VAARALLINEN ROMANSSI
NORTH BY NORTHWEST
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Pääosissa: Cary Grant, Eva Marie Saint, James Mason, Jessie Royce Landis, Martin Landau, Adam Williams, Leo G. Carroll ja Philip Oster
Genre: trilleri, romantiikka
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 16
North by Northwest, eli suomalaisittain Vaarallinen romanssi on jännityksen mestariksi kutsutun ohjaaja Alfred Hitchcockin elokuva. Filmi lähti liikkeelle käsikirjoittaja Ernest Lehmanin halusta kirjoittaa "ultimaattinen Hitchcock-leffa". Alunperin Hitchcockin ja Lehmanin oli tarkoitus työstää elokuva Hammond Innesin kirjasta "S/S Mary Dearen haaksirikko" ("The Wreck of the Mary Deare") vuodelta 1956, mutta kun kaksikko koki, ettei kirja kääntyisikään kiinnostavaksi leffaksi, he alkoivat heittelemään ideoita, jonka pohjalta Lehman työsti tekstin. Kuvaukset lähtivät käyntiin ja vaikka teko koitui kalliimmaksi kuin oli tarkoitus, elokuva saatiin lopulta valmiiksi ja Vaarallinen romanssi saikin maailmanensi-iltansa 1. heinäkuuta 1959 - tasan 60 vuotta sitten! Kriitikot ylistivät filmiä ja se oli tarpeeksi menestynyt, jotta sitä voitiin kutsua hitiksi. Elokuva oli jopa ehdolla kolmesta Oscar-palkinnosta (paras alkuperäiskäsikirjoitus, paras lavastus ja paras leikkaus), joita se ei kuitenkaan voittanut - pääasiassa siksi, että samana vuonna ilmestynyt Ben-Hur (1959) sai kahmittua ennätykselliset 11 palkintoa. Vuosien myötä Vaarallinen romanssi on noussut klassikkoasemaan ja se löytyy useilta listoilta kaikkien aikojen parhaimpien elokuvien joukosta. Itse en valitettavasti ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä elokuvaa. Aloin vasta viime vuonna tutustumaan Hitchcockin teoksiin, kuten Takaikkuna (Rear Window - 1954), Vertigo - punainen kyynel (Vertigo - 1958), Psyko (Psycho - 1960) ja Linnut (The Birds - 1963), mutta Vaarallisen romanssin kanssa syntyi ongelmia, sillä en löytänyt sitä mistään. Lopulta huomasin, että isäni omistaa elokuvan ja lainasin sen häneltä. Kun huomasin, että elokuva täyttää nyt 60 vuotta, päätin juhlistaa tätä kirjoittamalla klassikosta myös arvostelun.
Mainosmies Roger Thornhillin päivä saa yllättävän käänteen, kun hänet siepataan ja häntä luullaan henkilöksi, josta hän ei ole koskaan kuullutkaan. Kun Roger ei saa millään vakuutettua sieppaajiaan siitä, ettei ole se, joksi häntä luullaan, hänen täytyy löytää sieppaajiensa etsimä henkilö ja selvittää, mistä koko hommassa on kyse.
Cary Grant näyttelee Roger Thornhilliä, joka joutuu aikamoiseen kierteeseen ja höykytykseen leffassa. Roger on selvästi erittäin hyvä työssään, mutta edes hänen sanallinen lahjakkuutensa mainostuspuolella ei päästä häntä pälkähästä, kun on tosi kyseessä. Tämä johtaa kuitenkin useisiin todella hilpeisiin hetkiin, kun Roger alkaa hauskasti sanailla sieppaajiensa kanssa. Yksi isoimmista yllätyksistä elokuvassa oli itselleni, kuinka hauska Roger onkaan. Hänelle kirjoitetut repliikit ovat usein todella nokkelia ja hänen sarkastiset kommenttinsa iskivät minuun täysillä. Vaikka Roger kohteleekin monia aika töykeästi, on hän alusta asti hyvin pidettävä tapaus ja on kiehtovaa seurata, kuinka hän yrittää selvitä yhä vain vaikeammaksi käyvästä tilanteestaan. Cary Grant heittäytyy oikein kunnolla roolinsa vietäväksi ja hän on tuttuun tapaansa erinomainen läpi leffan.
Rogerin sieppaajia ovat rikas herrasmies Lester Townsend (James Mason) ja tämän hämärät kätyrit Leonard (Martin Landau) ja Valerian (Adam Williams). Nämäkin hahmot herättävät mielenkiinnon heti alusta alkaen ja Rogerin tavoin katsoja haluaa saada selville, keitä he oikeasti ovat ja mitä he haluavat siltä henkilöltä, jonka he luulevat Rogerin olevan? Mason on todella hyvä arvokkaan herran roolissa, kun taas Landaulta ja Williamsilta löytyy oikeanlaista lievähköä kieroutta kätyreiksi.
Elokuvassa nähdään myös Eva Marie Saint nuorena naisena Eve Kendallina, jonka Roger tapaa matkallaan, Jessie Royce Landis Rogerin huvittavana äitinä, sekä Leo G. Carroll salaperäisenä miehenä, joka liittyy jollain tavalla tapaukseen. Muuten hyvinkin mysteerisessä elokuvassa Even hahmo on aika ennalta-arvattava tapaus, mutta Saint on kuitenkin hyvä valinta osaan. Royce Landis sen sijaan on nappivalinta Rogerin äidiksi, jonka reaktiot poikansa epäonneen tarjoavat useat naurut.
Maestro itse, eli ohjaaja Alfred Hitchcock tekee tuttuun tyyliinsä lyhyen cameon elokuvassa. Hänet nähdään leffan alussa epäonnisena herrana, joka ei ehdi linja-autoon.
Alfred Hitchcock ei ole turhaan saanut jännityksen mestarin arvonimeä. Vaikka olin jo nähnyt, kuinka taitava hän osaa olla, jaksoi hän jälleen yllättää tunnelman rakentamisen taidoillaan Vaarallisessa romanssissa. Tämä elokuva koukuttaa alusta alkaen ja tunnelma vain tiivistyy, mitä pidemmälle tarina etenee. Katsoja imaistaan nopeasti mukaan, samalla tavoin kuin sieppaajat pakottavat Rogerin autoonsa. Katsojalle herää jatkuvasti kysymyksiä siitä, keitä sieppaajat ovat, mitä he haluavat ja miksi juuri Roger joutui kaikkeen tähän mukaan? Kuten jo sanoin, on äärimmäisen vangitsevaa seurata Rogerin matkaa, kun hän yrittää selvittää asiat, joutuen yhä vain syvemmälle vaaralliseen maailmaan. Kiehtovuutta vain lisäävät useat erinomaiset kohtaukset, kuten hulvaton huutokauppa, takaa-ajo Mount Rushmorella presidenttien kivinaamoja pitkin, sekä tietty ikoniseksi noussut kohtaus, missä Roger saa peräänsä vihamielisen lentokoneen. Ei ole mikään ihme, että tämä kohtaus on jäänyt elämään elokuvahistoriassa, sillä se on niin täydellisen jännittävä, että monet ohjaajat voivat vain unelmoida samanlaisen kohtauksen luomisesta. Kohtaus todella osoittaa Hitchcockin taituruuden.
Minulta löytyy kuitenkin muutama pieni ongelma tästä leffasta, mitkä estävät sitä nousemasta minun silmissäni täysiin pisteisiin asti. Suomenkielisen nimen mukainen "vaarallinen romanssi" ei ihan toiminut itselleni. Pidin lähinnä hassuna sitä, että näin vaikeassa tilanteessa Rogerilla olisi aikaa edes miettiä romantiikkaa, kun häntä jahdataan ja kaikkialla on vaarallista. Paikoitellen elokuvan rakkaustarina toimii, mutta parissa kohtaa se tuntuu hieman pakotetulta. Toiseksi kun lopussa saa vihdoin selville, mistä sieppaajien hämärähommissa on kyse, on ratkaisu hieman tylsähkö. Kolmanneksi elokuvan lopetus on erikoisen tönkkö nykypäivänä katsottuna, kun on totuttu, että loppuhuipennuksen jälkeen tarina viedään vielä muutaman kohtauksen kautta kunnolla päätökseen. Vaarallinen romanssi katkeaa kuin seinään, mikä tuntuu oudolta vedolta upeasti rakennetun kertomuksen jälkeen. Heikkoukset laskevat elokuvan tasoa hieman, mutta kyseessä on silti todella erinomainen teos, mikä on ehdottomasti ansainnut klassikkoasemansa! Lisäksi on hyvinkin selvää, että vanhat Sean Conneryn tähdittämät James Bond -leffat ovat tälle paljon velkaa.
Alfred Hitchcockin ohjaustaitoja täytyy kehua vielä kertaalleen - niin erinomainen hän työssään on. Vaikka Ernest Lehmanin käsikirjoituksesta löytyi piirteitä, jotka jättivät mielestäni toivomisen varaa muuten niin mahtavassa teoksessa, Hitchcock pitää kokonaisuutta taiturimaisesti kasassa. Vaarallinen romanssi on myös visuaalisesti taitavasti toteutettu. Elokuva on hienosti kuvattu ja leikkauksessa monet kohtauksista ovat juurikin täydellisiä. Painotan jälleen legendaarista lentokonekohtausta, sillä siinä kaikki osuu niin nappiin, ettei voi muuta kuin ihailla. Lavastukset ovat näyttävät ja puvustuksessa on tyyliä. Erikoistehosteiden kulumisen voi huomata, mutta se ei millään tavalla hyppää silmille. En tiedä muista, mutta itseäni viehättää vanhoissa filmeissä jotenkin kummasti se, kun ajokohtauksissa voi huomata takaikkunan läpi näkyvästä taustasta, ettei auto oikeasti liiku. Enkä tarkoita tätä missään nimessä huonolla tavalla! Nykypäivän leffoista tällaisen huomaaminen olisi huolestuttavaa, mutta näissä vanhoissa klassikoissa tämä vain kuuluu asiaan. Äänimaailmakin on oivallisesti rakennettu ja musiikit säveltänyt Bernard Herrmann on tehnyt vaikuttavaa työtä.
Yhteenveto: Vaarallinen romanssi on erinomainen ja todella koukuttava jännityselokuva. Filmi nappaa välittömästi mukaansa ja muuttuu yhä vain kiehtovammaksi, mitä pidemmälle tarina etenee. Ohjaaja Alfred Hitchcock rakentaa tunnelmaa ällistyttävän mestarillisesti ja pistää parissa kohtaa katsojan sydän tykyttäen sohvan reunalle hievahtamatta seuraamaan, mitä jännittävää ruudulla tapahtuu. Lentokonekohtaus on huikean upea kohtaus kaikin tavoin ja se jo itsessään on aplodit ansainnut. Leffasta löytyy muitakin mahtavia kohtauksia, kuten alun sieppaus, huutokauppa ja lopun takaa-ajo, minkä lisäksi filmi on yllättävänkin hauska muutamissa kohdissa. Roger Thornhill on loistavasti kirjoitettu päähahmo, josta katsoja alkaa välittömästi pitämään hänen nokkelan huumorintajunsa vuoksi. Lisäksi Thornhilliä näyttelevä Cary Grant on täydellinen osassaan. Teknisesti elokuva on todella taidokkaasti toteutettu ja Ernest Lehmanin käsikirjoitus on napakka. Leffasta löytyy pieniä asioita, mitkä häiritsivät itseäni hieman, mutta muuten Vaarallinen romanssi on fantastinen teos, mikä jokaisen elokuvafanin täytyy nähdä ainakin kerran elämässään!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.6.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.goldposter.com
North by Northwest, 1959, Metro-Goldwyn-Mayer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti