Arvostelu: Plan 9 from Outer Space (1957)

PLAN 9 FROM OUTER SPACE

Ohjaus: Ed Wood
Pääosissa: Gregory Walcott, Mona McKinnon, Duke Moore, Tom Keene, Carl Anthony, Paul Marco, Tor Johnson, Dudley Manlove, Joanna Lee, John Breckinridge, Lyle Talbot, Maila Nurmi, Tom Mason, Criswell ja Bela Lugosi
Genre: scifi, kauhu
Kesto: 1 tunti 19 minuuttia
Ikäraja: 12

Plan 9 from Outer Space on Edward D. Wood Jr:n, eli Ed Woodin ohjaama scifikauhuelokuva, mikä kantaa titteliä yhtenä kaikkien aikojen huonoimpana elokuvana. 1950-luvulla tieteiselokuvat olivat kovassa huudossa ja ihmisiä kiehtoi ajatus Maan ulkopuolisesta elämästä ja eriskummallisesta tekniikasta. Ed Wood lukeutui heihin ja hän halusikin tehdä oman scifileffansa. Tällaiset teokset vaativat kuitenkin ison budjetin, eikä Woodilla ollut sellaisia rahoja. Tämähän ei visionäärinä itseään pitävää tekijää haitannut, vaan filmi oli pakko saada tehtyä. Rahoituksen Wood sai baptistiselta kirkolta ja suuri osa elokuvan tekijöistä piti kastaa, jotta kirkko suostui tähän. Kirkko myös vaati, että Wood muuttaisi leffan nimen, mikä oli alunperin "Grave Robbers from Outer Space". Filmi kuvattiin 1956, mutta kesti kolme vuotta, kunnes Wood löysi sille levittäjän ja lopulta Plan 9 from Outer Space sai ensi-iltansa vasta 22. heinäkuuta 1959 - tasan 60 vuotta sitten! Elokuva haukuttiin kaikkialla lyttyyn ja se on tosiaan vuosien varrella saanut itselleen maineen yhtenä kaikkien aikojen huonoimpana elokuvana. Samalla se on kuitenkin kerännyt oman fanikuntansa ja siitä on muodostunut kulttiklassikko. Itse olin kuullut leffasta jo vuosia sitten, mutten ole koskaan aiemmin nähnyt sitä kokonaan. Kun katsoin muutama vuosi sitten ohjaajasta kertovan Tim Burtonin elokuvan Ed Wood (1994), kiinnostuin Woodin töistä ja kun nyt huomasin, että Plan 9 from Outer Space täyttää 60 vuotta, tiesin, että oli vihdoin aika katsoa se.

Avaruusaluksia nähdään taivaalla ja kuolleet nousevat haudoistaan... mistä on oikein kyse?

Plan 9 from Outer Space sisältää paljon hahmoja, joista katsojana ei välitä pätkääkään. On lentäjä Jeff Trent (Gregory Walcott), joka näkee lentävän lautasen taivaalla ensimmäisenä ja hänen vaimonsa Paula (Mona McKinnon), mystistä tapausta tutkiva Daniel Clay (Tor Johnson), kaikkea ihmettelevät poliisikonstaapelit Kelton (Paul Marco) ja Larry (Carl Anthony), sekä armeijan eversti Edwards (Tom Keene) ja luutnantti John Harper (Duke Moore). Nämä ihmishahmot yrittävät selvittää elokuvan "suurta mysteeriä" ja lähinnä siis vain kummastelevat ja pohdiskelevat läpi leffan samoja asioita. Turha kuvitellakaan, että yhtäkään hahmoa lähdettäisiin syventämään, vaan he vain ovat. Näyttelijät ovat myös aika kehnoja ja ne, jotka vaikuttavat osaavansa, ovat selvästi tajunneet vasta kuvauksissa, mihin olivat ryhtyneet. Jos katsoo tarkkaan, luutnantti John Harper pitelee kohtauksissaan asettaan erittäin vaarallisin tavoin. Taru kertoo, että hänen näyttelijänsä Duke Moore olisi näin yrittänyt testata, huomaako ohjaaja Wood mitään kummallista, vai eikö tätä vain kiinnosta tällaiset asiat.

Wood ei ole tainnut osata päättää, mitä hirviöitä hän haluaa leffaansa mukaan, joten filmistä löytyy niin avaruusolentoja kuin vampyyreja ja zombeja... vai miksi lie näitä eläviä kuolleita sitten haluaakaan kutsua. Avaruusolioita johtaa John Breckinridgen esittämä johtaja ja hänen alaisiaan ovat mm. Eros (Dudley Manlove) ja Tanna (Joanna Lee, joka halusi myöhemmin saada nimensä pois elokuvasta, sillä koki sen pilaavan hänen maineensa). Avaruusoliot ovat tietty vain ihmisen näköisiä heppuja todella surkeissa asuissa, mitkä näyttävät siltä kuin ne olisi valmistettu juuri kuvausaamuna. Nämäkään näyttelijät eivät "yllättäen" vakuuta rooleissaan, etenkin kun avaruusolennot ovat todella huonosti kirjoitetut hahmot. Eläviin kuolleisiin taas kuuluvat suomalaisamerikkalainen Maila "Vampira" Nurmi ja Draculan roolista tunnettu Bela Lugosi. Maila Nurmen tehtäväksi jää lähinnä vain haahuilla hitaasti ja tuijottaa kaukaa ihmishahmoja, mutta Lugosi on hieman erikoisempi tapaus.
     Lugosi nimittäin menehtyi ennen elokuvan kuvauksia, eikä hänen kohtauksiaan edes kuvattu tätä filmiä varten. Hän ja Wood olivat ystävystyneet vuosia aiemmin ja Wood oli kuvannut testipätkiä Lugosin kanssa mahdollisia tulevia elokuviaan varten. Kunnianosoituksena Lugosin muistolle (ja kenties lisätäkseen leffan myyntiä markkinoimalla sitä Lugosin viimeisenä filminä) Wood päätti lisätä nämä epämääräiset pätkät tähän elokuvaan. Niitä oli kuitenkin niin vähän, että Wood joutui etsimään sijaisnäyttelijän kuvaamaan lisäkohtauksia, jotta Lugosin mukanaololle olisi selkeämpi syy. Sen sijaan, että Wood olisi palkannut jonkun, joka näyttäisi Lugosilta, hän valitsi vaimonsa kiropraktikon ja pisti tämän peittämään puolet naamastaan vampyyriviitallaan, jotta katsoja uskoisi Lugosin olevan viitan takana. On tuskin yllätys, ettei tällä tempulla onnistuttu luomaan minkäänlaista illuusiota ja katsoja tietää tasan tarkkaan, milloin Lugosi ei ole ruudulla.

Mistäköhän tätä elokuvaa lähtisi oikeasti purkamaan... Plan 9 from Outer Space on ainoa Ed Woodin teos, minkä olen nähnyt, mutta jo yksistään tästä saa hyvän käsityksen siitä, millainen elokuvantekijä hän on. Intohimoinen, mutta huono. Leffasta paistaa Woodin into tehdä filmejä ja esitellä ideansa maailmalle, mutta samalla siitä paistaa vielä vahvemmin läpi, ettei Wood osaa tehdä elokuvia, eikä oikeastaan edes ymmärrä niitä. Hänen työstämä käsikirjoitus tuntuu siltä kuin Wood olisi kirjoittanut kaikki kohtaukset vasta sinä päivänä, kun ne kuvataan. Usein myös tuntuu siltä, että hän on ottanut vain yhden otoksen kaikista kuvista, eikä ole vaatinut uusintaottoja parempia roolisuorituksia varten. Taas välillä vaikuttaa siltä, että näyttelijät olisivat joutuneet näyttelemään samaa kohtausta jo tuntien ajan, sillä he näyttävät niin kyllästyneiltä tekemiseensä. Tai sitten he vain ovat huonoja näyttelijöitä.

Elokuvan käsikirjoituksessa huvittaa se, ettei siinä ole varsinaisesti tolkkua. Välillä näytetään, kuinka ihmiset bongailevat lentäviä lautasia kaupunkien yllä, mutta myöhemmin sanotaan, ettei kukaan tiedä näistä avaruusaluksista, sillä valtio salaa koko homman. Elokuva hyppii välillä ajassa varmaan viikkoja eteenpäin, mutta samalla se tuntuu kertovan vain parin päivän tapahtumat. Ja vaikka avaruusolennot parissakin kohtaa selittävät, miksi tekevät niin kuin tekevät, jää katsojalle silti hämmentynyt olo, kun lopputekstit alkavat. Voi olla, että Wood on tajunnut, että katsoja hämmentyy, sillä läpi leffan 1950-luvulla suosituksi noussut meedio The Amazing Criswell selostaa tapahtumia ja hahmojen tuntemuksia. Criswell aloittaa elokuvan juonnolla, mikä pistää katsojan välittömästi pohtimaan, kannattaisiko elokuvan katsominen suosiolla lopettaa. Hän yrittää mysteerisesti saada katsojan koukkuun, mutta hänen ylidramaattisuutensa on lähinnä koomista. Lisäksi hänen kirjoittama juontonsa (Criswell kirjoitti sen itse, koska hän ei pitänyt Woodin tekstistä) on oudossa ristiriidassa, sillä Criswell aloittaa puhumalla tulevaisuuden mysteereistä, mutta alkaakin sitten selittämään, että kertoo nyt tapahtumasta, mikä tapahtui jokin aikaa sitten. Criswell myös kutsuu katsojaa ystäväkseen oudon monta kertaa ja hänen silmiensä liikkeestä näkee, ettei hän vaivautunut opettelemaan tekstiään, vaan lukee sitä kameran edestä koko puheensa ajan.

Vaikka Plan 9 from Outer Space kantaakin yhden kaikkien aikojen huonoimman elokuvan titteliä, kutsutaan sitä usein myös leffaksi, mikä on niin surkea, että se on jo hyvä. Oikeassa mielentilassa tästä voikin löytää paljon riemua, oli kyse sitten Woodin sekavasta käsikirjoituksesta, kömpelöstä leikkauksesta, naurettavista kuolemista, langoilla roikkuvista lentävien lautasten pienoismalleista, Bela Lugosin ilmiselvästä sijaisnäyttelijästä, avaruusolentojen halvoista asuista tai lentokoneen ohjaamon lavasteesta, mikä näyttää siltä kuin se olisi kuvattu jonkun olohuoneessa. Tästä ohjaamosta vasta riemua löytyykin, sillä surkeiden lavasteiden lisäksi ensimmäisessä lentokohtauksessa voi nähdä mikrofonin varjon ja toinen lentäjistä pitää käsikirjoitusta sylissään! Tämä tosin johtuu siitä, että leffa kuvattiin kuvasuhteessa 4:3, eli lähes neliömäisenä ja se oli tarkoitus rajata laajakuvaksi, jolloin mikrofoni ja käsikirjoitus olisivat pois kuvasta, mutta jostain syystä elokuvaa ei rajattu ja virheet jäivät lopulliseen elokuvaan. Myös selvästi studiossa kuvattu hautausmaa ja pahviselta näyttävät hautaristit nostavat väkisinkin hymyn huulille.

Huvittavaa on myös se, että kun mukana on niin käsittämättömän halpoja ja kehnoja lavasteita, asuja ja efektejä, mukana on myös tyylikkäitä ilmakuvia aidoista lentokoneista sekä kuvia armeijasta ampumassa. Nämä ovat oudon laadukkaita otoksia muuhun leffaan verrattuna, mutta kyse ei todellakaan ole siitä, että tekijät olisivat kuvanneet nämä ensin ja käyttäneet lähes kaiken budjettinsa näihin. Ei, vaan nämä ovat armeijalta saatuja videoklippejä, mitkä Wood päätti hyödyntää, jotta elokuvasta saisi eeppisemmän. Eeppinen Plan 9 from Outer Space ei tietenkään ole, eivätkä sen pelottaviksi tarkoitetut hetket tarjoa edes pienintäkään jännitystä. Lähinnä leffa on vain huvittava, mutta valitettavasti se on usein myös pitkästyttävä. Elokuvalla on kestoa vain tunti ja vartti, mutta kun Wood pistää hahmot käymään samaa dialogia läpi yhä uudestaan ja uudestaan, alkaa aika käymään pitkäksi yllättävänkin nopeasti.

Jos leffasta pitäisi löytää aidosti hyviä asioita, eikä vain asioita, mitkä ovat niin kamalia, että ne ovat hauskoja ja siten hyviä, on niitä itse asiassa jopa mukana. Ei kovin paljoa, mutta silti. Leffa on paikoitellen kelvollisesti kuvattu. Otosten rajaukset ovat usein kummalliset, mutta kun muistaa, että kuvaa oli tarkoitus rajata laajakuvaversioksi, on kuvauksessa tehty jopa jokseenkin osaavaa työtä. Äänitys on myös oivallista ja näyttelijöiden puhe kuuluu selvästi. Ääniefektit ovat välillä toimivia, mutta isokokoisen zombin kohdalla täytyy sanoa, että tuntuu siltä kuin zombin äänitehosteet olisivat unohtuneet. Zombi nimittäin pitää suutaan auki kuin päästäisi kauheaa mölinää. Musiikit ovat varmaan laadullisesti parasta elokuvassa. Se täytyy myös todeta, että Wood yrittää selvästi sanoa leffalla jotain ihmiskunnasta, eikä tämä ole vain älytön teos. Mutta siis painotussanalla "yrittää sanoa". Ja, noh, siihen ne hyvät puolet sitten kai jäivät. Se onkin sitten ihan vain katsojasta kiinni, nauttiiko tämän huonoudesta vai ei. Itse pidin useita juttuja koomisina ja tiettyjä legendaarisia hetkiä viihdyttävinä, mutta olihan tämä kehno filmi. En kuitenkaan sano, että Plan 9 from Outer Space olisi mielestäni yksi huonoimmista elokuvista ikinä - olen nähnyt paljon surkeampiakin teoksia.

Yhteenveto: Plan 9 from Outer Space on... miten sen nyt sanoisi... omalaatuinen teos, jollaista ei toista löydä. Ed Wood on aikamoinen elokuvantekijä, sillä hänestä huokuu intohimo elokuvia kohtaan, mutta vielä isommin huokuu, kuinka hän ei osaa tehdä niitä. Käsikirjoitus tuntuu siltä kuin se olisi kirjoitettu kuvauspäivien aamuina, eikä Woodia kiinnosta tarinan loogisuus, uskottavat näyttelijänsuoritukset tai hyvin rakennettu kokonaisuus. Juonessa on isoja aukkoja ja leffan jälkeen katsojalle jääkin hämmentynyt olo, mitä tässä nyt siis tapahtui? Näyttelijät ovat kehnoja, mitä ei auta heille kirjoitettu huono ja itseään toistava dialogi. Jotta katsoja pysyisi jollain tapaa kärryillä, on mukana selostamassa The Amazing Criswell, jonka yritykset olla mystinen ovat lähinnä koomisia. Huvittavia ovat myös elokuvan todella halvat asut, lavasteet ja tehosteet. Lisäksi Bela Lugosin ilmiselvä sijaisnäyttelijä nostaa hymyn huulille ja "kauhistuttavat" kuolemat tarjoavat lähinnä makeat naurut. Löytyy leffasta joitain hyviä juttuja, mutta onhan Plan 9 from Outer Space objektiivisesti todella huono elokuva. Se onkin sitten eri asia, kuinka paljon sen huonoudesta katsoja nauttii. Siitä tulikin itselleni dilemma, sillä en osaa yhtään sanoa, mitä antaisin teokselle arvosanaksi. Lopulta päädyin tällaiseen ratkaisuun:

tai

riippuu vähän katsojasta ja mielentilasta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.7.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.en.wikipedia.org
Plan 9 from Outer Space, 1957, Reynolds Pictures