntekijöistäkin lähtee piiloon. Tekoälyäkin pohditaan hyötyineen ja ongelmineen. Kaikki nämä puolet tekevät The Pittin kakkoskaudesta toisen pirun koukuttavan viisitoistatuntisen, enkä yhtään ihmettele, jos joku huomaa taas katsoneensa kaikki jaksot yhtä kyytiä. Kolmas kausi on jo tekeillä, enkä pistäisi vastaan, mikäli HBO Max ilmoittaisi työstävänsä sisarsarjan yövuorolaisista. Jos taso pysyy tällaisena, katson The Pittiä ja sen mahdollista lisäosaa ilomielin.

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa Noah Wyle ja yövuorolaista tohtori Abbotia näyttelevä Shawn Hatosy kokeilevat onneaan myös kameran takana) pitävät koukuttavaa ilmapiiriä tehokkaasti yllä, samalla kun R. Scott Gemmillin johtama käsikirjoitustiimi keksii kaiken aikaa uusia tapauksia hahmojen päiden menoksi. Teknisestikin The Pitt pysyy laadukkaana. Toinen kausi on todella hyvin kuvattu, etenkin kun kohtauksissa siirrytään hahmoista toisiin, kameran liikkuessa sulavasti pitkin vaikuttavaa sairaalalavastetta. Puvustus on myös oivallista ja maskeeraajat pääsevät loihtimaan erilaisia ruhjeita. Tehostetiimi häikäisee ällöttävän aidon näköisillä luomuksillaan, kun potilaita pitää esimerkiksi leikata auki. Äänimaailmakin on vahvasti rakennettu ja osa sarjan tehoa on edelleen tarkoituksellinen musiikittomuus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.4.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Pitt, Yhdysvallat, 2025-, Max, Warner Bros. Television, John Wells Productions, R. Scott Gemmill Productions, Sky Studios

Shrinking, kausi 3 (2026) - sarja-arvostelu

SHRINKING - KAUSI 3

Luojat: Bill Lawrence, Jason Segel ja Brett Goldstein

Näyttelijät: Jason Segel, Lukita Maxwell, Jessica Williams, Harrison Ford, Luke Tennie, Michael Urie, Christa Miller, Ted McGinley, Wendie Malick, Devin Kawaoka, Rachel Stubington, Damon Wayans Jr., Cobie Smulders, Lily Rabe, Gavin Lewis, Trey Santiago-Hudson, Claudia Sulewski, Michael J. Fox ja Jeff Daniels

Genre: komedia, draama

Jaksomäärä: 11

Jakson kesto: 34 minuuttia - 1 tunti 5 minuuttia - Yhteiskesto: noin 7 tuntia 5 minuuttia

Ikäraja: 12

Bill Lawrencen, Jason Segelin ja Brett Goldsteinin luoma komediasarja Shrinking nousi suosituksi, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Apple TV:ssä tammikuussa 2023. Toinen kausi vain kasvatti suosiota, joten jatkoa oli tulossa lisää. Kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2025 ja nyt Shrinkingin kolmas tuotantokausi on pyörinyt loppuun. Itse pidin paljon sarjan avauskaudesta ja mielestäni kakkoskausi oli vielä sitäkin parempi, joten olen odottanut innokkaana sarjan jatkumista. Katsoin  Shrinkingin uudet jaksot heti niiden julkaisupäivinä.

Jimmy jännittää tyttärensä Alicen yliopistoon lähtöä, samalla kun Paulin Parkinsonin taudin oireet pahenevat. Brian ja Charlie valmistautuvat vanhemmuuteen, mutta sijaisäiti Ava alkaa tulla toisiin ajatuksiin vauvan suhteen.

Shrinkingin tutut hahmot tekevät jälleen paluun. Jason Segelin näyttelemä Jimmy on alkanut vihdoin päästä elämässä eteenpäin, mutta uutena ylitettävänä asiana ajankohtaiseksi tulee hänen tyttärensä Alicen (Lukita Maxwell) lähestyvä lähtö yliopistoon. Harrison Fordin esittämä Paul kamppailee alati pahenevien Parkinsonin taudin oireiden kanssa, samalla kun hänen ja tohtori Julien (Wendie Malick) suhde syvenee. Myöskin terapeuttina työskentelevä Gaby (Jessica Williams) on omien suhdesotkujensa keskellä Derrickin (Damon Wayans Jr.) kanssa, kun taas Brian (Michael Urie) ja Charlie (Demin Kawaoka) alkavat valmistautua sijaissynnyttäjä Avan (Claudia Sulewski) lapsen saapumiseen. Jimmyn luona majaillut Sean (Luke Tennie) kokee pikkuhiljaa voivansa vihdoin lähteä omilleen, samalla kun naapurissa Lizillä (Christa Miller) ja Derekillä (Ted McGinley) on omat kuvionsa käynnissä. Tutut hahmot ovat edelleen lystikkäitä ja näyttelijöiden kemiat osuvat täysillä yhteen.

     Myös Jimmyn vaimon kuoleman aiheuttanut Louis (Brett Goldstein) ja Jimmyn ihastuksenkohde Sofi (Cobie Smulders) tekevät paluun, kun taas uusina hahmoina kausi esittelee Jimmyn isän Randyn, jota näyttelee Jeff Daniels ja Paulin klinikalla tapaaman Gerryn, jota esittää tosielämässä Parkinsonin tautia sairastava Michael J. Fox. Kasarileffoja diggaavana oli muuten aivan mahtavaa nähdä Harrison "Indiana Jones" Ford ja Michael "Marty McFly" J. Fox samassa kohtauksessa. Sen sijaan vastikään Ensisilmäyksellä-sarjan (How I Met Your Mother - 2005-2014) läpikatsoneena tuntui todella omituiselta nähdä Jason "Marshall" Segel ja Cobie "Robin" Smulders deittailemassa.

Shrinkingin kolmas tuotantokausi jatkaa sarjan ilahduttavalla linjalla, vaikkei ihan mahtavan kakkoskauden tasolle ylletäkään. Tässä sarjassa on yksinkertaisesti niin valloittavan mukava ilmapiiri ja näiden hahmojen muodostama ystäväpiiri on niin onnistuneesti rakennettu, että katsojasta tuntuu siltä kuin kuuluisi piiriin mukaan itsekin. Niinpä joka viikko uuden jakson ilmestyminen muistuttaa hieman omien kavereiden tapaamista. Tunnetta vain voimistavat tietyt sisäpiirimäiset vitsit. Hymy nousee vähän väliä huulille ja nauramaan pääsee jatkuvasti. Tarpeen vaatiessa sarja osaa kuitenkin edelleen myös oikeasti vakavoitua ja käsitellä onnistuneesti rankempiakin aiheita.

Kolmoskausi koostuu yhdestätoista noin puolen tunnin mittaisesta jaksosta, joiden parissa aika kulkee taas nopeasti. Eri hahmoilla on omat juonikuvionsa pitkin tuotantokautta ja niiden pariin uppoutuu mielellään. Tietyt jo avauskaudella esitellyt kuviot viedään päätökseensä, olihan Shrinking alun perin tarkoitettu vain kolmen kauden mittaiseksi sarjaksi. Niin tekijät kuin katsojat ovat kuitenkin tykästyneet näihin hahmoihin niin paljon, että jatkoa on luvassa vielä lisää. Tekijöiden mukaan näillä näkymin heti ensi vuonna ilmestyvä neljäs kausi aloittaa uuden luvun näiden hahmojen elämässä ja odotankin positiivisin mielin, mitä onkaan luvassa, sillä useat hahmoista jätetään tässä hyvin erilaisiin paikkoihin ja elämäntilanteisiin. Toisaalta tämä voisi toimia sarjan päätöksenä, mutta olen iloinen, että lisää on tulossa.

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat ilmapiiriä erittäin mainiosti, kun taas käsikirjoittajat keksivät erilaisia tilanteita ja juonikuvioita hahmojen päiden menoksi, sekä tietty monenlaisia hauskoja juttuja ja keskusteluja. Shrinkingin kolmoskausi on myös osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Tutut lavasteet ovat oivalliset, puvustus on pätevää ja äänimaisemakin on taitavasti rakennettu. Tom Howen säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla ja Howen ja Benjamin Gibbardin tunnuskappale Frightening Fishes on aina yhtä mahtava aloitus jaksoille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.4.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Shrinking, Yhdysvallat, 2023-, Warner Bros. Television, Doozer Productions

Arvostelu: Nickelin pojat (Nickel Boys - 2024)

NICKELIN POJAT

NICKEL BOYS

Ohjaus: RaMell Ross

Pääosissa: Ethan Herisse, Brandon Wilson, Aunjanue Ellis-Taylor, Hamish Linklater, Fred Hechinger, Daveed Diggs, Luke Tennie ja Jimmie Fails

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 20 minuuttia

Ikäraja: 16

Nickel Boys, eli suomalaisittain Nickelin pojat perustuu Colson Whiteheadin samannimiseen kirjaan vuodelta 2019. Vuonna 2022 ilmoitettiin, että kirjan pohjalta on tekeillä elokuvasovitus ja kuvaukset käynnistyivät saman vuoden joulukuussa. Nickelin pojat sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla elokuussa 2024 ja nyt elokuva on saapunut myös Suomeen Amazon Prime Video -palvelun kautta, juuri sopivasti ennen Oscar-gaalaa, missä elokuva kilpailee parhaan elokuvan ja sovitetun käsikirjoituksen palkinnoista. Itse en ollut kuullutkaan Nickelin pojista, ennen kuin se sai Oscar-ehdokkuudet ja koska pyrin katsomaan kaikki parhaan elokuvan ehdokkaat, minun oli tietty nähtävä tämäkin. Ilokseni Nickelin pojat ilmestyi Prime Videon valikoimaan juuri muutamaa päivää ennen Oscareita. 

Vuonna 1962 lupaava nuori tummaihoinen poika Elwood Curtis pidätetään rikoksesta, kun hän liftaa kyydin varastetusta autosta, eikä poliiseja kiinnosta se, ettei Elwood tunne kuskia. Poika passitetaan Nickel-akatemiaan, missä hän tapaa samassa jamassa olevan Turnerin.

Ethan Herisse näyttelee Elwood Curtisia, teini-ikäistä poikaa, jolla uskotaan olevan lupaava tulevaisuus edessään, Elwoodin pärjätessä koulussa erittäin hyvin. Eräänä päivänä epäonnekseen hän kuitenkin liftaa kyydin ja kyseinen auto osoittautuu varastetuksi. Poliiseja ei kiinnosta tippaakaan, että Elwood oli pelkkä sattumalta kyytiin hypännyt pojankloppi, vaan häntä syytetään rikoskumppaniksi. Nuoren ikänsä takia Elwoodia ei lukita vankilaan, vaan hänet lähetetään Nickel-akatemiaan, missä pyritään koulimaan rikollisista nuorista kuuliaisia kansalaisia. Herisse on roolissaan oivallinen, tulkiten hyvin ujo poikaa, jolla on sydän paikallaan, mutta joka ei uskalla haastaa systeemiä rangaistuksestaan. Vielä parempi on Brandon Wilson Turnerina, joka on ollut Nickelissä jo pidemmän aikaa ja tietää kuinka homma toimii. Turner on reippaampi heppu, joka yrittää tsempata Elwoodia ja pojista muodostuukin nopeasti ystävykset, jotka auttavat toisiaan ikävässä tilanteessa.

     Elokuvassa nähdään myös Aunjanue Ellis-Taylor Elwoodin isoäitinä, joka on kasvattanut Ellisiä tämän vanhempien menehtymisen jälkeen, Hamish Linklater Nickel-akatemian katalana johtajana Spencerinä, sekä lyhyen ajan sisällä useammassakin leffassa, kuten Gladiator II:ssa (2024) ja Kraven the Hunterissa (2024) nähty Fred Hechinger Harperina, joka tekee Nickelissä erilaisia hommia. Sivunäyttelijätkin ovat hyvät rooleissaan, etenkin Ellis-Taylor, joka pursuaa suurta energiaa ja ottaa kaikki kohtauksensa täysin haltuunsa.

Nickelin pojilla on hyvin omanlainen tapa kertoa tarinaansa. Kun tekijät ovat pohtineet, kuinka he saisivat katsojan samaistumaan entistä enemmän päähenkilön tilanteeseen, he päättivät repäistä kunnolla ja lähes kirjaimellisesti pistää katsojan Elwoodin saappaisiin. Lähes koko leffa on nimittäin kuvattu pojan silmien kautta, vaihdellen välillä myös Turnerin vinkkeliin, sekä erilaisiin videopätkiin muun muassa Martin Luther Kingin puheista ja Yhdysvaltojen kiivaasta yrityksestä päästä Kuuhun ennen Neuvostoliittoa. Samanlaista kikkailua on käytetty aiemmin esimerkiksi toimintaleffassa Hardcore Henry (2015), joka kuvattiin kokonaan päähahmon silmien kautta, mutta tässä kikkaa on sovellettu hyvin erilaiseen tarkoitukseen.

Tähän "point of view" -toteutukseen voi kestää hetki tottua, minkä lisäksi läpi leffan on ajoittain vaikea sanoa, seurataanko tapahtumia nyt Elwoodin vai Turnerin vinkkelistä. Kun tähän tyyliin pääsee sisälle, edessä avautuu mainio kuvaus ystävyydestä ja sen merkityksestä ikävässä tilanteessa. Nickel-akatemia pohjautuu floridalaiseen Dozier School for Boysiin, joka paljastui myöhemmin oppilaitaan hirvein tavoin kohdelleeksi opinahjoksi. Nickelin pojat ei lähde kaunistelemaan asioita, vaan se lisää kierroksia edetessään. Aluksi Nickel vaikuttaa ikävältä vain siksi, että valkoiset pojat saavat mukavammat nukkumispaikat ja pääsevät tekemään erilaisia aktiviteetteja, mutta hissuksiin koulun kierommat puolet nousevat pinnalle. Leffaa ei voi suositella herkemmille katsojille, etenkin loppusuoransa aikana, jolloin elokuva muuttuu jopa varsin tunteikkaaksi. Helppo elokuva Nickelin pojat ei todellakaan ole, osittain myös sen takia, että vajaan kahden ja puolen tunnin kesto tuntuu toisinaan liialliselta ja leffa siten hitusen raskassoutuiselta.

Elokuvan on ohjannut ensikertalainen RaMell Ross, joka on myös käsikirjoittanut Nickelin pojat yhdessä Joslyn Barnesin kanssa. Ross on heti haukannut aimo palan kakkua, sillä hän ei ole halunnut työstää debyyttileffaansa helpoimman kautta. Näyttelijöiden on täytynyt kaiken aikaa katsoa kameraa kuin vastanäyttelijäänsä ja kuvaaja puolestaan joutuu periaatteessa näyttelemään aina sen henkilön puolesta, jonka vinkkelistä tapahtumia esitetään. Teknisesti tämä kikka on taitavasti toteutettu, etenkin silloin, kun jostain vaikkapa peilistä tai ikkunasta näemme hahmon heijastuksen, mutta kamera loistaa poissaolollaan. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivaa ja äänityöskentely onnistunutta. Alex Somersin ja Scott Alarion säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Nickel Boys, 2024, Orion Pictures, Plan B Entertainment, Louverture Films, Anonymous Content