DRIVE MY CAR
ドライブ・マイ・カー
Ohjaus: Ryusuke Hamaguchi
Pääosissa: Hidetoshi Nishijima, Tōko Miura, Masaki Okada, Reika Kirishima, Park Yu-rim, Jin Dae-yeon, Sonia Yuan, Ahn Hwitae, Perry Dizon ja Satoko Abe
Genre: draama
Kesto: 2 tuntia 59 minuuttia
Ikäraja: 12
Drive My Car perustuu Haruki Murakamin samannimiseen novelliin (ドライブ・マイ・カー) vuodelta 2014. Alun perin elokuva oli tarkoitus tehdä Etelä-Koreassa, mutta koronaviruspandemian alettua tekijöiden täytyi kuvata filmi kotimaassaan Japanissa. Drive My Car sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla kesällä 2021, missä se oli ehdolla pääpalkinnosta, Kultaisesta palmusta ja voitti käsikirjoituspalkinnon. Lisäksi elokuva voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -palkinnon ja nyt se on ehdolla neljästä Oscar-palkinnosta (paras elokuva, ohjaus, sovitettu käsikirjoitus ja vieraskielinen elokuva). Itseltäni meni filmi täysin ohi, ennen kuin se sai Oscar-ehdokkuutensa ja kiinnostuin, että mistä on oikein kyse. Kävinkin katsomassa Drive My Carin sen lehdistönäytöksessä pari viikkoa ennen ensi-iltaa.
Näyttelijä Yūsuke Kafuku matkustaa Hiroshimaan ohjatakseen kansainvälisen näytelmän Vanja-enosta, samalla kun hän yrittää päästä yli vaimonsa Oton kuolemasta.
Hidetoshi Nishijima nähdään Yūsuke Kafukuna, näyttelijä-ohjaajana, joka ryhtyy työstämään näytelmää Hiroshimassa Anton Tšehovin kirjoittamasta Vanja-enosta (Дядя Ваня - 1898) vaimonsa Oton (Reika Kirishima) äkillisen kuoleman jälkeen. Nishijima tulkitsee taidokkaasti hahmonsa tuntemuksia, kun hän yrittää päästä yli menetyksestä, vaikka samalla häntä kalvaa tieto vaimonsa teoista heidän avioliittonsa aikana.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Yūsuken kuskina toimiva Misaki Watara (Tōko Miura), näytelmää Yūsuken kanssa työstävät Yoon-soo (Jin Dae-yeon) ja Yuhara (Satoko Abe), sekä näytelmässä esiintyvät Takatsuki (Masaki Okada), Yoo-na (Park Yu-rim), Janice (Sonia Yuan) ja Ryu (Ahn Hwitae). Sivunäyttelijätkin tekevät hyvää työtä ja elokuvan aikana liki jokaista hahmoa onnistutaan avaamaan edes hieman. Yūsuken ja Kuski-Misakin välille vähitellen muodostuva ystävyys on hyvin rakennettu.
Drive My Car pistää alkutekstinsä pyörimään vasta, kun elokuvaa on jo kulunut lähes kolme varttia. Hetkellisesti mietin huvittuneena, että eihän tämä kolmetuntinen teos tuntunut lainkaan pitkältä, kun nyt jo alkoivat lopputekstit. Se huvitus kuitenkin hälveni, kun hoksasin, kuinka pitkiltä nämä kolme tuntia lopulta tuntuivatkaan. Elokuva todella koettelee katsojansa kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä erittäin hidastempoisella kerronnallaan ja pitkillä kohtauksillaan. Ilokseni huomasin, etten ollut ainoa, joka joutui taistelemaan pysyäkseni hereillä, sillä huomioni herpaantuessa valkokankaasta näin muidenkin kriitikoiden haukottelevan, venyttelevän ja korjailevan asentojaan istuakseen ryhdikkäämmin.
Ymmärrän, että elokuvan pohdiskeleva luonne ja sen syvälliset teemat menetyksestä, syyllisyyden tunteesta ja ties mistä kutkuttelevat ja silittelevät monia katsojia juuri oikein, mutta eikö sitä kaikkea olisi voinut tehdä huomattavasti tiiviimmässä paketissa? Pohjana kun on kuitenkin vain noin 40 sivua pitkä novelli. En ole alkuperäisteosta lukenut, mutta asiaa tutkiessani kävi selväksi, että elokuvasovitusta varten on otettu paljon vapauksia, jotta homma on onnistuttu venyttämään kolmeen tuntiin.
Drive My Carista löytyy omat hyvät puolensa ja aina silloin tällöin huomasin olevani koukussa katsomaani kohtaukseen. Parit keskustelut vievät hyvin mukanaan ja niiden aikana kymmenen minuuttia saattoi tuntua kahdelta. Kokonaisuus on kuitenkin varsin raskassoutuinen ja paikoitellen suorastaan puuduttava. Lopetus on mainio, mutta siihen päästäkseen täytyy kahlata läpi useita pitkäveteisiä kohtauksia. Ja minullahan ei siis ole mitään pitkiä elokuvia vastaan. Monet suosikkileffoistani kestävät kahdesta ja puolesta tunnista yli kolmeen tuntiin. Niissä sisältö jaksaa kantaa läpi mittavan keston.
Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa Ryusuke Hamaguchi (jälkimmäisestä Takamasa Oen kanssa). Hamaguchi ei onnistu pitämään filmiä vangitsevana, vaan liiallinen pohdiskeleva haahuilu koituu teoksen isoksi kompastuskiveksi. Aina silloin tällöin Hamaguchi vakuuttaa kohtausten aikana, mutta kokonaisuus kaipaisi reipasta tiivistämistä - joko jo käsikirjoitusvaiheessa tai viimeistään leikkauksessa. Drive My Car on kuitenkin taidokkaasti kuvattu teos, jossa hyödynnetään valaisuakin oivallisesti. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja äänimaisemakin oivallisesti rakennettu. Eiko Ishibashin säveltämät musiikit tunnelmoivat toimivasti, mutta samalla myös hieman lisäävät katsomossa leijailevaa unisuutta.
Yhteenveto: Drive My Car on harmillisen raskassoutuinen ja turhan pitkäksi venytetty draamaelokuva, joka menetti ainakin minusta jatkuvasti otteensa. 40-sivuisen novellin pohjalta väännetty kolmetuntinen teos kaipaisi paljon tiivistämistä. Parituntisena leffa onnistuisi yhä avaamaan hahmojaan ja tuomaan teemojaan esille, eikä katsojalla olisi riskiä nukahtaa. Muutamat kohtaukset ovat erittäin onnistuneita ja näyttelijät hoitavat työnsä hyvin. Elokuva ei kuitenkaan jaksa kantaa koko kestoaan, enkä ihmettele, jos moni sen aikana kiinnostuu vähän väliä siitä, mitä kello on. Harvoin olen pettynyt näin suuresti ennakkokehujen jälkeen. Drive My Carin tapauksessa en pysty ymmärtämään, mistä elokuvan ympärillä leimuava ylistys on muodostunut. Kyseessä on yksi pitkäveteisemmistä teoksista, jonka olen hetkeen nähnyt.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.3.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti